Inspiraatiota luennoilta

Olen nauttinut viime viikkoina harvinaisista kurssin professorin luennoista. On mielenkiintoisinta syventyä asiantuntijan luennon äärelle, jolloin tietoon voi luottaa suhteellisen hyvin, erilaisia näkökulmia tulee paljon esille ja tieto oikeasti pureutuu syvälle aiheeseen. Kun itse olen etsinyt tietoa ja tehnyt siitä koonnin, usein tiukassa aikataulussa, niskassa kutkuttaa koko ajan epävarmuus tiedon riittävästä olennaisuudesta ja monipuolisuudesta; myös opiskelukavereiden tuotoksiin on suhtauduttava samalla tavalla varovaisuudella ja kriittisyydellä. Ammattiosaajan luennoilla kysymysmerkkien sijaan mieli inspiroituu yhdistelemään kokonaisuuksia ja herättelemään todellista kiinnostusta syventyä tarkemmin aiheeseen.

Pidin erittäin mielenkiintoisena luennon avausta maisema-sanan syntytaustasta ja merkityksestä eri kielissä. Jo pelkästään sen kautta kyseistä kieltä käyttäville syntyy tietynlainen ymmärrys ja kulttuurillinen käsitys sanan merkityksestä ja sen antamasta mielikuvasta ympäristöstä. Luennolla esitettiin, miten ruotsinkielinen sana landskap on peräisin Raamatusta satojen vuosien takaa ja tarkoittaa alun perin luvattua maata.  Sen tarkoitus ja sisältö eroaa mielestäni paljon huomattavasti tuoreemmasta suomenkielisestä sanasta maisema: itse ymmärrän sen ensisijaisesti ulkotilaan avautuvana laajana kuvana, jota useimmiten katsotaan ympäristöstä erillisenä, myös hetkellisenä ja pysähtyneessä tilassa olevana ympäristönä ilman toimintaa. Ruotsalainen käsitys ilmentää mielestäni paremmin jatkuvuutta, toiminnan mahdollisuuksia sekä ympäristön tietynlaista täydellisyyttä ja kunnioittamista. On tosiaan huomattavaa, että kulttuurilliset käsitykset ja sen myötä maiseman käyttö ja arvostus voivat juontaa hyvin pitkälti sanan historiasta. Tässä näkyy myös suomalaisuuden ja suomen kielen tuoreus, jonka vuoksi historiallinen tarttumapinta on jäänyt suhteellisen ohueksi ja kapeaksi. Se herättää myös pohtimaan edellisen blogikirjoitukseni huomiota kulttuurimaisema-käsitteen erilaisuudesta Ruotsissa ja Suomessa, ja Ruotsin Suomea kokonaisvaltaisemmasta maiseman ymmärryksestä. Voisiko sanojen alkuperäisessä merkityksessä olla myös yksi syy tähän erilaisuuteen?

Luennon jatkuessa Ruotsin maiseman varhaisen historian läpikäyminen sai minut palaamaan kirjallisuuteen aiheen herättämien mielikuvien vuoksi. Olen vasta lukenut rentoutuessani tsekkiläistaustaisen mutta ruotsalaistuneen Simone Ahrnstedtin rakkausromaaneja, jotka sijoittuvat Ruotsiin 1300-luvusta alkaen nykyaikaan asti. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi lause 1300-luvulle sijoittuvasta kirjasta1, jossa kuningasta kehutaan ”lujaksi kuin Bohuslänin kallio”. Samassa kirjassa on myös ohimenevää mutta mielenkiintoista kuvausta yrteistä ja keittiöpuutarhoista, joihin suhtauduttiin vielä tuona aikana varovaisesti. Ylipäätään Ahrnstedtin kirjoissa kuljetaan yhteensä lähes läpi Ruotsin sekä ajallisesti että paikallisesti, ja pystyin yhdistämään monia luennoilla esiin tulleita asioita myös kirjallisuudessa tutuiksi tulleina ja saamaan siten pysyvämpää tarttumapintaa asiaan. Viimein ymmärsin myös sen, minkä olisin voinut jo aiempien kirjallisuustehtävien yhteydessä ymmärtää: kirjallisuus kuvittaa maisemaa kirjailijan näkemyksellä. Kirjallisuudella on ylipäätään suuri merkitys kuvataiteen ohella maiseman kuvittajana ja sen silloisen tilan kertojana, vaikka se onkin aina kulttuurisidonnainen kirjoittajan, lukijan, kuvittajan ja ehkäpä vielä kuulijan kokemuksiin. Se ei ole koskaan täysi totuus, vaan taiteilijan ja kirjailijan henkilökohtainen kokemus ja ymmärrys paikasta, jonka kuvaamisessa on hyvin usein mukana taiteellinen vapaus. Samalla kirjallisuus kuitenkin luo sanoin kuvitetusta maisemasta toiminnan tilaa ja yhteistä maisemaa, jossa kaikki lukijat ja kuuntelijat voivat elää mukana ja josta voivat myös todellisuudessa oppia ja kiinnostua. Kirjallisuus myös avaa erilaisia näkökulmia kokea maisema, ja vasta kun maisema on koettu sen kuvailun lukemisen lisäksi, voi muodostaa oman näkemyksensä sekä huomata kulttuurilliset ja henkilökohtaiset kokemuserot sen luonteessa. Samat periaatteet toimivat myös ylipäätään taiteessa. Suomen ja Ruotsin maisemakuvauksia kirjallisuudessa yleensä en osaa kuitenkaan verrata, sillä kyse on niin laajasta kokonaisuudesta.

*edit 17.3.2021: lähde oli unohtunut*

1 Ahrnstedt, Simona. 2014. Sitoumuksia. Hämeenlinna: Karisto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *