• VirMa on vihreän infrastruktuurin ja kestävän kaupunkiympäristön suunnittelukäytäntöihin keskittyvä tutkijaryhmä.

    Research Group VirMa focuses on sustainable green infrastructure planning and design practices.

17 maailmanlaajuista tavoitetta

Onko sanapari Global Goals sinulle tuttu? Vuonna 2015 193 maailman johtajaa sitoutuivat 17 maailmanlaajuiseen tavoitteeseen, jotka yhdessä tähtäävät kolmen asian saavuttamiseen seuraavien 15 vuoden aikana:

  • Lopun tekeminen äärimmäisestä köyhyydestä.
  • Taisteleminen eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
  • Ilmastonmuutoksen korjaaminen.

Vau! Hienot tavoitteet. 17 tavoitteesta jokainen on visualisoitu ja purettu tarkempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi Ei nälkää –tavoitteeseen sisältyy mm. aliravitsemuksen ennaltaehkäisy alle 5-vuotialla lapsilla, raskaana olevien tai imettävien äitien ravitsemuksen parantaminen sekä siementen, viljeltyjen kasvien ja kotieläinten geeniperimän suojeleminen geenipankkien avulla.

global-goals_Kuva: 17 osatavoitetta visualisoituna (lähde: www.globalcitizen.org)

YK:n kumppaneineen fasilitoiman kampanjan tavoitteena on taistella tavoitteiden puolesta ensisijaisesti levittämällä tietoa: kun ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan puhtaaseen ruokaan ja veteen, koulutukseen ja tasa-arvoon, he alkavat vaatia niitä voimakkaammin. Ruohonjuuritason liikehdintää siis. Sivustolta voi ladata esimerkiksi videomateriaalia opetukseen tai tiedostopohjia erilaisiin kirjeisiin, julisteisiin ja todistuksiin. Kohderyhmänä ovat erityisesti koulut ja opettajat.

Mutta olisiko meillä mahdollisuuksia tehdä jotain muutakin näiden tärkeiden tavoitteiden eteen kuin liimata juliste lähikoulun seinälle? Kaupunkiympäristön suunnittelija voi nyökkäillä innokkaasti, sillä vihreän infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpitäminen myötävaikuttaa yllättävän moniin maailmanlaajuisiin tavoitteisiin.

Tavoitteet 6 (puhdas vesi ja viemäröinti), 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt), 13 (ilmastotoimet) 14 (vedenalainen elämä) ja 15 (elämä maan päällä) linkittyvät hyvin selvästi toimiviin ekologisiin prosesseihin, jotka ovat riippuvaisia terveestä, monimuotoisesta ja monitoiminnallisesta siniviherrakenteesta eli vihreästä infrastruktuurista.

Ja kun loppuja tavoitteita tutkii tarkemmin, voi huomata, että vihreä infrastruktuuri edesauttaa lähes kaikkia tavoitetta epäsuorasti. Esimerkiksi resilientti ympäristö on osa tavoitetta 1 (ei köyhyyttä) ja 9 (innovaatiot ja infrastruktuuri), kestävä ruuantuotanto osa tavoitetta 2 (ei nälkää), liikkumaan houkutteleva, terve ympäristö osa tavoitetta 3 (hyvä terveys), monipuoliset oppimisympäristöt osa tavoitetta 4 (laadukas koulutus), uusiutuvien energianlähteiden kehittäminen osa tavoitetta 7 (uusiutuva energia), kestävä ja luonnonläheinen turismi osa tavoitetta 12 (vastuullinen kuluttaminen) ja niin edelleen. Kaikkiin näihin tekijöihin vihreällä infrastruktuurin lisäämisellä voidaan myötävaikuttaa, eikö totta!

Keskustellessamme Virman järjestämissä työpajoissa ekosysteemipalveluista, niiden merkityksestä ja priorisoinnista, yksi keskeinen huomio osallistujille oli se, että monet ekosysteemipalvelut osoittautuvat tärkeiksi erilaisten keskinäisten kytkentöjen ja vaikutusketjujen kautta. Jopa niin, että lopulta oli vaikea päättää, mikä yksittäinen ekosysteemipalvelu on toista tärkeämpi. Onneksi todellisuudessa ekosysteemipalvelut sulkevat toisiansa vain harvoin pois. Monimuotoinen vihreä infrastruktuuri tuottaa samanaikaisesti lukuisia ekosysteemipalveluita ja samalla edesauttaa maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamisessa. Jos siis työssäsi suunnittelet tai ylläpidät vihreää infrastruktuuria voit ylpeänä printata oheisen todistuksen, kirjoittaa nimesi siihen ja kiinnittää sen työhuoneesi seinälle!

http://cdn.worldslargestlesson.globalgoals.org/2016/07/TWLL-Certificate-of-Participation-V5.pdf

“This is not a partisan debate; it is a human one. Clean air and water, and a liveable climate are inalienable human rights. And solving this crisis is not a question of politics. It is our moral obligation.” – Leonardo DiCaprio

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Green Building, Building Green in Citites -seminaari

Green building Council Finland, Viherympäristöliitto, Scandinavian Green Roof Assosiation, Safa, Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto järjestivät yhteistyössä kaksipäiväisen yhteispohjoismaisen Green Building – Building Green in Cities –seminaarin 25.-26.8. Seminaari on osa Vihervuoden tapahtumia ja tavoitteena oli nivoa yhteen vihreän rakentamisen eri puolia ja esitellä myös käytännön ratkaisuja. Seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Seminaarissa oli kaksi key note -puhujaa. Ensin ekologi Gary Grant Iso-Britanniasta kertoi esimerkkien avulla lukuisista hyödyistä, jota vihreä infrastruktuuri voi meille tarjota ja korosti, miten tiiviissä kaupunkiympäristössä ratkaisuja täytyy etsiä kaikkialta. Uusia puistoja ei todennäköisesti kaavoiteta, eikä niille ole tilaa, joten todellinen potentiaali on olemassa olevissa rakenteissa ja vihreän integroimisessa niihin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa viherkattoja, -seiniä ja –katuja. Garyn take home -message voisi olla: We need more soil, vegetation and water in cities. Do not accept grey as inevitable.

stringio

Paratiisikukan terälehdillä on kyky taipua loputtomasti ilman liitoskohtia tai saranoita. Samaa ominaisuutta voidaan soveltaa rakennusten lasiseinien varjostuksessa, kuten kuvassa One Ocean -paviljongissa . Rakennus saadaan Thomas Speckin sanojen mukaan “hengittämään valoa” ilman jatkuvaa ylläpitoa. Kuva: archdaily.com

Toinen key note puhuja professori Thomas Speck Freiburgin yliopistosta kertoi miten biomimeettiikkaa voidaan hyödyntää arkkitehtuurissa. Biomimetiikka on biologisten menetelmien ja luonnossa esiintyvien järjestelmien soveltamista tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen. Arkkitehtuuri on biomimetiikan alalla entistä tärkeämpi tutkimuksen ja innovaatioiden alue, josta Speckillä oli tarjota kiinnostavia esimerkkejä. Asuinrakennuksesta on mahdollista tehdä aiempaa kestävämpi ja joustavampi soveltamalla rakenteisiin pomelon solurakennetta, joka on erittäin hyvin kehittynyt absorboimaan iskujen vaikutusta. Pomelon rakenne ei vaurioidu sen pudotessa puusta ja samaa ominaisuus rakennuksessa voi esimerkiksi maanjäristystilanteessa antaa asukkaille riittävästi aikaa poistua rakennuksesta taivasalle. Vastaavasti macadamia -pähkinän kuori on yksi maailman kovimmista materiaaleista ja samanlaista, kerrosmaista rakennetta voidaan soveltaa myös kevyisiin, mutta kestäviin betonirakenteisiin.

Kahvitauko yhdistyi Savoyn pääkokin Kari Aihisen esitelmään ravintolan yrttipuutarhasta, joka on ollut toiminnassa jo seitsemän vuotta. Kuvissa näkyvät valkoiset letkut ovat osa kastelujärjestelmää ja kasvit saavat myös lisävaloa. Ravintolan menun perustana olevien yrttien ja kukkien lisäksi ravintola katolla tuotetaan omaan käyttöön hunajaa 300 kiloa vuodessa.

 

Seminaarin poliitikkovieraat Sirpa Pietikäinen ja Anni Sinnemäki alleviivasivat molemmat, miten tärkeää vihreä integroiminen kaupunkiympäristöön on. Tiiviissä kaupungissa on tärkeää, että ihmiset kokevat kaupunkiympäristön viihtyisänä ja mittakaavallisesti miellyttävänä. Tässä vihreällä infrastruktuurilla voi olla merkittävä rooli. Pietikäisen mukaan lainsäädännön tulisi velvoittaa integroimaan rakennuksiin vihreää yhtälailla kuin se velvoittaa huomioimaan mm. paloturvallisuuden. Molemmat korostivat, että paljon töitä on vielä tehtävänä: vihreän infrastruktuurin hyötyjä ei vielä tunnisteta. Jotta vihreä infrastruktuuri olisi kaupunkirakentamisen new normal, tarvitaan paljon tiedotusta ja aktiivista äänessä olemista.

Monia muitakin kiinnostavia puhujia seminaarissa oli. Esimerkiksi nokkela pörisijä Juha Kostiainen kertoi mielenkiintoisesta tutkimustuloksesta, jonka mukaan asukkaat ovat tyytyväisimpiä elinympäristöönsä joko erittäin tiiviissä asuinympäristössä tai sitten suhteellisen väljässä. Sen sijaan välimallin ratkaisut eivät miellytä. Tutkija Eija Rappe kertoi luonnon psykososiaalisista vaikutuksista, joihin tutkitusti kuuluu mm. toivon, merkityksen ja yhteenkuuluvuuden tunteiden lisääntyminen. Rappe esitteli myös kiinnostavan esteettisen pääoman –käsitteen, johon kaupunkivihreällä on välitön positiivinen vaikutus.

Nopeiden tietoiskujen joukossa erottui tutkija Tobias Emilsson, joka toi esiin tärkeän seikan viherkattojen rakenteesta: hieman lisää kasvukerrosta ja viherkattojen tuottamat hyödyt ja ekosysteemipalvelut moninkertaistuvat. (Nyrkkisääntö kasvualustan minimi paksuudelle on 80 mm tiesi Gary Grant kertoa myöhemmin vieraillessamme yhdellä yliopiston viherkatoista.) Viidennen ulottuvuuden vetäjä Susanna Lehvävirta esitteli Vihreistä vihrein –kerrostaloprojektia Jätkäsaaressa ja maisema-arkkitehti Sofia Eskilsdotter näytti ihania kuvia tukholmalaisesta Björn’s vertical gardenista.

Tilaisuudessa jaettiin myös Scandinvian Green Roof Award, joka myönnetti Egedalin kaupungintalon monitoiminnalliselle viherkatolle. Viherkatto tai pikemminkin kattopuutarha tarjoaa mahdollisuuden kokousten tai grillijuhlien pitämiseen ja ruuantuotantoon sadevesien hallinnan ja elinympäristöjen tarjonnan ohella.

Kaiken kaikkiaan Green building seminaari oli hyvin järjestetty ja innostava tilaisuus. Päällimmäisenä käteen jäi toivo. Green Roof Awardin noutaneen rakennuttajatahon Malmos A/S:n edustaja Pernille Kinnusen sanoin: If the parameters are right almost anything is possible.

Untitled

Osana seminaaria Susanna Lehvävirta esitteli Helsingin yliopiston viherkattoja, joilla oli monipuolinen lajisto kasvualustan niukkudesta huolimatta.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Kaupungin kovimmat duunarit

Tässä 11 syytä rakastaa kaupunkisi puita

IMG_0003 IMG_1530

1. Kaupunkitulvat saadaan hallintaan.

Katupuiden kasvualusta imee hulevettä ja puut haihduttavat sen edelleen ilmakehään. Tästä on hyötyä esimerkiksi rankalla sateella, kun hulevesi virtaa pitkin kaupungin kovia pintoja. Ilman puita tai muita imeviä rakenteita vesi voi tulvia ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa.

 2. Äänimaisema paranee.

Katupuiden lehvästö vähentää melua imemällä ääniaaltoja, joita rakennetussa ympäristössä syntyy kovia pintojen heijastaessa esimerkiksi liikenteen tuottamia ääniä.

3. Katupuiden avulla suunnistat kotiin.

Tunnistamme paikkoja niille identiteettiä antavien omaleimaisten tekijöiden kautta. Katupuut ovat kookkaita ja niistä jokainen on yksilönsä. Ne muodostavat helposti havaittavia, kiinteitä maamerkkejä urbaaniin kohinaan.

4. Energiankulutus pienenee.

Katupuiden luomat varjot pitävät rakennuksia viileämpinä ja ilmastoinnin tarve vähenee. Samalla puiden lehvästön haihduttama vesi viilentää kaupunkien ilmaa. Puut myös muuttavat ilmavirtausten kulkua ja vähentävät tuulisuutta. Tämä tarkoittaa säästöä lämmityskuluissa talvella.

5. Katupuut ylläpitävät urbaania monimuotoisuutta.

Tiiviissä rakennetussa ympäristössä muiden lajien kuin ihmisen, citykanin tai rotan on vaikea löytää elinympäristöä. Katupuut tarjoavat ravintoa ja suojaa lukuisille hyönteisille, linnuille ja piennisäkkäille. Myös eri katupuulajien vaihtelevat käyttö edesauttaa kaupunkialueen geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä, ja rikas katupuulajisto on vähemmän altis yksittäiselle tuholaiselle.

6. Katupuut pitävät meitä hengissä.

Katupuut ylläpitävät urbaania monimuotoisuutta. Monimuotoinen kaupunkiympäristö puolestaan mahdollistaa ihmisten monimuotoisen suolistobakteeriston. Me nimittäin elämme ja vuorovaikutamme ympäristön kanssa myös bakteeritasolla. Eli, mitä monimuotoisempi on suolistosi bakteerikanta, sitä terveempänä pysyt.

7. Katutila rauhallisemmaksi.

Kaupungit ovat sosiaalisesti vilkkaita, jopa kuormittavia paikkoja. Katupuiden avulla voidaan jäsennellä kaupunkitilaa niin, että muodostuu myös rauhallisia puolijulkisia ja yksityisiä paikkoja kahvihetkeä tai ensisuudelmaa varten.

8. Katupuut parantavat hengitysilmaa.

Yhteyttäminen on kasvien perustoiminto. Kasvit tuottavat auringon energian avulla vedestä ja hiilidioksista happea ja sokeria. Katupuut tekevät siis kaupunkien ilmasta happirikkaampaa. Lehdet myös sitovat ilman epäpuhtauksia kuten typpidioksidia ja rikkidioksidia. Tämä edesauttaa vaikkapa parempien maratonaikojen saavuttamisessa.

9. Katupuut myyvät asuntoja.

Nopeimmin käyvät kaupaksi sellaiset asunnot, joiden ikkunoista avautuvat vehreät näkymät. Asuinalueista arvostetuimpia ovat ne, joilla on hyvin hoidettu, vihreä katumiljöö.

10. Katupuut korjaavat virheitämme.

Rakennetussa ympäristössä maaperään kertyy erilaisia epäpuhtauksia esimerkiksi teollisen toiminnan, ympäristövahinkojen ja rakentamisen seurauksena. Katupuiden juuristo sitoo maaperän epäpuhtauksia puun ravinnekiertoon eli puhdistaa maaperää. Yhteyttämisen ja hiilensidonnan kautta puut myös torjuvat ilmastonmuutosta.

IMG_0765

11. Katupuut tuottavat vuosittain miljoonaluokan hyödyt.

Oregonissa tehdyssä tutkimuksessa alueen 440 000 puun tuottamien hyötyjen taloudelliseksi arvoksi pystyttiin määrittämään 4 000 000 dollaria (Phillips, D. L. 2011). Vastaavasti Yhdysvaltojen metsätutkimuslaitoksen tutkimuksessa todettiin, että maan kaupunkialueiden puut tuottavat vuosittain hyötyä 1,5 miljardin dollarin edestä pelkästään hiilen sidonnalla.

Kirjoitus julkaistu aiemmin tutkijakoulu Skolarin sivuilla. Mikäli kaipaat linkkejä / lähteitä jutussa esitettyihin faktoihin, ota yhteyttä. 

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Vihreä infrastruktuuri ja maisema -seminaari: Yhteistoiminnalla eteenpäin

Koneen Säätiön mahdollistaman Vihreä infrastruktuuri ja maisema –hankkeen osallistava osuus päätettiin 6.4. järjestettyyn seminaariin. Otaniemen Urban Milliin kerääntyi viitisenkymmentä kuulijaa. Yleisössä oli viheralan edustajia, maisema-arkkitehtejä, opiskelijoita sekä ympäristöalan tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta myös arkkitehtejä ja insinöörejä kaupunkisuunnittelun puolelta. Ilahduttavan monipuolinen joukko siis.

Urban Milliin kerääntyi joukko vihreästä infrastruktuurista kiinnostuneita.

Urban Milliin kerääntyi joukko vihreästä infrastruktuurista kiinnostuneita.

 

Seminaarin aluksi virmalaiset esittelivät tutkimushankkeen sisällön ja siinä käytetyn yhteistoimintamallin. Kävimme läpi myös käsitteistöä, josta olemmekin kirjoittaneet tässä blogissa jo aiemmin. Seuraavaksi erilaisia näkökulmia vihreään infraan tarjosivat vierailijapuhujiksi kutsutut erikoistutkija Leena Kopperoinen SYKE:stä ja dosentti Ari Jokinen Tampereen yliopistosta. Leena avasi aihetta ekosysteemipalvelunäkökulmasta ja havainnollisti sitä miten Euroopan komission strategiat ja ohjelmat vaikuttavat aiheen jalkauttamiseen kansallisella tasolla. Jokinen puolestaan toi keskusteluun ajatuksen kaupungin toimijoista osana vihreän infran, tai kuten Jokinen itse tätä kutsui eräänlaisen ”maisemakoneen”, muodostumista. Esimerkkinä yhteistoimijuudesta hän käytti kaupunkiviljelyä, joka toimintana synnyttää varsinaisen viljelytoiminnan ohella monenlaisia hyötyjä. Esitykset tuntuivat herättävän kiinnostusta ja synnyttivät vilkasta keskustelua.

Loppuseminaari päätti yhteistoimintamallin mukaisen osallistamisprosessin.

Loppuseminaari päätti yhteistoimintamallin mukaisen osallistamisprosessin.

Hankkeen työpajasarjan etenemistä ja osallistamisprosessia yhteistyökaupunkiemme kanssa kävimme läpi Marin johdolla. Kaupunkien edustajat kertoivat Jyväskylän, Tampereen ja Vantaan case-kohteista ja siitä millaisia ajatuksia osallistuminen hankkeen työpajasarjaan oli tuonut suunnitteluprosessiin. Näkemyksiä oli ilo kuulla ja vaikutti siltä, että eri tavoin kaikissa kohteissa vihreää infraa oli lähdetty tarkastelemaan avoimesti ja rohkealla otteella. Aika näyttää miten ajatuksia saadaan vietyä käytäntöön. Pisimmällä ja konkreettisimpana esimerkkinä tässä vaiheessa toimi Jyväskylän Green Street –hanke, joka nimensäkin puolesta keskittyy vihreän infran tuomiseen osaksi katuympäristöä. Mervi Vallinkosken esittelemä, Paula Tuomen lopputyöhön perustuva projekti antoi hyviä käytännön esimerkkejä vihreän infran sisällyttämisestä olemassaolevaan rakennettuun ympäristöön, esimerkiksi kadunvarsiparkkipaikkojen tilalle. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan ratkaisujen toteuttamista.

Kaupunkien case-kohteiden jälkeen käytiin käsiksi tutkimuksen teemana oleviin vihreän infran suunnittelun ja toteuttamisen haasteisiin. Työpajatyöskentelyn ja kyselyiden perusteella näyttää siltä, että haasteita ovat aiheuttaneet paitsi arvomaailmaan ja osaamiseen liittyvät tekijät, niin myös konkreettisemmat asiat kuten tiedon kulku ja sen puute mm. teknisten ratkaisujen osalta.  Myös hyvien käytäntöjen ja kokemusten puute nähdään ongelmallisena. Samat haasteet nousevat esiin myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Tunnistettuja ratkaisuja ja hyviä ulkomaisia esimerkkejä tulisi jakaa ja kokeilla rohkeasti. Esimerkiksi Jyväskylässä on on tarkoitus testata Ruotsissa kehitettyjä ratkaisuja hulevesien käsittelyyn katualueella. Tarkempia johtopäätöksiä ja tuloksia hankkeen aikana kertyneestä tiedosta julkaistaan myöhemmin analysointivaiheen valmistuttua.  Vihreä infrastruktuuri on keskeisessä osassa mm. kaupungistumiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Näiden ulkopuolisten paineiden kautta on nähtävissä myös positiivisia edistysaskeleita vihreän infrastruktuurin suunnittelun edistämiseksi monialaisen yhteistyön kautta.

Seminaarissa näimme myös pienen vilauksen VirMan tulevista hankkeista ja suunnitelmista. Seuraavaksi virmalaiset keskittyvät iWater- ja KAHRA-hankkeisiin, jotka molemmat liittyvät hulevesiteemaan, unohtamatta vihreän infran monitoiminnallisuutta. Lisäksi vihreän infran elementtejä on tarkoitus kehittää ja testata työkaluna, joka huomioi viherrakenteen kokonaisuutena. Nämä kaikki liittyvät virmalaisten henkilökohtaisiin väitöskirjaopintoihin, joiden aiheet esiteltiin lyhyesti.

Paneelikeskustelu kruunasi loppuseminaarin onnistuneesti. Yhteistoiminnalla eteenpäin –näkökulmasta olivat keskustelemassa  Leena Kopperoinen (SYKE), Marja Mesimäki (Helsingin yliopisto), Simon le Roux (Aalto-yliopisto), Mervi Vallinkoski (Jyväskylän kaupunkisuunnittelu) ja Tuuli Ylikotila (Helsingin kaupungin rakennusvirasto). Paneelissa oli välitön tunnelma ja se herätti vapaata keskustelua sekä hyviä kysymyksiä ja näkökulmia myös yleisöstä. Paneelissa peräänkuulutettiin sitä, että vihreän infran hyödyt tiedostavien tulee siirtyä laajemmille kentille levittämään sanaa. Tätä työtähän toki moni suunnittelija tekee jatkuvasti, harvoin maisema-akkitehtikaan on projektissa yksinään tai vain viheralan edustajien kesken, vaan usein mukana on monialainen suunnittelutiimi. Ehkä sittenkin tarvitsemme vielä ymmärrystä siitä, miksei vihreää infraa toteuteta jo nyt laajamittaisesti kaupunki- ja toteutussuunnittelussa. Kipukohdat tiedostaen on jo helpompi lähteä argumentoimaan, miksi vihreään infraan kannattaa investoida.

Paneelikeskustelu viritti käytiin vilkkaan keskustelun koko osallistujajoukon kesken.

Paneelikeskustelu viritti käytiin vilkkaan keskustelun koko osallistujajoukon kesken.

Seminaarin lopetimme rentoihin kokkareihin, joissa jatkoimme paneelin nostattamaa keskustelua tarjoilujen ääressä ja hyvässä seurassa. Kiitos vielä kaikille osallistujille! Ja muistattehan, että vaikka tämä tutkimushanke päättyykin, VirMan toiminta jatkuu hankkeen pohjalta kirjoitettavien artikkeleiden muodossa sekä uusien hankkeiden parissa. Näihin palaamme blogissa myöhemmin.

Posted by Elli

Uncategorized - Leave a comment

Viherpäivät 2016

Junassa paluumatkalla Jyväskylästä Helsinkiin on hyvä miettiä mitä jäi käteen tämän vuoden Viherpäivistä.

Tilaisuus oli kaksipäiväinen kuten tavallista, mutta paikka oli uusi ja kävijöitä ennätysmäärä, noin tuhat. Viherpäivien myötä avattiin myös valtakunnallinen Vihervuosi 2016. Nämä kaikki seikat näkyivät aktiivisena pöhinänä paikanpäällä. Ja ilahduttavissa määrin myös Jyväskylä Paviljongin ulkopuolella. Ensimmäinen päivä päättyi Guerrilla Lighting –tempaukseen kaupungilla ja koko tapahtuma pääsi illan pääuutislähetykseen. Mukavaa, että alamme saa huomiota, sen eteen monet ovat tehneet paljon töitä.

Puhujia löytyi seminaarissa laaja kirjo. VirMaa kiinnosti erityisesti muutamat puheenvuorot. Jari Niemelän esitys kestävästä suomalaisesta maisemasta nosti esiin haasteet, joita liittyy kokonaiskestävyyden saavuttamiseen eli yhtäaikaisen ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen optimointiin tietyllä maisema-alueella. Niemelän mukaan kestävä maisema on alue, jonka viherrakenne ja sen sisältämä luonnon monimuotoisuus tuottavat ekosysteemipalveluita, jotka takaavat meille hyvinvointia.

Hyvinvoinnista puhui myös Köpenhaminan yliopiston professori Ulrika Stigsdottir. Hän on tehnyt suunnittelu- ja tutkimustyötä parantavien puutarhojen parissa sekä Ruotsissa että Tanskassa. Terapiatarkoitukseen suunnitelluilla puistoilla ja puutarhoilla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia stressiperäisistä sairauksista kärsivien ihmisten hoidossa. Luento sai ajattelemaan jälleen kerran, miten suuri merkitys vehreällä lähiympäristöllä on meille kaikille näiden stressiperäisten sairauksien torjunnassa. Ulrika korosti myös, kuinka tärkeää on kommunikoida tutkimustulokset käytäntöön ja hänellä oli osuva huomio siitä, että maisema-arkkitehdit lukevat vain vähän. VirMa laittaa tämän viestin korvan taa.

Katri Pulkkinen kertoi sosio-ekologisesta näkökulmasta kestävyyteen ja käytti esimerkkinä tukholmalaista Albanon kampus-hanketta. Katrin ydinviesti oli, että kaiken rakentamisen tulisi tukea ekosysteemipalveluiden tuotantoa ja auttaa ylläpitämään luonnon prosesseja. Tämähän tarkoittaa käytännössä vihreän ja harmaan infrastruktuurin integrointia. Haastavaa, mutta mahdollista.

Toisen päivän seminaarit oli sijoitettu tiiviisti päällekkäin ja jotain kiinnostavia esityksiä jäi myös harmillisesti väliin. Nyt junassa seminaarivieraiden olo on väsynyt. Ehkä sekin yksi onnistuneiden Viherpäivien mittari.

viherpäiväposteri

VirMan vihreä infrastruktuuri hanketta esittelevä posteri oli esillä viherpäivillä.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

VirMan vuosi 2016

Bloginkin puolelta tervetuloa vuodelle 2016, joka on valtakunnallinen Vihervuosi. Innosta puhkuen myös VirMa jatkaa toimintaansa uusien ja vanhojen haasteiden parissa ja on aktiivisesti Vihervuodessa mukana.

Alkuvuoden mielenkiintoisin tapahtuma on tietysti ensi viikon Viherpäivät  10. – 11.2. Jyväskylässä. VirMa on mukana näyttelyssä tutkimustyötä esittelevällä posterilla. Ensi keskiviikkona on myös Fiksu rakentaminen -messut Kalasatamassa ja osa VirMasta on siellä mukana järjestämässä  Learning Caféeta kaupunkivihreydestä.

Maaliskuun alussa pidetään iWater-hankkeen kick off, joka virallisesti polkaisee käyntiin kaksi ja puolivuotisen tutkimushankkeen. Tavoitteena on löytää uusia, integroituja menetelmiä hulevesien hallintaan yhteistyössä Itämeren alueen kaupunkien kanssa. Tarkemmin iWaterista täällä ja varmasti vielä lisää myöhemmin blogissamme.

6.4. järjestetään puolestaan ensimmäisen tutkimushankeemme loppuseminaari. Tilaisuudessa meillä on ilo käydä läpi Koneen Säätiön rahoittamaa hankettamme ja kuulla kaupunkien puheenvuoroja siitä, miten heidän kohdealueidensa suunnittelu on edennyt ja oliko yhteistyöstämme heille hyötyä. Ja sokerina pohjalla voimme esitellä ensimmäisiä tuloksia tutkimusprojektistamme. Kannattaa merkitä päivä kalenteriin jo nyt!

Kesällä olemme kiireisiä järjestäessämme iWater hankkeeseen liittyviä kesäkursseja partnerikaupungeissamme. Kesäkoulut Gävlessä, Jelgevassa ja Tartossa ovat varmasti opettavainen kokemus meillekin.

Syksylle on luvassa seminaarimatkoja, kiivasta kirjoittamista ja tavoitteena on saada aikaan myös ensimmäisiä julkaisuja. Nopea vilkaisu tulevaan vuoteen näyttää siis kiireiseltä, mutta myös erittäin kiinnostavalta. Blogiin pyrimme päivittämään toimintamme pääpiirteet, joten sitä seuraamalla pysyt mukana. Antoisaa Vihervuotta kaikille seuraajillemme!

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Bosco Verticale ja Baubotanik – vertikaali metsä ja biomimiikkaa Wienissä

Osallistuin viime viikolla Wienissä järjestettyyn kaksipäiväiseen konferenssiin, jonka teemana oli vihreän infrastruktuuri. The 1st Europena Green Infrastructure Conference (EUGIC) oli nimensä mukaisesti sarjassaan ensimmäinen vihreää infran kansainvälinen konferenssi, jossa mukana oli edustajia niin yrityksistä, kaupungeilta kuin yliopistoista. Tapahtuman järjestäjinä toimivat paikallinen konsulttiyritys Green4Cities ja viherkattoihin keskittyvä brittijärjestö LivingRoofs. Mukana puhujina olikin useita jo tutkimusryhmämme heinäkuun alun Lontoon reissulta tuttuja nimiä.

Konferenssin esityksissä ja keskusteluissa käsiteltiin vihrää infraa laajasti, mutta kuten järjestäjätahojen profiilista voisi päätellä, painotus oli viherkatoissa ja seinissä. Esityksistä omasta mielestäni kiinnostavimpia olivat vihreän infran radikaalimpia ratkaisuja käsitelleet teemat. Laura Gatti esimerkiksi kertoi Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän, huimista puuistutuksista ja ylläpidosta. Bosco Verticale on siis Milanossa sijaitsevat kaksi tornitaloa, joiden  julkisivuja peittävät 700 puuta ja 4000 pensasta sekä huima määrä perennoja. Se on rakennus joka muuttaa ulkonäköään vuodenaikojen mukaan ja kirjaimellisesti pudottaa lehtensä syksyllä. Bosco Verticale on palkittu vuoden 2015 korkeana rakennuksena.

Tämän ihmeen suunnittelu vaati pelkästään kasvillisuuden osalta kolmen vuoden tutkimustyön, eikä rakentaminen ja ylläpitäminenkään ole ihan yksinkertainen juttu. Kasvillisuudella on yläilmoissa hyvin äärevät olosuhteet. Turvallisuus on ensisijainen asia ja puut on tukevasti kiinnitetty rakennukseen, jotta ne eivät pääse kaatumaan. Lisäksi kasvillisuutta täytyy tietenkin kastella, mihin käytetään kierrätettyä vettä ja aurinkopaneeleilla tuotettua energiaa. Ylläpito hoidetaan kiinteistön toimesta ulkopuolelta käsin, asukkaat eivät siis osallistu siihen yhtenäisyyden ja ylläpidon vaativuuden vuoksi. Laura näytti huimia kuvia valjaissa roikkuvista arboristeista. Laura kertoi myös hieman siitä mitä asukkaat pitävät kasvillisuudesta. Kukaan ei esimerkiksi ole pyytänyt puita poistettavaksi näkymien tieltä, vaan päinvastoin, jotkut ovat jopa halunneet lisää kasvillisuutta.

12144797_1181299001886114_696254677840614888_n

Bosco Verticalen, eli vertikaalisen metsän ylläpito on vaativaa. (http://www.artwireless.it/aw/ultima-ora/2980-il-bosco-verticale-di-stefano-boeri-replicato-a-losanna.html)

Lauran esitys herätti paljon kritiikkiä ja keskustelua tämän tyyppisten ratkaisujen ekologisuudesta. Onko Bosco Verticale vihreää infraa, vai vain rakennus jonka parvekkeilla on tavallista enemmän istutuksia? Eräs seminaarivieras muotoili asian mielestäni hyvin; vaikka Bosco Verticalen tyyppiset vertikaalit puutarhat eivät ehkä ole ekologisin tai tehokkain tapa tuottaa vihreää infrastruktuuria, tällaisia huimia esimerkkejä tarvitaan, koska ne herättävät suuren yleisön kiinnostusta vihreää infraa kohtaan. WAU-vihreän kautta saadaan siis huomiota ja investointeja mitä tarvitaan uusien, toivottavasti ketävämpien, ratkaisujen kehittämiseen. Ja herättäväthän tällaiset esimerkit myös keskustelua kaupunkivihreän tuottamista hyödyistä.

Vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden lisäksi konferenssissa usein esiin nousseita teemoja olivat biomimiikka ja “nature-based solutions”. Jälkimmäinen tuntuu olevan tällä hetkellä EU:n ympäristörahoituksen avainsana. Biomimiikkaan liittyen kiinnostava puheenvuoro oli Ferninand Ludwigin esitys Stuttgartin yliopiston Baubotanik tutkimusryhmän työstä. He ovat kehittäneet vuodesta 2007 lähtien rakenteita, joissa yhdistetään eläviä puita ja teräsrakenteita. Ideana on siis kehittää ja testata eläviä kantavia rakenteita. Työ on pitkäjänteistä, sillä joissain tapauksissa voi joutua odottamaan vähintäänkin parikymmentä vuotta, että puut kasvavat riittävän järeiksi. Ryhmän pilottiprojekteissa on rakennettu mm. elävä torni (kuva alla) ja kävelysilta. Jos Bosco Verticale edustaa tämän hetken radikaalia vihreää infraa, niin ajatus elävistä puista rakennetuista kaupungeista on ehkä vielä utopiaa. Mutta sitäkin kiinnostavampaa.

03 Early summer 2010

Baubotanik tutkimusryhmä kehittää eläviin puihin perustuvia rakenteita. (http://www.baubotanik.org/en/)

Näiden ehkä vihreän infran rajamailla liikkuvien teemojen lisäksi keskusteluista ja esityksistä jäi mieleen ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin kysymys vihreän infrastruktuurin rahoituksesta kiinnostaa tietenkin kaikkia asian tiimoilla työskenteleviä. Hyödyt ovat ilmeisiä, mutta koska ne ovat pääosin yhteiskunnallisia, niin investointeja ei voida jättää vain yksittäisten toimijoiden vastuulle. Uusia markkinoita, esimerkiksi yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa, tulee kehittää. Toisena, yhteistä alustaa ja verkostoa tiedon ja osaamisen jakamiseksi kaivataan laajasti. Tämä liittyy erityisesti teknisiin ratkaisuihin. Kolmantena puhutti se, että ns. harmaata infraa ja sen osaajia ei tule nähdä vihollisina, vaan mahdollisina yhteistyökumppaneina. Harmaassa infrassa piilee rahat ja tekninen osaaminen.

Harmi, että konferenssin kiinnostavimmat keynote puheenvuorot olivat niin lyhyitä, etteivät esitykset oikein päässeet alkua pidemmälle. Kaikenkaikkiaan tapahtuman anti oli kuitenkin inspiroiva ja monipuolinen. Kiinnostavan huomiona pidän sitä, että keskieuroopassa tuntuu olevan jo monenlaista vihreään infraan keskittyvää liiketoimintaa aina teknisistä ratkaisuista tuotteisiin ja konsultointiin. Tutkimusryhmällämme oli konferenssissa myös esillä posteri, jossa esittelimme alustavasti kehittämäämme vihreän infrastruktuurin typologiaa.

posteri

 

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment

Vettä, vettä, vettä, voi että!

Nyt kun aurinkoinen syksy on vaihtunut sateiseen alkutalveen on hyvä hetki kertoa, että VirMa on mukana joulukuun alussa käynnistyvässä IWater-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää uusia ratkaisuja kaupunkialueiden hulevesien hallintaan ja hyödyntämiseen. Mukana on seitsemän eri kaupunkia Itämeren ympäristöstä: Riika ja Jelgeva Latviasta, Tartto Virosta, Helsinki ja Turku sekä Gävle ja Söderhamn Ruotsista. Jokaisella kaupungilla on hankkeessa pilottikohde, jota kehittämällä pyritään löytämään uutta näkemystä ilmastokestävän kaupungin toteuttamiseen.

Hanke käynnistyy opiskelijakilpailulla, jossa haetaan ideoita ja innovaatioita kohdealueille. Kilpailuohjelma julkaistaan 27.11. klo 12.15. Otakaari 1 B-salissa. Keynote puhujana tilaisuudessa on maisema-arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Dirk van Peijpe rotterdamilaisesta De Urbanisten toimistosta. Tilaisuus on avoin kaikille, joten tervetuloa kuuntelemaan luentoa!

Näyttökuva 2015-11-18 kello 12.36.58

De Urbanisten: Rainproofing South-axis visualisointi

 

Näyttökuva 2015-11-18 kello 12.36.50

De Urbanisten: Rainproofing South-axis visualisointi

Vesi on elementti, joka liittyy keskeisesti ja monilla tavoin kaupunkien kestävyyteen. Tulvat aiheuttavat vahinkoja ja ilmastonmuutos ja kaupunkien tiivistyminen lisäävät tulvariskiä. Toisaalta puhdas vesi voi olla myös mahdollisuus ja monissa köyhemmissä maissa kallisarvoinen resurssi. Kesäisellä ekskullamme Lontooseen saimme ristiriitaista informaatiota miljoonakaupungin hulevesiongelmasta. Tapaamamme Matt Thomas kertoi, että hulevedet eivät aiheuta ongelmia, mutta Greenwihcin yliopistolla professori Benz Kotzen tuntui olevan asiasta eri mieltä.

Selvittelimme asiaa tarkemmin ja selvisi, että Lontoon viktoriaaninen hulevesijärjestelmä perustuu suurelta osin sekaviemäröintiin, eli jäte- ja sadevedet ohjautuvat samaan viemärijärjestelmään (samoin kuin esimerkiksi Helsingissä vanhemmilla alueilla). Rankkasateiden aikana viemärijärjestelmän tulviminen aiheuttaa huomattavia päästöjä Thamesiin ja aikaansaa aika-ajoin mm. massiivisia kalakuolemia.

Sekaviemärijärjestelmä tulvii säännöllisesti Thamesiin - Lontoon suureen tulvaviemäriin

Sekaviemärijärjestelmä tulvii säännöllisesti Thamesiin – Lontoon suureen tulvaviemäriin

Viemärijärjestelmän kapasiteetin kasvattamiseksi on päätetty rakentaa uusi 25 kilometriä pitkä viemäritunneli, niin kutsuttu “super sewer”. Useat tahot vastustivat hanketta vaatien, että ongelmat tulisi ratkoa vihreän infrastruktuurin keinoin, eikä laajentamalla nykyistä vanhanaikaista järjestelmää. Joidenkin laskelmien mukaan jättihankkeen toteutuminen olisi voitu välttää, jos hulevesiä pystyttäisiin käsittelemään mahdollisimman paljon paikallisesti ja siten vähennettäisiin sekaviemärijärjestelmän kuormitusta. Tässä vihreään infraan perustuvan vaihtoehdon taloudelliset hyödyt voisivat olla mittavat, sillä uusi viemäritunneli on niin kallis. Se ei myöskään tule ratkaisemaan itse ongelmaa, sillä kaupungin kasvaessa ja sademäärien lisääntyessä uudenkaan tunnelin kapasiteetti ei tule riittämään. Vihreän infran ratkaisuihin panostamisen tulisi aloittaa heti, sillä muuten voidaan nyt rakennettavan tunnelin jälkeen joutua rakentamaan taas uusi.

Tänään ViherTek-messujen yhteydessä pidetyssä viherkattoseminaarissa tuli esiin tutkimustulos, jonka mukaan sadevesien pidättämiseksi viherkattoja tarvitaan huomattavan paljon. Mikäli kokonaiskattopinta-alasta 10% prosenttia on viherkattoja, voidaan sadevesiä pidättää vain jonkin verran. Mikäli viherkattoja halutaan käyttää pidättämään sadevesiä niin, että tulvariski aidosti vähenee ja hulevesiverkoston kuormitus tasaantuu tarvitaan niitä jopa 50-70% kokonaiskattopinta-alasta (FT, dos. Kirsi Kuoppamäen tutkimus). Tämä tutkimustulos kertoo, että kaupunkiympäristö ja vesi on haastava yhtälö. Yhdellä, yksittäisellä elementillä on vaikea ratkaista kaikkea, vaan tarvitaan monimuotoinen vihreän infrastruktuurin verkosto, jonka avulla hulevesiä käsitellään. Toivottavasti näemmekin ehdotuksia tällaisista ratkaisuista opiskelijakilpailun satona.

Posted by Elisa

Uncategorized - Leave a comment

Visiot valmiina!

VirMan ensimmäinen sarja työpajoja on nyt toteutettu onnistuneesti! Kävimme yhteistyökaupungeissamme Jyväskylässä, Vantaalla ja Tampereella pitämässä napakat puolen päivän visiotyöpajat, joissa yhteisen työskentelyn kautta keräsimme tutkimusmateriaalia ja samalla kasvatimme yhteistä ymmärrystä vihreän infran mahdollisuuksista kestävän kaupungin luomisessa. Työpajat ja koko tutkimusprosessimme perustuu uudenlaiseen tutkimusta ja käytännön suunnittelukenttää yhdistävään yhteistyömalliin, jossa positiivinen keskinäisriippuvuus eri tahojen välillä vahvistuu. Mallia olimmekin juuri esittelemässä kansainvälisessä ECLAS-seminaarissa (European Council of Landscape Architecture Schools).

Työpajoihin osallistui kaupunkisuunnittelun puolelta monialaiset työryhmät kaupunginpuutarhureista geotekniikkainsinööreihin ja projektipäälliköihin. Joka kaupunkia edustaa myös ainakin yksi maisema-arkkitehti. Kaupungeilla on myös omat case-kohteet, joihin liittyviä visioita työpajoissa tuotettiin. Visioita työstettiin muun muassa tutustumalla ekosysteemipalveluihin ja kansainvälisiin megatrendeihin sekä vihreän infrastruktuurin elementteihin. Meille jäi hyvä fiilis, ja työpajoissa syntyi paljon analysoitavaa aineistoa hankkeemme tarpeisiin. Mukana olleet asiantuntijat heittäytyivät rohkeasti ja avoimin mielin mukaan tehtävänantoihin. Kiitos siitä Jyväskylä, Vantaa ja Tampere!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ekosysteemipalveluiden arvottamista Jyväskylässä

Työpajojen sisältö

Ennen ensimmäistä työpajaa lähetimme osallistujille tieto- ja tehtäväpaketin, jonka kautta he pääsivät tarkastelemaan ekosysteemipalveluita ja niiden merkitystä eri näkökulmista. Tarkoituksena oli tutustua keskeiseen käsitteistöön ja avata erilaisia näkökulmia aiheen tarkasteluun. Monet osallistujat mainitsivatkin joutuneensa tehtävän kanssa “harmaalle alueelle” ja tutustuneensa itselleen vieraisiin aihepiireihin, mikä olikin tehtävän tarkoitus.

Osallistujat sijoittivat ekosysteemipalvelut tärkeysjärjestykseen. Eri kaupunkien vastauksissa korostui eri palveluiden merkitys, mutta helposti käsitettävät ja konkreettiset ekosysteemipalvelut saivat selkeästi eniten kannatusta. Ekosysteemipalveluiden arvottamisen jälkeen pohdittiin, minkälaisia muita tavoitteita kohdealueen suunnittelulle löytyy. Tämä kaikki sijoitettiin tavoitekartallemme, jonka nelikenttä kertoo eri tavoitteiden keskinäisen suhteen tärkeyden ja toteuttavuuden osalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Visioiden koontia Vantaalla

Tämän jälkeen lähdimme kehittämään kohdealueelle laajempia kehityskuvia. Näistä esimerkkejä ovat mm. vihreä ja vehreä katu, satamakaupunki, terveellinen kaupunginosa, yhteisöllinen kaupunkikylä, lintukoto kansainvaellusten maailmassa ja taidekatu. Tämän jälkeen pohdimme, mitkä vihreän infrastruktuurin elementit tukevat eri kehityskuvia. VirMan työpajoihin kehittämät “vihreän infrastruktuurin rakennuspalikat” olivat tässä vaiheessa keskeisessä roolissa. Ideana oli havainnoida käytännönläheisesti, millä fyysisen ympäristön elementeillä saataisiin rakennettua toimivaa ja houkuttelevaa vihreää infrastruktuuria kohdealueille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Visioiden vihreän infran pohtimista Tampereella

Keskusteluissa nousi esiin se, miten suuri merkitys mm. rakennuksiin integroidulla vihreällä voi olla kaupunkiympäristössä. Joillain oli huolta siitä, jääkö ihminen paitsioon, jos kaupunkia suunnitellaan vihreän infran ja eläinten ja kasvien ehdoilla. Keskusteltaessa kuitenkin valkeni, että monimuotoinen viherympäristö vaikuttaa myös ihmiseen hyödyttävästi esim. terveyssyistä ja ettei kestävä vihreä infra ole ihmisiltä pois. Kokonaisvaltainen käsitys siitä, etteivät luonto ja kaupunki ole toisiaan poissulkevia, näkyi kyllä jo osallistujille lähetetyn alkukyselyn vastauksissa.

Työpajassa osallistujat kertoivat työpajojen, välitehtävän ja alustusten avanneen uusia näkökulmia. Hankkeen seuraavassa vaiheessa järjestämme kaikkien kolmen kaupungin kesken yhteisen työpajan, jossa keskitymme tutkimuksemme ydinkysymykseen: vihreän infrastruktuurin toteuttamisen haasteisiin. Tavoitteena on tunnistaa case-kohteiden kautta erilaisia kipupisteitä ja rakentaa polkua tavoitteiden saavuttamiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Posted by Elli

Uncategorized - Leave a comment

Yhteistoimintamalli tutkimuksen työkaluna

Olemme blogissa tähän mennessä taustoittaneet vihreän infran ja viherrakenteen käsitteitä ja niihin liittyvää keskustelua, mutta emme ole vielä paljonkaan avanneet varsinaista tutkimuksesta, jota näihin liittyen teemme. Nyt kuitenkin katsaus kuluvan vuoden hankkeeseemme, jota rahoittaa Koneen säätiö. Hankkeen pitkähkö nimi on “Vihreä infrastruktuuri ja maisema: avaus ekologisen ympäristösuunnittelun käytännön menetelmien ja kipupisteiden tutkimiseen ja ratkaisuihin”.

Hankkeen ensimmäinen tärkeä tavoite oli käynnistää uuden maisema-arkkitehtuurin tutkimusryhmän toiminta. Tämän tavoitteen osalta olemme hyvässä vauhdissa. Tuntuu myös hienolta, että olemme jo löytäneet paljon uusia yhteistyötahoja. Hankkeen varsinaisena sisällöllisena tavoitteena, on kartoittaa niitä ongelmia, tai kipupisteitä, joita liittyy vihreän infrastruktuurin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tähän pyrimme vastaamaan niin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta, kuin toimimalla yhteistyössä kolmen suomalaisen kaupungin kanssa. Jatkossakin haluamme säilyttää tekemisessämme selkeän kytkeytymisen käytännön suunnittelutyöhön.

Kehitimme hankkeen tarpeisiin yhteistoimintamallin, jossa sovelletaan yhteistoiminnallisen oppimisen, toimintatutkimuksen ja ryhmähaastattelututkimuksen menetelmiä. Viime viikolla kävimme esittelemässä mallia ECLAS ”Landscapes in Flux” konfrensissa Tartossa. Mallin taustalla ovat jo tunnistamamme vihreän infrastruktuurin ja ekologisen suunnittelun haasteet. Näitä ovat ensinnäkin se, että ekologisen tiedon on useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan heikosti päätöksentekoon, vaikka tietoa on runsaasti saatavilla. Toiseksi vihreän infrastruktuurin suunnitteluun liittyvät haasteet ovat tyypillisesti ns. ilkeitä ongelmia (wicked problem), joista eri tahoilla on eriäviä näkemyksiä.

yhteitoimintamalli

Yhteistoimintamallin vaiheet

Mallin ensimmäisen vaiheen olemme nimenneet esiselvitykseksi. Vaiheen tarkoituksena on määritellä tarkemmin mitä asiaa tai kysymyksiä mallin soveltamisella pyritään ratkaisemaan. Varsinaiseen yhteistoimintavaiheeseen sisältyy alku- ja loppukysely, työpajoja sekä “syötteitä” (input). Prosessi päättyy tilaisuuteen, jossa keskustellaan tuloksista ja voidaan esimerkiksi päättää jatkotoimista. Seuraavassa on kuvattu niin kutsumamme ratasmallin vaiheita tarkemmin, sekä kerrottu miten olemme mallia tähän mennessä soveltaneet.

Esiselvitys

Esiseselvitys tehtiin vuoden 2014 alussa haastattelemalla pientä joukkoa ammattilaisia maisemasuunnittelun ja -rakentamisen kentältä (sekä julkisella että yksityisen sektorilla). Tavoitteena oli tunnistaa tärkeimpiä tutkimustarpeita käytännön näkökulmasta. Haastateltavilta tiedusteltiin millaista tiedontarvetta he ovat havainneet omassa työssään ja toisaalta laajemman yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena. Lisäksi kysyttiin millaiseksi he kokevat mahdollisuutensa käyttää uutta tietoa ja mistä lähteistä sitä haetaan.

Kysely ei koskenut teemallisesti pelkästään vihreää infrastruktuuria, vaan ympäristösuunnittelun kenttää laajemmin. Kuitenkin vihreän infrastruktuurin konsepti nousi voimakkaasti esiin potentiaalisena lähestymistapana. Käytännön toimijat kokivat kuitenkin haasteelliseksi laaja-alaisen käsitteen konkretisoimisen omassa työssään. Tarve uudenlaiselle monitieteelliselle yhteistyölle ja keskustelulle nousi esiin pääasiallisena ratkaisutapana.

Työpajat

Mallin keskeisenä toimintamuotona on työpajatyöskentely. Kaaviossa työpajoja symboloivat rattaat kuvaavat taustalla olevaa ajatusta siitä, että kaupunkisuunnittelu voi olla tieteen ja käytännön yhteistoiminnan tulosta. Tavoitteena on osallisten tietopääoman ja positiivisen keskinäisvuorovaikutuksen rakentaminen. Tällä viitataan siihen, että vihreän infran suunnittelu ei ole yhden osaamisalueen tehtävä, vaan tarvitaan uudenlaista rajat ylittävää yhteistyötä, jossa yhteisen tavoitteen eteen pyritään löytämään parhaat ratkaisut. Tähän mennessä olemme järjestäneet mallin ensimmäisen vaiheen työpajan kolmelle eri kaupungille. Näistä tarkemmin erillisessä postauksessa.

palikkakasa_pieni

Työpajoissa vihreä infra ja ekosysteemipalveluiden käsite liitetään konkreettisesti ympäristön elementteihin, mitä tarkoitusta varten on kehitetty alustava vihreän infran typologioiden luokittelu. Typologiat on tuotu työpajatyöskentelyyn rakennuspalikoiden muodossa. Vihreän infrastruktuurin fyysisten elementtien luokittelu tuntuu menetelmänä lupaavalta ja tarkoituksemme on kehittää sitä edelleen.

 

Syötteet

Yhteistoimintamallin “syötteiden” tarkoituksena on tarjota osallistujille erilaisia näkökulmia aihepiiriin, herättää uteliaisuutta ja ylläpitää kiinnostusta aiheeseen. Parhaimmillaan ne auttavat lähestymään aihepiiriä uusista suunnista, jolloin tapahtuu myös oppimista. Syöte voi olla esimerkiksi tehtävä tai jonkinlaista vuorovaikutteista toimintaa tutkijoiden ja suunnittelijoiden välillä. Syötteet suunnitellaan siten, että ne tukevat prosessin vaihetta ja pohjustavat seuraavan työpajan työskentelyä. Tähän mennessä toteuttamamme syötteet on toteutettu eläytymistehtävänä, joka osallistujien tullut tehdä ennen työpajaa. Jatkossa aiomme kokeilla rohkeasti erilaisia ”syötteitä” hyödyntäen muun muassa taiteen ja visuaalisen viestinnän keinoja.

Alku- ja loppukysely

Hankkeen alussa osallistujille on lähetetty tietotasoa ja asenteita kartoittava alkukysely. Kysely toistetaan uudelleen hankkeen lopussa ja näin voidaan seurata prosessin aikana tapahtunutta tietopääoman muutosta. Pidemmän aikavälin seurannalla puolestaan voidaan kartoittaa syntyneen keskinäisvuorovaikutuksen laajuttaa ja jatkuvuuttta.

Käytännön toteutus

Nyt käynnissä olevan hankkeen aikana yhteistoimintamallia testataan kolmen suomalaisen kaupungin kanssa (Jyväskylä, Tampere ja Vantaa). Tavoitteena on prosessin avulla tunnistaa vihreän infran tarpeet, kipukohdat ja nykyiset käytännöt. Kyselyt toteutettiin verkkokyselynä ja työpajojen keskustelut on nauhoitettu ja dokumentoitu. Tuotettua aineistoa hyödynnetään jatkossa VirMan tutkijoiden väitöskirjatöissä. Jatkossa mallia on tarkoitus kehittää ja soveltaa edelleen tutkimusaineiston hankinnassa ja tiedon levittämisessä.

 

Muutamia lähteitä joita olemme hyödyntäneet mallin kehittämisessä:

Siltala, R., Suomala, J., Taatila, V. & Keskinen, S. 2007. “cooperational Learning in Finland and in California during the innovation process”. Intellectual Capital IC Congress Haarlem.

Albert, C., Aronson, J., Fürst, C. & Opdam, P. 2014, “Integrating ecosystem services in landscape planning: requirements, approaches, and impacts”, Landscape Ecology, vol. 29, no. 8, pp. 1277-1285.

Collier, M. 2013, “Transitioning to resilience and sustainability in urban communities”, Cities, Jul 2013, Vol.32(S1), pp.S21-S28, vol. 32, pp. S21-S28.

Forum for Environmental Information. 2015. Kaavoihin kangistunut – Tutkimustiedon hyödyntäminen kaavoitusprosessissa. Available at:  http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2014/07/YTF-puheenvuoroja_1_2015.pdf [Accessed 15 April 2015].

Posted by Mari

Uncategorized - Leave a comment