Ajatuksia ja inspiraatiota

Syvennyin edellisessä blogissani omaan aikakauteeni eli 1930-50-lukuihin viikkotehtävä 3:sta – ajankuvia ruotsalaisessa maisemassa – käsitellessä. Tällä kertaa tutustuin myös toisten blogeihin sekä tuon ajatuksiani esille muista aikakausista omaani tietenkään unohtamatta.

Tein Linnean blogista mielenkiintoisen löydön: en muistanutkaan, että hän oli lukenut August Strindbergin teoksen Hemsöbordan (1887) aiemman viikkotehtävän yhteydessä. Teos kertoo Linnean mukaan luontosuhteesta ja siitä, mitä luonto voi antaa ihmiselle. Omassa 1930-50-lukua käsittelevästä aikakaudesta löysin lyhyen tiedon, jota käsittelin Linnean blogin kommentissa: Strindberg on ollut yksi kirjailijoista, joka on teksteillään tuonut esille 1800-luvun Ruotsin huonoja olosuhteita, ja näin vaikuttanut inspiroiden 1930-luvulla vauhtiin päässeeseen funktionalismiin. Linnean tekemästä kirjan kuvauksesta tulee myös mieleen saman aikakauden toinen merkittävä vaikuttaja, taiteilija Bruno Liljefors, jonka tuotanto on yhtä lailla inspiroinut ruotsalaista funktionalismia. Hän on töillään tuonut esille luontosuhdetta ja näkemystään luonnosta itsensä korjaavana ja hyvin toimivana järjestelmänä. Sekä Liljeforsilla että Strindbergillä vaikuttaa olleen samankaltainen luontosuhde, joka on siirtynyt konkreettisesti taiteesta yhteiskuntaan ja maisemasuunnitteluun vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin. Vastaavia yhtymäkohtia käytiin myös kevyesti läpi nykyajan maisema-arkkitehtuurin kurssilla, mutta näihin olisi mielenkiintoista tutustua myös enemmän. Ylipäätään on erittäin mielenkiintoista, miten eri tekijöistä muodostuu erilaisia sekalaisia verkostoja, joiden yhteystyöstä tai samankaltaisuuksista voi pohtia toisten tekijöiden vaikutusta tekijän kädenjälkeen. Samaa pohdin jo edellisen postauksen yhteydessä ja toin esille omassa viikkotehtävä 3:n esityksessä. Mikä tahansa voi inspiroida suunnittelua tai aikakautta.

Linnea on myös vertaillut omassa blogissaan hyvin Suomen ja Ruotsin suhdetta kulttuuriin ja taas sen suhdetta maisemasuunnitteluun. Olin itsekin ajatellut jotain samantapaista, mutta en olisi ehkä tämän kurssin puitteissa ehtinyt muodostaa yhtä kattavaa ja perusteltua näkemystä. Hän toteaa teokseen ”Svensk trädgårdskonst under fyrahundra år” tukeutuen ja johtopäätöksiä tehden, että Suomesta uupuu sama avoimuus mikä Ruotsissa on, Suomen olosuhteet eroavat Ruotsin olosuhteista etenkin Etelä-Ruotsin osalta, ja puutarhataide / maisema-arkkitehtuuri on perspektiivi suuremmalle kulttuurille ja sen syntymiselle – ruotsalaiselle kulttuurille. Maisemasuunnittelun kehityksen merkitys 1900-luvun alkupuolella ja koko viime vuosisadalla Ruotsissa oli maalle merkittävä samaan aikaan kun Suomi toipui venäläistämisestä ja taisteli maailmansodissa.

Joitain samoja ajatuksia olen hajanaisesti mutta pääosin ajatuksen tasolla onnistunut luomaan kurssin aikana. Mielestäni tämä kokoaminen tiivistää hyvin Suomen ja Ruotsin olosuhteiden eroavaisuuden ja merkityksen maan maisema-arkkitehtuurille. Ruotsalaiset ovat suomalaisiin verrattuna monessa asiassa ”syntyneet onnellisten tähtien alle”.

Muiden aikakausien esityksiä ruotsalaisen maiseman osalta on ollut mukava seurata. Erityisesti minua kiinnostivat 1900-1920-luvun ja 1960-1970-luvun esitykset, jotka reunustivat omaa aikakautta. Niiden kautta oli mahdollista ymmärtää paremmin myös omaa aikakautta. Esimerkiksi 1900-luvun alku vaikutti yllättävänkin aktiiviselta kaudelta, ja oli mielenkiintoista tutustua 1960-70-luvun maisema-arkkitehtuurin funktionalismin jälkeen. Tulevaisuuden pohjana on aina menneen muistot, myös maisema-arkkitehtuurissa.

Tuon vielä esille mielenkiintoisen seikan omista tutkimusvuosikymmenistä: Ruotsissa käytiin 1930-50-luvuilla maisemasuunnittelualan sisällä voimakasta ja ymmärtääkseni aika riitaistakin keskustelua mm. alan koulutuksesta ja ammattinimikkeistä, johon ilmeisesti myös tanskalaiset alan ammattilaiset sekaantuivat. Eivor Buchtin väitöskirja on antanut myös tälle diskurssille tilaa (ks. tarkemmat tiedot edellisestä postauksesta). Kuten Eetu omassa blogissaan pohti historiallisen kontekstin riittävyyttä maisema-arkkitehtuurin opetuksessa – jonka pohdinnan jaan joka tasolla – pohdin samalla, että tiedän todella vähän suomalaisen koulutuksen ja ammattinimikkeen synnystä ja ylipäätään alan lähihistoriasta 1970-luvulta alkaen. Oikeastaan aiempikin historia on hämärän peitossa, sillä en ole suoraan maisteriopintoihin tulleena opiskellut nolosti Suomen maisema-arkkitehtuurin historiaa. Siihen on kuitenkin mahdollisuus tutustua Sinkkilän, Donnerin ja Mannerla-Magnussonin teoksen ”Unelma paremmasta maailmasta” avulla itsenäisesti, joka omastakin hyllystä jo löytyy. Teoksen perusteella suomalaisten suunnittelijoiden keskenkään ei ole vallinnut täyttä yksimielisyyttä suunnittelutyylistä, vaan näkemyksiä on ollut ainakin kahdenlaisia: esimerkiksi Jussi Jännes suunnitteli tyylilleen uskollisena Tapiolan Leimuniittyyn ympäristöstään erottuvan, modernistisen, geometrisen ja värikkään massaistutuksen, ja Katri Luostarinen taas vastusti tätä suunnittelutapaa ajaen itse suomalaisen maiseman erityispiirteitä huomioivaa suunnittelutapaa, jossa perusteena on luonto ja talonpoikainen kulttuuri. Jännes oli inspiroitunut brasialaisesta Marxinista, yhdysvaltalaisesta Churchinista ja tanskalaisesta Sorensenista, Luostarinen taas useasta saksalaisesta suunnittelijasta. (em. teos, s. 18-19.) Olisi mielenkiintoista syventyä tähän enemmänkin ja vertailla Ruotsiin – miten eri vaikutteet ovat näkyneet suomalaisessa maisema-arkkitehtuurissa? Millaista diskurssia Suomessa on käyty – onko Suomen ammattikunta ollut yhtä lailla riitaisa omana aikanaan vai sopuisa toisin kuin ruotsalaiset 1930-luvulla? Tämä on tärkeä osa-alue, johon on ainakin yleispiirteisesti kohteiden ja suunnittelijoiden osalta välttämättä perehdyttävä mutta jonka tarkemmasta kulttuurista olisi myös mielenkiintoista tietää. Muuten tuntuu, että juuret paljoudestaan jäävät liian heikoiksi kuten Eetu toteaa maisema-arkkitehtuurin suuntausten osalta.

+ Bruno Liljeforsia vastaava suomalainen nykyajan taiteilijako? www.kaisatuuliatuomi.com Mitä hän luontoon kohdistuvalla taiteella haluaakaan kertoa nykyajasta?

+ Lukusuositus: Heidi Köngäs – Jotain sinusta (2008). Yhtenä tapahtumapaikkana vuoden 1960 Ruotsi. Maisemankuvausta ja kulttuurisidonnaisuutta Suomesta muuttaneen lapsen näkökulmasta. Esimerkki:

”Lopulta, kun me vasta iltahämärissä pääsimme perille, helpotuksen tunne oli yhteinen ja syvä. Selvittiinpä tästä. Oxelösund sijaitsi reilun sadan kilometrin päässä Tukholmasta ja kymmenen kilometrin päässä entisestä emäpitäjästään Nyköpingistä. Rautatehdas oli nimeltään Järnverket ja se oli perustettu meren rannalla olevaan kaupunkiin vasta äskettäin. Tehdas oli muuttanut äkisti entisen kalastajakylän elämän ja maantieteen. Pelloille oli rakennettu hetkessä uusia kerrostaloja, joihin sijoitettiin asukkaita eripuolilta maailmaa Jugoslaviaa ja Espanjaa myöten, ja kun perheet muuttivat mukana, tarvittiin nopeasti uusia kouluja ja lastentarhoja. Isä oli vuokrannut meille kerrostalokaksion, joka oli Effi-sedän entinen asunto. Effi oli ostanut Femörestä perheelleen modernin puurakenteisen omakotitalon, jonka tehdas oli rakentanut ja lainoittanut.” (s. 48)

Maisemakuvaus voisi olla lähes vastaava myös suomalaisen Raahen kaupungin kohdalla muutamia vuosia myöhemmin, kun Rautaruukki perustettiin meren rantaan maaseudulle ja kaupunkiin nousi kiivaaseen tahtiin kerrostalolähiöitä.

Posted by Tuulia Nikula

This entry was posted in Arkkitehtuuri ja maisema. Bookmark the permalink.

2 Responses to Ajatuksia ja inspiraatiota

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *