Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2021

Oma maa mansikka, muu maa mustikka(ko?)

Suomalainen sananlasku vie kaskiaikaan, jolloin mansikkaa kasvava kaskettu maa oli yksityistä maata, ja mustikkametsäksi kasvanut vanha kaskialue siirtyi uudelleen vallattavaksi ei-kenenkään-maaksi. Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla syntyneen sananlaskun mukaan kasvillisuuden avulla siis määriteltiin paikan omistusolosuhteita1. Nykyään sillä tavalla ylistetään omaa kotimaata muihin verrattuna2. Mitä paikan ja paikallisuuden ymmärtäminen nykyään tarkoittaa maiseman ja maisema-arkkitehtuurin yhteydessä? Millaista maisema-arkkitehtuuria on tavoitteellista tarjota?

Paikan ja paikallisuuden ymmärtäminen on monisyinen asia. Listasin edellisessä postauksessani Oman oppimisen yhteenvetoa lukuisia kurssin aikana esiin tulleita asioita, jotka vaikuttavat maisemaan ja sen ymmärtämiseen. Maisema-arkkitehtina on tärkeää ymmärtää näiden ja paikallisten maisemallisten piirteiden lisäksi paikallisia ihmisiä. Erilaiset ryhmät (esim. poliittisesti, harrastuksellisesti, taiteellisesti, elämäntilanteellisesti jne.) koostuvat yksilöistä, eikä kaikkien miellyttäminen koskaan onnistu. Erilaiset tavat, tottumukset, asenteet ja ajatusmallit ovat syntyneet lukuisista erilaisista paikan ja liikkumisympäristön kulttuurisista kosketuksista; toiset haluavat välttämättä pitäytyä vanhassa kun taas toiset haluavat täysin uutta, ja siinä kontekstissa maisema-arkkitehdin pitää löytää kultainen keskitie. Osallistaminen sekä paikan historian ymmärtäminen vähintään yleistasolla on tärkeää. Mielestäni maisema-arkkitehtuurin ja paikallisuuden ymmärtämisen onnistuminen on kuitenkin pohjimmiltaan makuasia. Ideaalista on, että onnistuneessa maisema-arkkitehtuurissa onnistutaan kunnioittamaan ja hyödyntämään – kenties korostamaan – paikan henkeä, paikallisuutta ja sen piirteitä, mutta luomaan samalla siihen uusia elementtejä ja näkökulmia, jotka virkistävät vanhaa ympäristöä ja luovat siihen uutta mielenkiintoa. Maisema-arkkitehdille ensisijaista ei ole toteuttaa omia suunnittelullisia haluja ja ideoita vaan keskittyä tekemään parhaansa paikan eteen.

Tämän kurssin perusteella olen aiempaa valmiimpi suunnittelemaan myös ulkomailla. Tärkeää on tehdä kattavaa tiedonhakua maasta ja paikasta sekä olla avoin toisen kulttuuripiirin näkemyksille ja tavalle toteuttaa asioita. Suunnittelu kansainvälisesti vaatii myös hyvän kielitaidon, jotta molemmin puolinen ymmärrys mahdollistaa onnistuneen suunnitteluprosessin. Jos suunnittelee konsulttina, myös kyseisen suunnittelijatyön antajalla on työn paikka- ja kulttuurisidonnaisuuteen merkittävä vaikutus tehtävänannossa: jos riittävää aineistoa kohteesta työn tekemiseen ei anneta, on vaikeampaa tehdä hyvää paikkasidonnaista suunnittelua. Toisinaan paikassa asuva tai työskentelevä voi olla niin lähellä omaa kulttuuriaan, ettei kykene erottamaan sen tärkeitä piirteitä ja välittämään niitä suunnittelijalle, mikä edelleen hankaloittaa paikkasidonnaista suunnittelua etäältä. Vaarana on, että upea maisema-arkkitehtoninen kohde on liian irti ympäristöstään ja paikallisten ajatusmaailmasta, ettei se koskaan saa paikallisten arvostusta eikä esimerkiksi riittävää ylläpitoa. Jos suunniteltu kohde ei siis istu ympäristönsä kulttuurimaailmaan, se ei saa muina ansioinakaan hyväksyntää. Osallistaminen ja kommunikaatioyhteys suunnittelutyön aikana mahdollisuuksien mukaan on tärkeää, jotta paikallisten ja suunnittelijoiden välille saadaan rakennettua siltaa. Aiemmassa postauksessani Aikalaisena Thorbjörn Andersson käsittelin sveitsiläisen ja intialaisen kohteen paikkasidonnaisuutta, ja etenkin Anderssonin suunnittelemasta Physic gardenin kohteen toimintatavoista on hyvä ottaa myös mallia omaan mahdollisesti ulkomaille suuntautuvaan suunnitteluun.

Kansainväliset vaikutteet, suuntaukset ja ilmiöt antavat maisema-arkkitehtuuriin mielestäni erilaisia näkökulmia ja inspiraatiota. Myönnän tämän kurssin myötä hieman ihastuneeni esimerkiksi ruotsalaisten puistojen ja leikkipuistojen hieman suomalaisista poikkeaviin kalusteisiin ja välineisiin. Yhtä aikaa olen kuitenkin miettinyt, menettäisikö vai lisäisikö suomalainen paikka arvoaan ruotsalaisilla leikkivälineillä tai kalusteilla? Myöntyisinkö näin suunnittelemalla yhtenäistämään pieneltä osin maiden välistä maisema-arkkitehtuuria ja heikentämään paikallisuutta tai suomalaista maisema-arkkitehtuuria? Toisaalta esimerkiksi sisustusarkkitehtuurissa liikutaan koko ajan kansainvälisillä vesillä, pohjoismaat ovat melko yhtenäisesti skandinaavisen tyylin edustajia, ja suunnittelussa sekoitetaan eri maiden kalusteita ja somisteita onnistuneesti ja persoonallisesti. Ehkä pieni pikantti lisä muualta piristää myös paikallista maisema-arkkitehtuuria, kun sille ei anneta koko kättä! Suureellinen plagiointi on mielestäni noloa, ja osoittaa huonoa makua ja ammatillista taitamattomuutta kuten aiemmin mainitussa Intiaan sijoittuvassa suunnittelukohteessa toimittiin. Tasokas koulutus ja maisema-arkkitehtuurin ammattilaiset omalla paikallaan maailmanlaajuisesti mahdollistavat maisemakriittisen globaaliuden, mutta sen toteutuminen on aika idealistinen ajatus…

Mielestäni puhutaan ihmisistä, kun puhutaan maisema-arkkitehtuurin pintaliidosta tai nurkkapatriotismista: ilmiöiden takana on aina ihmisten asenteita ja ajatusmaailmaa, kenties pienessä tai suuremmassa ryhmässä syntynyttä yksimielisyyttä. Toisaalta maisema-arkkitehtuuri voidaan haluta esittää tietyssä valossa kuten esimerkiksi landezine.com -sivustolla, jossa esitellään pintaliitoisesti ihannoiden maisema-arkkitehtuurin kohteita ilman kritiikkiä tai mainintoja kehittämistarpeista. Aina myöskään maisema-arkkitehtuurin aseman takana ei ole maisema-arkkitehdit, vaan myös alan ulkopuoliset ihmiset voivat asettaa heidät tiettyyn asemaan ja valoon. Sellaista esiintyy esimerkiksi omassa kunnassani: arkkitehdit laajalla skaalalla asetetaan tietyssä ryhmässä homekoulujen suunnittelijoiksi estetiikka ja design edellä, jotka eivät ymmärrä toimivuudesta ja kestävästä rakentamisesta mitään, ja maisemasuunnittelijat suunnittelevat kaikkea muuta kuin paikkalähtöisellä tavalla. He siis työntävät arkkitehdit nurkkapatriooteiksi, jotka eivät kykene uudistumaan ja suunnittelemaan paikkalähtöistä suunnittelua, ja siihen on vaikeaa vastata maisemasuunnittelijana tai arkkitehtina rakentavasti 3, 4 ja 5. Silloin on kyse enemmän panettelijoiden itsensä ahdasmielisyydestä ja kyvyttömyydestä kasvaa ajan ja alan mukana. Uskoisin tämän ilmiön esiintyvän myös muualla maailmassa.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka(ko?). Olen taipuvainen ajattelemaan maisema-arkkitehtuurin osalta juuri toisin päin: oma maa mustikka ja muu maa mansikka, jossa ylistän esimerkiksi Ruotsin maisema-arkkitehtuuria Suomen vastaavaan verrattuna. Mutta jos Suomi jää mustikaksi, se on vapaa vallattavaksi persoonalliselle paikka- ja kulttuurilähtöiselle maisema-arkkitehtuurille, kunhan ensin käännetään kivet sen aseman muuttamisesta ihmisten silmissä nurkkapatriotismista ja taiteellisesta idealismista toimiviksi, kestäviksi ja kauniiksi ympäristöjen suunnitteluksi paikka- ja kulttuurilähtöisesti…

Tässäpä Arkkitehtuuri ja maisema -kurssin viimeiset blogikuulumiset. Kiitos.

 

Lähteet

1 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sjphki/79873-oma-maa-mansikka-muu-maa-mustikka/

2 https://ilkkapohjalainen.fi/tilaajalle/kolumnit/parempi-pyy-pipossa-1.2136590

3 Facebook. Sotkamosta politiikkaa, asioita ja ajatuksia sotkamolaisille. Aila Tervosen mielipide 8.4.2021. Osoitteesta https://www.facebook.com/groups/1603073306664760/permalink/2515977518707663 Luettu 24.5.2021.

4 Facebook. Sotkamosta politiikkaa, asioita ja ajatuksia sotkamolaisille. Tuulia Nikulan mielipide 11.4.2021. Osoitteesta https://www.facebook.com/groups/1603073306664760/permalink/2518076205164461 Luettu 24.5.2021.

5 Sotkamo-lehti. 23.4.2021. Sotkamon taajamat kaipaavat ihmisille tehtyjä tiloja – Rakennetusta ympäristöstä pitää kantaa vastuu. Osoitteesta https://www.sotkamolehti.fi/artikkeli/sotkamon-taajamat-kaipaavat-ihmisille-tehtyja-tiloja-rakennetusta-ymparistosta-pitaa-kantaa-vastuu-198834339/ Luettu 24.5.2021.

Oman oppimisen yhteenvetoa

Ennen aivan viimeistä ohjeistettua blogikirjoitusta koin tarpeelliseksi käydä läpi kurssin antia ja punaista lankaa. Mitä kurssi on tarjonnut? Minkälaista tietoa ja osaamista minulle sen kautta on tarttunut? Tämä kurssi on ollut pullollaan tietoa lähes laidasta laitaan: onko aihepiiriä, joka ei jollain tavalla vaikuttaisi maisema-arkkitehtuuriin? Miten ne kaikki nivoutuvat toisiinsa? Kurssilla on ollut paljon osittain päällekkäisiäkin tehtäviä, ja samaan aikaan on ollut erilaisia johdantoja ja täydennyksiä aihepiireihin. Kokonaisuus ei ole minulle avautunut kirkkaana, vaikka kurssin loppuosa olikin selkeämpi.

Laadin itselleni kaksi tiedostoa: aikajanan luennoista, tehtävistä ja esittelyistä sekä kootun tiedoston tehtävien, esitysten ja luentojen tarkoituksista. Kuten kurssin alussa oli jo tiedossa, kurssin tarkoitus oli perehtyä Ruotsin maisemakontekstiin sekä etsiä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen, Ruotsin ja miksei muidenkin maiden välillä. Kurssin aikana on tullut selväksi, miten maisemaa voidaan katsoa lukuisista eri näkökulmista: taiteen yleensä, kuvataiteen, kielen, kirjallisuuden, elokuvan, mielikuvien, aseman, merkitysten, kulttuurin, historian, erilaisten suuntausten, ympäristön tilan, yhteiskunnallisten olojen, maan käytön, tilastotieteen, arkkitehtuurin, henkilöiden, toimijoiden, osallistamisen, alan ammattilaisten ja yritysten, kasvillisuuden, puutarhojen, puistojen, kulttuuriympäristöjen, kaupunkisuunnittelun, tutkimuksen ja kehittämisen, suunnittelun, rakentamisen, hoidon, suojelun, kansainvälisten ilmiöiden, yhteiskunnallisen kontekstin, historiallisen jatkumon ja vaikuttajien kautta, loputtomiin. Vaikuttaa, ettei juuri sellaista aihepiiriä ole, jota ei voisi jotenkin kytkeä maisema-arkkitehtuuriin.

Kurssi avasi silmät näille ja lukuisille muille konteksteille. Se avasi myös ruotsalaiseen maisemaan liittyvien teemojen kautta uusia näkökulmia suomalaiseen maisema-arkkitehtuuriin. Maisema-arkkitehtuurin laajuus ja merkitys Suomessa on huomattavasti pienempää kuin Ruotsissa. Tekijöitä on huomattavasti vähemmän, ja maisema-arkkitehtuurin historia Suomessa on suppea Ruotsiin verrattuna; olemmehan jo satojen vuosien ajan olleet riippuvaisia Ruotsista tulleista vaikutteista, toisaalta olemme saaneet niitä myös idästä. Nykyosaaminen ja -tieto maisemallisista tekijöistä on pidemmällä Ruotsissa kuin Suomessa, ja byrokraattisuuden sijaan ruotsalaiset ajattelevat mielestäni väljemmin. Silti Ruotsi paininee samojen ongelmien kanssa kuin Suomi: kaupunkeja tiivistetään viheralueiden kustannuksella sekä Tukholmassa1 että Helsingissä2, johon arkkitehdit ottavat kantaa. Lienee myös mahdollista, että myös Suomessa tullaan ajamaan muitakin samoja asioita kuin Ruotsissa: puhutaan pois uskomusta, että maisema-arkkitehtuuri on liian monimutkaista ja kallista3. Kalleus ei voi olla syy: sen sijaan suunnittelijalle pitää antaa riittävät tiedot suunnitteluvaiheeseen, että hän voi tehdä kohteesta rahallisesti ja kokonaisratkaisullisesti tilaajalle sopivan. Thorbjörn Anderssonia edelleen siteeratakseni, maisema-arkkitehtuuri on paikan taidetta, johon mielestäni vaikuttavat lukuiset aiemmin listatut eri asiat ja tekijät. Maisema yhdistää ne kokonaisuudeksi: arkkitehtuurikin on mielestäni detaljisuunnittelua maisema-arkkitehtuurin sisällä.

Blogikirjoitteluun tuli pitkä tauko, sillä en osallistunut kirjallisen tutkielman tekemiseen. Se jäi toisaalta hieman kirveltämään, sillä kiinnostusta sen tekemiseen ja uuden tiedon löytämiseen ja työstämiseen olisi kyllä ollut. Oli kuitenkin hyväksyttävä aikataululliset realiteetit, ja valittava kahdesta kurssista välttämättömämmin aikaa vaativa. Kurssin alussa asettamani aikomus tutustua itse ruotsalaisen kirjallisuuden ja nettilähteiden avulla Ruotsin maisematekijöihin ja niihin vaikuttaneisiin olosuhteisiin ei suuremmassa mitassa toteutunut. Kirjallisuutta en saanut täältä pohjoisesta käsin kovinkaan montaa käsiini, mutta tutkielman myötä olisin kuitenkin tutustunut laajemmin nettilähteisiin. Toisaalta samanaikaisella maisemahoitostudiokurssilla tutustuin tarkemmin Tukholman ja Göteborgin biodiversiteettistrategioihin, joista Göteborgin strategiasta olikin myös yksi tutkielmatyö. En kuitenkaan olisi halunnut tehdä näistä tutkielmaa, sillä olen koko ajan ollut kiinnostuneempi laajemmista ja tulevaisuuteen suuntautuvista kuvioista maakontekstissa. Tämän kurssin kurssitehtävien myötä tiedonhakua tapahtui kuitenkin hyvin paljon.

Kurssilta jäi silti suuri kiinnostus tutustua ensinnäkin paremmin Suomen maisema-arkkitehtuuriin: aion lukea läpi useita teoksia1, jotta vertailu eri maiden välillä olisi helpompaa ja ylipäätään paremmin mahdollista. (On myös aivan oleellista tuntea oman maan maisema-arkkitehtuurin taustat.) Vastaavasti aion tutustua mahdollisuuksien mukaan myös ruotsalaiseen alan kirjallisuuteen2 ja hankkia valikoituja teoksia, sillä konteksti kiinnostaa todella paljon. Myös Tanska ja muut Euroopan maat houkuttelevat aivan eri tavalla kuin aiemmin. Merkittävimmin kiinnostuksen kasvu johtuu Nykyajan maisema-arkkitehtuurin, tämän ja Maisemanhoitostudio-kurssien tiedonhausta ja kynnyksen laskemisesta tapahtuneen tiedonhaun myötä. Myös maiden erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat ovat tulleet esille tiedonhaun kautta, ja on erittäin mielenkiintoista tutustua edelleen niihin.

Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän tietäväni.

 

1 Arkitektur. 3.12.2020. Täta höghusstäder – gör om, gör rätt. Mielipidekirjoitus, Thomas Lewan, Tor Edsjö ja Thorbjörn Andersson. Retriewed from https://arkitektur.se/debatt/tata-hoghusstader-gor-om-gor-ratt/ Luettu 24.5.2021.

2 Helsingin Sanomat. 24.4.2021. Nykyisen kaupunkisuunnittelun ihannoima tiiviys on haitallista. Mielipidekirjoitus, Harri Hautajärvi. Retrieved from https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007938445.html Luettu 24.5.2021.

3 Arkitekten. 14.5.2020. Karlshamn tar nytt beslut om torget – tävlingsvinnaren kritisk. Retriewed from https://arkitekten.se/nyheter/karlshamn-tar-nytt-beslut-om-torget-tavlingsvinnaren-kritisk/ Luettu 24.5.2021.

4  Suomen kirjalista lyhyesti:

Häyrynen, M. ym. (toim.) 2001. Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide.

Ruoff, E. 2001. Vanhoja suomalaisia puutarhoja.

Sinkkilä, J. ym. 2019. Maiseman tekijät: näkökulmia maisema-arkkitehtuuriin.

Sinkkilä, J. ym. (toim.) 2020. Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900-1970.

5 Ruotsin kirjalista lyhyesti:

Andersson, T. ym. 2019. Nature; Site; Restraint: Thorbjörn Andersson landscape architecture.

Andersson, T. ym. 2000. Svensk trädgårdskonst under fyrahundra år.

Hallemar, D. 2013. Guide till svensk landskapsarkitektur.

Mehlis, K. ym. 1998. Stockholmsgårdar.

Möller, L. 2006. Tre mästare – tre trädgårdar: Per Friberg, Gunnar Martinson, Sven-Ingvar Andersson.

Treib, M. ym. 2002. Platser, places: Thorbjörn Andersson, landskapsarkitekt

Clas Florgårdin teokset, erityisesti Natur i stad sekä Naturmark

Eivor Buchtin teokset, erityisesti Vegetation i tio bostadsområden

Muita:

Nilsson, K. ym. 2021. Green visions: Greenspace Planning and Design for Nordic Cities.

Treib, M. (toim.) 2002. The architecture of landscape 1940-1960.

Lustgården -lehdet

Vanhat Utblick landskap -lehdet