Ajatuksia ensimmäisestä kurssikuukaudesta

Päivät kuluvat vauhdilla tehtävien paljoudessa.

Tällä kurssilla on ollut tähän asti yllättävän paljon ruotsalaiseen kirjallisuuteen syventymistä ja sitä kautta ruotsalaisen maiseman löytämistä ja tulkintaa. Nautin Selma Lagerlöfin Peukaloisen retkistä villihanhien seurassa, ja se avasi mielestäni nopeasti ja mielenkiintoisella tavalla ruotsalaista maisemaa. Kaikkein merkittävintä oli kuitenkin ymmärtää Ruotsin maiseman monipuolisuus, vaihtelevuus sekä yhdistää tuttuja paikannimiä ja jopa tuotemerkkejä maisemaan. Mieleeni putkahti esimerkiksi ruotsalainen ulkovaatemerkki Áhkká, joka viittaa samannimiseen ruotsalaiseen tunturiin, ja merkki onkin saanut nimensä mukaisesti inspiraatiota pohjoismaisesta luonnosta ja tunturimaailmasta1. Samaan kategoriaan voitaneen liittää myös Suomen Lapissa sijaitseva kunta ja suomalainen ulkovaatemerkki Ivalo, joka ”on syntynyt kaipuusta luontoon ja sen värit syntyvät Lapin luonnon inspiroimana”2. Maisemaa ja mielikuvia voidaan tuoda hyvin monin eri tavoin esiin, joka voi myös helpottaa kohteiden ja tuotteiden muistamista, mikä johtuu siitä että maisemat ja mielikuvat on tuotteistettu. On myös selvää, että kohteiden ja niiden maisemien on todettu luovan positiivisia mielikuvia, mikä taas voi lisätä ennestään kiinnostusta todellisia maisemaesikuvia kohtaan – toki myös riskejä syntyy. Lagerlöfin teosta vastaava suomalainen teos voisi olla jo vuonna 1875 ilmestynyt Sakari Topeliuksen Maamme -kirja. Maisemallisesti Ruotsi näyttää olevan Suomea rikkaampi, mikä tuli luennollakin esiin myöhemmin, mutta myös sillä saralla Suomi on samankaltainen Ruotsin kanssa, ainoastaan vaisumpi ja tasaisempi versio. Suomi on ikuinen pikkuveli ruotsalaisen isonveljen rinnalla.

Toiseksi teokseksi valitsin Elsa Beskowin kuvitetun lastenkirjan Pikku Puten seikkailut mustikkametsässä. Olen aina kuulunut ruotsalaisen lastenkirjallisuuden fanittajiin, joista Beskow on ollut yksi. Tämä teos oli nopeasti luettu, mutta toisaalta koko kirja oli pelkkää maisemaa, sen merkitystä, rivien välistä lukemista ja kuvituksen tulkitsemista. Teos sinänsä olisi voinut olla yhtä lailla suomalaistekoinen, sillä kaikki siinä esiintyvät elementit löytyvät myös Suomen metsästä. Se tukeekin ajatusta siitä, että molempien maiden metsien perusolot ovat voimakkaan samankaltaiset. Toisaalta on myös mielenkiintoista pohtia esimerkiksi Astrid Lindgrenin (kuvittajana usein Ingrid Vang Nyman ja Ilon Wikland) Pepin, Melukylän, Lotan sekä Sven Nordqvistin Viiru ja Pesosen ja Mimmi Lehmän kuvituksia. Mistä juontaa niiden rento maisemakuvaus, jossa maisema ei ole kliinisen hallittu vaan jopa räjähtäneen oloinen? Beskow taas kuvittaa teoksensa täysin hallitusti ja samaan tyyliin kuten esimerkiksi Suomen tunnetut maisemankin kuvittajat Rudolf Koivu tai Martta Vendelin. Lindgrenin ja Nordqvistin teoksille on vaikeaa löytää suomalaista vastinetta, sillä esimerkiksi Teutorin Miina ja Manu teokset ovat yhtä lailla maisemaltaan hallittuja ja parhaita paloja esitteleviä; ehkä ainoastaan Mauri Kunnas on tarjonnut lievästi samantyyppistä kuvitusta. Holger Blomin funktionaalisella Tukholman tyylillä, maailman edistyksellisimmällä puistopolitiikalla 1940-luvulla 3, oli vaikutusta varmasti etenkin Astrid Lindgrenin tuotantoon, koska Blomin ideologian mukaan kaupunkialueiden viheralueet muodostivat yhtenäisiä kokonaisuuksia oleskelua, leikkiä ja erilaista toimintaa varten. Tukholmassa on edelleen olemassa satoja vuosia vanha puisto nimeltä Humlegården ja Lindgrenkin on julkaissut teoksen Pippi i Humlegården, mikä kertonee Lindgrenin kiinnostuksesta ympäristöä kohtaan. Nykyään Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu kuvakirjat kuvittavat aiempia rennommalla otteella pieneltä osalta Suomen rakennettua maisemaa.

Yhtä aikaa kaunokirjallisuuteen syventyessä kurssi on myös tuntunut Suurelta Tiedonhakukurssilta, mikä on myös yllättänyt minut. Toisaalta on järkevää tutustua ruotsalaisiin aineistoihin ja niiden sisältöön, sillä niitä voi helposti käyttää jatkossa tietolähteenä omissa töissä. Ruotsalainen maisemarakentaminen ja -hoito vaikuttaa olevan suomalaista selvästi pidemmällä, ja aineistoa on runsaasti saatavilla. Ruotsalaisten paneutuminen tutkimukseen ja kehittämiseen on ihailtavaa, mikä näkyy esimerkiksi yliopistojen tutkimustyössä. Seuraavaksi olenkin selvittämässä ”maisemamaaottelussa”, onko Suomessa kulttuurimaisemien häviäminen merkittävämpi ongelma kuin Ruotsissa. Ennakko-oletusten perusteella uskon, että tämä on juuri näin. Katsotaan, kuinka se todellisuudessa pitää paikkaansa!

Se, mitä tästä kurssista kaipaan ja toivoin jo alun perin saavani irti, on hieman yleisemmällä ja tulevaisuuteen luotaavammalla tasolla. Ruotsalaiset ovat olleet usein aikaansa edellä, kuten Holger Blomin Tukholman tyylikin sen osoittaa. Samaan aikaan kun suomalaiset 1990-luvun alkupuolella tekivät työtä kansallismaisemastatusten luomiseksi, ruotsalaiset olivat jo luomassa maailman ensimmäistä kaupunkipuistoa, nationalstadsparkenia Tukholmaan. Kun suomalaiset 2000-luvun alkupuolella kopioivat idean Suomeen ja Hämeenlinnasta tuli Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto, Ruotsissa katseet olivat jo kääntyneet tulevaan: Tukholmasta tuli Euroopan ensimmäinen ympäristöpääkaupunki 2010 4. Valintaperusteissa todettiin, että Tukholma oli pisimmällä ympäristöongelmien torjunnassa, huolehti esimerkiksi viherympäristöjen saavutettavuudesta ja oli vihreämpi kuin koskaan. Tukholma toimi innoittajana koko Euroopalle ja kenties koko maailmalle. Tänä vuonna Lahti on ensimmäinen suomalainen Euroopan ympäristökaupunki, 11 vuotta Tukholman jälkeen.

Mitä Ruotsissa tapahtuu juuri nyt maisema-arkkitehtuurin ja ympäristön saralla? Miten ruotsalaiset maisema-arkkitehdit katsovat tulevaisuuteen? Mitä mahdollisuuksia he näkevät siellä? Ainakin ruotsalainen Greta Thunberg on ollut viimeisin erittäin näkyvä ympäristöasioiden puolestapuhuja maailmanlaajuisesti, jolle ei Suomesta eikä muistakaan maista ole löytynyt vertaa. Mutta mitä Ruotsissa tapahtuu juuri nyt yksilötason ulkopuolella? En tiedä, voimmeko edes tämän kurssin puitteissa löytää siihen vastausta.

 

Lähteet

https://www.ellos.fi/brand/ahkka#panel=product-filter

2 https://www.arcticoutdoor.fi/shop/

3 https://sv.wikipedia.org/wiki/Parker_i_Stockholm

4 https://ec.europa.eu/environment/europeangreencapital/winning-cities/2010-stockholm/

Posted by Tuulia Nikula

This entry was posted in Arkkitehtuuri ja maisema. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *