Bosco Verticale ja Baubotanik – vertikaali metsä ja biomimiikkaa Wienissä

Osallistuin viime viikolla Wienissä järjestettyyn kaksipäiväiseen konferenssiin, jonka teemana oli vihreän infrastruktuuri. The 1st Europena Green Infrastructure Conference (EUGIC) oli nimensä mukaisesti sarjassaan ensimmäinen vihreää infran kansainvälinen konferenssi, jossa mukana oli edustajia niin yrityksistä, kaupungeilta kuin yliopistoista. Tapahtuman järjestäjinä toimivat paikallinen konsulttiyritys Green4Cities ja viherkattoihin keskittyvä brittijärjestö LivingRoofs. Mukana puhujina olikin useita jo tutkimusryhmämme heinäkuun alun Lontoon reissulta tuttuja nimiä.

Konferenssin esityksissä ja keskusteluissa käsiteltiin vihrää infraa laajasti, mutta kuten järjestäjätahojen profiilista voisi päätellä, painotus oli viherkatoissa ja seinissä. Esityksistä omasta mielestäni kiinnostavimpia olivat vihreän infran radikaalimpia ratkaisuja käsitelleet teemat. Laura Gatti esimerkiksi kertoi Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän, huimista puuistutuksista ja ylläpidosta. Bosco Verticale on siis Milanossa sijaitsevat kaksi tornitaloa, joiden  julkisivuja peittävät 700 puuta ja 4000 pensasta sekä huima määrä perennoja. Se on rakennus joka muuttaa ulkonäköään vuodenaikojen mukaan ja kirjaimellisesti pudottaa lehtensä syksyllä. Bosco Verticale on palkittu vuoden 2015 korkeana rakennuksena.

Tämän ihmeen suunnittelu vaati pelkästään kasvillisuuden osalta kolmen vuoden tutkimustyön, eikä rakentaminen ja ylläpitäminenkään ole ihan yksinkertainen juttu. Kasvillisuudella on yläilmoissa hyvin äärevät olosuhteet. Turvallisuus on ensisijainen asia ja puut on tukevasti kiinnitetty rakennukseen, jotta ne eivät pääse kaatumaan. Lisäksi kasvillisuutta täytyy tietenkin kastella, mihin käytetään kierrätettyä vettä ja aurinkopaneeleilla tuotettua energiaa. Ylläpito hoidetaan kiinteistön toimesta ulkopuolelta käsin, asukkaat eivät siis osallistu siihen yhtenäisyyden ja ylläpidon vaativuuden vuoksi. Laura näytti huimia kuvia valjaissa roikkuvista arboristeista. Laura kertoi myös hieman siitä mitä asukkaat pitävät kasvillisuudesta. Kukaan ei esimerkiksi ole pyytänyt puita poistettavaksi näkymien tieltä, vaan päinvastoin, jotkut ovat jopa halunneet lisää kasvillisuutta.

12144797_1181299001886114_696254677840614888_n

Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän ylläpito on vaativaa. (http://www.artwireless.it/aw/ultima-ora/2980-il-bosco-verticale-di-stefano-boeri-replicato-a-losanna.html)

Lauran esitys herätti paljon kritiikkiä ja keskustelua tämän tyyppisten ratkaisujen ekologisuudesta. Onko Bosco Verticale vihreää infraa, vai vain rakennus jonka parvekkeilla on tavallista enemmän istutuksia? Eräs seminaarivieras muotoili asian mielestäni hyvin; vaikka Bosco Verticalen tyyppiset vertikaalit puutarhat eivät ehkä ole ekologisin tai tehokkain tapa tuottaa vihreää infrastruktuuria, tällaisia huimia esimerkkejä tarvitaan, koska ne herättävät suuren yleisön kiinnostusta vihreää infraa kohtaan. WAU-vihreän kautta saadaan siis huomiota ja investointeja mitä tarvitaan uusien, toivottavasti ketävämpien, ratkaisujen kehittämiseen. Ja herättäväthän tällaiset esimerkit myös keskustelua kaupunkivihreän tuottamista hyödyistä.

Vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden lisäksi konferenssissa usein esiin nousseita teemoja olivat biomimiikka ja “nature-based solutions”. Jälkimmäinen tuntuu olevan tällä hetkellä EU:n ympäristörahoituksen avainsana. Biomimiikkaan liittyen kiinnostava puheenvuoro oli Ferninand Ludwigin esitys Stuttgartin yliopiston Baubotanik tutkimusryhmän työstä. He ovat kehittäneet vuodesta 2007 lähtien rakenteita, joissa yhdistetään eläviä puita ja teräsrakenteita. Ideana on siis kehittää ja testata eläviä kantavia rakenteita. Työ on pitkäjänteistä, sillä joissain tapauksissa voi joutua odottamaan vähintäänkin parikymmentä vuotta, että puut kasvavat riittävän järeiksi. Ryhmän pilottiprojekteissa on rakennettu mm. elävä torni (kuva alla) ja kävelysilta. Jos Bosco Verticale edustaa tämän hetken radikaalia vihreää infraa, niin ajatus elävistä puista rakennetuista kaupungeista on ehkä vielä utopiaa. Mutta sitäkin kiinnostavampaa.

03 Early summer 2010

Baubotanik tutkimusryhmä kehittää eläviin puihin perustuvia rakenteita. (http://www.baubotanik.org/en/)

Näiden ehkä vihreän infran rajamailla liikkuvien teemojen lisäksi keskusteluista ja esityksistä jäi mieleen ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin kysymys vihreän infrastruktuurin rahoituksesta kiinnostaa tietenkin kaikkia asian tiimoilla työskenteleviä. Hyödyt ovat ilmeisiä, mutta koska ne ovat pääosin yhteiskunnallisia, niin investointeja ei voida jättää vain yksittäisten toimijoiden vastuulle. Uusia markkinoita, esimerkiksi yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa, tulee kehittää. Toisena, yhteistä alustaa ja verkostoa tiedon ja osaamisen jakamiseksi kaivataan laajasti. Tämä liittyy erityisesti teknisiin ratkaisuihin. Kolmantena puhutti se, että ns. harmaata infraa ja sen osaajia ei tule nähdä vihollisina, vaan mahdollisina yhteistyökumppaneina. Harmaassa infrassa piilee rahat ja tekninen osaaminen.

Harmi, että konferenssin kiinnostavimmat keynote puheenvuorot olivat niin lyhyitä, etteivät esitykset oikein päässeet alkua pidemmälle. Kaikenkaikkiaan tapahtuman anti oli kuitenkin inspiroiva ja monipuolinen. Kiinnostavan huomiona pidän sitä, että keskieuroopassa tuntuu olevan jo monenlaista vihreään infraan keskittyvää liiketoimintaa aina teknisistä ratkaisuista tuotteisiin ja konsultointiin. Tutkimusryhmällämme oli konferenssissa myös esillä posteri, jossa esittelimme alustavasti kehittämäämme vihreän infrastruktuurin typologiaa.

posteri

 

Posted by Mari

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *