Hyvän designin rooli?

Aiemmissa postauksissa käsittelimme vihreä infrastruktuurin käsitettä ja sen taustoja. Tässä kirjoituksessa pohditaan mitä erityistä annettavaa meillä maisema-arkkitehdeillä on vihreän infrastruktuurin suunnittelussa ja erityisesti sen muotoilussa tai designissa. Miksi jatkuvasti törmäämme väitteeseen, että maisema-arkkitehdit ovat uusi musta, jota kestävässä kaupunkisuunnittelussa tarvitaan?

  1. Käytettävyys: Käytettävyyden ja muodon suunnittelu eli design helpottaa meitä monessa arjen askareessa. Hyvin suunnittelut sakset leikkaavat paperia tarkasti, tuntuvat kädessä hyvältä ja vieläpä näyttävät silmään mukavilta. Monen tuotteen suosion ”salaisuus” on hyvä design (Aalto, Artek, Apple…) Ja sehän on myös maisema-arkkitehtien osaamisen ydin: me keskitymme ympäristön käytettävyyden ja muodon suunnitteluun. Vihreän infrastruktuurin osalta insinööri osaa kertoa mitoituksesta ja rakenteista, ekologi määrittää lajistoja ja kaavoittaja kertoo käytettävissä olevan tilan. Maisema-arkkitehti saa näistä aineksista aikaan enemmän kuin osiensa summan: viihtyisiä elinympäristöjä sekä ihmiselle että muulle lajistolle.

    Vasemmalla Roihuvuoren Kirsikkapuiston vesiuoma ja oikealla Espoonlahden hulevesiallas. Molemmissa paikoissa vesiaiheesta olisi ollut potentialia pelkkää teknistä ratkaisua enemmän tuottamaan virkistyksellisiä tai ekologisia hyötyjä.

    Vasemmalla Roihuvuoren Kirsikkapuiston vesiuoma ja oikealla Espoonlahden hulevesiallas. Molemmissa paikoissa vesiaiheessa olisi ollut potentialia pelkkää teknistä ratkaisua enemmän tuottamaan virkistyksellisiä tai ekologisia hyötyjä.

  2. Toimintojen yhdistäminen: 1800-luvulla kaupunkisuunnittelussa toteutettiin hausmannilaista kokonaisvaltaista suunnitteluotetta. Kaupungin infrastruktuuria suunniteltaessa mietittiin samalla kertaa toiminnallisuus, rakenteet ja design. Seuraavalla vuosisadalla eri ammattikunnat erikoistuivat ja eriytyivät: kaupunkisuunnittelijoiden työ keskittyi näkyvän kaupungin suunnitteluun ja infrastruktuurit jäivät insinöörien ”piilotettuun” valtakuntaan kiveysten ja fasadien taakse.  Tämän päivän kaupunki-infran suunnitteluun kaivataan kuitenkin uutta näkökulmaa. Kaupunkirakenteen hajautuminen, vaatimukset joustavuudelle ja muunneltavuudelle sekä tarve vähäpäästöisiin liikenneratkaisuihin haastavat perinteiset infrastruktuurimallit. Vihreän infrastruktuurin yhdistäminen perinteisiin malleihin on yksi vastaus, mutta se ei onnistu ilman vahvaa designotetta, joka sitoo eri toiminnot yhteen.

    Uusi hulevesiallas Espoon Lintuvaaran korpraalintiellä on onnistunut esimerkki asuinalueen lähiympäristön elävöittämisestä ja paikallisen monimuotoisuuden lisäämisestä.

  3. Hyväksyttävyys: vihreä infrastruktuuria ylistetään usein sen potentiaalista tuottaa useita etuja saman aikasesti. Sitä saatetaan pitää jopa niin hyvänä ratkaisuna, että unohdetaan kysyä loppukäyttäjien mielipidettä. 2013 Kumpulaan suunnitellut hulevesialtaat saivat jäätävän vastaanoton alueen asukkailta ja suunnitteluprosessi jouduttiin aloittamaan alusta. Asukasyhteistyön rinnalla hyvä design madaltaa kynnystä hyväksyä ja ottaa käyttöön uusia ratkaisuja. Muutosvastarinta voi jäädä pienemmäksi, mikäli vihreä infra on designiltaan kiinni ajassa, helposti lähestyttävä, innovatiivinen ja paikallisia lähtökohtia kunnioittava.

    Kumpulanlaaksoon kaivetaan tällä hetkellä uutta sekaviemäriä alueen hulevesien hallitsemiseksi: asukkaiden tyrmäämät maanpäälliset huleveden hallinnan ratkaisut on hylätty ja tulvien ehkäisemiseksi hulevettä johdetaan Viikin jätevedenpuhdistamolle vastoin kaupungin hulevesistrategian periaatteita.

    Kumpulanlaaksoon kaivetaan tällä hetkellä uutta sekaviemäriä alueen hulevesien hallitsemiseksi: asukkaiden tyrmäämät maanpäälliset huleveden hallinnan ratkaisut on hylätty ja tulvien ehkäisemiseksi hulevettä johdetaan Viikin jätevedenpuhdistamolle vastoin kaupungin hulevesistrategian periaatteita.

  4. Kunnioitus: Waterman ja Well (2012) ovat todenneet, että maiseman suunnittelu ja muotoilu edustaa erityistä suhdetta ihmisen ja maan välillä. Se siis heijastaa sitä, miten tärkeäksi tai tarpeelliseksi koemme ympäristömme. Näin ajateltuna jo puhdas kunnioitus meitä elättävää maapalloa kohtaan edellyttää hyvää designia myllätessämme sen pinnalle uusia moottoriteitä, kaupunginosia tai vaikkapa puistoja.
    Gösta Serlachiuksen museon laajennus ja uudistettu puistoalue on toteutettu hienovaraisesti kunnioittaen olemassa olevaa kasvillisuutta ja maastonmuotoja. Alueen ympäristörakenteiden kuten Taavetinsaarelle johtava sillan istuttamiseksi maastoon on nähty erityistä vaivaa. (kuvat Topos 89)

    Gösta Serlachiuksen museon laajennus ja uudistettu puistoalue on toteutettu hienovaraisesti kunnioittaen olemassa olevaa kasvillisuutta ja maastonmuotoja. Alueen ympäristörakenteiden kuten Taavetinsaarelle johtava sillan istuttamiseksi maastoon on nähty erityistä vaivaa. (Puiston uudistus Maisemasuunnittelu Hemgård, kuvat Topos 89)

    https://www.youtube.com/watch?v=vCwWpjj7jIk

Lähteet: Le Notre instituutin Vihreän infrastruktuurin luentosarja, Waterman ja Well (2012). The landscape conversation. Teoksessa Donana: Out of the City. G. Moretti (ed.) Milan, Maggioli.

 

Posted by Elisa

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *