Vihreä infrastruktuuri ja maisema -seminaari: Yhteistoiminnalla eteenpäin

Koneen Säätiön mahdollistaman Vihreä infrastruktuuri ja maisema –hankkeen osallistava osuus päätettiin 6.4. järjestettyyn seminaariin. Otaniemen Urban Milliin kerääntyi viitisenkymmentä kuulijaa. Yleisössä oli viheralan edustajia, maisema-arkkitehtejä, opiskelijoita sekä ympäristöalan tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta myös arkkitehtejä ja insinöörejä kaupunkisuunnittelun puolelta. Ilahduttavan monipuolinen joukko siis.

Urban Milliin kerääntyi joukko vihreästä infrastruktuurista kiinnostuneita.

Urban Milliin kerääntyi joukko vihreästä infrastruktuurista kiinnostuneita.

 

Seminaarin aluksi virmalaiset esittelivät tutkimushankkeen sisällön ja siinä käytetyn yhteistoimintamallin. Kävimme läpi myös käsitteistöä, josta olemmekin kirjoittaneet tässä blogissa jo aiemmin. Seuraavaksi erilaisia näkökulmia vihreään infraan tarjosivat vierailijapuhujiksi kutsutut erikoistutkija Leena Kopperoinen SYKE:stä ja dosentti Ari Jokinen Tampereen yliopistosta. Leena avasi aihetta ekosysteemipalvelunäkökulmasta ja havainnollisti sitä miten Euroopan komission strategiat ja ohjelmat vaikuttavat aiheen jalkauttamiseen kansallisella tasolla. Jokinen puolestaan toi keskusteluun ajatuksen kaupungin toimijoista osana vihreän infran, tai kuten Jokinen itse tätä kutsui eräänlaisen ”maisemakoneen”, muodostumista. Esimerkkinä yhteistoimijuudesta hän käytti kaupunkiviljelyä, joka toimintana synnyttää varsinaisen viljelytoiminnan ohella monenlaisia hyötyjä. Esitykset tuntuivat herättävän kiinnostusta ja synnyttivät vilkasta keskustelua.

Loppuseminaari päätti yhteistoimintamallin mukaisen osallistamisprosessin.

Loppuseminaari päätti yhteistoimintamallin mukaisen osallistamisprosessin.

Hankkeen työpajasarjan etenemistä ja osallistamisprosessia yhteistyökaupunkiemme kanssa kävimme läpi Marin johdolla. Kaupunkien edustajat kertoivat Jyväskylän, Tampereen ja Vantaan case-kohteista ja siitä millaisia ajatuksia osallistuminen hankkeen työpajasarjaan oli tuonut suunnitteluprosessiin. Näkemyksiä oli ilo kuulla ja vaikutti siltä, että eri tavoin kaikissa kohteissa vihreää infraa oli lähdetty tarkastelemaan avoimesti ja rohkealla otteella. Aika näyttää miten ajatuksia saadaan vietyä käytäntöön. Pisimmällä ja konkreettisimpana esimerkkinä tässä vaiheessa toimi Jyväskylän Green Street –hanke, joka nimensäkin puolesta keskittyy vihreän infran tuomiseen osaksi katuympäristöä. Mervi Vallinkosken esittelemä, Paula Tuomen lopputyöhön perustuva projekti antoi hyviä käytännön esimerkkejä vihreän infran sisällyttämisestä olemassaolevaan rakennettuun ympäristöön, esimerkiksi kadunvarsiparkkipaikkojen tilalle. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan ratkaisujen toteuttamista.

Kaupunkien case-kohteiden jälkeen käytiin käsiksi tutkimuksen teemana oleviin vihreän infran suunnittelun ja toteuttamisen haasteisiin. Työpajatyöskentelyn ja kyselyiden perusteella näyttää siltä, että haasteita ovat aiheuttaneet paitsi arvomaailmaan ja osaamiseen liittyvät tekijät, niin myös konkreettisemmat asiat kuten tiedon kulku ja sen puute mm. teknisten ratkaisujen osalta.  Myös hyvien käytäntöjen ja kokemusten puute nähdään ongelmallisena. Samat haasteet nousevat esiin myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Tunnistettuja ratkaisuja ja hyviä ulkomaisia esimerkkejä tulisi jakaa ja kokeilla rohkeasti. Esimerkiksi Jyväskylässä on on tarkoitus testata Ruotsissa kehitettyjä ratkaisuja hulevesien käsittelyyn katualueella. Tarkempia johtopäätöksiä ja tuloksia hankkeen aikana kertyneestä tiedosta julkaistaan myöhemmin analysointivaiheen valmistuttua.  Vihreä infrastruktuuri on keskeisessä osassa mm. kaupungistumiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Näiden ulkopuolisten paineiden kautta on nähtävissä myös positiivisia edistysaskeleita vihreän infrastruktuurin suunnittelun edistämiseksi monialaisen yhteistyön kautta.

Seminaarissa näimme myös pienen vilauksen VirMan tulevista hankkeista ja suunnitelmista. Seuraavaksi virmalaiset keskittyvät iWater- ja KAHRA-hankkeisiin, jotka molemmat liittyvät hulevesiteemaan, unohtamatta vihreän infran monitoiminnallisuutta. Lisäksi vihreän infran elementtejä on tarkoitus kehittää ja testata työkaluna, joka huomioi viherrakenteen kokonaisuutena. Nämä kaikki liittyvät virmalaisten henkilökohtaisiin väitöskirjaopintoihin, joiden aiheet esiteltiin lyhyesti.

Paneelikeskustelu kruunasi loppuseminaarin onnistuneesti. Yhteistoiminnalla eteenpäin –näkökulmasta olivat keskustelemassa  Leena Kopperoinen (SYKE), Marja Mesimäki (Helsingin yliopisto), Simon le Roux (Aalto-yliopisto), Mervi Vallinkoski (Jyväskylän kaupunkisuunnittelu) ja Tuuli Ylikotila (Helsingin kaupungin rakennusvirasto). Paneelissa oli välitön tunnelma ja se herätti vapaata keskustelua sekä hyviä kysymyksiä ja näkökulmia myös yleisöstä. Paneelissa peräänkuulutettiin sitä, että vihreän infran hyödyt tiedostavien tulee siirtyä laajemmille kentille levittämään sanaa. Tätä työtähän toki moni suunnittelija tekee jatkuvasti, harvoin maisema-akkitehtikaan on projektissa yksinään tai vain viheralan edustajien kesken, vaan usein mukana on monialainen suunnittelutiimi. Ehkä sittenkin tarvitsemme vielä ymmärrystä siitä, miksei vihreää infraa toteuteta jo nyt laajamittaisesti kaupunki- ja toteutussuunnittelussa. Kipukohdat tiedostaen on jo helpompi lähteä argumentoimaan, miksi vihreään infraan kannattaa investoida.

Paneelikeskustelu viritti käytiin vilkkaan keskustelun koko osallistujajoukon kesken.

Paneelikeskustelu viritti käytiin vilkkaan keskustelun koko osallistujajoukon kesken.

Seminaarin lopetimme rentoihin kokkareihin, joissa jatkoimme paneelin nostattamaa keskustelua tarjoilujen ääressä ja hyvässä seurassa. Kiitos vielä kaikille osallistujille! Ja muistattehan, että vaikka tämä tutkimushanke päättyykin, VirMan toiminta jatkuu hankkeen pohjalta kirjoitettavien artikkeleiden muodossa sekä uusien hankkeiden parissa. Näihin palaamme blogissa myöhemmin.

Posted by Elli

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *