Tässä postauksessa pohdin kurssin aloitusluennon 13.1. sisältöä sekä kurssin sisältöä ja omia tavoitteitani.
Tämän kurssin aihealue keskittyy maisema-arkkitehtuurin oppimisympäristöihin ja yliopistokampuksiin. Tätä aihealuetta ei ole erityisemmin käsitelty aikaisemmilla kursseillani, joten olen innoissani harjoitustyöstä ja kurssin sisällöstä. Olen ollut tyytymätön Otaniemen kampusympäristöön maisema-arkkitehtuurin oppimisympräristönä, joten tällainen mahdollisuus pohtia, miten sitä voidaan kehittää, on innoittava. Osittain valitsin myös kurssin siksi, että olen aikaisemmin pitänyt hyvin paljon Jyrki Sinkkilän luennoista, ja hän on opettajana minulle hyvin innoittava.
Haluan tällä kurssilla keskittyä kehittämään taitojani suunnittelijana ja kehittää myös tiedonhankintataitojani. Haluan tehdä perusteellista työtä suunnittelutehtävän laatimisessa ja löytää innoittavaa taustamateriaalia ja tutkimustietoa tukemaan suunnitteluani. Haluan myös kehittää työskentelytaitojani ja ajanhallintaa. Haluan kurssin loputtua olla luonut ammattitaitoisen ja toteutuskelpoisen suunnitelman, joka oikeasti parantaisi Otaniemen kampusta.
Yliopistojen ympäristöt ovat mielenkiintoisia maisema-arkkitehtonisia alueita. Ne ovat yleensä avainasemassa yliopiston imagon rakentamisessa ja usein ovat ensimmäisiä asioita, joita yliopistosta näytetään ja hehkutetaan. Ne ovat ympäristöjä, joilla on paljon käyttäjiä, ja suurimmalle osalle ihmisiä ne ovat osa vain lyhyt osa elämää, jonka jälkeen siirrytään uusiin ympäristöihin. Kuitenkin ne ovat myös hyvin pysyvä paikka kaupunkimaisemassa. Vaikka niitä muokattaisiinkin, rakennuksia purettaisiin ja lisättäisiin, niin itse yliopisto toimii samassa paikassa pitkään, kun se on kerran perustettu, ja sillä on pysyvä vaikutus myös sen ympäröiviin alueisiin. Kampukset usein erottuvat ylkonäöllään ja rakenteeltaan paljon muusta kaupunkimaisemasta ja ovat pitkän ”oppimisen tyyssijan” historian jatke. Ensimmäisten luentojen kertomus yliopistojen ja niiden luomien ympäristöjen historiasta avasi silmiäni siihen, miten Aallon kampuksen erilaiset elementit ovat hyvin pitkän jatkumon tuotos, ja myös miten omat mielikuvani ja käsitykseni yliopistoista ovat kehittyneet.
Minua kiinnostaa kurssin aikana saada innoitusta yliopistojen historiasta ja symbolismista, samalla hydöyntäen nykyajan oppimisympäristöjen kuten maisemalaboratorioiden antia, jotta Otaniemen maisemaa voitaisiin hyödyntää mahollisimman hyvin, ja jotta lopputulos olisi persoonallinen ja juuri Otaniemeen sopiva.
Kurssin ensimmäinen työpajatehtävä myös auttoi johdattelemaan aiheeseen ja myös itse tiedonhankintaan. Tutkimuskohteeni oli Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopisto (Norges miljø- og biovitenskapelige universitet) eli NMBU, jonka maisemalaboratorio ja yliopistomaiseman inventointi oli hieno esimerkki siitä, mitä yliopistoympäristö voi olla. Aion suunnittelutehtävää varten tutkia erityisesti maisemalaboratorion eri osioita, joista voisin ottaa elementtejä tuotavaksi Aallon kampukselle.
Kaikenkaikkiaan olen hyvin innoissani kurssista ja suunnittelutehtävästä, ja odotan tulevia luentoja ja opintomatkaa innolla.