Luonto kaupungissa – dystopia vai utopia?

Viime vuosikymmeninä on kirjallisuudessa ja elokuvassa painottunut kuvaus maailmasta, jota on kohdannut ekologinen katastrofi. Näin kertoi kirjallisuustutkija Saija Isomaa Koneen Säätiön järjestämässä Luonto kaupungissa -kaivossa, johon osallistuin VirMan edustajana. Erityisesti ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksien kuvaaminen on ollut suosittu aihe, josta löytyy esimerkkejä myös kotimaisesta kirjallisuudesta. Näissä epätoivotuissa yhteiskuntakuvauksissa ihminen on usein jollain tapaa irtaantunut luonnosta ja elää omissa, villistä luonnosta eristetyissä, lasikaupungeissaan.

Isomaa vertasi ympäristön tuhoutumisen dystopioita kaivosmiehen kanarianlintuun. Tällä hän viittasi siihen, kuinka kaivosmiehet tapasivat ottaa kanarianlinnun mukaan kaivokseen varoittamaan mahdollisista kaasupurkauksista. Jos lintu kuoli, kaivosmies tiesi, että vaara on lähellä.

Toimivatko ympäristödystopiat tosiaan varoittavasti siten, että ne saisivat ihmisen muuttamaan toimintaansa, vai luovatko ne vain epätoivoa? Ympäristökysymyksissä törmää monesti ajatteluun, että mitään suuria muutoksia ei kuitenkaan tapahdu, joten turha tehdä mitään. Toinen vaihtoehto olisi tarjota ihmisille kuvauksia siitä, mitä voisi olla; millainen olisi tulevaisuus jossa kaupunki, luonto, kulttuuri ja teknologia toimisivat ihanteellisesti yhdessä. Kaupunkisuunnittelussa onkin totuttu luomaan erilaisia visioita vihreistä ja älykkäistä kaupungeista. Olisikin kiinnostava nähdä, miten kirjallisuus ja elokuva saisivat herätettyä eloon tällaiset kaupunkisuunnittelun utopiat. Tai ehkä kyse ei olekaan utopioita, vaan mahdollisuuksista, kuten professori Lapintie on asiaa kuvannut.

Juho Manka kertoo luontolaitteiden tuomista hyödyistä. (Kuva: Koneen Säätiö)

Juho Manka kertoo luontolaitteiden tuomista hyödyistä. (Kuva: Koneen Säätiö)

Lisäksi keskusteltiin arkkitehti Juho Mankan alustamana “luontolaitteista”. Tästä tuli mieleen, että tutkimusaiheemme, vihreä infrastruktuuri, voidaan laajassa mielessä nähdä eräänlaisena luontolaitteena, tai pikemminkin laitteistona, joka on suunniteltu tuottamaan palveluja yhteiskunnalle. Wikipedian mukaan “Laite on jonkin tehtävän suorittamiseen käytettävä kone tai muu väline, joka eroaa työkalusta siten, että se toimii osittain tai kokonaan automaattisesti”. Tästä juuri on kysymys ekosysteemien prosesseja hyödyntävässä suunnittelussa. Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi katupuu, jonka istuttamiseen vaaditut rakenteet ovat melko teknisiä, ja jonka tehtävä voi olla esimerkiksi luoda viihtyisyyttä kaupunkitilaan, on jo sinällään luontolaite.

Lisäksi katupuu voi tuottaa monia muitakin hyötyjä ja parhaimmillaan puu voi olla melko pitkäikäinen. Paljon parempaa luontolaitetta on vaikea keksiä!

Lopuksi ideoitiin vielä urbaaneja jokamiehenoikeuksia. Keskusteltiin siitä, mitä ne voisivat olla ja pitäisikö ne jotenkin määritellä. Syntyi paljon ehdotuksia. Illan teeman mukaisesti lopputuloksen voisi ehkä tiivistää seuraavasti; kaikilla pitäisi olla oikeus positiiviseen kosketukseen luonnon kanssa, muodossa tai toisessa, myös kaupungissa. Tätä oikeutta monella paikalla olleella on onneksi hyvät mahdollisuudet edistää, joko taiteen, tieteen tai niitä yhdistävän toiminnan muodossa.

Posted by Mari

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *