Aikalaisena Thorbjörn Andersson

Viimeisessä viikkotehtävässä pääsin tutustumaan maisema-arkkitehti Thorbjörn Anderssoniin. Olisin halunnut tehdä hänestä myöhemmin kirjallisen tutkielman, mutta ilmeni, että hänet käsitellään jo tässä tehtävässä. Onnekseni ehdin varata hänet itselleni! Tehtävää tehdessäni harmittelin ainoastaan sitä, että olisi ollut mukavaa ehtiä tehtävän puitteissa tutustua hänen ajatusmaailmaansa vielä syvemmin.

”Nopeankin” tiedonhaun aikana tuli selkeästi esille, että Andersson on yksi aikakautensa merkittävimmistä ruotsalaisista maisema-arkkitehdeista, jopa sen keulakuva. Ruotsalaisilla maisema-arkkitehdeilla on halu muodostaa sosiaalisuutta lisääviä, ihmisarvoja tukevia ja kekseliäitä suunnitelmia ja paikkoja, jotka on suunniteltu huolellisesti. Andersson on tämän tyylin kansainvälisesti näkyvin ruotsalainen maisema-arkkitehti. Hänen meriittinsä ovat huomattavat ja arvostus maailmanlaajuisesti suurta. Hänen kohteisiinsa tutustuessani löysin niistä yhdistäviä tekijöitä: Andersson on tykästynyt erityisesti näköalaoleskelupaikkoihin sekä nurmiterasseihin graniittikivellä reunustettuna. Kohteita yhdistää selkeä ja arkkitehtoninen muotokieli, ihmisten yhdessäoloa ja kohtaamista lisäävät elementit, paikkalähtöisyys sekä tiimi päämaisema-arkkitehdin takana. Mielenkiintoisimmiksi kohteiksi koin Daniaparkin Malmössä erityisesti muotokielen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi, ja Askgravlundenin Askemissa elävien ja kuolleiden kohtaamispaikan elementtien ja sommittelun vuoksi. Näistä huolimatta Anderssonin työryhmän suunnittelema Physic Garden Sveitsin Baseliin lääkeyhtiö Novartikselle ja sen kopiointisuunnitelmat herättivät eniten pohdintaa.

Physic Garden on toteutettu vuonna 2012, ja sitä on edeltänyt suunnittelijoiden perehtyminen yritykseen, ympäristöön sekä luostaripuutarhoihin. Nykyinen lääkepuutarha syntyi näistä konteksteista. Intialaiset ovat kopioineet sen hyvin samankaltaisena: siitä on vaikeampi löytää eroavaisuuksia kuin samankaltaisuuksia. Andersson myöntää, että hän on imarreltu projektinsa huomioimisesta, että hänen luovuutensa perustuu inspiroitumiseen ja yhdistämiseen asioista jotka hän on nähnyt, mutta hänkään ei ole aiemmin nähnyt yhtä täydellisesti tehtyä kopiota. Hänestä ongelma on siinä, että intialaisten kopio on täysin irrotettu alkuperäisestä ympäristöstään; maisema-arkkitehtuuri on paikan taidetta, eikä hän usko että maisema-arkkitehtuuri kehittyy plagioinnin myötä.1

Mielestäni tämä oli hieno löytö kurssin teemaa ajatellen. Kuinka yleispätevää, erityistä, ainutkertaista ja kulttuurisidonnaista maisema-arkkitehtuuri yleensä on ja entäpä nyt tässä kohteessa? Tässä kohteessa suunnittelija tiimeineen on toisesta maasta ja hieman erilaisesta kulttuuripiiristä, mutta on siitä huolimatta ottanut selvää taustoista, inspiroitunut historiasta ja muodostanut perustellun syy-seuraussuhteen omaleimaisella suunnittelulla. Mielestäni Andersson on erittäin hienosti koostanut maisema-arkkitehtuurin luonteen kommentillaan: kyseessä on paikan taide. Olen täysin samaa mieltä, enkä voi millään lailla arvostaa intialaisten kopiosuunnitelmia – sehän ehkä kertoo nolosti heidän tasostaan. Maisema-arkkitehtuurin yksi hienoimmista luonteenpiirteistä on siinä, ettei kahta samanlaista ympäristöä, olosuhdetta ja kohdetta ole oikeasti olemassa luonnossakaan. Muistan jo maisemasuunnittelijan opinnoistani reilusti yli kymmenen vuoden takaa, kuinka joku opettajista korosti: suunnittelun sisältö ei voi tipahtaa avaruudesta vaan sen pitää sitoutua, olla suhteessa, ympäristöön, suunnitelmalle pitää olla syy. Koen, että tärkeintä on poimia toisista kulttuuripiireistä uusia näkökulmia sen konteksti ymmärtäen, ja soveltaen inspiroitua niitä tarpeen mukaan omaan suunnitteluun oman kulttuuriseen kontekstiin sopivana ja jatkettuna. Toivoisin, että paikan erityisyys, ainutkertaisuus ja kulttuurisidonnaisuus maisema-arkkitehtuurissa säilyisi.

Toisaalta on mahdollista, ettei paikan arvoja arvosteta ja kopioitavuutta ja sen helppoutta ja halpuutta aletaankin pitää tärkeänä arvona. Maailma alkaa myös olla jo niin pieni, koska kulttuurilliset kontekstit sekoittuvat koko ajan ja suunnittelu on entistä globaalimpaa nopean tiedonlevityksen myötä. Sekin on riski, sillä liika yhteneväisyys voi heikentää maisema-arkkitehtuurin kulttuurillista kontekstia ja monimuotoisuutta ja siten yksipuolistaa tarjontaa. Mitä jos maisema-arkkitehtuuriinkin rantautuisivat standardisoitujen talomallien tapaan esimerkiksi identtisesti katalogista ostettavat puutarha-, piha- ja leikkipuistomallit avaimet käteen tai viittä vaille valmiina malleina? Olisiko se uhka vai mahdollisuus? (Toivottavasti kukaan ei saa tästä nerokasta liikeideaa.) Paikan identiteetti, erityisyys, ainutkertaisuus ja kulttuurisidonnaisuus heikentyisivät radikaalisti, mutta onko näin tapahtunut jo nyt osittain esimerkiksi uusia asuinalueita rakennettaessa? Yhdyskuntasuunnittelu ja maisemasuunnittelu ovat olleet kohteille ainutkertaisia, mutta ne ovat saattaneet joiltain osin hävittää pitkälti alkuperäisen luonnon varsinkin menneinä vuosikymmeninä (esimerkkinä maaseudulle 1950-luvulla rakentunut esikaupunki Ruotsin Vällingby, jossa keskusta-alueella luontoa ei juuri sallittu – Suomestakin löytyy vastaavia lähiöitä melkein mistä tahansa kaupungista). Toisaalta, nykyään maisema-arkkitehtien työnkuvaan kuuluu nykyään mm. pyrkiä säilyttämään paikkojen omaleimaisimmat piirteet. Onneksi maailmaan ja maidenkin sisälle kuitenkin mahtuu ylipäätään niin paljon erilaisia maantieteellis-, kasvillisuus- ja kulttuurialueita, jotka tulevat aina rajoittamaan kaiken leviämistä tismalleen samankaltaisena.

Koin ja koen edelleen Anderssonin erittäin inspiroivana henkilönä, jonka uralle ei löydy Suomesta vastinetta maisema-arkkitehtuurin saralta. Olisin voinut käsitellä vielä pitkästikin hänen ajatuksiaan, mutta antaapa nyt olla. Ensimmäinen erä esitelmiä Ruotsin maisema-arkkitehtuurin aikalaisista oli mielenkiintoinen kattaus monipuolisia osaajia ja yrityksiä, joista yhtenä siis Andersson. Erityisesti jäi mieleen Monica Goran taiteellisuus, Funkian monipuolisuus ja ylipäätään ruotsalaisten maisema-arkkitehtien taitavuus. Kuten Riikka totesi yksityisessä keskustelussa maanantain jälkeen: monenlaisille tekijöille on tilaa. Mielestäni se kuvaa hyvin etenkin Ruotsin tilannetta Suomeen verrattuna. Toivottavasti Suomenkin ilmapiiri kypsyisi hiljalleen tähän ja tarvetta erilaisille osaajille ja yrityksille löytyisi!

En ole vielä varma, teenkö kirjallista tutkielmaa kurssin ”lisätehtävänä”. Olen varannut aiheekseni Ruotsin kansallispuistot ja niiden (kansallis)maisemallisen merkityksen, aiheen, joka syntyi kulttuurimaisemien tutkimisen jatkumona. Aihe kiinnostaa, mutta vielä enemmän olen kiinnostunut Ruotsin maisema-arkkitehtuurin tulevaisuuden suunnitelmista. Voisinko löytää tutkimustietoa, jossa suuntaudutaan kohti tulevaa? Esimerkiksi SLU:n (Sveriges Lantbruksuniversitet) sivuilta löytyy mielenkiintoisia tutkimuksia: voisinko sittenkin koota Ruotsin ajankohtaisimmat tutkimuskohteet maisema-arkkitehtuurin saralla? Toisessa blogikirjoituksessani toin esille kiinnostukseni Ruotsin maisema-arkkitehtuurin ajankohtaisiin aiheisiin juuri nyt ja tulevaisuudessa, ja tätä kautta voisin ehkä päästä taas hieman pidemmälle sen tuntemuksessa.

Lähteet

1 https://arkitekten.se/nyheter/thorbjorn-anderssons-verk-kopierat-i-indien/

Posted by Tuulia Nikula

This entry was posted in Arkkitehtuuri ja maisema. Bookmark the permalink.

2 Responses to Aikalaisena Thorbjörn Andersson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *