• VirMa on vihreän infrastruktuurin ja kestävän kaupunkiympäristön suunnittelukäytäntöihin keskittyvä tutkijaryhmä.

    Research Group VirMa focuses on sustainable green infrastructure planning and design practices.

Bosco Verticale ja Baubotanik – vertikaali metsä ja biomimiikkaa Wienissä

Osallistuin viime viikolla Wienissä järjestettyyn kaksipäiväiseen konferenssiin, jonka teemana oli vihreän infrastruktuuri. The 1st Europena Green Infrastructure Conference (EUGIC) oli nimensä mukaisesti sarjassaan ensimmäinen vihreää infran kansainvälinen konferenssi, jossa mukana oli edustajia niin yrityksistä, kaupungeilta kuin yliopistoista. Tapahtuman järjestäjinä toimivat paikallinen konsulttiyritys Green4Cities ja viherkattoihin keskittyvä brittijärjestö LivingRoofs. Mukana puhujina olikin useita jo tutkimusryhmämme heinäkuun alun Lontoon reissulta tuttuja nimiä.

Konferenssin esityksissä ja keskusteluissa käsiteltiin vihrää infraa laajasti, mutta kuten järjestäjätahojen profiilista voisi päätellä, painotus oli viherkatoissa ja seinissä. Esityksistä omasta mielestäni kiinnostavimpia olivat vihreän infran radikaalimpia ratkaisuja käsitelleet teemat. Laura Gatti esimerkiksi kertoi Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän, huimista puuistutuksista ja ylläpidosta. Bosco Verticale on siis Milanossa sijaitsevat kaksi tornitaloa, joiden  julkisivuja peittävät 700 puuta ja 4000 pensasta sekä huima määrä perennoja. Se on rakennus joka muuttaa ulkonäköään vuodenaikojen mukaan ja kirjaimellisesti pudottaa lehtensä syksyllä. Bosco Verticale on palkittu vuoden 2015 korkeana rakennuksena.

Tämän ihmeen suunnittelu vaati pelkästään kasvillisuuden osalta kolmen vuoden tutkimustyön, eikä rakentaminen ja ylläpitäminenkään ole ihan yksinkertainen juttu. Kasvillisuudella on yläilmoissa hyvin äärevät olosuhteet. Turvallisuus on ensisijainen asia ja puut on tukevasti kiinnitetty rakennukseen, jotta ne eivät pääse kaatumaan. Lisäksi kasvillisuutta täytyy tietenkin kastella, mihin käytetään kierrätettyä vettä ja aurinkopaneeleilla tuotettua energiaa. Ylläpito hoidetaan kiinteistön toimesta ulkopuolelta käsin, asukkaat eivät siis osallistu siihen yhtenäisyyden ja ylläpidon vaativuuden vuoksi. Laura näytti huimia kuvia valjaissa roikkuvista arboristeista. Laura kertoi myös hieman siitä mitä asukkaat pitävät kasvillisuudesta. Kukaan ei esimerkiksi ole pyytänyt puita poistettavaksi näkymien tieltä, vaan päinvastoin, jotkut ovat jopa halunneet lisää kasvillisuutta.

12144797_1181299001886114_696254677840614888_n

Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän ylläpito on vaativaa. (http://www.artwireless.it/aw/ultima-ora/2980-il-bosco-verticale-di-stefano-boeri-replicato-a-losanna.html)

Lauran esitys herätti paljon kritiikkiä ja keskustelua tämän tyyppisten ratkaisujen ekologisuudesta. Onko Bosco Verticale vihreää infraa, vai vain rakennus jonka parvekkeilla on tavallista enemmän istutuksia? Eräs seminaarivieras muotoili asian mielestäni hyvin; vaikka Bosco Verticalen tyyppiset vertikaalit puutarhat eivät ehkä ole ekologisin tai tehokkain tapa tuottaa vihreää infrastruktuuria, tällaisia huimia esimerkkejä tarvitaan, koska ne herättävät suuren yleisön kiinnostusta vihreää infraa kohtaan. WAU-vihreän kautta saadaan siis huomiota ja investointeja mitä tarvitaan uusien, toivottavasti ketävämpien, ratkaisujen kehittämiseen. Ja herättäväthän tällaiset esimerkit myös keskustelua kaupunkivihreän tuottamista hyödyistä.

Vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden lisäksi konferenssissa usein esiin nousseita teemoja olivat biomimiikka ja “nature-based solutions”. Jälkimmäinen tuntuu olevan tällä hetkellä EU:n ympäristörahoituksen avainsana. Biomimiikkaan liittyen kiinnostava puheenvuoro oli Ferninand Ludwigin esitys Stuttgartin yliopiston Baubotanik tutkimusryhmän työstä. He ovat kehittäneet vuodesta 2007 lähtien rakenteita, joissa yhdistetään eläviä puita ja teräsrakenteita. Ideana on siis kehittää ja testata eläviä kantavia rakenteita. Työ on pitkäjänteistä, sillä joissain tapauksissa voi joutua odottamaan vähintäänkin parikymmentä vuotta, että puut kasvavat riittävän järeiksi. Ryhmän pilottiprojekteissa on rakennettu mm. elävä torni (kuva alla) ja kävelysilta. Jos Bosco Verticale edustaa tämän hetken radikaalia vihreää infraa, niin ajatus elävistä puista rakennetuista kaupungeista on ehkä vielä utopiaa. Mutta sitäkin kiinnostavampaa.

03 Early summer 2010

Baubotanik tutkimusryhmä kehittää eläviin puihin perustuvia rakenteita. (http://www.baubotanik.org/en/)

Näiden ehkä vihreän infran rajamailla liikkuvien teemojen lisäksi keskusteluista ja esityksistä jäi mieleen ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin kysymys vihreän infrastruktuurin rahoituksesta kiinnostaa tietenkin kaikkia asian tiimoilla työskenteleviä. Hyödyt ovat ilmeisiä, mutta koska ne ovat pääosin yhteiskunnallisia, niin investointeja ei voida jättää vain yksittäisten toimijoiden vastuulle. Uusia markkinoita, esimerkiksi yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa, tulee kehittää. Toisena, yhteistä alustaa ja verkostoa tiedon ja osaamisen jakamiseksi kaivataan laajasti. Tämä liittyy erityisesti teknisiin ratkaisuihin. Kolmantena puhutti se, että ns. harmaata infraa ja sen osaajia ei tule nähdä vihollisina, vaan mahdollisina yhteistyökumppaneina. Harmaassa infrassa piilee rahat ja tekninen osaaminen.

Harmi, että konferenssin kiinnostavimmat keynote puheenvuorot olivat niin lyhyitä, etteivät esitykset oikein päässeet alkua pidemmälle. Kaikenkaikkiaan tapahtuman anti oli kuitenkin inspiroiva ja monipuolinen. Kiinnostavan huomiona pidän sitä, että keskieuroopassa tuntuu olevan jo monenlaista vihreään infraan keskittyvää liiketoimintaa aina teknisistä ratkaisuista tuotteisiin ja konsultointiin. Tutkimusryhmällämme oli konferenssissa myös esillä posteri, jossa esittelimme alustavasti kehittämäämme vihreän infrastruktuurin typologiaa.

posteri

 

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Vettä, vettä, vettä, voi että!

Nyt kun aurinkoinen syksy on vaihtunut sateiseen alkutalveen on hyvä hetki kertoa, että VirMa on mukana joulukuun alussa käynnistyvässä IWater-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää uusia ratkaisuja kaupunkialueiden hulevesien hallintaan ja hyödyntämiseen. Mukana on seitsemän eri kaupunkia Itämeren ympäristöstä: Riika ja Jelgeva Latviasta, Tartto Virosta, Helsinki ja Turku sekä Gävle ja Söderhamn Ruotsista. Jokaisella kaupungilla on hankkeessa pilottikohde, jota kehittämällä pyritään löytämään uutta näkemystä ilmastokestävän kaupungin toteuttamiseen.

Hanke käynnistyy opiskelijakilpailulla, jossa haetaan ideoita ja innovaatioita kohdealueille. Kilpailuohjelma julkaistaan 27.11. klo 12.15. Otakaari 1 B-salissa. Keynote puhujana tilaisuudessa on maisema-arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Dirk van Peijpe rotterdamilaisesta De Urbanisten toimistosta. Tilaisuus on avoin kaikille, joten tervetuloa kuuntelemaan luentoa!

Näyttökuva 2015-11-18 kello 12.36.58

De Urbanisten: Rainproofing South-axis visualisointi

 

Näyttökuva 2015-11-18 kello 12.36.50

De Urbanisten: Rainproofing South-axis visualisointi

Vesi on elementti, joka liittyy keskeisesti ja monilla tavoin kaupunkien kestävyyteen. Tulvat aiheuttavat vahinkoja ja ilmastonmuutos ja kaupunkien tiivistyminen lisäävät tulvariskiä. Toisaalta puhdas vesi voi olla myös mahdollisuus ja monissa köyhemmissä maissa kallisarvoinen resurssi. Kesäisellä ekskullamme Lontooseen saimme ristiriitaista informaatiota miljoonakaupungin hulevesiongelmasta. Tapaamamme Matt Thomas kertoi, että hulevedet eivät aiheuta ongelmia, mutta Greenwihcin yliopistolla professori Benz Kotzen tuntui olevan asiasta eri mieltä.

Selvittelimme asiaa tarkemmin ja selvisi, että Lontoon viktoriaaninen hulevesijärjestelmä perustuu suurelta osin sekaviemäröintiin, eli jäte- ja sadevedet ohjautuvat samaan viemärijärjestelmään (samoin kuin esimerkiksi Helsingissä vanhemmilla alueilla). Rankkasateiden aikana viemärijärjestelmän tulviminen aiheuttaa huomattavia päästöjä Thamesiin ja aikaansaa aika-ajoin mm. massiivisia kalakuolemia.

Sekaviemärijärjestelmä tulvii säännöllisesti Thamesiin - Lontoon suureen tulvaviemäriin

Sekaviemärijärjestelmä tulvii säännöllisesti Thamesiin – Lontoon suureen tulvaviemäriin

Viemärijärjestelmän kapasiteetin kasvattamiseksi on päätetty rakentaa uusi 25 kilometriä pitkä viemäritunneli, niin kutsuttu “super sewer”. Useat tahot vastustivat hanketta vaatien, että ongelmat tulisi ratkoa vihreän infrastruktuurin keinoin, eikä laajentamalla nykyistä vanhanaikaista järjestelmää. Joidenkin laskelmien mukaan jättihankkeen toteutuminen olisi voitu välttää, jos hulevesiä pystyttäisiin käsittelemään mahdollisimman paljon paikallisesti ja siten vähennettäisiin sekaviemärijärjestelmän kuormitusta. Tässä vihreään infraan perustuvan vaihtoehdon taloudelliset hyödyt voisivat olla mittavat, sillä uusi viemäritunneli on niin kallis. Se ei myöskään tule ratkaisemaan itse ongelmaa, sillä kaupungin kasvaessa ja sademäärien lisääntyessä uudenkaan tunnelin kapasiteetti ei tule riittämään. Vihreän infran ratkaisuihin panostamisen tulisi aloittaa heti, sillä muuten voidaan nyt rakennettavan tunnelin jälkeen joutua rakentamaan taas uusi.

Tänään ViherTek-messujen yhteydessä pidetyssä viherkattoseminaarissa tuli esiin tutkimustulos, jonka mukaan sadevesien pidättämiseksi viherkattoja tarvitaan huomattavan paljon. Mikäli kokonaiskattopinta-alasta 10% prosenttia on viherkattoja, voidaan sadevesiä pidättää vain jonkin verran. Mikäli viherkattoja halutaan käyttää pidättämään sadevesiä niin, että tulvariski aidosti vähenee ja hulevesiverkoston kuormitus tasaantuu tarvitaan niitä jopa 50-70% kokonaiskattopinta-alasta (FT, dos. Kirsi Kuoppamäen tutkimus). Tämä tutkimustulos kertoo, että kaupunkiympäristö ja vesi on haastava yhtälö. Yhdellä, yksittäisellä elementillä on vaikea ratkaista kaikkea, vaan tarvitaan monimuotoinen vihreän infrastruktuurin verkosto, jonka avulla hulevesiä käsitellään. Toivottavasti näemmekin ehdotuksia tällaisista ratkaisuista opiskelijakilpailun satona.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Visiot valmiina!

VirMan ensimmäinen sarja työpajoja on nyt toteutettu onnistuneesti! Kävimme yhteistyökaupungeissamme Jyväskylässä, Vantaalla ja Tampereella pitämässä napakat puolen päivän visiotyöpajat, joissa yhteisen työskentelyn kautta keräsimme tutkimusmateriaalia ja samalla kasvatimme yhteistä ymmärrystä vihreän infran mahdollisuuksista kestävän kaupungin luomisessa. Työpajat ja koko tutkimusprosessimme perustuu uudenlaiseen tutkimusta ja käytännön suunnittelukenttää yhdistävään yhteistyömalliin, jossa positiivinen keskinäisriippuvuus eri tahojen välillä vahvistuu. Mallia olimmekin juuri esittelemässä kansainvälisessä ECLAS-seminaarissa (European Council of Landscape Architecture Schools).

Työpajoihin osallistui kaupunkisuunnittelun puolelta monialaiset työryhmät kaupunginpuutarhureista geotekniikkainsinööreihin ja projektipäälliköihin. Joka kaupunkia edustaa myös ainakin yksi maisema-arkkitehti. Kaupungeilla on myös omat case-kohteet, joihin liittyviä visioita työpajoissa tuotettiin. Visioita työstettiin muun muassa tutustumalla ekosysteemipalveluihin ja kansainvälisiin megatrendeihin sekä vihreän infrastruktuurin elementteihin. Meille jäi hyvä fiilis, ja työpajoissa syntyi paljon analysoitavaa aineistoa hankkeemme tarpeisiin. Mukana olleet asiantuntijat heittäytyivät rohkeasti ja avoimin mielin mukaan tehtävänantoihin. Kiitos siitä Jyväskylä, Vantaa ja Tampere!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ekosysteemipalveluiden arvottamista Jyväskylässä

Työpajojen sisältö

Ennen ensimmäistä työpajaa lähetimme osallistujille tieto- ja tehtäväpaketin, jonka kautta he pääsivät tarkastelemaan ekosysteemipalveluita ja niiden merkitystä eri näkökulmista. Tarkoituksena oli tutustua keskeiseen käsitteistöön ja avata erilaisia näkökulmia aiheen tarkasteluun. Monet osallistujat mainitsivatkin joutuneensa tehtävän kanssa “harmaalle alueelle” ja tutustuneensa itselleen vieraisiin aihepiireihin, mikä olikin tehtävän tarkoitus.

Osallistujat sijoittivat ekosysteemipalvelut tärkeysjärjestykseen. Eri kaupunkien vastauksissa korostui eri palveluiden merkitys, mutta helposti käsitettävät ja konkreettiset ekosysteemipalvelut saivat selkeästi eniten kannatusta. Ekosysteemipalveluiden arvottamisen jälkeen pohdittiin, minkälaisia muita tavoitteita kohdealueen suunnittelulle löytyy. Tämä kaikki sijoitettiin tavoitekartallemme, jonka nelikenttä kertoo eri tavoitteiden keskinäisen suhteen tärkeyden ja toteuttavuuden osalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Visioiden koontia Vantaalla

Tämän jälkeen lähdimme kehittämään kohdealueelle laajempia kehityskuvia. Näistä esimerkkejä ovat mm. vihreä ja vehreä katu, satamakaupunki, terveellinen kaupunginosa, yhteisöllinen kaupunkikylä, lintukoto kansainvaellusten maailmassa ja taidekatu. Tämän jälkeen pohdimme, mitkä vihreän infrastruktuurin elementit tukevat eri kehityskuvia. VirMan työpajoihin kehittämät “vihreän infrastruktuurin rakennuspalikat” olivat tässä vaiheessa keskeisessä roolissa. Ideana oli havainnoida käytännönläheisesti, millä fyysisen ympäristön elementeillä saataisiin rakennettua toimivaa ja houkuttelevaa vihreää infrastruktuuria kohdealueille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Visioiden vihreän infran pohtimista Tampereella

Keskusteluissa nousi esiin se, miten suuri merkitys mm. rakennuksiin integroidulla vihreällä voi olla kaupunkiympäristössä. Joillain oli huolta siitä, jääkö ihminen paitsioon, jos kaupunkia suunnitellaan vihreän infran ja eläinten ja kasvien ehdoilla. Keskusteltaessa kuitenkin valkeni, että monimuotoinen viherympäristö vaikuttaa myös ihmiseen hyödyttävästi esim. terveyssyistä ja ettei kestävä vihreä infra ole ihmisiltä pois. Kokonaisvaltainen käsitys siitä, etteivät luonto ja kaupunki ole toisiaan poissulkevia, näkyi kyllä jo osallistujille lähetetyn alkukyselyn vastauksissa.

Työpajassa osallistujat kertoivat työpajojen, välitehtävän ja alustusten avanneen uusia näkökulmia. Hankkeen seuraavassa vaiheessa järjestämme kaikkien kolmen kaupungin kesken yhteisen työpajan, jossa keskitymme tutkimuksemme ydinkysymykseen: vihreän infrastruktuurin toteuttamisen haasteisiin. Tavoitteena on tunnistaa case-kohteiden kautta erilaisia kipupisteitä ja rakentaa polkua tavoitteiden saavuttamiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Posted by Elli

Uncategorized - 1 Comment

Yhteistoimintamalli tutkimuksen työkaluna

Olemme blogissa tähän mennessä taustoittaneet vihreän infran ja viherrakenteen käsitteitä ja niihin liittyvää keskustelua, mutta emme ole vielä paljonkaan avanneet varsinaista tutkimuksesta, jota näihin liittyen teemme. Nyt kuitenkin katsaus kuluvan vuoden hankkeeseemme, jota rahoittaa Koneen säätiö. Hankkeen pitkähkö nimi on “Vihreä infrastruktuuri ja maisema: avaus ekologisen ympäristösuunnittelun käytännön menetelmien ja kipupisteiden tutkimiseen ja ratkaisuihin”.

Hankkeen ensimmäinen tärkeä tavoite oli käynnistää uuden maisema-arkkitehtuurin tutkimusryhmän toiminta. Tämän tavoitteen osalta olemme hyvässä vauhdissa. Tuntuu myös hienolta, että olemme jo löytäneet paljon uusia yhteistyötahoja. Hankkeen varsinaisena sisällöllisena tavoitteena, on kartoittaa niitä ongelmia, tai kipupisteitä, joita liittyy vihreän infrastruktuurin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tähän pyrimme vastaamaan niin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta, kuin toimimalla yhteistyössä kolmen suomalaisen kaupungin kanssa. Jatkossakin haluamme säilyttää tekemisessämme selkeän kytkeytymisen käytännön suunnittelutyöhön.

Kehitimme hankkeen tarpeisiin yhteistoimintamallin, jossa sovelletaan yhteistoiminnallisen oppimisen, toimintatutkimuksen ja ryhmähaastattelututkimuksen menetelmiä. Viime viikolla kävimme esittelemässä mallia ECLAS ”Landscapes in Flux” konfrensissa Tartossa. Mallin taustalla ovat jo tunnistamamme vihreän infrastruktuurin ja ekologisen suunnittelun haasteet. Näitä ovat ensinnäkin se, että ekologisen tiedon on useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan heikosti päätöksentekoon, vaikka tietoa on runsaasti saatavilla. Toiseksi vihreän infrastruktuurin suunnitteluun liittyvät haasteet ovat tyypillisesti ns. ilkeitä ongelmia (wicked problem), joista eri tahoilla on eriäviä näkemyksiä.

yhteitoimintamalli

Yhteistoimintamallin vaiheet

Mallin ensimmäisen vaiheen olemme nimenneet esiselvitykseksi. Vaiheen tarkoituksena on määritellä tarkemmin mitä asiaa tai kysymyksiä mallin soveltamisella pyritään ratkaisemaan. Varsinaiseen yhteistoimintavaiheeseen sisältyy alku- ja loppukysely, työpajoja sekä “syötteitä” (input). Prosessi päättyy tilaisuuteen, jossa keskustellaan tuloksista ja voidaan esimerkiksi päättää jatkotoimista. Seuraavassa on kuvattu niin kutsumamme ratasmallin vaiheita tarkemmin, sekä kerrottu miten olemme mallia tähän mennessä soveltaneet.

Esiselvitys

Esiseselvitys tehtiin vuoden 2014 alussa haastattelemalla pientä joukkoa ammattilaisia maisemasuunnittelun ja -rakentamisen kentältä (sekä julkisella että yksityisen sektorilla). Tavoitteena oli tunnistaa tärkeimpiä tutkimustarpeita käytännön näkökulmasta. Haastateltavilta tiedusteltiin millaista tiedontarvetta he ovat havainneet omassa työssään ja toisaalta laajemman yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena. Lisäksi kysyttiin millaiseksi he kokevat mahdollisuutensa käyttää uutta tietoa ja mistä lähteistä sitä haetaan.

Kysely ei koskenut teemallisesti pelkästään vihreää infrastruktuuria, vaan ympäristösuunnittelun kenttää laajemmin. Kuitenkin vihreän infrastruktuurin konsepti nousi voimakkaasti esiin potentiaalisena lähestymistapana. Käytännön toimijat kokivat kuitenkin haasteelliseksi laaja-alaisen käsitteen konkretisoimisen omassa työssään. Tarve uudenlaiselle monitieteelliselle yhteistyölle ja keskustelulle nousi esiin pääasiallisena ratkaisutapana.

Työpajat

Mallin keskeisenä toimintamuotona on työpajatyöskentely. Kaaviossa työpajoja symboloivat rattaat kuvaavat taustalla olevaa ajatusta siitä, että kaupunkisuunnittelu voi olla tieteen ja käytännön yhteistoiminnan tulosta. Tavoitteena on osallisten tietopääoman ja positiivisen keskinäisvuorovaikutuksen rakentaminen. Tällä viitataan siihen, että vihreän infran suunnittelu ei ole yhden osaamisalueen tehtävä, vaan tarvitaan uudenlaista rajat ylittävää yhteistyötä, jossa yhteisen tavoitteen eteen pyritään löytämään parhaat ratkaisut. Tähän mennessä olemme järjestäneet mallin ensimmäisen vaiheen työpajan kolmelle eri kaupungille. Näistä tarkemmin erillisessä postauksessa.

palikkakasa_pieni

Työpajoissa vihreä infra ja ekosysteemipalveluiden käsite liitetään konkreettisesti ympäristön elementteihin, mitä tarkoitusta varten on kehitetty alustava vihreän infran typologioiden luokittelu. Typologiat on tuotu työpajatyöskentelyyn rakennuspalikoiden muodossa. Vihreän infrastruktuurin fyysisten elementtien luokittelu tuntuu menetelmänä lupaavalta ja tarkoituksemme on kehittää sitä edelleen.

 

Syötteet

Yhteistoimintamallin “syötteiden” tarkoituksena on tarjota osallistujille erilaisia näkökulmia aihepiiriin, herättää uteliaisuutta ja ylläpitää kiinnostusta aiheeseen. Parhaimmillaan ne auttavat lähestymään aihepiiriä uusista suunnista, jolloin tapahtuu myös oppimista. Syöte voi olla esimerkiksi tehtävä tai jonkinlaista vuorovaikutteista toimintaa tutkijoiden ja suunnittelijoiden välillä. Syötteet suunnitellaan siten, että ne tukevat prosessin vaihetta ja pohjustavat seuraavan työpajan työskentelyä. Tähän mennessä toteuttamamme syötteet on toteutettu eläytymistehtävänä, joka osallistujien tullut tehdä ennen työpajaa. Jatkossa aiomme kokeilla rohkeasti erilaisia ”syötteitä” hyödyntäen muun muassa taiteen ja visuaalisen viestinnän keinoja.

Alku- ja loppukysely

Hankkeen alussa osallistujille on lähetetty tietotasoa ja asenteita kartoittava alkukysely. Kysely toistetaan uudelleen hankkeen lopussa ja näin voidaan seurata prosessin aikana tapahtunutta tietopääoman muutosta. Pidemmän aikavälin seurannalla puolestaan voidaan kartoittaa syntyneen keskinäisvuorovaikutuksen laajuttaa ja jatkuvuuttta.

Käytännön toteutus

Nyt käynnissä olevan hankkeen aikana yhteistoimintamallia testataan kolmen suomalaisen kaupungin kanssa (Jyväskylä, Tampere ja Vantaa). Tavoitteena on prosessin avulla tunnistaa vihreän infran tarpeet, kipukohdat ja nykyiset käytännöt. Kyselyt toteutettiin verkkokyselynä ja työpajojen keskustelut on nauhoitettu ja dokumentoitu. Tuotettua aineistoa hyödynnetään jatkossa VirMan tutkijoiden väitöskirjatöissä. Jatkossa mallia on tarkoitus kehittää ja soveltaa edelleen tutkimusaineiston hankinnassa ja tiedon levittämisessä.

 

Muutamia lähteitä joita olemme hyödyntäneet mallin kehittämisessä:

Siltala, R., Suomala, J., Taatila, V. & Keskinen, S. 2007. “cooperational Learning in Finland and in California during the innovation process”. Intellectual Capital IC Congress Haarlem.

Albert, C., Aronson, J., Fürst, C. & Opdam, P. 2014, “Integrating ecosystem services in landscape planning: requirements, approaches, and impacts”, Landscape Ecology, vol. 29, no. 8, pp. 1277-1285.

Collier, M. 2013, “Transitioning to resilience and sustainability in urban communities”, Cities, Jul 2013, Vol.32(S1), pp.S21-S28, vol. 32, pp. S21-S28.

Forum for Environmental Information. 2015. Kaavoihin kangistunut – Tutkimustiedon hyödyntäminen kaavoitusprosessissa. Available at:  http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2014/07/YTF-puheenvuoroja_1_2015.pdf [Accessed 15 April 2015].

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Vihreää infraa lontoolaisittain

Tutkimusryhmämme tapasi heinäkuun alussa helteisessä Lontoossa. Tarkoituksena oli suunnitella syksyn työpajoja ja muuta ohjelmaa yhdessä ryhmämme jäsenen Elinan kanssa, joka tällä hetkellä asuu Lontoossa. Säännöllisten skype-sessioiden lisäksi kasvotusten työskentely ja ideointi on kuitenkin aina omassa arvossaan. Tietenkin halusimme yhdistää matkaan myös tutustumista Lontoon ajankohtaisiin vihreän infran hankkeisiin ja mahdollisiin tuleviin yhteistyökumppaneihin Greenwichin yliopistolla, jonne Elina oli jo luonut kontakteja.

Elina oli järjestänyt meille myös tapaamisen Matt Thomasin kanssa, joka toimii asiantuntijana Suur-Lontoon alueen ympäristöyksikössä  (Greater London Authority).  Halusimme kuulla lisää All London Green Grid -suunnitelmasta, joka vaikuttaa erittäin kiinnostavalta ja kattavalta vihreän infran ohjelmalta. Matt kertoi meille Lontoon vihreän infran suunnittelusta, strategioista ja painopisteistä. Kaupunki omistaa hyvin vähän maata ja varsinainen investointibudjetti on pieni, joten suunnitteluun vaikuttaminen ja ratkaisujen toteuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä ja neuvottelua yksityisten tahojen kanssa. Kaupungin roolina Lontoossa on ennenkaikkea asettaa strategiset tavoitteet, joista esimerkkinä All London Green Grid -suunnitelma, ja rohkaista eri tahoja investoimaan vihreään infraan.

blogiin_6

Queen Elizabeth Olympic Park on Lontoon viime vuosien merkittävin vihreän infran kehittämishanke.

Matt mainitsi heti alkuun tärkeimmiksi vihreän infran suunnitteluun liittyviksi tavoitteiksi Lontoossa ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen. Tähän liittyen tulviminen ja lämpösaareke nähdään keskeisinä uhkina. Tosin myöhemmmin keskustelussa Matt mainitsi, ettei tulviminen hänen näkemyksensä mukaan ole vielä iso ongelma Lontoossa ja että lämpösaareke itseasiassa nähdään toistaiseksi positiivisana ilmiönä Lontoossa, missä sää tunnetusti on melko epävakaa (+36 asteessa tätä oli kyllä vaikea kuvitella). Lämpösaarekeilmiön hyödyistä ja haitoista kokonaisuudessaan ei selvästi vielä ole riittävästi tietoa. Hulevesien hallinnan kestävät menetelmät (SUDs – Sustainable Urban Drainage) Matt näki ennen kaikkea keinona ehkäistä ongelmia tulevaisuudessa ja tästä jatkammekin vielä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Muina keskeisinä tavoitteina Matt toi esiin vihreän infran lisäämisen kantakaupungin alueella. Tämä on kiinnostava esimerkki siitä, miten erilaisessa tilanteessa suomalaiset kaupungit ovat suhteessa suurkaupunkiin. Lontoossa tavoitteena on vihreän infran lisääminen, mm. istuttamalla 10 000 uutta puuta kantakaupungin alueelle, kun taas Suomen kaupungeissa tiivistäminen ja sitä kautta vihreän alan kutistuminen kaupungeissa on vielä käynnissä (löytyisikö tutkimusta missä olisi tarkasteltu vihreän pinta-alan määrää kaupunkien elinkaaren aikana suhteessa muuhun maankäyttöön?). Tietenkin Lontoossakin rakennetaan jatkuvasti,  mutta koko Lontoon osalta tavoitteena on viherlueiden kokonaisalan pysyminen nykyisellä tasolla, mikä tarkoittaa sitä, että kun jossain rakennetaan, täytyy jossain toisaalla lisätä vihreää.

Viherkatot ja viherseinät ovat tiiviisti rakennetussa suurkaupungissa olennaisia vihreän infran rakennuspalikoita. Lontoossa maan hinta on niin korkea, että viherkaton rakentamisen kustannukset suhteessa kokonaisuuteen ei ole kovin merkittävä. Matt kertoi, että usein suurin houkutin viherkattojen ja seinien toteutukseen ovat  imagolliset ja kaupunkikuvalliset hyödyt. Pääsimme keskustelemaan viherkatoista myös Greenwichin yliopiston professorin Benz Kotzenin kanssa. Benz esiteli yliopistorakennuksen yhtätoista kattopuutarhaa, joilla he testaavat mm. erilaisten hyötykasvien menestymistä. Benz tuntui olevan vakuuttunut siitä, että nimenomaan tuottavat katot tulevat olemaan tulevaisuuden juttu. Yhdellä testikatoista oli myös yhdistetty viherkatto ja aurinkopaneelit. Tällekin ratkaisulle on oma nimityksensä “biosolar roof”.

DSC_2080

Hyötykasvien viljelyä Greenwichin yliopiston katolla.

Käytännössä tärkeimpiä keinoja kaupugin tavoitteiden läpiviemiseksi tuntuvat Lontoossa olevan vihreän infran tuomien etujen markkinointi ja eri osapuolten kanssa neuvottelu. Erityisesti erilaiset imago- ja kaupunkikuvalliset hyödyt purevat yksityisiin toimijoihin, jotka eivät välttämättä ole halukkaita investoimaan vain yhteikunnalista etua edistääkseen.  Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä palvelee myös niin kutsuttu Greening the BIDs (Business Improvement District) – hanke. Hankkeessa on toteutettu vihreän infran auditointeja jo 15 alueelle Lontoossa etsien systemaattisesti mahdollisuuksia ja ratkaisuja vihreän infran edistämiseksi  yhdessä alueen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

blogiin_2

Monet yritykset tunnistavat jo vihreän ympäristön tuomat hyödyt. Potters Fields Park, London Bridge Business Improvement District.

Lontoon tapaamiset herättivät paljon ajatuksia. Vaikka suomalaiset kaupungit ja Lontoon kokoinen suurkaupunki ovat hyvin erilaisessa vaiheessa vihreän infran kehittämisen suhteen, suurkaupungeista voi olla paljon opittavaa. Lähes aina keskusteluissa muiden maiden kollegojen kanssa nousee ensimmäisenä esiin, että Helsingin kaltaista vihreää kaupunkia ihaillaan muualla. Haasteet kaupunkien vihreyttämisessä ja vihreän infran rakentamisessa ovat todella tiiviissä kaupunkirakenteessa aivan eri tasolla verrattuna suomalaisiin kaupunkeihin, monet toteutetut hankkeet ovat kalliita ja jäävät silti vihreän kuorrutuksen asteelle. Huomattavasti helpompaa onkin huomioida vihreä infra jo suunnittelun ja rakentamisen aikana.

blogiin_10

Asuinalueen ympäristön kunnostushankkeesta on kerrottu selkeästi isoilla tauluilla. Queen Caroline Housing Estate.

Vihreän infran hyötyjä ja saavutuksia kannattaa myös tuoda esiin rohkeammin. Vaikka tässä vihreässä maassamme urbaanin kaipuu onkin kova, niin suurkaupungeissa voi oppia vihreyden arvoista, jotka tuntuvat kivikaupunkihuumassa toisinaan unohtuvan. Aina ei taideta nähdä kaupunkia puilta.

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Hyvän designin rooli?

Aiemmissa postauksissa käsittelimme vihreä infrastruktuurin käsitettä ja sen taustoja. Tässä kirjoituksessa pohditaan mitä erityistä annettavaa meillä maisema-arkkitehdeillä on vihreän infrastruktuurin suunnittelussa ja erityisesti sen muotoilussa tai designissa. Miksi jatkuvasti törmäämme väitteeseen, että maisema-arkkitehdit ovat uusi musta, jota kestävässä kaupunkisuunnittelussa tarvitaan?

  1. Käytettävyys: Käytettävyyden ja muodon suunnittelu eli design helpottaa meitä monessa arjen askareessa. Hyvin suunnittelut sakset leikkaavat paperia tarkasti, tuntuvat kädessä hyvältä ja vieläpä näyttävät silmään mukavilta. Monen tuotteen suosion ”salaisuus” on hyvä design (Aalto, Artek, Apple…) Ja sehän on myös maisema-arkkitehtien osaamisen ydin: me keskitymme ympäristön käytettävyyden ja muodon suunnitteluun. Vihreän infrastruktuurin osalta insinööri osaa kertoa mitoituksesta ja rakenteista, ekologi määrittää lajistoja ja kaavoittaja kertoo käytettävissä olevan tilan. Maisema-arkkitehti saa näistä aineksista aikaan enemmän kuin osiensa summan: viihtyisiä elinympäristöjä sekä ihmiselle että muulle lajistolle.

    Vasemmalla Roihuvuoren Kirsikkapuiston vesiuoma ja oikealla Espoonlahden hulevesiallas. Molemmissa paikoissa vesiaiheesta olisi ollut potentialia pelkkää teknistä ratkaisua enemmän tuottamaan virkistyksellisiä tai ekologisia hyötyjä.

    Vasemmalla Roihuvuoren Kirsikkapuiston vesiuoma ja oikealla Espoonlahden hulevesiallas. Molemmissa paikoissa vesiaiheessa olisi ollut potentialia pelkkää teknistä ratkaisua enemmän tuottamaan virkistyksellisiä tai ekologisia hyötyjä.

  2. Toimintojen yhdistäminen: 1800-luvulla kaupunkisuunnittelussa toteutettiin hausmannilaista kokonaisvaltaista suunnitteluotetta. Kaupungin infrastruktuuria suunniteltaessa mietittiin samalla kertaa toiminnallisuus, rakenteet ja design. Seuraavalla vuosisadalla eri ammattikunnat erikoistuivat ja eriytyivät: kaupunkisuunnittelijoiden työ keskittyi näkyvän kaupungin suunnitteluun ja infrastruktuurit jäivät insinöörien ”piilotettuun” valtakuntaan kiveysten ja fasadien taakse.  Tämän päivän kaupunki-infran suunnitteluun kaivataan kuitenkin uutta näkökulmaa. Kaupunkirakenteen hajautuminen, vaatimukset joustavuudelle ja muunneltavuudelle sekä tarve vähäpäästöisiin liikenneratkaisuihin haastavat perinteiset infrastruktuurimallit. Vihreän infrastruktuurin yhdistäminen perinteisiin malleihin on yksi vastaus, mutta se ei onnistu ilman vahvaa designotetta, joka sitoo eri toiminnot yhteen.

    Uusi hulevesiallas Espoon Lintuvaaran korpraalintiellä on onnistunut esimerkki asuinalueen lähiympäristön elävöittämisestä ja paikallisen monimuotoisuuden lisäämisestä.

  3. Hyväksyttävyys: vihreä infrastruktuuria ylistetään usein sen potentiaalista tuottaa useita etuja saman aikasesti. Sitä saatetaan pitää jopa niin hyvänä ratkaisuna, että unohdetaan kysyä loppukäyttäjien mielipidettä. 2013 Kumpulaan suunnitellut hulevesialtaat saivat jäätävän vastaanoton alueen asukkailta ja suunnitteluprosessi jouduttiin aloittamaan alusta. Asukasyhteistyön rinnalla hyvä design madaltaa kynnystä hyväksyä ja ottaa käyttöön uusia ratkaisuja. Muutosvastarinta voi jäädä pienemmäksi, mikäli vihreä infra on designiltaan kiinni ajassa, helposti lähestyttävä, innovatiivinen ja paikallisia lähtökohtia kunnioittava.

    Kumpulanlaaksoon kaivetaan tällä hetkellä uutta sekaviemäriä alueen hulevesien hallitsemiseksi: asukkaiden tyrmäämät maanpäälliset huleveden hallinnan ratkaisut on hylätty ja tulvien ehkäisemiseksi hulevettä johdetaan Viikin jätevedenpuhdistamolle vastoin kaupungin hulevesistrategian periaatteita.

    Kumpulanlaaksoon kaivetaan tällä hetkellä uutta sekaviemäriä alueen hulevesien hallitsemiseksi: asukkaiden tyrmäämät maanpäälliset huleveden hallinnan ratkaisut on hylätty ja tulvien ehkäisemiseksi hulevettä johdetaan Viikin jätevedenpuhdistamolle vastoin kaupungin hulevesistrategian periaatteita.

  4. Kunnioitus: Waterman ja Well (2012) ovat todenneet, että maiseman suunnittelu ja muotoilu edustaa erityistä suhdetta ihmisen ja maan välillä. Se siis heijastaa sitä, miten tärkeäksi tai tarpeelliseksi koemme ympäristömme. Näin ajateltuna jo puhdas kunnioitus meitä elättävää maapalloa kohtaan edellyttää hyvää designia myllätessämme sen pinnalle uusia moottoriteitä, kaupunginosia tai vaikkapa puistoja.
    Gösta Serlachiuksen museon laajennus ja uudistettu puistoalue on toteutettu hienovaraisesti kunnioittaen olemassa olevaa kasvillisuutta ja maastonmuotoja. Alueen ympäristörakenteiden kuten Taavetinsaarelle johtava sillan istuttamiseksi maastoon on nähty erityistä vaivaa. (kuvat Topos 89)

    Gösta Serlachiuksen museon laajennus ja uudistettu puistoalue on toteutettu hienovaraisesti kunnioittaen olemassa olevaa kasvillisuutta ja maastonmuotoja. Alueen ympäristörakenteiden kuten Taavetinsaarelle johtava sillan istuttamiseksi maastoon on nähty erityistä vaivaa. (Puiston uudistus Maisemasuunnittelu Hemgård, kuvat Topos 89)

    https://www.youtube.com/watch?v=vCwWpjj7jIk

Lähteet: Le Notre instituutin Vihreän infrastruktuurin luentosarja, Waterman ja Well (2012). The landscape conversation. Teoksessa Donana: Out of the City. G. Moretti (ed.) Milan, Maggioli.

 

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Vihreän infrastruktuurin renessanssi

Tässä postauksessa käydään läpi lyhyesti vihreän infrastruktuurin historiaa. Karkeasti yleistäen voi sanoa, että vihreä infrastruktuuri on tämän vuosituhannen mukanaan tuoma käsite. Ensimmäisen kerran se on esiintynyt 1990-luvun lopussa Marylandin kuvernöörin Parris Glendening puheissa. Hän toi ensimmäisenä esiin sen, miten meidän tulisi samalla tapaa harkiten ja taidolla investoida ja hoitaa vihreää infrastruktuuriamme kuten toimimme rakennetun infrastruktuurin kohdalla. Tämän jälkeen käsitteen käyttö on laajentunut ja samalla myös saanut uusia merkityksiä ja konteksteja.

Lähestymistapaa on kritisoitu siitä, että se esittelee olemassa olleita maankäyttöön ja viheraluesuunnitteluun liittyviä käsitteitä ja lähestymistapoja ikään kuin uusina ja käänteentekevinä. Voidaankin todeta, että käynnissä on vihreän infrastruktuurin uusi aalto, eräänlainen renessanssi. Ensimmäinen aalto koettiin noin sata vuotta sitten ja sen päällä surffasivat muun muassa Ebenezer Howard ja Frederick Law Olmsted vaikuttaen voimakkaasti yhä käytössä oleviin suunnitteluperiaatteisiin alallamme. Nykyinen renessanssi kumpuaa tarpeesta ratkaista akuutteja ympäristökysymyksiä kokonaisvaltaisesti, ilmastonmuutokseen liittyvästä keskustelusta sekä kestävän suunnittelun kulttuurista. Myös vihreän infrastruktuurin kanssa samaan aikaan yleistynyt ekosysteemipalvelu -käsite tarjoaa mahdollisuuden luonnonympäristön tuottamien hyötyjen numeeriseen arvottamiseen. Tämän kvantifioinnin kautta luontoalueiden merkitystä esimerkiksi kaupunkialueilla voidaan tarkastella uudesta näkökulmasta eivätkä ratkaisevia ole pelkästään suojeluun tai virkistykseen liittyvät arvot.

Bostonin "ketjupuisto" on yksi Olmsteadin päätöistä, joka edelleen muodostaa mielenkiintoisen ja monitoiminallisen kaupunkitilan.

Emerald Necklace Bostonissa on yksi Olmsteadin päätöistä, joka edelleen muodostaa mielenkiintoisen ja monitoiminallisen kaupunkitilan.

Vihreän infrastruktuurin lähestymistavassa voidaan nähdä eroja eri kulttuurialueilla. Pohjois-Amerikassa korostuvat hulevesien käsittely, tekniset ratkaisut ja kansanterveydellisen kysymykset kun taas Iso-Britanniassa näkökulma on kokonaisvaltaisempi, hyvinvointiin ja elämänlaatuun liittyvä. Muualla Euroopassa löytyy vaihtelevia suuntauksia ja käytännön sovelluksia, mutta keskeisiä ovat ylhäältä alaspäin tulevat Euroopan Unionin politiikkalinjaukset, kuten vihreän infrastruktuurin strategia ja rahoitusratkaisut. Aasiassa korostuvat tiivistyviin kaupunkialueisiin, kiihtyvään urbanisaatioon ja luonnonvaroihin liittyvät teemat.

Tämän melko ison sateenvarjon alla toteutetuissa projekteissa voidaan nähdä selviä trendejä. Brittitutkija Ian Mell on kategorisoinut kolme eri luokkaa vihreän infrastruktuurin projekteja toteutusajankohdan mukaan (Yhdysvallat ja Eurooppa). Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana (1998-2008) projektit olivat luonteeltaan pieniä ja paikallisia, tavoitteet ja rahoitus maltillista. Näissä projekteissa tulokset olivat pääsääntöisesti vaatimattomia ja kehitystoiminnan fokus oli erilaisissa työkaluissa.

Toinen sukupolvi projekteja (2008 ->) on ollut teemallisesti ja tavoitteiden puolesta edellistä vaihtelevampi ja monimuotoisempi, mutta myös fokusoituneempi. Projektien aikana yhteistyö eri hallinnonalojen ja asiantuntijoiden kesken on ollut syvempää ja myös rahoituspuolelle on pyritty löytämään uudenlaisia tahoja ja yhteistyökuvioita. Piloteista on kasvanut strategisia hankkeita.

Vihreän infrastruktuurin kolmannen sukupolven projektien voidaan ajatella ponnistavan siitä kasvavasta ymmärryksestä, että ilmastonmuutoksen edetessä luonnon omien prosessien tunteminen ja hyödyntäminen kaupunkiympäristön hallinnassa on tehokkaampaa kuin perinteinen kova infrastruktuuri. Alamme myös nähdä vihreän infrastruktuurin taloudelliset ja yhteiskunnalliset edut, joka taas vaikuttaa halukkuuteen satsata näihin ratkaisuihin aiempaa enemmän ja laajemmassa mittakaavassa.

BIGin suunnittelema Dryline Manhattanin tulvasuojeluun voitti juuri Holcim Foundationin pronssipalkinnon kestävästä rakenteesta.

BIGin suunnittelema Dryline Manhattanin tulvasuojeluun voitti juuri Holcim Foundationin pronssipalkinnon kestävästä rakenteesta.

Mielenkiintoista onkin miettiä minkä sukupolven ratkaisuja me täällä Suomessa suunnittelemme ja toteutamme tai mihin meillä on edes yhteiskunnallisia edellytyksiä?

Lähteet: Revising Green Infrastructure (2015), Le Notre -instituutin luentosarja Green Infrastructure

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Mitä se vihreä infrastruktuuri siis oikein on?

Aiemmassa postauksessa määrittelimme tutkimukseemme keskeisesti liittyviä käsitteitä. Käytännössä näistä akateemisista määritelmistä ei ole paljoakaan iloa asian ymmärtämiseksi. Olemme kohdanneet vihreään infraan liittyen kysymyksiä kuten “liittyykö se jotenkin uusiutuvaan energiaan?” tai “onko se siis jotain pyöräilyä vai?” Olemmekin huomanneet, että käsite on vielä outo ja suomalaisessa suunnittelukentässä vakiintumaton.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa kuusi osaista kirjoitussarjaamme, jossa pyrimme avaamaan mistä vihreässä infrastruktuurissa on kyse. Myöhempien kirjoitusten on tarkoitus käsitellä mm. vihreän infrastruktuurin käsitteen historiaa, sen suhdetta maisema-arkkitehtuuriin ja designiin, sen tuottamia hyötyjä ja sitä mitä vihreä infra tarkoittaa suomalaisessa kontekstissa.

Tutkimusryhmämme noudattaa pitkälti Euroopan komission vuonna 2013 lanseeraaman Vihreän infrastruktuurin strategian mukaista määritelmää. Vihreä infrastruktuuri on kuitenkin käsitteenä väljä ja mahdollistaa monenlaisia tulkintoja. Selkeintä on ehkä aloittaa pohtimalla, mitä on infrastruktuuri.

Infrastruktuuri voidaan määritellä yhdyskuntien perusrakenteeksi, joka tuottaa erilaisia palveluja. Vihreän infrastuktuuri tuottaa myös palveluja, niin sanottuja ekosysteemipalveluja. Lisäksi vihreä infrastuktuuri tukee monia, esimerkiksi urheiluun liittyviä rakennettuja palveluja sekä liikkumista. Ja kuten muutkin infrastuktuurit, vihreä infra on verkosto, jonka toiminta perustuu sen osien kytkeytyneisyyteen toisiinsa sekä muuhun ympäristöön.

infrat_blue_green_grey_2Esimerkiksi yksittäinen puisto on osa vihreää infrastruktuuria, kun ajatellaan miten se ylläpitää erilaisia toimintoja sosioekologisessa systeemissä. Muun muassa veden kiertokulun ja elinympäristöjen tarjonnan kautta puisto voi olla kytkeytynyt ympäristöönsä ja muuhun infrastruktuuriin monin tavoin. Ollakseen yhteydessä toisiinsa verkoston osien ei siis välttämättä tarvitse olla suoraan fyysisesti yhteydessä (rakenteellinen kytkeytyneisyys), mutta ne voivat silti olla toiminnallisesti kytkeytyneitä. Esimerkiksi pölyttähyönteisten elinympäristöt voivat sijaita tietyillä välimatkoilla toisistaan, muodostaen elinympäristöjen verkoston. Vihreä infrastruktuuri on tältä osin joustava ja sen toimivuus riippuvainen siitä mihin tarkoitukseen se on suunniteltu. Siksi sitä pitäisikin suunnitella strategisesti.

Vihreä ja harmaa infrastruktuuri voivat toimia myös yhdessä ja usein näin käytännössä onkin. Tällöin näitä infrastruktuureja myös pitää suunnitella yhdessä. Esimerkiksi hulevesi-infrastruktuuri voi perustua osittain perinteiseen putkissa kulkevaan systeemiin ja osittain avonaiseen hulevesijärjestelmään. Suunnittelemalla nämä järjestelmät kokonaisuutena voidaan löytää toimivin ja kestävin ratkaisu, jolla myös vihreän infrastruktuurin tuomat potentiaaliset lisähyödyt saadaan optimoitua.

Vihreä nfrastruktuuri on myös yksi suunnittelun lähestymistapa, jonka keskeisiin periaatteisiin kuuluvat holistinen lähestymistapa, sektorirajat ylittävä systeemiajattelu, pyrkimys tuottaa useita hyötyjä samanaikaisesti (ekosysteempalveluita, mutta myös esimerkiksi kansanterveyteen ja talouteen liittyviä hyötyjä) sekä pitkäntähtäimen strateginen näkökulma urbaanin elinympäristön hallintaan.

GI_kuvitusesimerkki

Vihreä infra liittyy toiminnallisesti muihin infrastruktuureihin (kuva: Anna Szilagyi-Nagy)

Lisäksi vihreä infrastuuri voidaan nähdä myös nousevana paradigmana, joka liittyy erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Vihreään infraan liittyy kasvava määrä tutkimustoimintaa ja mahdollisesti myös hallintotapojen muutoksia. Eri suunnittelualojen kenttää yhdistävänä käsitteenä se on jo nyt luonut uudenlaisia suunnitteludokumentteja kaupunkiympäristön kehittämiseen esimerkiksi New Yorkissa ja Lontoossa. Politiikkatasolta mittaviin käytännön ratkaisuihin on tosin vielä monesti matkaa.

Tässä vielä joitakin tietolähteitä vihreään infrastruktuuriin liittyen:
Euroopan komission vihreän infrastruktuurin strategia
Landscape Institute: Green Infrastructure: An integrated approach to land use
Green Infrastructure: A Landscape Approach, American Planning Association

Czechowski, D., Hauck T., Hausladen, G. (ed.) 2014. Revising Green Infrastructure: Concepts Between Nature and Design. CRC Press.

Posted by Mari

Uncategorized - 1 Comment

Luonto kaupungissa – dystopia vai utopia?

Viime vuosikymmeninä on kirjallisuudessa ja elokuvassa painottunut kuvaus maailmasta, jota on kohdannut ekologinen katastrofi. Näin kertoi kirjallisuustutkija Saija Isomaa Koneen Säätiön järjestämässä Luonto kaupungissa -kaivossa, johon osallistuin VirMan edustajana. Erityisesti ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksien kuvaaminen on ollut suosittu aihe, josta löytyy esimerkkejä myös kotimaisesta kirjallisuudesta. Näissä epätoivotuissa yhteiskuntakuvauksissa ihminen on usein jollain tapaa irtaantunut luonnosta ja elää omissa, villistä luonnosta eristetyissä, lasikaupungeissaan.

Isomaa vertasi ympäristön tuhoutumisen dystopioita kaivosmiehen kanarianlintuun. Tällä hän viittasi siihen, kuinka kaivosmiehet tapasivat ottaa kanarianlinnun mukaan kaivokseen varoittamaan mahdollisista kaasupurkauksista. Jos lintu kuoli, kaivosmies tiesi, että vaara on lähellä.

Toimivatko ympäristödystopiat tosiaan varoittavasti siten, että ne saisivat ihmisen muuttamaan toimintaansa, vai luovatko ne vain epätoivoa? Ympäristökysymyksissä törmää monesti ajatteluun, että mitään suuria muutoksia ei kuitenkaan tapahdu, joten turha tehdä mitään. Toinen vaihtoehto olisi tarjota ihmisille kuvauksia siitä, mitä voisi olla; millainen olisi tulevaisuus jossa kaupunki, luonto, kulttuuri ja teknologia toimisivat ihanteellisesti yhdessä. Kaupunkisuunnittelussa onkin totuttu luomaan erilaisia visioita vihreistä ja älykkäistä kaupungeista. Olisikin kiinnostava nähdä, miten kirjallisuus ja elokuva saisivat herätettyä eloon tällaiset kaupunkisuunnittelun utopiat. Tai ehkä kyse ei olekaan utopioita, vaan mahdollisuuksista, kuten professori Lapintie on asiaa kuvannut.

Juho Manka kertoo luontolaitteiden tuomista hyödyistä. (Kuva: Koneen Säätiö)

Juho Manka kertoo luontolaitteiden tuomista hyödyistä. (Kuva: Koneen Säätiö)

Lisäksi keskusteltiin arkkitehti Juho Mankan alustamana “luontolaitteista”. Tästä tuli mieleen, että tutkimusaiheemme, vihreä infrastruktuuri, voidaan laajassa mielessä nähdä eräänlaisena luontolaitteena, tai pikemminkin laitteistona, joka on suunniteltu tuottamaan palveluja yhteiskunnalle. Wikipedian mukaan “Laite on jonkin tehtävän suorittamiseen käytettävä kone tai muu väline, joka eroaa työkalusta siten, että se toimii osittain tai kokonaan automaattisesti”. Tästä juuri on kysymys ekosysteemien prosesseja hyödyntävässä suunnittelussa. Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi katupuu, jonka istuttamiseen vaaditut rakenteet ovat melko teknisiä, ja jonka tehtävä voi olla esimerkiksi luoda viihtyisyyttä kaupunkitilaan, on jo sinällään luontolaite.

Lisäksi katupuu voi tuottaa monia muitakin hyötyjä ja parhaimmillaan puu voi olla melko pitkäikäinen. Paljon parempaa luontolaitetta on vaikea keksiä!

Lopuksi ideoitiin vielä urbaaneja jokamiehenoikeuksia. Keskusteltiin siitä, mitä ne voisivat olla ja pitäisikö ne jotenkin määritellä. Syntyi paljon ehdotuksia. Illan teeman mukaisesti lopputuloksen voisi ehkä tiivistää seuraavasti; kaikilla pitäisi olla oikeus positiiviseen kosketukseen luonnon kanssa, muodossa tai toisessa, myös kaupungissa. Tätä oikeutta monella paikalla olleella on onneksi hyvät mahdollisuudet edistää, joko taiteen, tieteen tai niitä yhdistävän toiminnan muodossa.

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Ilmastonmuutos: hillinnästä eteenpäin, kohti sopeutumista

Suomessa ilmastonmuutosta vastaan on ryhdytty toimiin muun muassa pyrkimällä uudistamaan maankäytön suunnittelun menetelmiä. Tässä työssä on keskitytty ensisijaisesti asumisen ja rakentamisen vaatiman energiankulutuksen vähentämiseen sekä liikenteen aiheuttamien päästöjen pienentämiseen. Käytännön esimerkkejäkin löytyy jo, kuten Skaftkärr.

Niin tärkeää kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen onkin, muutos on kuitenkin väistämätön. Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat, merivesi lämpenee, happamoituu ja sen pinta nousee, äärimmäiset sääilmiöt voimistuvat ja pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite sulaa aiemmin. Kaikki faktoja, eivät pelkkiä väittämiä.

Tämän takia on tarpeen löytää myös keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen ja sen mukanaan tuomiin ympäristömuutoksiin. Pitäisi pystyä ottamaan jo seuraava askel hillitsemistoimien ohi kohti sopeutumista. Resilienssi on kestävän kehityksen uusi avainkäsite. Mutta mitä se mahtaa tarkoittaa fyysisen ympäristön suunnittelun kannalta? Millainen kaupunkirakenne on paitsi vähähiilinen ja pienipäästöinen, myös joustava ja mukautumiskykyinen? Miten voimme ennakoida sään ääri-ilmiöt ja toistuvat tulvat korttelitasolla tai seutusuunnittelussa? Tiivis kaupunkirakenne on edullinen hillintätoimien kannalta, mutta ilmastonmuutoksen tuomien muutosten edessä kaupunkiympäristö onkin haavoittuva. Hillintä ja sopeutuminen tulisi siis nähdä rinnakkaisina tavoitteina jotka pitää molemmat huomioida kaupunkiympäristön kehittämisessä.

Maailmalla tähän onkin löydetty vastauksia. Yhdysvalloissa vihreän infrastruktuurin uskotaan olevan keskeisessä roolissa nimenomaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ranskassa liiketilojen katot vihertyvät. Erityistä näissä uusissa asetuksissa on se, että ne on tehty korkealta hallinnon tasolta ja ne ovat ennen kaikkea strategisia linjauksia, jotka vaikuttavat investointien suuntautumiseen, markkinoiden kehittymiseen ja uusien käytäntöjen syntymiseen.

Mutta kyllä meillä Suomessakin jo pöhistään asian ympärillä. Maa- ja metsätalousministeriö on julkaisut ensimmäisen kansallisen strategian ilmaston muutokseen sopeutumiseksi jo 2005 ja sitä on sittemmin päivitetty. Myös GTK työskentelee asian parissa ja ilmastokestävän kaupungin suunnitteluun löytyy monia työkaluja.

Myös me VirMassa pyrimme löytämään tutkimuksen avulla uusia ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Tutkimustamme varten etsimme parhaillaan case-kohteita. Mikäli haluat kanssamme yhteistyöhön tai tiedät sopivan hankkeen, ota meihin yhteyttä. Meidät tavoitat etunimi.sukunimi@aalto.fi.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment