• VirMa on vihreän infrastruktuurin ja kestävän kaupunkiympäristön suunnittelukäytäntöihin keskittyvä tutkijaryhmä.

    Research Group VirMa focuses on sustainable green infrastructure planning and design practices.

Pitkään tehdyn työn tulokset näkyvät Portlandissa

VirMa on viikon mittaisella opintomatkalla hulevesirakenteiden kulttikohteessa Portlandissa ja Seattlessa.

Jo ensimmäisten päivien jälkeen Portlandissa olemme nähneet, että avoimet huleveden hallintarakenteet voivat oikeasti olla vakioratkaisuja kaupunkiympäristöissä. Portlandissa huleveden imeytystä ja varastointia katualueilla on tehty jo 90-luvulta lähtien. Tällä hetkellä kaupungissa on nähtävillä eri ikäisiä hulevesien hallintarakenteita niin yksityisillä kuin julkisilla alueilla.

Niin kutsuttuja Green street –kohteita on paljon. Niin paljon ettei niistä jokaisesta erikseen jaksa enää innostua parin päivän kiertelyn jälkeen. Näillä kaduilla hulevedet on ohjattu alaslasketuille, betonireunaisille istutuskaistoille (stormwater planter). Katuvesiä käsitteleviä planttereita on toteutettu monen tyyppisille alueille. Niitä löytyy hyvin hoidettuina ja puutarhamaisina, mutta myös unohdettuina ja villiintyneinä. Reunarakenteen osalta ne tuntuvat noudattavat betonista standardiratkaisua. Vedet ohjataan kasvillisuudelle useimmiten suoraan reunatuessa olevan aukon kautta. Aukkojen koko ja määrä kuitenkin vaihtelee, samoin kuin rakenteen syvyys ja leveys. Kaikki Green Street kohteet löytyvät kaupungin tarjoamasta verkkopalvelusta.

DSC_1424_

Pihakadun hulevesirakenteita kantakaupungin pohjoispuolisella uudisalueella.

 

kuva_1

Kattovedet ohjataan suoraan rakennuksen seinustan istutusaltaaseen, joissa on ylivuotokaivot.

Katujen lisäksi myös pysäköintialueisiin on panostettu. Paikoin alueilla, missä puistoja on vähän, pysäköintialueet ovat alueen vihreitä keitaita. Hulevedet on ohjattu kasvillisuudelle ja kaivoina toimivat vain viivytys- ja imeytysalueiden ylivuotokaivot, jotka useimmiten on asennettu niin korkealle, että vesi tuskin usein niihin tulvii.

kuva_12

Pysäköintialueen ympärillä on säilytetty vanhan teollisuusrakennuksen seinärakenteita. Hulevedet ohjataan kasvillisuudelle ja osittain on käytetty leveäsaumaisia kiveyksiä.

Puistoista parhaana esimerkkinä toiminee edelleen 2005 valmistunut Tanner Springs Park. Tämä Atelier Dreiseitlin kohde yllätti positiivisesti. Pinta-alaltaan puisto ei ole kovin laaja, mutta siihen mahtui useita vyöhykkeittäin muuttuvia eri tyyppisiä osia. Näissä ympäröiviltä katualueilta johdettavia vesiä hyödynnetään eri tavoin mm. matalana vesialtaana, solisevan puron luomana äänimaisemana ja monilajisena niittynä.

kuva_2

Tiiviin kaupunkirakenteen keskellä sijaitseva Tanner Springs park ja lampi johon ohjataan hulevesiä.

Yksityisillä alueilla hulevesiratkaisuja on toteutettu muun muassa yritysten pihoille ja uusille asuinalueille. Monessa kohteessa hulevesiratkaisuihin on johdettu sekä päällystettyjen pintojen vesiä, että kattovesiä. Esimerkiksi uudistuvalla pohjoisen kantakaupungin Pearl district alueella kattovedet purkutuvat suoraan rakennuksen seinustalla oleviin kapeisiin istutusaltaisiin. Sisäpihoilta löytyi myös erilaisia madallettuja istutusalueita ja sadepuutarhoja. Eräällä pihalla jutustelu paikalle sattuneen ylläpitohenkilön kanssa paljasti, että haasteena on rakenteisiin päätyvät roskat, joita täytyy siivota päivittäin. Asukkailta ratkaisuista ei hänen mukaansa ole tullut valituksia, vaikka jyrkkäreunainen allas herätti heti mielessämme kysymyksiä turvallisuudesta.

DSC_1421_

Sadepuutarha varjoisalla sisäpihalla.

kuva_9

Eteläisessä kantakaupungissa tutustuimme South Water Frontin kehittyvään alueseen, missä hulevedet on hyödynnetty syntypaikallaan niin puistoissa, pihakaduilla kuin pihoillakin. Standardiratkaisuja ei täällä näkynyt, vaan vesi oli monessa paikassa otettu vahvasti suunnittelun lähtökohdaksi ja luotu siitä ympäristöä elävöittävä tekijä. Nyt näkyvää vesipintaa ei juuri ollut, vaikka edellisinä päivinä oli satanut, mutta altaista ja painanteista näki, että vettä saattaa toisinaan olla runsaastikin. Huomion kiinnitti kasvillisuuden rehevyys. Usein kasvillisuusalueilla näkyy lisäksi kastelujärjestelmä, varsinkin jos niissä oli käytetty monipuolista lajistoa.

kuva_7

Yksityisen tahon toteuttama sadepuutarha pihakatumaiseen tilaan. Sadepuutarhaan ohjataan viereisten rakennusten kattovedet.

kuva_5

West Waterfront. Sekä kattovedet että päällystetyn alueen vedet ohjataan talojen etupihan painanteeseen.

kuva_3

Hulevesipainanteita uudella West Waterfrontin alueella.

Kohteita kiertäessä olemme pohtineet, mitä on vaadittu tähän pääsemiseksi. Taustalla on muutamia aktiivisia tahoja, jotka ovat saaneet ensimmäisiä pilottikohteita toteutumaan. Tästä on päästy kaupunkistrategisten linjauksiin ja sitä kautta on syntynyt uusia esimerkkikohteita. Käytännön rakenteita on kehitetty juuri näihin olosuhteisiin sopivaksi ja vähitellen toimivista ratkaisuista on syntynyt perusratkaisu. Toki tekemistä on täälläkin vielä paljon, mutta hyvällä uralla tunnutaan olevan.

Tiedottamista ja kouluttamista on tehty ja tehdään ilmeisen paljon. Portlandissa hulevesirakenteiden taustalla on etupäässä vesiensuojelu. Monissa kohteissa on selkeitä infotauluja, joissa kerrotaan miten hulevesien mukanaan kuljettamat saasteet ja epäpuhtaudet vaikuttavat kaupungin läpi virtaavan Willamette joen vedenlaatuun. Koulujen pihoille on toteutettu myös useita sadepuutarhoja niin viihtyisyyden lisäämiseksi kuin opetustarkoitukseen. Kaupungilla on useita valmiita kävely- ja pyöräilykierroksia, jotka esittelevä ja tietoa ratkaisuista ja tietoa löytyy muutenkin runsaasti kaupungin nettisivuilta.

kuva_11

Opastus kertoo mistä vedet tulevat, miten kasvillisuus puhdistaa ja mikä merkitys hulevesien puhdistamisella on Willamette joen kannalta.

Tarvitaan siis kärsivällistä tiedottamista ja kouluttamista, pilottikohteiden rakentamista ja ratkaisujen kehittämistä. Asioista täytyy puhua niin, että ne ymmärretään. Rakenteiden sovittaminen suomalaisiin olosuhteisiin on tehtävä meidän ilmasto-oloihin, rakentamiskäytäntöihin ja materiaaleihin ja kaupunkikuvallisiin tavoitteisiin sovittaen, mutta hyviä esimerkkejä ja esikuvia kannattaa tietenkin hyödyntää.

Seuraavaksi jatkamme Seattleen. Siitä lisää blogissa myöhemmin.

Mari, Elisa ja Outi

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Sieniä ja toukkia vaatekaapissasi, nam!

VirMa on mukana edustamassa Aalto yliopistoa Ericsson Innovation Award Competition finaalissa, jossa tänä vuonna teemana on Future of Food. Tässä blogikirjoituksessa perehdytäänkin hieman siihen missä ja miten ruokamme tulevaisuudessa tuotetaan.

Urbaani ruuantuotanto on kansainvälisesti erittäin voimakkaassa kasvussa. Tämä onkin tärkeää, sillä perinteiseen maanviljelyyn liittyy monia haasteita. Maatalouden tarpeisiin menee 70% maailman vesivaroista ja kemikaalien ja torjunta-aineiden kulutus on valtavaa. Peltomaaksi raivataan yhä hankalammin hyödynnettäviä luonnontilaisia maa-alueita, joka uhkaa sekä paikallista että globaalia biodiversitettiä. Samaan aikaan ruuantuotantoa pitäisi kuitenkin pystyä kasvattamaan kasvavan ihmiskunnan ruokkimiseksi. Urbaaniin ruuantuotantoon on löydetty myös täysin uudenlaisia alustoja ja sovelluksia. Tässä kirjoituksessa esitellään kolme uutta kaupunkiympäristöön tai jopa kotioloihin sovellettavaa ruuantuotantomuotoa.

WP_20160914_109

“Perinteistä” kaupunkiviljelyä Zürichin keskustassa

1. Vesiviljely eli hydroponinen viljely onkin monille varmasti tuttu juttu. Hydroviljely tai hydroponiikka on kasvien kasvatustekniikka, jossa multaa käytetään kasvualustassa vain osittain (puolihydro) tai sitä ei käytetä lainkaan (täyshydro). Mullan sijasta käytetään erilaisia väliaineita, jotka antavat kasville tukea ja suojaavat juuria valolta sekä kuivumiselta sitomalla ravinneliuosta itseensä. Aeroponisessa tekniikassa väliainetta ei käytetä lainkaan, vaan juuria sumutetaan suljetussa tilassa hienojakoisella ravinneliuoksella.

Hydroponinen viljely on turvallista: kasvitaudit eivät leviä, lannos ja kasteluvesi eivät mene hukkaan tai valu maaperään, vaan ovat helppoja kierrättää. Kotitalouksille on saatavilla erilaisia pieniä vesiviljelysovelluksia, joiden avulla salaatin kasvattaminen omassa keittiössä ympäri vuoden on suhteellisen helppoa.

Vesiviljelystä löytyy myös erilaisia versioita: Aquaponisessa viljelyssä siihen voidaan yhdistää vesieläimiä, kuten kaloja tai rapuja, jotka tuottavat ravinnepitoista vettä. Tämä vesi johdetaan kasvatettaville kasveille, jotka hyödyntävät ravinteet. Tämän jälkeen puhdas vesi johdetaan takaisin kaloille ja näin muodostuu suljettu systeemi, joka tuottaa myös proteiinipitoisempaa ravintoa. Tällaisen järjestelmän voi luoda myös kotiin.

Aeroponisessa tuotantomenetelmässä kasvi kasvaa ilmassa, eikä tarvitse lainkaan turvetta tai muuta kasvualustaa. Tällä menetelmällä kasvatetaan perunoita Tyrnävällä, jossa tuotanto on saatu moninkertaistettua perinteiseen perunanviljelyyn verrattuna.

Vesiviljelyyn voidaan yhdistää myös tekninen viljely, joka hyödyntää valaistus- ja mittaustekniikkaa luodakseen kasveille optimaaliset olosuhteet kasvaa. Esimerkki teknisestä viljelyn soveltamisesta on Vantaalla toimiva Silmusalaatti.

2. Konttiviljelyssä ruuantuotanto tapahtuu konteissa, kuten arvata saattaa. Etuina on viljelysten helppo liikuteltavuus paikasta toiseen ja lähelle loppukäyttäjää, jolloin sadon kuljetusmatkat vähenevät. Konteissa voidaan soveltaa helposti erilaisia vesiviljelyn tai teknisen viljelyn periaatteita ja tuottaa satoa ympäri vuoden.

Konttiviljelyssä on pienempi riski kasvitautien leviämiselle ja rikkakasveja ei käytännössä esiinny, koska kasvualustat tuotetaan aina uudelleen puhtaassa ympäristössä. Konttiviljelyn kaupallistamisesta onkin jo paljon esimerkkejä maailmalla.

Konttiviljely kotioloissa tarkoittaa ruuantuottamista pienemmissä umpinaisissa säilöissä. Esimerkiksi Helsieni myy kasvatuspakettia, jonka avulla on mahdollista viljellä osterivinokkaita omatoimisesti. Kasvualustana käytetään kahvinporoja ja kasvatuslaatikkona kierrätettyjä elintarvikepakkauksia. Helsieni toteuttaa siis resurssiviisauden ideologiaa hyvin konkreettisella tavalla.

3. Kokonaan uuden tyyppinen ravinto. Keittiöntasoja ei ehkä enää käytetä pelkästään ruuan valmistukseen vaan myös ruuantuotantoon. VTT tiedotti hiljattain CellPod-bioreaktorista, jonka avulla on mahdollista tuottaa kotimaista marjaa kotioloissa. Käytännössä design-valaisinta muistuttavassa laiteessa kasvatetaan kasvisolukkoa, jota voidaan käyttää ravintona ja joka sisältää samoja antioksidantteja ja vitamiineja kuin aito marjakin. Myös ruuan 3D-printtaaminen on yhä lähempänä arkipäiväämme.

Yksi mahdollisuus on kasvattaa kotona erilaisia hyönteisiä. Sirkkanaarasta voi kasvattaa huoneenlämmössä ilmastoidussa muoviastiassa ja ruokkia kauralla. Yksi sirkkanaaras tuottaa noin 100 munaa neljän kuukauden mittaisen elin-ikänsä aikana. Noin puolet näistä munista kehittyy uusiksi sirkkanaaraiksi, joten muutaman kuukauden päästä kasvattajalla voi olla 5 000 uutta munivaa sirkkaan. Tällaisesta sirkkalaumasta riittää syötävää isommallekin perheelle.

Hyönteisiin perustuvan ruuantuotannon hyviä puolia on pieni tilantarve. Perinteisen nisäkkäiden kasvattamiseen tarvitaan paljon maa-alaa, mutta hyönteisiä voidaan helposti massakasvattaa erilaisissa vertikaalirakenteissa. Jos hyönteisten kotikasvatus ei innosta, voi hyönteispohjaista proteiinijauhetta tilata suoraan netistä ja kokeilla vaikka sirkkaleipää.

Mitä nämä uudentyyppiset ruuantuotantotavat sitten tarkoittavat isommassa kuvassa? Ainakin selvää on, että ruuan tuottajan ja kuluttajan roolit tulevat hämärtymään. Tulevaisuudessa kaikkea ravintoa ei enää haetaankaan lähimmästä ketjumyymälästä, vaan se ostetaan erilaisilta pientuottajilta. Tämä toivottavasti tarkoittaa myös vaatimuksia entistä läpinäkyvämmästä ruuantuotannosta ja sitä kautta parempaa laatua koko tuotantoprosessiin. Paikallinen tuotanto voi myös edesauttaa synnyttämään omavaraisia alueita, joissa energia ja ravinteet kiertävät.

Ja vaikka osa tuotannosta siirtyisikin kontteihin ja kaappeihin, säilyttää varmasti myös perinteinen auringonvaloon ja maanvaraiseen palstaan perustuva viljely sijansa. Tämä onkin tärkeää, sillä ulkona tapahtuva kaupunkiviljely tuottaa tärkeitä säätelypalveluita, kuten vedenkierron säätelyä, pölytystä ja monimuotoisia elinympäristöjä. Ja tietysti myös kulttuuripalveluita: mikäpä onkaan virkistävämpää ja elvyttävämpää kuin laittaa kädet multaan aurinkoisena kevätpäivänä!

 

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

17 maailmanlaajuista tavoitetta

Onko sanapari Global Goals sinulle tuttu? Vuonna 2015 193 maailman johtajaa sitoutuivat 17 maailmanlaajuiseen tavoitteeseen, jotka yhdessä tähtäävät kolmen asian saavuttamiseen seuraavien 15 vuoden aikana:

  • Lopun tekeminen äärimmäisestä köyhyydestä.
  • Taisteleminen eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
  • Ilmastonmuutoksen korjaaminen.

Vau! Hienot tavoitteet. 17 tavoitteesta jokainen on visualisoitu ja purettu tarkempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi Ei nälkää –tavoitteeseen sisältyy mm. aliravitsemuksen ennaltaehkäisy alle 5-vuotialla lapsilla, raskaana olevien tai imettävien äitien ravitsemuksen parantaminen sekä siementen, viljeltyjen kasvien ja kotieläinten geeniperimän suojeleminen geenipankkien avulla.

global-goals_Kuva: 17 osatavoitetta visualisoituna (lähde: www.globalcitizen.org)

YK:n kumppaneineen fasilitoiman kampanjan tavoitteena on taistella tavoitteiden puolesta ensisijaisesti levittämällä tietoa: kun ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan puhtaaseen ruokaan ja veteen, koulutukseen ja tasa-arvoon, he alkavat vaatia niitä voimakkaammin. Ruohonjuuritason liikehdintää siis. Sivustolta voi ladata esimerkiksi videomateriaalia opetukseen tai tiedostopohjia erilaisiin kirjeisiin, julisteisiin ja todistuksiin. Kohderyhmänä ovat erityisesti koulut ja opettajat.

Mutta olisiko meillä mahdollisuuksia tehdä jotain muutakin näiden tärkeiden tavoitteiden eteen kuin liimata juliste lähikoulun seinälle? Kaupunkiympäristön suunnittelija voi nyökkäillä innokkaasti, sillä vihreän infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpitäminen myötävaikuttaa yllättävän moniin maailmanlaajuisiin tavoitteisiin.

Tavoitteet 6 (puhdas vesi ja viemäröinti), 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt), 13 (ilmastotoimet) 14 (vedenalainen elämä) ja 15 (elämä maan päällä) linkittyvät hyvin selvästi toimiviin ekologisiin prosesseihin, jotka ovat riippuvaisia terveestä, monimuotoisesta ja monitoiminnallisesta siniviherrakenteesta eli vihreästä infrastruktuurista.

Ja kun loppuja tavoitteita tutkii tarkemmin, voi huomata, että vihreä infrastruktuuri edesauttaa lähes kaikkia tavoitetta epäsuorasti. Esimerkiksi resilientti ympäristö on osa tavoitetta 1 (ei köyhyyttä) ja 9 (innovaatiot ja infrastruktuuri), kestävä ruuantuotanto osa tavoitetta 2 (ei nälkää), liikkumaan houkutteleva, terve ympäristö osa tavoitetta 3 (hyvä terveys), monipuoliset oppimisympäristöt osa tavoitetta 4 (laadukas koulutus), uusiutuvien energianlähteiden kehittäminen osa tavoitetta 7 (uusiutuva energia), kestävä ja luonnonläheinen turismi osa tavoitetta 12 (vastuullinen kuluttaminen) ja niin edelleen. Kaikkiin näihin tekijöihin vihreällä infrastruktuurin lisäämisellä voidaan myötävaikuttaa, eikö totta!

Keskustellessamme Virman järjestämissä työpajoissa ekosysteemipalveluista, niiden merkityksestä ja priorisoinnista, yksi keskeinen huomio osallistujille oli se, että monet ekosysteemipalvelut osoittautuvat tärkeiksi erilaisten keskinäisten kytkentöjen ja vaikutusketjujen kautta. Jopa niin, että lopulta oli vaikea päättää, mikä yksittäinen ekosysteemipalvelu on toista tärkeämpi. Onneksi todellisuudessa ekosysteemipalvelut sulkevat toisiansa vain harvoin pois. Monimuotoinen vihreä infrastruktuuri tuottaa samanaikaisesti lukuisia ekosysteemipalveluita ja samalla edesauttaa maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamisessa. Jos siis työssäsi suunnittelet tai ylläpidät vihreää infrastruktuuria voit ylpeänä printata oheisen todistuksen, kirjoittaa nimesi siihen ja kiinnittää sen työhuoneesi seinälle!

http://cdn.worldslargestlesson.globalgoals.org/2016/07/TWLL-Certificate-of-Participation-V5.pdf

“This is not a partisan debate; it is a human one. Clean air and water, and a liveable climate are inalienable human rights. And solving this crisis is not a question of politics. It is our moral obligation.” – Leonardo DiCaprio

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Green Building, Building Green in Citites -seminaari

Green building Council Finland, Viherympäristöliitto, Scandinavian Green Roof Assosiation, Safa, Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto järjestivät yhteistyössä kaksipäiväisen yhteispohjoismaisen Green Building – Building Green in Cities –seminaarin 25.-26.8. Seminaari on osa Vihervuoden tapahtumia ja tavoitteena oli nivoa yhteen vihreän rakentamisen eri puolia ja esitellä myös käytännön ratkaisuja. Seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Seminaarissa oli kaksi key note -puhujaa. Ensin ekologi Gary Grant Iso-Britanniasta kertoi esimerkkien avulla lukuisista hyödyistä, jota vihreä infrastruktuuri voi meille tarjota ja korosti, miten tiiviissä kaupunkiympäristössä ratkaisuja täytyy etsiä kaikkialta. Uusia puistoja ei todennäköisesti kaavoiteta, eikä niille ole tilaa, joten todellinen potentiaali on olemassa olevissa rakenteissa ja vihreän integroimisessa niihin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa viherkattoja, -seiniä ja –katuja. Garyn take home -message voisi olla: We need more soil, vegetation and water in cities. Do not accept grey as inevitable.

stringio

Paratiisikukan terälehdillä on kyky taipua loputtomasti ilman liitoskohtia tai saranoita. Samaa ominaisuutta voidaan soveltaa rakennusten lasiseinien varjostuksessa, kuten kuvassa One Ocean -paviljongissa . Rakennus saadaan Thomas Speckin sanojen mukaan “hengittämään valoa” ilman jatkuvaa ylläpitoa. Kuva: archdaily.com

Toinen key note puhuja professori Thomas Speck Freiburgin yliopistosta kertoi miten biomimeettiikkaa voidaan hyödyntää arkkitehtuurissa. Biomimetiikka on biologisten menetelmien ja luonnossa esiintyvien järjestelmien soveltamista tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen. Arkkitehtuuri on biomimetiikan alalla entistä tärkeämpi tutkimuksen ja innovaatioiden alue, josta Speckillä oli tarjota kiinnostavia esimerkkejä. Asuinrakennuksesta on mahdollista tehdä aiempaa kestävämpi ja joustavampi soveltamalla rakenteisiin pomelon solurakennetta, joka on erittäin hyvin kehittynyt absorboimaan iskujen vaikutusta. Pomelon rakenne ei vaurioidu sen pudotessa puusta ja samaa ominaisuus rakennuksessa voi esimerkiksi maanjäristystilanteessa antaa asukkaille riittävästi aikaa poistua rakennuksesta taivasalle. Vastaavasti macadamia -pähkinän kuori on yksi maailman kovimmista materiaaleista ja samanlaista, kerrosmaista rakennetta voidaan soveltaa myös kevyisiin, mutta kestäviin betonirakenteisiin.

Kahvitauko yhdistyi Savoyn pääkokin Kari Aihisen esitelmään ravintolan yrttipuutarhasta, joka on ollut toiminnassa jo seitsemän vuotta. Kuvissa näkyvät valkoiset letkut ovat osa kastelujärjestelmää ja kasvit saavat myös lisävaloa. Ravintolan menun perustana olevien yrttien ja kukkien lisäksi ravintola katolla tuotetaan omaan käyttöön hunajaa 300 kiloa vuodessa.

 

Seminaarin poliitikkovieraat Sirpa Pietikäinen ja Anni Sinnemäki alleviivasivat molemmat, miten tärkeää vihreä integroiminen kaupunkiympäristöön on. Tiiviissä kaupungissa on tärkeää, että ihmiset kokevat kaupunkiympäristön viihtyisänä ja mittakaavallisesti miellyttävänä. Tässä vihreällä infrastruktuurilla voi olla merkittävä rooli. Pietikäisen mukaan lainsäädännön tulisi velvoittaa integroimaan rakennuksiin vihreää yhtälailla kuin se velvoittaa huomioimaan mm. paloturvallisuuden. Molemmat korostivat, että paljon töitä on vielä tehtävänä: vihreän infrastruktuurin hyötyjä ei vielä tunnisteta. Jotta vihreä infrastruktuuri olisi kaupunkirakentamisen new normal, tarvitaan paljon tiedotusta ja aktiivista äänessä olemista.

Monia muitakin kiinnostavia puhujia seminaarissa oli. Esimerkiksi nokkela pörisijä Juha Kostiainen kertoi mielenkiintoisesta tutkimustuloksesta, jonka mukaan asukkaat ovat tyytyväisimpiä elinympäristöönsä joko erittäin tiiviissä asuinympäristössä tai sitten suhteellisen väljässä. Sen sijaan välimallin ratkaisut eivät miellytä. Tutkija Eija Rappe kertoi luonnon psykososiaalisista vaikutuksista, joihin tutkitusti kuuluu mm. toivon, merkityksen ja yhteenkuuluvuuden tunteiden lisääntyminen. Rappe esitteli myös kiinnostavan esteettisen pääoman –käsitteen, johon kaupunkivihreällä on välitön positiivinen vaikutus.

Nopeiden tietoiskujen joukossa erottui tutkija Tobias Emilsson, joka toi esiin tärkeän seikan viherkattojen rakenteesta: hieman lisää kasvukerrosta ja viherkattojen tuottamat hyödyt ja ekosysteemipalvelut moninkertaistuvat. (Nyrkkisääntö kasvualustan minimi paksuudelle on 80 mm tiesi Gary Grant kertoa myöhemmin vieraillessamme yhdellä yliopiston viherkatoista.) Viidennen ulottuvuuden vetäjä Susanna Lehvävirta esitteli Vihreistä vihrein –kerrostaloprojektia Jätkäsaaressa ja maisema-arkkitehti Sofia Eskilsdotter näytti ihania kuvia tukholmalaisesta Björn’s vertical gardenista.

Tilaisuudessa jaettiin myös Scandinvian Green Roof Award, joka myönnetti Egedalin kaupungintalon monitoiminnalliselle viherkatolle. Viherkatto tai pikemminkin kattopuutarha tarjoaa mahdollisuuden kokousten tai grillijuhlien pitämiseen ja ruuantuotantoon sadevesien hallinnan ja elinympäristöjen tarjonnan ohella.

Kaiken kaikkiaan Green building seminaari oli hyvin järjestetty ja innostava tilaisuus. Päällimmäisenä käteen jäi toivo. Green Roof Awardin noutaneen rakennuttajatahon Malmos A/S:n edustaja Pernille Kinnusen sanoin: If the parameters are right almost anything is possible.

Untitled

Osana seminaaria Susanna Lehvävirta esitteli Helsingin yliopiston viherkattoja, joilla oli monipuolinen lajisto kasvualustan niukkudesta huolimatta.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Kaupungin kovimmat duunarit

Tässä 11 syytä rakastaa kaupunkisi puita

IMG_0003 IMG_1530

1. Kaupunkitulvat saadaan hallintaan.

Katupuiden kasvualusta imee hulevettä ja puut haihduttavat sen edelleen ilmakehään. Tästä on hyötyä esimerkiksi rankalla sateella, kun hulevesi virtaa pitkin kaupungin kovia pintoja. Ilman puita tai muita imeviä rakenteita vesi voi tulvia ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa.

 2. Äänimaisema paranee.

Katupuiden lehvästö vähentää melua imemällä ääniaaltoja, joita rakennetussa ympäristössä syntyy kovia pintojen heijastaessa esimerkiksi liikenteen tuottamia ääniä.

3. Katupuiden avulla suunnistat kotiin.

Tunnistamme paikkoja niille identiteettiä antavien omaleimaisten tekijöiden kautta. Katupuut ovat kookkaita ja niistä jokainen on yksilönsä. Ne muodostavat helposti havaittavia, kiinteitä maamerkkejä urbaaniin kohinaan.

4. Energiankulutus pienenee.

Katupuiden luomat varjot pitävät rakennuksia viileämpinä ja ilmastoinnin tarve vähenee. Samalla puiden lehvästön haihduttama vesi viilentää kaupunkien ilmaa. Puut myös muuttavat ilmavirtausten kulkua ja vähentävät tuulisuutta. Tämä tarkoittaa säästöä lämmityskuluissa talvella.

5. Katupuut ylläpitävät urbaania monimuotoisuutta.

Tiiviissä rakennetussa ympäristössä muiden lajien kuin ihmisen, citykanin tai rotan on vaikea löytää elinympäristöä. Katupuut tarjoavat ravintoa ja suojaa lukuisille hyönteisille, linnuille ja piennisäkkäille. Myös eri katupuulajien vaihtelevat käyttö edesauttaa kaupunkialueen geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä, ja rikas katupuulajisto on vähemmän altis yksittäiselle tuholaiselle.

6. Katupuut pitävät meitä hengissä.

Katupuut ylläpitävät urbaania monimuotoisuutta. Monimuotoinen kaupunkiympäristö puolestaan mahdollistaa ihmisten monimuotoisen suolistobakteeriston. Me nimittäin elämme ja vuorovaikutamme ympäristön kanssa myös bakteeritasolla. Eli, mitä monimuotoisempi on suolistosi bakteerikanta, sitä terveempänä pysyt.

7. Katutila rauhallisemmaksi.

Kaupungit ovat sosiaalisesti vilkkaita, jopa kuormittavia paikkoja. Katupuiden avulla voidaan jäsennellä kaupunkitilaa niin, että muodostuu myös rauhallisia puolijulkisia ja yksityisiä paikkoja kahvihetkeä tai ensisuudelmaa varten.

8. Katupuut parantavat hengitysilmaa.

Yhteyttäminen on kasvien perustoiminto. Kasvit tuottavat auringon energian avulla vedestä ja hiilidioksista happea ja sokeria. Katupuut tekevät siis kaupunkien ilmasta happirikkaampaa. Lehdet myös sitovat ilman epäpuhtauksia kuten typpidioksidia ja rikkidioksidia. Tämä edesauttaa vaikkapa parempien maratonaikojen saavuttamisessa.

9. Katupuut myyvät asuntoja.

Nopeimmin käyvät kaupaksi sellaiset asunnot, joiden ikkunoista avautuvat vehreät näkymät. Asuinalueista arvostetuimpia ovat ne, joilla on hyvin hoidettu, vihreä katumiljöö.

10. Katupuut korjaavat virheitämme.

Rakennetussa ympäristössä maaperään kertyy erilaisia epäpuhtauksia esimerkiksi teollisen toiminnan, ympäristövahinkojen ja rakentamisen seurauksena. Katupuiden juuristo sitoo maaperän epäpuhtauksia puun ravinnekiertoon eli puhdistaa maaperää. Yhteyttämisen ja hiilensidonnan kautta puut myös torjuvat ilmastonmuutosta.

IMG_0765

11. Katupuut tuottavat vuosittain miljoonaluokan hyödyt.

Oregonissa tehdyssä tutkimuksessa alueen 440 000 puun tuottamien hyötyjen taloudelliseksi arvoksi pystyttiin määrittämään 4 000 000 dollaria (Phillips, D. L. 2011). Vastaavasti Yhdysvaltojen metsätutkimuslaitoksen tutkimuksessa todettiin, että maan kaupunkialueiden puut tuottavat vuosittain hyötyä 1,5 miljardin dollarin edestä pelkästään hiilen sidonnalla.

Kirjoitus julkaistu aiemmin tutkijakoulu Skolarin sivuilla. Mikäli kaipaat linkkejä / lähteitä jutussa esitettyihin faktoihin, ota yhteyttä. 

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Vihreä infrastruktuuri ja maisema -seminaari: Yhteistoiminnalla eteenpäin

Koneen Säätiön mahdollistaman Vihreä infrastruktuuri ja maisema –hankkeen osallistava osuus päätettiin 6.4. järjestettyyn seminaariin. Otaniemen Urban Milliin kerääntyi viitisenkymmentä kuulijaa. Yleisössä oli viheralan edustajia, maisema-arkkitehtejä, opiskelijoita sekä ympäristöalan tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta myös arkkitehtejä ja insinöörejä kaupunkisuunnittelun puolelta. Ilahduttavan monipuolinen joukko siis.

Urban Milliin kerääntyi joukko vihreästä infrastruktuurista kiinnostuneita.

Urban Milliin kerääntyi joukko vihreästä infrastruktuurista kiinnostuneita.

 

Seminaarin aluksi virmalaiset esittelivät tutkimushankkeen sisällön ja siinä käytetyn yhteistoimintamallin. Kävimme läpi myös käsitteistöä, josta olemmekin kirjoittaneet tässä blogissa jo aiemmin. Seuraavaksi erilaisia näkökulmia vihreään infraan tarjosivat vierailijapuhujiksi kutsutut erikoistutkija Leena Kopperoinen SYKE:stä ja dosentti Ari Jokinen Tampereen yliopistosta. Leena avasi aihetta ekosysteemipalvelunäkökulmasta ja havainnollisti sitä miten Euroopan komission strategiat ja ohjelmat vaikuttavat aiheen jalkauttamiseen kansallisella tasolla. Jokinen puolestaan toi keskusteluun ajatuksen kaupungin toimijoista osana vihreän infran, tai kuten Jokinen itse tätä kutsui eräänlaisen ”maisemakoneen”, muodostumista. Esimerkkinä yhteistoimijuudesta hän käytti kaupunkiviljelyä, joka toimintana synnyttää varsinaisen viljelytoiminnan ohella monenlaisia hyötyjä. Esitykset tuntuivat herättävän kiinnostusta ja synnyttivät vilkasta keskustelua.

Loppuseminaari päätti yhteistoimintamallin mukaisen osallistamisprosessin.

Loppuseminaari päätti yhteistoimintamallin mukaisen osallistamisprosessin.

Hankkeen työpajasarjan etenemistä ja osallistamisprosessia yhteistyökaupunkiemme kanssa kävimme läpi Marin johdolla. Kaupunkien edustajat kertoivat Jyväskylän, Tampereen ja Vantaan case-kohteista ja siitä millaisia ajatuksia osallistuminen hankkeen työpajasarjaan oli tuonut suunnitteluprosessiin. Näkemyksiä oli ilo kuulla ja vaikutti siltä, että eri tavoin kaikissa kohteissa vihreää infraa oli lähdetty tarkastelemaan avoimesti ja rohkealla otteella. Aika näyttää miten ajatuksia saadaan vietyä käytäntöön. Pisimmällä ja konkreettisimpana esimerkkinä tässä vaiheessa toimi Jyväskylän Green Street –hanke, joka nimensäkin puolesta keskittyy vihreän infran tuomiseen osaksi katuympäristöä. Mervi Vallinkosken esittelemä, Paula Tuomen lopputyöhön perustuva projekti antoi hyviä käytännön esimerkkejä vihreän infran sisällyttämisestä olemassaolevaan rakennettuun ympäristöön, esimerkiksi kadunvarsiparkkipaikkojen tilalle. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan ratkaisujen toteuttamista.

Kaupunkien case-kohteiden jälkeen käytiin käsiksi tutkimuksen teemana oleviin vihreän infran suunnittelun ja toteuttamisen haasteisiin. Työpajatyöskentelyn ja kyselyiden perusteella näyttää siltä, että haasteita ovat aiheuttaneet paitsi arvomaailmaan ja osaamiseen liittyvät tekijät, niin myös konkreettisemmat asiat kuten tiedon kulku ja sen puute mm. teknisten ratkaisujen osalta.  Myös hyvien käytäntöjen ja kokemusten puute nähdään ongelmallisena. Samat haasteet nousevat esiin myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Tunnistettuja ratkaisuja ja hyviä ulkomaisia esimerkkejä tulisi jakaa ja kokeilla rohkeasti. Esimerkiksi Jyväskylässä on on tarkoitus testata Ruotsissa kehitettyjä ratkaisuja hulevesien käsittelyyn katualueella. Tarkempia johtopäätöksiä ja tuloksia hankkeen aikana kertyneestä tiedosta julkaistaan myöhemmin analysointivaiheen valmistuttua.  Vihreä infrastruktuuri on keskeisessä osassa mm. kaupungistumiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Näiden ulkopuolisten paineiden kautta on nähtävissä myös positiivisia edistysaskeleita vihreän infrastruktuurin suunnittelun edistämiseksi monialaisen yhteistyön kautta.

Seminaarissa näimme myös pienen vilauksen VirMan tulevista hankkeista ja suunnitelmista. Seuraavaksi virmalaiset keskittyvät iWater- ja KAHRA-hankkeisiin, jotka molemmat liittyvät hulevesiteemaan, unohtamatta vihreän infran monitoiminnallisuutta. Lisäksi vihreän infran elementtejä on tarkoitus kehittää ja testata työkaluna, joka huomioi viherrakenteen kokonaisuutena. Nämä kaikki liittyvät virmalaisten henkilökohtaisiin väitöskirjaopintoihin, joiden aiheet esiteltiin lyhyesti.

Paneelikeskustelu kruunasi loppuseminaarin onnistuneesti. Yhteistoiminnalla eteenpäin –näkökulmasta olivat keskustelemassa  Leena Kopperoinen (SYKE), Marja Mesimäki (Helsingin yliopisto), Simon le Roux (Aalto-yliopisto), Mervi Vallinkoski (Jyväskylän kaupunkisuunnittelu) ja Tuuli Ylikotila (Helsingin kaupungin rakennusvirasto). Paneelissa oli välitön tunnelma ja se herätti vapaata keskustelua sekä hyviä kysymyksiä ja näkökulmia myös yleisöstä. Paneelissa peräänkuulutettiin sitä, että vihreän infran hyödyt tiedostavien tulee siirtyä laajemmille kentille levittämään sanaa. Tätä työtähän toki moni suunnittelija tekee jatkuvasti, harvoin maisema-akkitehtikaan on projektissa yksinään tai vain viheralan edustajien kesken, vaan usein mukana on monialainen suunnittelutiimi. Ehkä sittenkin tarvitsemme vielä ymmärrystä siitä, miksei vihreää infraa toteuteta jo nyt laajamittaisesti kaupunki- ja toteutussuunnittelussa. Kipukohdat tiedostaen on jo helpompi lähteä argumentoimaan, miksi vihreään infraan kannattaa investoida.

Paneelikeskustelu viritti käytiin vilkkaan keskustelun koko osallistujajoukon kesken.

Paneelikeskustelu viritti käytiin vilkkaan keskustelun koko osallistujajoukon kesken.

Seminaarin lopetimme rentoihin kokkareihin, joissa jatkoimme paneelin nostattamaa keskustelua tarjoilujen ääressä ja hyvässä seurassa. Kiitos vielä kaikille osallistujille! Ja muistattehan, että vaikka tämä tutkimushanke päättyykin, VirMan toiminta jatkuu hankkeen pohjalta kirjoitettavien artikkeleiden muodossa sekä uusien hankkeiden parissa. Näihin palaamme blogissa myöhemmin.

Posted by Elli

Uncategorized - Leave a comment

Viherpäivät 2016

Junassa paluumatkalla Jyväskylästä Helsinkiin on hyvä miettiä mitä jäi käteen tämän vuoden Viherpäivistä.

Tilaisuus oli kaksipäiväinen kuten tavallista, mutta paikka oli uusi ja kävijöitä ennätysmäärä, noin tuhat. Viherpäivien myötä avattiin myös valtakunnallinen Vihervuosi 2016. Nämä kaikki seikat näkyivät aktiivisena pöhinänä paikanpäällä. Ja ilahduttavissa määrin myös Jyväskylä Paviljongin ulkopuolella. Ensimmäinen päivä päättyi Guerrilla Lighting –tempaukseen kaupungilla ja koko tapahtuma pääsi illan pääuutislähetykseen. Mukavaa, että alamme saa huomiota, sen eteen monet ovat tehneet paljon töitä.

Puhujia löytyi seminaarissa laaja kirjo. VirMaa kiinnosti erityisesti muutamat puheenvuorot. Jari Niemelän esitys kestävästä suomalaisesta maisemasta nosti esiin haasteet, joita liittyy kokonaiskestävyyden saavuttamiseen eli yhtäaikaisen ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen optimointiin tietyllä maisema-alueella. Niemelän mukaan kestävä maisema on alue, jonka viherrakenne ja sen sisältämä luonnon monimuotoisuus tuottavat ekosysteemipalveluita, jotka takaavat meille hyvinvointia.

Hyvinvoinnista puhui myös Köpenhaminan yliopiston professori Ulrika Stigsdottir. Hän on tehnyt suunnittelu- ja tutkimustyötä parantavien puutarhojen parissa sekä Ruotsissa että Tanskassa. Terapiatarkoitukseen suunnitelluilla puistoilla ja puutarhoilla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia stressiperäisistä sairauksista kärsivien ihmisten hoidossa. Luento sai ajattelemaan jälleen kerran, miten suuri merkitys vehreällä lähiympäristöllä on meille kaikille näiden stressiperäisten sairauksien torjunnassa. Ulrika korosti myös, kuinka tärkeää on kommunikoida tutkimustulokset käytäntöön ja hänellä oli osuva huomio siitä, että maisema-arkkitehdit lukevat vain vähän. VirMa laittaa tämän viestin korvan taa.

Katri Pulkkinen kertoi sosio-ekologisesta näkökulmasta kestävyyteen ja käytti esimerkkinä tukholmalaista Albanon kampus-hanketta. Katrin ydinviesti oli, että kaiken rakentamisen tulisi tukea ekosysteemipalveluiden tuotantoa ja auttaa ylläpitämään luonnon prosesseja. Tämähän tarkoittaa käytännössä vihreän ja harmaan infrastruktuurin integrointia. Haastavaa, mutta mahdollista.

Toisen päivän seminaarit oli sijoitettu tiiviisti päällekkäin ja jotain kiinnostavia esityksiä jäi myös harmillisesti väliin. Nyt junassa seminaarivieraiden olo on väsynyt. Ehkä sekin yksi onnistuneiden Viherpäivien mittari.

viherpäiväposteri

VirMan vihreä infrastruktuuri hanketta esittelevä posteri oli esillä viherpäivillä.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

VirMan vuosi 2016

Bloginkin puolelta tervetuloa vuodelle 2016, joka on valtakunnallinen Vihervuosi. Innosta puhkuen myös VirMa jatkaa toimintaansa uusien ja vanhojen haasteiden parissa ja on aktiivisesti Vihervuodessa mukana.

Alkuvuoden mielenkiintoisin tapahtuma on tietysti ensi viikon Viherpäivät  10. – 11.2. Jyväskylässä. VirMa on mukana näyttelyssä tutkimustyötä esittelevällä posterilla. Ensi keskiviikkona on myös Fiksu rakentaminen -messut Kalasatamassa ja osa VirMasta on siellä mukana järjestämässä  Learning Caféeta kaupunkivihreydestä.

Maaliskuun alussa pidetään iWater-hankkeen kick off, joka virallisesti polkaisee käyntiin kaksi ja puolivuotisen tutkimushankkeen. Tavoitteena on löytää uusia, integroituja menetelmiä hulevesien hallintaan yhteistyössä Itämeren alueen kaupunkien kanssa. Tarkemmin iWaterista täällä ja varmasti vielä lisää myöhemmin blogissamme.

6.4. järjestetään puolestaan ensimmäisen tutkimushankeemme loppuseminaari. Tilaisuudessa meillä on ilo käydä läpi Koneen Säätiön rahoittamaa hankettamme ja kuulla kaupunkien puheenvuoroja siitä, miten heidän kohdealueidensa suunnittelu on edennyt ja oliko yhteistyöstämme heille hyötyä. Ja sokerina pohjalla voimme esitellä ensimmäisiä tuloksia tutkimusprojektistamme. Kannattaa merkitä päivä kalenteriin jo nyt!

Kesällä olemme kiireisiä järjestäessämme iWater hankkeeseen liittyviä kesäkursseja partnerikaupungeissamme. Kesäkoulut Gävlessä, Jelgevassa ja Tartossa ovat varmasti opettavainen kokemus meillekin.

Syksylle on luvassa seminaarimatkoja, kiivasta kirjoittamista ja tavoitteena on saada aikaan myös ensimmäisiä julkaisuja. Nopea vilkaisu tulevaan vuoteen näyttää siis kiireiseltä, mutta myös erittäin kiinnostavalta. Blogiin pyrimme päivittämään toimintamme pääpiirteet, joten sitä seuraamalla pysyt mukana. Antoisaa Vihervuotta kaikille seuraajillemme!

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Bosco Verticale ja Baubotanik – vertikaali metsä ja biomimiikkaa Wienissä

Osallistuin viime viikolla Wienissä järjestettyyn kaksipäiväiseen konferenssiin, jonka teemana oli vihreän infrastruktuuri. The 1st Europena Green Infrastructure Conference (EUGIC) oli nimensä mukaisesti sarjassaan ensimmäinen vihreää infran kansainvälinen konferenssi, jossa mukana oli edustajia niin yrityksistä, kaupungeilta kuin yliopistoista. Tapahtuman järjestäjinä toimivat paikallinen konsulttiyritys Green4Cities ja viherkattoihin keskittyvä brittijärjestö LivingRoofs. Mukana puhujina olikin useita jo tutkimusryhmämme heinäkuun alun Lontoon reissulta tuttuja nimiä.

Konferenssin esityksissä ja keskusteluissa käsiteltiin vihrää infraa laajasti, mutta kuten järjestäjätahojen profiilista voisi päätellä, painotus oli viherkatoissa ja seinissä. Esityksistä omasta mielestäni kiinnostavimpia olivat vihreän infran radikaalimpia ratkaisuja käsitelleet teemat. Laura Gatti esimerkiksi kertoi Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän, huimista puuistutuksista ja ylläpidosta. Bosco Verticale on siis Milanossa sijaitsevat kaksi tornitaloa, joiden  julkisivuja peittävät 700 puuta ja 4000 pensasta sekä huima määrä perennoja. Se on rakennus joka muuttaa ulkonäköään vuodenaikojen mukaan ja kirjaimellisesti pudottaa lehtensä syksyllä. Bosco Verticale on palkittu vuoden 2015 korkeana rakennuksena.

Tämän ihmeen suunnittelu vaati pelkästään kasvillisuuden osalta kolmen vuoden tutkimustyön, eikä rakentaminen ja ylläpitäminenkään ole ihan yksinkertainen juttu. Kasvillisuudella on yläilmoissa hyvin äärevät olosuhteet. Turvallisuus on ensisijainen asia ja puut on tukevasti kiinnitetty rakennukseen, jotta ne eivät pääse kaatumaan. Lisäksi kasvillisuutta täytyy tietenkin kastella, mihin käytetään kierrätettyä vettä ja aurinkopaneeleilla tuotettua energiaa. Ylläpito hoidetaan kiinteistön toimesta ulkopuolelta käsin, asukkaat eivät siis osallistu siihen yhtenäisyyden ja ylläpidon vaativuuden vuoksi. Laura näytti huimia kuvia valjaissa roikkuvista arboristeista. Laura kertoi myös hieman siitä mitä asukkaat pitävät kasvillisuudesta. Kukaan ei esimerkiksi ole pyytänyt puita poistettavaksi näkymien tieltä, vaan päinvastoin, jotkut ovat jopa halunneet lisää kasvillisuutta.

12144797_1181299001886114_696254677840614888_n

Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän ylläpito on vaativaa. (http://www.artwireless.it/aw/ultima-ora/2980-il-bosco-verticale-di-stefano-boeri-replicato-a-losanna.html)

Lauran esitys herätti paljon kritiikkiä ja keskustelua tämän tyyppisten ratkaisujen ekologisuudesta. Onko Bosco Verticale vihreää infraa, vai vain rakennus jonka parvekkeilla on tavallista enemmän istutuksia? Eräs seminaarivieras muotoili asian mielestäni hyvin; vaikka Bosco Verticalen tyyppiset vertikaalit puutarhat eivät ehkä ole ekologisin tai tehokkain tapa tuottaa vihreää infrastruktuuria, tällaisia huimia esimerkkejä tarvitaan, koska ne herättävät suuren yleisön kiinnostusta vihreää infraa kohtaan. WAU-vihreän kautta saadaan siis huomiota ja investointeja mitä tarvitaan uusien, toivottavasti ketävämpien, ratkaisujen kehittämiseen. Ja herättäväthän tällaiset esimerkit myös keskustelua kaupunkivihreän tuottamista hyödyistä.

Vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden lisäksi konferenssissa usein esiin nousseita teemoja olivat biomimiikka ja “nature-based solutions”. Jälkimmäinen tuntuu olevan tällä hetkellä EU:n ympäristörahoituksen avainsana. Biomimiikkaan liittyen kiinnostava puheenvuoro oli Ferninand Ludwigin esitys Stuttgartin yliopiston Baubotanik tutkimusryhmän työstä. He ovat kehittäneet vuodesta 2007 lähtien rakenteita, joissa yhdistetään eläviä puita ja teräsrakenteita. Ideana on siis kehittää ja testata eläviä kantavia rakenteita. Työ on pitkäjänteistä, sillä joissain tapauksissa voi joutua odottamaan vähintäänkin parikymmentä vuotta, että puut kasvavat riittävän järeiksi. Ryhmän pilottiprojekteissa on rakennettu mm. elävä torni (kuva alla) ja kävelysilta. Jos Bosco Verticale edustaa tämän hetken radikaalia vihreää infraa, niin ajatus elävistä puista rakennetuista kaupungeista on ehkä vielä utopiaa. Mutta sitäkin kiinnostavampaa.

03 Early summer 2010

Baubotanik tutkimusryhmä kehittää eläviin puihin perustuvia rakenteita. (http://www.baubotanik.org/en/)

Näiden ehkä vihreän infran rajamailla liikkuvien teemojen lisäksi keskusteluista ja esityksistä jäi mieleen ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin kysymys vihreän infrastruktuurin rahoituksesta kiinnostaa tietenkin kaikkia asian tiimoilla työskenteleviä. Hyödyt ovat ilmeisiä, mutta koska ne ovat pääosin yhteiskunnallisia, niin investointeja ei voida jättää vain yksittäisten toimijoiden vastuulle. Uusia markkinoita, esimerkiksi yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa, tulee kehittää. Toisena, yhteistä alustaa ja verkostoa tiedon ja osaamisen jakamiseksi kaivataan laajasti. Tämä liittyy erityisesti teknisiin ratkaisuihin. Kolmantena puhutti se, että ns. harmaata infraa ja sen osaajia ei tule nähdä vihollisina, vaan mahdollisina yhteistyökumppaneina. Harmaassa infrassa piilee rahat ja tekninen osaaminen.

Harmi, että konferenssin kiinnostavimmat keynote puheenvuorot olivat niin lyhyitä, etteivät esitykset oikein päässeet alkua pidemmälle. Kaikenkaikkiaan tapahtuman anti oli kuitenkin inspiroiva ja monipuolinen. Kiinnostavan huomiona pidän sitä, että keskieuroopassa tuntuu olevan jo monenlaista vihreään infraan keskittyvää liiketoimintaa aina teknisistä ratkaisuista tuotteisiin ja konsultointiin. Tutkimusryhmällämme oli konferenssissa myös esillä posteri, jossa esittelimme alustavasti kehittämäämme vihreän infrastruktuurin typologiaa.

posteri

 

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Vettä, vettä, vettä, voi että!

Nyt kun aurinkoinen syksy on vaihtunut sateiseen alkutalveen on hyvä hetki kertoa, että VirMa on mukana joulukuun alussa käynnistyvässä IWater-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää uusia ratkaisuja kaupunkialueiden hulevesien hallintaan ja hyödyntämiseen. Mukana on seitsemän eri kaupunkia Itämeren ympäristöstä: Riika ja Jelgeva Latviasta, Tartto Virosta, Helsinki ja Turku sekä Gävle ja Söderhamn Ruotsista. Jokaisella kaupungilla on hankkeessa pilottikohde, jota kehittämällä pyritään löytämään uutta näkemystä ilmastokestävän kaupungin toteuttamiseen.

Hanke käynnistyy opiskelijakilpailulla, jossa haetaan ideoita ja innovaatioita kohdealueille. Kilpailuohjelma julkaistaan 27.11. klo 12.15. Otakaari 1 B-salissa. Keynote puhujana tilaisuudessa on maisema-arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Dirk van Peijpe rotterdamilaisesta De Urbanisten toimistosta. Tilaisuus on avoin kaikille, joten tervetuloa kuuntelemaan luentoa!

Näyttökuva 2015-11-18 kello 12.36.58

De Urbanisten: Rainproofing South-axis visualisointi

 

Näyttökuva 2015-11-18 kello 12.36.50

De Urbanisten: Rainproofing South-axis visualisointi

Vesi on elementti, joka liittyy keskeisesti ja monilla tavoin kaupunkien kestävyyteen. Tulvat aiheuttavat vahinkoja ja ilmastonmuutos ja kaupunkien tiivistyminen lisäävät tulvariskiä. Toisaalta puhdas vesi voi olla myös mahdollisuus ja monissa köyhemmissä maissa kallisarvoinen resurssi. Kesäisellä ekskullamme Lontooseen saimme ristiriitaista informaatiota miljoonakaupungin hulevesiongelmasta. Tapaamamme Matt Thomas kertoi, että hulevedet eivät aiheuta ongelmia, mutta Greenwihcin yliopistolla professori Benz Kotzen tuntui olevan asiasta eri mieltä.

Selvittelimme asiaa tarkemmin ja selvisi, että Lontoon viktoriaaninen hulevesijärjestelmä perustuu suurelta osin sekaviemäröintiin, eli jäte- ja sadevedet ohjautuvat samaan viemärijärjestelmään (samoin kuin esimerkiksi Helsingissä vanhemmilla alueilla). Rankkasateiden aikana viemärijärjestelmän tulviminen aiheuttaa huomattavia päästöjä Thamesiin ja aikaansaa aika-ajoin mm. massiivisia kalakuolemia.

Sekaviemärijärjestelmä tulvii säännöllisesti Thamesiin - Lontoon suureen tulvaviemäriin

Sekaviemärijärjestelmä tulvii säännöllisesti Thamesiin – Lontoon suureen tulvaviemäriin

Viemärijärjestelmän kapasiteetin kasvattamiseksi on päätetty rakentaa uusi 25 kilometriä pitkä viemäritunneli, niin kutsuttu “super sewer”. Useat tahot vastustivat hanketta vaatien, että ongelmat tulisi ratkoa vihreän infrastruktuurin keinoin, eikä laajentamalla nykyistä vanhanaikaista järjestelmää. Joidenkin laskelmien mukaan jättihankkeen toteutuminen olisi voitu välttää, jos hulevesiä pystyttäisiin käsittelemään mahdollisimman paljon paikallisesti ja siten vähennettäisiin sekaviemärijärjestelmän kuormitusta. Tässä vihreään infraan perustuvan vaihtoehdon taloudelliset hyödyt voisivat olla mittavat, sillä uusi viemäritunneli on niin kallis. Se ei myöskään tule ratkaisemaan itse ongelmaa, sillä kaupungin kasvaessa ja sademäärien lisääntyessä uudenkaan tunnelin kapasiteetti ei tule riittämään. Vihreän infran ratkaisuihin panostamisen tulisi aloittaa heti, sillä muuten voidaan nyt rakennettavan tunnelin jälkeen joutua rakentamaan taas uusi.

Tänään ViherTek-messujen yhteydessä pidetyssä viherkattoseminaarissa tuli esiin tutkimustulos, jonka mukaan sadevesien pidättämiseksi viherkattoja tarvitaan huomattavan paljon. Mikäli kokonaiskattopinta-alasta 10% prosenttia on viherkattoja, voidaan sadevesiä pidättää vain jonkin verran. Mikäli viherkattoja halutaan käyttää pidättämään sadevesiä niin, että tulvariski aidosti vähenee ja hulevesiverkoston kuormitus tasaantuu tarvitaan niitä jopa 50-70% kokonaiskattopinta-alasta (FT, dos. Kirsi Kuoppamäen tutkimus). Tämä tutkimustulos kertoo, että kaupunkiympäristö ja vesi on haastava yhtälö. Yhdellä, yksittäisellä elementillä on vaikea ratkaista kaikkea, vaan tarvitaan monimuotoinen vihreän infrastruktuurin verkosto, jonka avulla hulevesiä käsitellään. Toivottavasti näemmekin ehdotuksia tällaisista ratkaisuista opiskelijakilpailun satona.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment