Moraalivaalikone

Vaaleihin liittyen olen aloittamassa “Moraalivaalikoneen”* nimellä kulkevan toisen kyselyn, jolla tutkitaan moraalin (ja arvojen) yhteyttä politiikkakysymyksiin. Jos et ole vielä vastannut siihen, voit tehdä sen täällä.

Moraali- ja politiikkakysymysten lisäksi kyselyssä on vapaaehtoiset osiot arvoille, vaihtoehtoisten moraaliperustojen etsintään tarkoitetulle kokeelliselle kyselylle, sekä puolueiden moraalin arvioinnille (pidätkö Keskustaa moraalisena puolueena? Entä Vasemmistoa?). Jokaisesta kyselyn pääosasta on vastaajille tarjolla vertailumahdollisuus, missä graafin muodossa pystyy näkemään omat moraaliperustansa (tai arvonsa, tai puoluearvionsa) ja vertailemaan sitä eri puolueiden kannattajien vastaaviin. Vaikka itse sanonkin, niin tuo vertailu on todella kiinnostava. Mitä luulette, mihin perustaa moraalinsa vaikkapa Kokoomus, tai Keskusta, tai Perussuomalaiset?

Tässä esitän pienen historiallisen vilkaisun tutkimukseni teoreettisiin lähtökohtiin.

***

1900-luvun alkupuolelta eteenpäin moraalipsykologia näki eettisen käytöksen moraalisen järkeilyn tuloksena. Piaget’n aloittama ja Kohlbergin jalostama suuntaus jakoi moraalin ikään ja ajattelun monimutkaistumiseen liittyviin kehitysvaiheisiin, joissa ihminen oppii ymmärtämään oikeudenmukaisuuden käsitettä ja sitomaan sen käsitykseensä maailmasta. Käyttämällä tarinan muotoon puettuja eettisiä dilemmoja hän kehitti kuusivaiheisen (vaiheiden määrä riippuu tosin tulkinnasta) kehityshierarkian, jossa alempana on kehittymättömämmät ja ylempänä kehittyneemmät moraalisuuden asteet. Vaikka Kohlbergin uraauurtavuutta moraalipsykologialle ei käy kiistäminen, arveluttavaa hänen rakennelmassaan on arvotus jossa tietynlainen rationaalinen oikeudenmukaisuuteen suhtautuminen määritellään kaiken moraalisuuden perustaksi. Koska eri ihmisten näkemys moraalisuudesta vaihtelee paljon, Kohlberg siis tarjoaa tieteeseen perustuvan tavan nostaa yksi tietty näkemys – luonnollisesti se, jota hän itse kannatti – kehittyneemmäksi (implikoiden: paremmaksi) kuin muut.

Nykyisen intuitionistisen moraalipsykologian kehittäjä Jonathan Haidt tutustui opiskeluaikanaan kulttuuriantropologi Shwederin näkemykseen kolmesta etiikasta jotka toistuvat samankaltaisina ympäri maailmaa (yksilöllisyys, yhteisöllisyys, ja jumalallisuus). Haidt huomioi, että rationalistista moraalipsykologiaa olivat vuosikymmenet tutkineet lähinnä ihmiset, joiden oma moraalisuuskäsitys ‘siviilissä’ vastasi Kohlbergin järjestelmää siten, että he asettuivat hierarkiassa suhteellisen korkealle: liberaaleja, korkeasti koulutettuja akateemikkoja, joilla on vahva taipumus rationalisointiin (vrt. psykologiassa kritisoitu systemaattinen bias ns. WEIRD-populaation – Western, Educated, Industrialized, Rich, Democratic – ja muiden välillä). Vaihtoehtoiset moraalikäsitykset, joita Shwederin tutkimus kuvasi, oli määritelty vähemmän kehittyneiksi. On toki täysin uskottavaa väittää, että kuudennen vaiheen universaalit eettiset periaatteet (jollaisia aidosti elämässään konsistentisti seuraavia ihmisiä ei juuri ole löytynyt) ovat ajatusrakennelmina kehittyneempiä kuin vaikkapa kolmannen vaiheen sosiaalisiin odotuksiin perustuva pyrkimys olla ‘hyvä’ lähinnä suhteessa omaan rooliinsa eri ihmissuhteissa. Mutta onko kehittyneempi ajatusrakennelma kehittyneempi moraalisuus? Onko rationaalisempi moraalisuus moraalisempi, kuten Kohlberg implikoi? Jos, niin miksi?

Haidtin epäilys rationalistista moraalikäsitystä kohtaan vahvistui, kun empiirisissä tutkimuksissaan hän törmäsi ns. ‘moraalisen mykistymisen’ (‘moral dumbfounding’) ilmiöön. Hän esitti moraalisia skenaarioita ja kysyi ihmisiltä perusteita: miksi olet sitä mieltä että esimerkiksi veljen ja sisaren välinen insesti on tässä tietynlaisessa tilanteessa väärin? Nämä antoivat rationaalisia perusteluita liittyen erityisesti siihen, että jotakuta vahingoitetaan (insestistä syntyvät lapset ovat suuremmalla todennäköisyydellä vaikeasti vammaisia, ihmisiä loukataan, osalliset itse vahingoittuvat henkisesti) – vaan kun Haidt esitti uusia skenaarioita joissa nämä vahingonteon mahdollisuudet poistettiin, ihmiset vaihtoivat syitä, kunnes eivät pystyneet enää rationalisoimaan käsitystään. Siitä huolimatta he olivat yhä vakaasti sitä mieltä että esimerkkiteot olivat väärin. Haidtin johtopäätös oli, että moraaliarvostelmat eivät ole rationaalisesti pääteltyjä ja perusteltuja, vaan todellisuudessa ihmiset ensin saavat intuitiivisen käsityksen tilanteen moraalisesta luonteesta (tuomittava vai ei?), ja vasta sen jälkeen, tiedostamattomasti, rationalisoivat käsityksensä niiden perusteiden mukaan jotka ovat kulttuurissaan oppineet hyväksyttäviksi. Tämä intuitionistinen moraalinäkemys suoraan kyseenalaistaa rationalistisen näkemyksen: Kohlbergin moraaliset kehitysvaiheet kertovat kyllä siitä, kuinka kehittyneitä rationaalisia perusteluita yksilö on oppinut rakentamaan intuitionsa päälle, mutta ei mitään siitä, miten alkuperäiset intuitiiviset arvostelmat syntyvät. (Aikasemmat blogaukseni lukeneet voivat tässä jo nähdä yhteyden omiin tutkimusaiheisiini.)

Omassa tutkimuksessani käyttämäni moraalikysely on lyhennetty versio Moral Foundations Questionnairesta (MFQ), joka perustuu Haidtin ja kumppaneiden moraaliperustateoriaan (Moral Foundations Theory, MFT). MFT on rakennettu empiiristen aineistojen avulla kartoittamaan sitä millaisia intuitioita ihmisillä moraalisten käsitystensä taustalla on. Sen mukaan intuitiot perustuvat johonkin viidestä perustasta: vahingonteon välttämiseen, reiluuteen, lojaalisuuteen, auktoriteettiin tai puhtauteen (myös pyhyydeksi kutsuttu). Kaikki ihmiset nojaavat jossain määrin kaikkiin moraaliperustoihin, mutta yksilölliset erot (sekä geneettiset, kulttuuriset että henkilöhistorialliset) vaikuttavat perustoiden suhteelliseen tärkeyteen ja keskinäiseen järjestykseen. Teoriaa myös edelleen kehitetään: tutkimuksissa on tullut esiin että vaikka viisi moraaliperustaa kuvaa hyvin eroja liberaali-konservatiivi -akselilla (yhdysvaltalaisessa mielessä), akselin ulkopuolelta se jättää ainakin joitain moraaliperustoja huomiotta. Erityisesti yhdysvaltalaisten libertaarien moraalisuus vaikuttaisi perustuvan vapaus-moraaliperustaan enemmän kuin mihinkään viidestä alkuperäisestä. Mahdollisia muitakin moraaliperustoja etsitään, ja niiden selvittämistä varten minullakin on moraalivaalikoneessa lopussa vapaaehtoisena kokeellinen kysely.

Lisäksi moraalivaalikoneessa on myös mukana Schwartzin arvokysely, joka on jo vakiintunut menetelmä arvojen tutkimiseen, myös Suomessa. Arvojen ja moraalisuuden suhde ei ole itsestäänselvä, muutoin kuin että jokin suhde niillä selvästi on. Intuitionistit ovat sitä mieltä, että arvot perustuvat intuitiivisille moraaliarvostelmille, ja arvotutkijat puolestaan että arvot selittävät moraaliperustat, joita ei välttämättä erillisinä tarvittaisi. Otin kyselyn mukaan, jotta voin tutkia näiden kahden mallin suhdetta omassa aineistossani.

*) Haen nimellä sitä, että se kertoo äänestäjille jotakin mahdollisesti äänestämiselle oleellista tietoa – ainakin puolueista. Varsinainen vaalikone se ei ole, sillä ehdokkaat eivät ole vastanneet siihen, eikä kyselystä saa tulokseksi yksittäisiä ehdokkaita. Moraalivaalikoneeni ei edes anna suoraan suositusta, se vain antaa mahdollisuuden vertailla omia moraaliperustoja (tai arvoja) kyselyyn vastanneiden puolueiden kannattajien keskiarvoisiin moraaliperustoihin.

Posted by Matias Kivikangas

This entry was posted in tutkimustaustaa. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *