Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2022

#4 Puurtaen

Työohjelman laatiminen ei ole ollut helppoa, sillä minulla ei ole tiedossa harjoitustyön paikkaa eikä liikkumisen muotoa eikä siten tarkempaa tietoa siitä, mikä on relevanttia työohjelmassa. Mielessäni on toki paljon ajatuksia ja luonnoksia erilaisista vaihtoehdoista, mutta koska tunnen Helsinkiä huonosti siellä koskaan asumattomana ja vain vähän vierailleena, en ole halunnut lyödä lukkoon turhan aikaisessa vaiheessa mitään, kun se ei ole ollut välttämätöntäkään. Lähtökohtainen tavoite minulla kuitenkin on inspiroitua paikasta ja sen tarpeista. Sen vuoksi olenkin jokaisella luentokerralla tutustunut pieneen palaan Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunkiympäristöä, ja saanut kokoon vaihtoehtoja alitajuntaan työstettäväksi. Tästä teemasta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Ensimmäisen työohjelmaversion palautteessa todettiinkin, että työohjelmani on hyvin alustava. Tavoitteiden todettiin olevan sinänsä hyviä, mutta niiden saavuttamisen analysoinnissa oli parantamisen varaa. Yleisestä palautteesta huomasin, että työohjelmassani on myös huomioitava tarkemmin tiedonhankinta ja sen määrä sekä referenssikohteiden etsiminen ja niiden kriittinen analysointi. Yleiskommenteista löytyi myös hyviä vinkkejä: kannattaa luonnostella välittömästi (aloitin saman tien!), kannattaa pohtia ajoissa tulostusformaattia (sulattelussa!), ja alkuvaiheessa voi kehitellä useita vaihtoehtoja (tämä sopii omiin ajatuksiin hyvin!). Päädyin tarkentamaan palautteenannon jälkeen erityisesti aikataulutusta, mutta myös kevyesti muuta työohjelmaa; tarkemman työohjelman sisältöpäivityksen teen harjoitustyöpaikan ja -muodon varmistuttua. Erityisesti työohjelman aikataulutuksesta uskon olevan hyötyä harjoitustyön etenemisessä, mutta myös itsemääritellyistä sisällöstä, tavoitteista ja tulostettavan materiaalin määrittelystä uskon olevan apua työn eri vaiheissa. Studiota syventävä kurssi jää vielä kellumaan ajatuksiin ja työohjelmaan alustavana, sillä keskityn tässä vaiheessa itse studion sisällön määrittämiseen.

Toisten palautteet ja työohjelmaideat olivat inspiroivia, ja huomasin Teon tavoittelevan hieman samantyyppistä harjoitustyöformaattia. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata hänen prosessinsa sisältöä ja etenemistä! Muuten mieleen jäivät erityisesti Tonin ja Satun vaihtoehtoisten liikkumismuotojen suunnittelu kevyenliikenteen väylien läheisyyteen, sillä tavoitin tästä hatarasti oman unohdetun ajatukseni jostain menneisyydestä.

#3 Fiiliksissä

Kurssin kolmas tapaamiskerta sijoittui Myyrmäen urheilupuistoon Vantaalle. Tutustuimme ensin puiston monikäyttöisiin toimintoihin: Myyrmäki-halliin, skeittipuistoon, muunneltavaan paikoitusalueeseen, koripallo- ja jalkapallokenttiin sekä erilaisiin kuntoilu-, tasapainoilu- ja kiipeilykokonaisuuksiin. Alueella oli myös muita urheilurakennuksia kuten jäähalli ja jalkapallostadion, jonka VIP Loungessa vietimme iltapäivän viikkotehtäviä esitellen ja niistä keskustellen. Aamupäiväisen tutustumisen yhteydessä oli myös mahdollista kokeilla skeittausta, ja samassa yhteydessä myös skissailtiin mitoilla inspiroivia kohteita puistosta. Nautin kovasti käynneistä luennoilla erilaisissa inspiroivissa paikoissa, joissa samalla voi eläytyä lajeihin ja harjaantua suunnitteluun.

Skeittipuisto oli paikan inspiroivin kohde muotokielen, hillityn värimaailman ja vaihtelevien materiaalien kontrastien (betoni ja teräs vs. kasvillisuus) vuoksi, ja siksi teinkin siitä oikeastaan kaikki luonnokset ja poikkileikkaukset. Mielestäni tämä tuntitehtävän sujui huomattavan paremmin kuin ensimmäinen ”ruokatuntitehtävä”, joka jäi vahingossa alun perin puolitiehen. Vaikka luonnostelu oli pitkästä aikaa hieman jännittävää, se onnistui hyvin. Kotona huomasin käyttäneeni liian kovaa lyijykynää ja piirrosten olevan sen vuoksi turhan haaleita, joten vahvensin viivoja vielä kotona.

Luonnos 1

Poikkari 1

Luonnos 2

Poikkari 2

Luonnos 3

Poikkari 3

Lajien maisemat -viikkotehtävää koskeva lajikokeilu avasi silmiä sitä ympäröivälle maisemalle ja lajin tarpeille ympäristössä. Tehtävän kohteet herättivät esittelyssä mukavasti ajatuksia ja keskustelua, mutta opin samalla myös itsestäni ja suhtautumistavoistani maisemaan. Esittelin Katinkullassa sijaitsevan frisbeegolfkentän, ja koin lajin luontoon ja maisemaan aiheuttamat piirteet negatiivisena. Vastaavasti esittelemässäni frisbeegolfkenttäkohteessa Norjassa koin kenttämuutosten olevan luonnon ja maisema-arkkitehtuurin kannalta positiivisia. Keskusteltaessa ilmeni, että kyseiset asiat saattoi nähdä myös täysin päinvastoin, mitä en ollut osannut lainkaan ajatella. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että kannattaa lähestyä asioita ja kohteita mahdollisimman neutraalisti erilaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia tutkien, liian voimakasta suojelu- ja säilyttämisnäkökulmaa karttaen. Jäin myös pohtimaan sitä, mikä frisbeegolfkenttien luonne on ja mikä on lopulta kestävintä: kenttä luonnonmetsässä kenttä- ja pensaskerrosta voimakkaasti kuluttaen vai golfmainen kenttä tarkasti parturoituine nurmialueineen. Ehkäpä luonnon kannalta kätevin olisi avoin niittyalue metsillä reunustettuna, mutta vastaako se kuinka hyvin lajin tarpeisiin ja sen kenttien monimuotoisuuteen? Maiseman ja lajin tarpeiden kesken on tehtävä kompromisseja.

Muiden esityksissä varsinkin ulkomaiset kohteet olivat inspiroivina. Etenkin Vesan porrasjuoksun yhteydessä esittelemä veistosmainen näköalatorni portaineen jäi vahvasti mieleen.

#2 Vastuussa

Toisesta opetuskerrasta jäi päällimmäiseksi iloinen ja positiivinen mieli sekä hyvänolon tunne parkourtuntien päätteeksi. Pitkästä aikaa koin spontaania iloa liikkumisesta ilman ajallisia tai tasollisia suorituspaineita, mikä on mielestäni liikkumisen ydin. Yhdessä kokeillen ja leikitellen lienee myös osa Lappsetin filosofiaa. Vietimme nimittäin toisen opetuskerran pääosin Lappsetin vetämässä tilaisuudessa Helsingin Pitäjänmäellä. Luennot keskittyivät Lappsetin tekemiseen sekä liikkumisen ja leikkimisenkin taustoihin. Jos oikein rehellisiä halutaan olla, ajattelin ennen luentoa maisema-arkkitehtiopiskelijoiden olevan kuin lääkärit lääkefirmojen esittelytilaisuuksissa. Onneksemme luennot olivat kuitenkin tuhtia ja todellista tavaraa mainospuheiden sijaan, ja herättivät paljon ajatuksia ja avasivat uusia näkökulmia suunnittelijalle.

Mitä vastuullisuus tarkoittaa suunnittelussa, kun otetaan huomioon esimerkiksi ympäristö, yhteiskunta ja sosiaalisuus? Mitkä ovat minulle suunnittelijana tärkeimpiä kestävän kehityksen näkökohtia? Mitä tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja haluaisin omaan työkalupakkiini? Kiehtovinta luennoilla oli kysymykset vihreimmästä ympäristöstä ja liikuntasuoritteen hintalapusta. Vaikka luentojen pääteema oli liikunnan ympäristöt ja esimerkit olivat liikunnan ympäristöön, niistä johdettuja ajatuksia voidaan soveltaa myös moneen muuhun suunnittelun aihepiiriin.

Moninaisuus

Vastuullisuuden lista on pitkä: suunnittelussa käytetään tuotteita, joiden raaka-aineet ovat läheltä, tuote on tehty lähellä, valmistusprosessi on mahdollisimman ympäristöystävällinen, itse tuotteet ovat turvallisia, ympäristöystävällisiä, ekologisia, kestäviä, korjattavia, kierrätettäviä, muunneltavia ja/tai monikäyttöisiä. Ihmiset suunnittelun, käytettävien tuotteiden, rakentamisen ja ylläpidon aikana on otettu huomioon eri tasoilla, kuten myös kohteen käyttäjät. Kokonaisuus ottaa huomioon fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vivahteet, on tasavertainen, kaikkien tavoitettavissa ja saavutettavissa oleva iästä, sukupuolesta, kunnosta, ammatista, kulttuuriympäristöstä huolimatta, lisää ihmisten kohtaamista, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä on esteetön.

Tuntuu, että luetteloin ulkoa opittua loputonta ja trendisanoja sisältävää monologia siitä, mitä on kestävyys ja vastuullisuus. Todellisuudessa suunniteltaessa valintoja ja niiden taustoja on paljon vaikeampi selvittää ja ottaa huomioon. Valinnat on tehtävä suunnittelukohteellisesti ottaen huomioon esimerkiksi paikasta, käyttäjistä ja sidosryhmistä nousevat vaatimukset, eikä koskaan voi saada hallittua kaikkia aspekteja.

Tuottavuus

Onko vihrein ympäristö sellainen, joka on kaikin tavoin ekologisesti ja ympäristöystävällisesti suunniteltu ja rakennettu paikka, vai sellainen, jota käytetään paljon? Ihannetilanne toki on, että ympäristö olisi sekä ympäristöystävällinen että runsaskäyttöinen, mutta todellisuudessa suunnitteluvaiheessa on tehtävä usein ratkaisuja toisen puolesta toista vastaan.

Mikä taas on liikuntasuoritteen hinta, jos maa-alaa haaskataan huonolla suunnittelulla ja toimimattomilla investoinneilla? Saadaanko kohteeseen käyttäjiä ja kuinka paljon ylläpito- tai korjauskustannukset vaativat? Huonosti suunniteltu ja rakennettu kohde voi tulla paljon kalliimmaksi kuin hyvin suunniteltu ja toteutettu, jos käyttäjät äänestävät jaloillaan. Toisinaan kyse on käytettävissä olevista varoista, ja sen pakosta tehdyistä ratkaisuista, mutta olisiko järkevämpää unohtaa toteutus, jos riittävään laatuun ei ole varaa? Mikä taas on riittävä laatu? Huonossa kompromississa kenttää ei käytä juuri kukaan. (Liikunta)ympäristöjen laadulla taas on merkitystä ihmisten aktiivisuuteen: lähtökohtanahan (liikuntaympäristöjen) suunnittelussa pitäisi olla ihmisten aktivointi, ja jos se epäonnistuu, on menetetty sekä ekologinen ympäristö että tehty liikuntasuoritteisesti kalliit investoinnit. Lajit huomioivat yksityiskohdat ja monipuolisuus lisäävät luonnollisesti käyttöä. Koska fyysinen suorituskyky vaikuttaa käsitykseen ympäristöstä, ympäristön olisi vastattava eri-ikäisten ja -kuntoisten erilaisiin tarpeisiin.

Suunnittelijana

Haluan suunnittelijana toimia vastuullisesti ja kestävästi, mutta se on nuorallakävelyä loputtoman pitkää köyttä pitkin. Toivoisin suunnittelijana olevani herkkä käyttäjien toiveille, jotta kohteesta saataisiin mahdollisimman käyttäjäystävällinen ja runsaskäyttöinen, ja se palvelisi monia eri ikäpolvia ja mahdollistaisi mahdollisimman monipuolisen tekemisen. Tavoittelen, että pystyisin ottamaan olemassa olevan ympäristön huomioon mahdollisimman hyvin, jotta vältyttäisiin turhalta muokkaamiselta ja materiaalien kuljettamiselta, ja olemassa olevia piirteitä voitaisiin säilyttää. Haluaisin käyttää ensisijaisesti luonnonmateriaaleja ja ns. raakamateriaaleja ilman turhia kemikaaleja ja muoveja. Suosisin lähellä suunniteltuja ja toteutettuja elementtejä ja materiaaleja, jos mahdollista. Toivoisin, että kohde voitaisiin toteuttaa ja ylläpitää paikallista elinvoimaa lisäten. Suurena osana suunnittelua on tilaajan lähtökohdat, jotka toivottavasti olisivat myös vastuulliset ja mahdollistaisivat näin hyvän ja kestävän yhteistyön.

Parkouraten

Päivän lopuksi tutustuimme parkouriin ammattilaisen vetämällä tunnilla Pitäjänmäen rakennus- ja puistoympäristössä. Harjoitteet palauttivat mieleeni lapsuuden, koska koin lajista löytyvän lapsenmielistä luovuutta ja rentoutta. Pidin lapsena parkourmaisesta liikkumisesta, mutta en koskaan tiennyt tai ajatellut olevan parkouria ennen kuin nyt. Kun omat lapseni ”temppuilevat” vastaavalla tavalla varsinkin julkisissa paikoissa, kiellän sen herkästi. Miksi? Onko Suomi konservatiivinen maa kyseisen liikkumistavan suhteen, kun sen ajatellaan olevan epäsopivaa? Vai aivan liian turvallisuushakuinen? Kuitenkin ohjaajan mukaan muualla maailmassa aikuisten parkour on yleisempää kuin Suomessa. Tunsin mahtavaa liikkumisen ja onnistumisen iloa, kun osasin ja uskaltauduin hyppäämään kaiteen yli ohjaajan näyttämällä tavalla. Ehkä kokeilen sitä toistekin, koska olisi upeaa osata edes pisaran verran samoin kuin kissamaisen taitava ohjaaja!

Olen miettinyt, ovatko monet kaupunkiympäristön lajit maskuliinisia eli enemmistö lajin harrastajista on miehiä. Jos esimerkiksi parkour ja skeittaus olisivat maskuliinisia lajeja, mitä feministisiä lajeja katukuvassa näkyy? Mitkä lajit ovat taas kaupunkiympäristöön sopivia unisex-lajeja, jota harrastaa yhtä lailla miehet kuin naiset? Vai onko relevanttia edes esittää ja pohtia tällaista kategorisointia?

Vaikka päivän anti ensituntumalta oli liikunnan tuoma ilo, luentojen pääsanoma oli vastuu. Sen vuoksi tälle päivää suunniteltu otsikko sopii toivottavasti ensi viikolle, ja tämänpäiväinen sai syvällisemmän otsakkeen.

 

+ Parkourhyppy kaiteen yli näytti todella hienolta, helpolta ja yksinkertaiselta, vaikka kokeiltuani tiedän että siihen tarvitaan harjoittelua, hyvää kuntoa ja taitoa. Ehkä siinä on kyse samasta asiasta kuin hyvässä arkkitehtuurissa: sekin näyttää hienolta, yksinkertaiselta ja helposti tehtävältä, vaikka takana on runsaasti luonnoksia, näkemystä ja osaamista.

#1 Liikkeellä

Liikkuminen, urheilu, ympäristö ja maisema-arkkitehtuuri – mitä siitä tällä kurssilla syntyykään?

Perehtyminen

Sisussa ja MyCoursesissa on esitelty Erityisympäristöjen suunnittelun studiokurssin osaamistavoitteita, sisältökuvauksia ja kurssiesite. Kurssilla on tarkoitus syventää maisema-arkkitehtonisia suunnittelutaitoja erilaisten teemojen ja aihepiirien kautta, joita tänä syksynä ovat liikunnan ja urheilun ympäristöt.

”Ulkoliikunnan suosio on laskussa nuorten keskuudessa. Maisema-arkkitehdeillä on iso haaste tehdä ulkotiloista niin suosittuja ja mielekkäitä, että ne haastavat nuorten suosimat virtuaaliympäristöt. Urheilupuistoilta ja lähiliikuntapaikoilta vaaditaan nykyään monipuolisuutta ja vetovoimaa. Uusia lajeja syntyy ja vanhat perinteiset lajit jäävät marginaaliin. Millaisia ovat tulevaisuuden liikuntamaisemat? Minkälaista kaupunkitilaa ja kulttuuria ne luovat ihmisille?” MyCourses, kurssin intro.

”Syksyn 2022 studion teemana ovat liikunnan ja urheilun ympäristöt. Kurssilla eläydytään ja harjaannutaan suunnittelemaan monipuolisia ja -ulotteisia toimintaympäristöjä, joissa maisema-arkkitehtuuri ja liikuntalajin tarpeet muodostavat mielenkiintoisen ja taiteellisesti korkeatasoisen kokonaisuuden. Tarkoituksena on tutkia liikkumisen ja ympäristön suhdetta. Miten ympäröivä maisema inspiroi liikuntaympäristön suunnittelua ja toisaalta kuinka liikuntamuoto voisi tuoda uusia näkökulmia maiseman suunnitteluun? Miten voidaan tuottaa mielikuvitusta kiehtovia kaupunkitiloja, jotka olisivat samalla kertaa yhteisöllisiä, aktivoivia ja turvallisia?” MyCourses, kurssiohjelma.

Opiskelijana perehdyn teeman mukaisessa projektityössäni taiteellisesti, arkkitehtonisesti, toiminnallisesti tai teknisesti vaativien liikunnallisten kohteiden suunnitteluun. Suunnittelukohteen voin valita vapaasti pääkaupunkiseudulta, ja päätän myös itse suunnitelmassani käsittelemän liikkumisen muodon, lajin tai lajit. Onnistunut suunnittelutyö tulee vaatimaan aihepiiriin liittyvän taustatiedon hankkimista, yleis- ja osasuunnitelmien tekoa sekä selvityksiä. Erilaiset tunti- ja viikkotehtävät, työsuunnitelma sekä luennot, vierailut, seminaarit ja workshopit pohjustavat ja tukevat projektityön tekoa, ja tämän oppimispäiväkirjamaisen blogin pitäminen toimii kurssin muistiinpanojen ja oman reflektion kanavana.

(Erityis)aihepiiri

Liikunnan ja urheilun ympäristöjen suunnittelu eivät ole mielestäni maisema-arkkitehdin työkentässä erityisiä tai poikkeavia, vaikka kurssin nimi – Erityisympäristöjen suunnittelu – viittaakin johonkin poikkeavaan ja erityiseen. Kuten aloitusluennolla mainittiinkin, kaikki ympäristöt ovat omalla tavallaan erityisympäristöjä. Lasten osalta arkisiin liikuntapaikkoihin liittyy usein leikki. Tällä kurssilla voidaan kuitenkin keskittyä erityisen syvällisesti liikunnallisten ja urheilullisten ympäristöjen suunnitteluun, ja tehdä uusia ja rohkeita tulevaisuuteen luotaavia avauksia.

Korkeatasoisen liikunta- ja urheiluympäristöjen suunnittelu vaatii paljon lajien erityistuntemusta: käytäntöjen, sääntöjen, sanaston, tarpeiden, tilojen, historian jne ymmärrystä suhteessa paikkaan ja käyttäjiin. Tavanomaisen liikunta- ja urheiluympäristön suunnittelu ei ole ehkä erityisen vaikeaa standardisoiduilla tehdaskalusteilla, mutta persoonallisen ja paikkaan sitoutuvan ympäristön suunnittelu on vaikeampaa, varsinkin, kun tavoitellaan myös arkkitehtonisesti ja taiteellisesti korkeatasoista kokonaisuutta. Lisäksi eri lajeilla on hyvin vaihtelevia vaatimuksia: toiselle lajille riittää sorapintainen väylä luonnossa, kun taas jokin muu laji tarvitsee tiukkojen ehtojen mukaan laaditut korkeatasoiset suorituspaikat. Skaala on hyvin laaja arkisista liikuntaympäristöistä huippu-urheilun stadioneihin.

Haasteet

Vaativissa suunnittelutehtävissä tarvitaan eläytymiskykyä ja perehtymistä. Jos urheilulaji tai erityisympäristö on suunnittelijalle tuttu, se luonnollisesti helpottaa ja nopeuttaa hyvän suunnitelman laadintaa. Toisaalta silloin lajissa voi olla niin paljon tuttuja mutta lajin kannalta muokattavissa olevia elementtejä, joiden muutosmahdollisuutta voi olla vaikea nähdä ilman ulkopuolisuutta. Tuntemattoman lajin urheilu- ja liikuntapaikkoja suunnitellessa maisema-arkkitehdin täytyy vuorostaan asettua ainakin liikkujan asemaan sekä havainnoida liikeratoja ja välttämättömiä elementtejä ja tiloja, joita lajin suorittaminen vaatii. Turvallisuuden ja toimivuuden varmistaminen tulee varmasti olemaan haastavaa. Olen varma, että kurssin aikana haasteet tarkentuvat projektityön lajin ja paikan valinnan jälkeen, ja niitä tulee riittämään loppusuoralle asti.

Kokemus

Olen suunnitellut aiemmin yksittäisiä liikunnallisia alueita, joiden ensisijainen merkitys on kuitenkin ollut urheilun sijaan leikki tai siirtyminen eri alueiden välillä. Ensimmäisessä studiotyössäni päätin kuitenkin syventyä aihepiiriin, josta minulla ei ollut juuri kokemusta. Se edellytti runsasta asiaan perehtymistä internetin syövereissä sekä kirjallisuudessa usealla kielellä, jotta pystyin ymmärtämään mitä olimme tekemässä ja mitä työssä voisimme tavoitella. Perehtymiseen kului aikaa, ja lopullisen työn tekemisellä tuli kiire. Liikunnan ja urheilun saralla en ole erityisen kokenut osaaja, joten myös tässä aihepiirissä on odotettavissa perehtymistä ja syventymistä.

Ajatukset

Ensimmäinen ajatus kurssin aihepiiristä herätti paljon innostuneita ajatuksia, koska kurssiesitteessä esittely oli niin mielenkiintoisesti sanoitettu. Tulevaisuuden liikuntamaisemat yhdistettynä kaupunkitilaan, kulttuuriin, moniulotteisuuteen, liikkumisen ja ympäristön suhteeseen jne – kuulostaa inspiroivalta! Muutaman viikon pohdinnan jälkeen se on kuitenkin aiheuttanut myös ahdistusta, koska omassa ympäristössäni olen lobannut vuosia korkeatasoisempien liikuntaympäristöjen suunnittelemista ja tekemistä siinä juuri onnistumatta. Olen kauneudenkaipuinen liikkuja: pelkkä urheilun suorituspaikka ilman onnistunutta, mieluiten arkkitehtonisesti ja taiteellisesti korkeatasoista ympäristöä ei houkuttele. Ehkä tämä on myös tietynlainen vahvuus ja näkökulma kurssiin, sillä haluan tavoitella entistä kovemmin projektityössäni toiminnallisesti mutta myös arkkitehtonisesti ja taiteellisesti onnistunutta liikunta- ja urheiluympäristöä, jossa on kiva viettää myös aikaa.

Koska kurssin aihepiiri yhtä aikaa sekä ärsyttää ja kiehtoo, olen jo tutustunut aiheeseen mm. Hilkka Högströmin Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt -artikkeleiden 1, 2 kautta yrittäen ymmärtää, miksi Suomessa rakennetaan liikuntaympäristöjä niin kuin nyt rakennetaan. Harkitsen myös studiota syventävän kurssin tekoa, jossa voisin syventyä aihepiiriin esimerkiksi kirjallisen tutkielman avulla. Asia tarkentunee lähiviikkoina.

 

Lähteet

1  Högström, H. (ei päiväystä.) Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt. Museovirasto. Haettu 9.9.2022. https://www.museovirasto.fi/uploads/Kulttuuriymparisto/Rakennettu_hyvinvointi/Liikuntaymparistot.pdf

2 Högström, H. 25.11.2014. Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt. Kulttuuriymparistomme.fi. Ympäristöministeriö. Haettu 9.9.2022. https://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Artikkelit/HyvinvointiSuomen_liikuntaymparistot(37754)

*Edit 14.9.2022: otsikko vaihdettu #1 Aloituksesta #1 Liikkeellä