Oman oppimisen yhteenvetoa

Ennen aivan viimeistä ohjeistettua blogikirjoitusta koin tarpeelliseksi käydä läpi kurssin antia ja punaista lankaa. Mitä kurssi on tarjonnut? Minkälaista tietoa ja osaamista minulle sen kautta on tarttunut? Tämä kurssi on ollut pullollaan tietoa lähes laidasta laitaan: onko aihepiiriä, joka ei jollain tavalla vaikuttaisi maisema-arkkitehtuuriin? Miten ne kaikki nivoutuvat toisiinsa? Kurssilla on ollut paljon osittain päällekkäisiäkin tehtäviä, ja samaan aikaan on ollut erilaisia johdantoja ja täydennyksiä aihepiireihin. Kokonaisuus ei ole minulle avautunut kirkkaana, vaikka kurssin loppuosa olikin selkeämpi.

Laadin itselleni kaksi tiedostoa: aikajanan luennoista, tehtävistä ja esittelyistä sekä kootun tiedoston tehtävien, esitysten ja luentojen tarkoituksista. Kuten kurssin alussa oli jo tiedossa, kurssin tarkoitus oli perehtyä Ruotsin maisemakontekstiin sekä etsiä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen, Ruotsin ja miksei muidenkin maiden välillä. Kurssin aikana on tullut selväksi, miten maisemaa voidaan katsoa lukuisista eri näkökulmista: taiteen yleensä, kuvataiteen, kielen, kirjallisuuden, elokuvan, mielikuvien, aseman, merkitysten, kulttuurin, historian, erilaisten suuntausten, ympäristön tilan, yhteiskunnallisten olojen, maan käytön, tilastotieteen, arkkitehtuurin, henkilöiden, toimijoiden, osallistamisen, alan ammattilaisten ja yritysten, kasvillisuuden, puutarhojen, puistojen, kulttuuriympäristöjen, kaupunkisuunnittelun, tutkimuksen ja kehittämisen, suunnittelun, rakentamisen, hoidon, suojelun, kansainvälisten ilmiöiden, yhteiskunnallisen kontekstin, historiallisen jatkumon ja vaikuttajien kautta, loputtomiin. Vaikuttaa, ettei juuri sellaista aihepiiriä ole, jota ei voisi jotenkin kytkeä maisema-arkkitehtuuriin.

Kurssi avasi silmät näille ja lukuisille muille konteksteille. Se avasi myös ruotsalaiseen maisemaan liittyvien teemojen kautta uusia näkökulmia suomalaiseen maisema-arkkitehtuuriin. Maisema-arkkitehtuurin laajuus ja merkitys Suomessa on huomattavasti pienempää kuin Ruotsissa. Tekijöitä on huomattavasti vähemmän, ja maisema-arkkitehtuurin historia Suomessa on suppea Ruotsiin verrattuna; olemmehan jo satojen vuosien ajan olleet riippuvaisia Ruotsista tulleista vaikutteista, toisaalta olemme saaneet niitä myös idästä. Nykyosaaminen ja -tieto maisemallisista tekijöistä on pidemmällä Ruotsissa kuin Suomessa, ja byrokraattisuuden sijaan ruotsalaiset ajattelevat mielestäni väljemmin. Silti Ruotsi paininee samojen ongelmien kanssa kuin Suomi: kaupunkeja tiivistetään viheralueiden kustannuksella sekä Tukholmassa1 että Helsingissä2, johon arkkitehdit ottavat kantaa. Lienee myös mahdollista, että myös Suomessa tullaan ajamaan muitakin samoja asioita kuin Ruotsissa: puhutaan pois uskomusta, että maisema-arkkitehtuuri on liian monimutkaista ja kallista3. Kalleus ei voi olla syy: sen sijaan suunnittelijalle pitää antaa riittävät tiedot suunnitteluvaiheeseen, että hän voi tehdä kohteesta rahallisesti ja kokonaisratkaisullisesti tilaajalle sopivan. Thorbjörn Anderssonia edelleen siteeratakseni, maisema-arkkitehtuuri on paikan taidetta, johon mielestäni vaikuttavat lukuiset aiemmin listatut eri asiat ja tekijät. Maisema yhdistää ne kokonaisuudeksi: arkkitehtuurikin on mielestäni detaljisuunnittelua maisema-arkkitehtuurin sisällä.

Blogikirjoitteluun tuli pitkä tauko, sillä en osallistunut kirjallisen tutkielman tekemiseen. Se jäi toisaalta hieman kirveltämään, sillä kiinnostusta sen tekemiseen ja uuden tiedon löytämiseen ja työstämiseen olisi kyllä ollut. Oli kuitenkin hyväksyttävä aikataululliset realiteetit, ja valittava kahdesta kurssista välttämättömämmin aikaa vaativa. Kurssin alussa asettamani aikomus tutustua itse ruotsalaisen kirjallisuuden ja nettilähteiden avulla Ruotsin maisematekijöihin ja niihin vaikuttaneisiin olosuhteisiin ei suuremmassa mitassa toteutunut. Kirjallisuutta en saanut täältä pohjoisesta käsin kovinkaan montaa käsiini, mutta tutkielman myötä olisin kuitenkin tutustunut laajemmin nettilähteisiin. Toisaalta samanaikaisella maisemahoitostudiokurssilla tutustuin tarkemmin Tukholman ja Göteborgin biodiversiteettistrategioihin, joista Göteborgin strategiasta olikin myös yksi tutkielmatyö. En kuitenkaan olisi halunnut tehdä näistä tutkielmaa, sillä olen koko ajan ollut kiinnostuneempi laajemmista ja tulevaisuuteen suuntautuvista kuvioista maakontekstissa. Tämän kurssin kurssitehtävien myötä tiedonhakua tapahtui kuitenkin hyvin paljon.

Kurssilta jäi silti suuri kiinnostus tutustua ensinnäkin paremmin Suomen maisema-arkkitehtuuriin: aion lukea läpi useita teoksia1, jotta vertailu eri maiden välillä olisi helpompaa ja ylipäätään paremmin mahdollista. (On myös aivan oleellista tuntea oman maan maisema-arkkitehtuurin taustat.) Vastaavasti aion tutustua mahdollisuuksien mukaan myös ruotsalaiseen alan kirjallisuuteen2 ja hankkia valikoituja teoksia, sillä konteksti kiinnostaa todella paljon. Myös Tanska ja muut Euroopan maat houkuttelevat aivan eri tavalla kuin aiemmin. Merkittävimmin kiinnostuksen kasvu johtuu Nykyajan maisema-arkkitehtuurin, tämän ja Maisemanhoitostudio-kurssien tiedonhausta ja kynnyksen laskemisesta tapahtuneen tiedonhaun myötä. Myös maiden erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat ovat tulleet esille tiedonhaun kautta, ja on erittäin mielenkiintoista tutustua edelleen niihin.

Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän tietäväni.

 

1 Arkitektur. 3.12.2020. Täta höghusstäder – gör om, gör rätt. Mielipidekirjoitus, Thomas Lewan, Tor Edsjö ja Thorbjörn Andersson. Retriewed from https://arkitektur.se/debatt/tata-hoghusstader-gor-om-gor-ratt/ Luettu 24.5.2021.

2 Helsingin Sanomat. 24.4.2021. Nykyisen kaupunkisuunnittelun ihannoima tiiviys on haitallista. Mielipidekirjoitus, Harri Hautajärvi. Retrieved from https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007938445.html Luettu 24.5.2021.

3 Arkitekten. 14.5.2020. Karlshamn tar nytt beslut om torget – tävlingsvinnaren kritisk. Retriewed from https://arkitekten.se/nyheter/karlshamn-tar-nytt-beslut-om-torget-tavlingsvinnaren-kritisk/ Luettu 24.5.2021.

4  Suomen kirjalista lyhyesti:

Häyrynen, M. ym. (toim.) 2001. Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide.

Ruoff, E. 2001. Vanhoja suomalaisia puutarhoja.

Sinkkilä, J. ym. 2019. Maiseman tekijät: näkökulmia maisema-arkkitehtuuriin.

Sinkkilä, J. ym. (toim.) 2020. Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900-1970.

5 Ruotsin kirjalista lyhyesti:

Andersson, T. ym. 2019. Nature; Site; Restraint: Thorbjörn Andersson landscape architecture.

Andersson, T. ym. 2000. Svensk trädgårdskonst under fyrahundra år.

Hallemar, D. 2013. Guide till svensk landskapsarkitektur.

Mehlis, K. ym. 1998. Stockholmsgårdar.

Möller, L. 2006. Tre mästare – tre trädgårdar: Per Friberg, Gunnar Martinson, Sven-Ingvar Andersson.

Treib, M. ym. 2002. Platser, places: Thorbjörn Andersson, landskapsarkitekt

Clas Florgårdin teokset, erityisesti Natur i stad sekä Naturmark

Eivor Buchtin teokset, erityisesti Vegetation i tio bostadsområden

Muita:

Nilsson, K. ym. 2021. Green visions: Greenspace Planning and Design for Nordic Cities.

Treib, M. (toim.) 2002. The architecture of landscape 1940-1960.

Lustgården -lehdet

Vanhat Utblick landskap -lehdet

Posted by Tuulia Nikula

This entry was posted in Arkkitehtuuri ja maisema. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *