Ylen uutiset 19.3. ja ulkonäön vaikutus

Minua haastateltiin Ylelle siitä, millaiset asiat vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen. Kysymys oli “hiukan” laaja, joten puhuin nyt ulkonäkötekijöistä, koska pätkä näytetään samassa yhteydessä kun Yle julkistaa “ehdokas-tinderin” vaalisivuillaan. Koska uskallan toivoa että joku uutisen lukevista tulee tännekin, mikäli linkkini on uutisessa mukana, pyydän että käytte ensin vastaamassa kyselyyni (edit 23.3.: tämä kysely on nyt otettu pois käytöstä, uusi on tulossa parin viikon sisällä), jossa sekä arvioidaan eduskuntavaaliehdokkaiden kuvia että selvitetään moraalisuutesi perustoja. Bonuksena jälkimmäisestä pääsette tarkastelemaan eri puolueiden kannattajien keskimääräisiä moraalisuusprofiileja (kunhan vastauksia kertyy tarpeeksi).

Mikä merkitys ulkonäöllä on? Monille tuttu esimerkki lienee se, että pidemmät ihmiset menestyvät paremmin*: saavat enemmän palkkaa, helpommin ylennyksen, ovat useammin johtavassa asemassa. Kauneudella (tai hyvännäköisyydellä tai puoleensavetävyydellä; beauty, attractiveness) on havaittu olevan samanlainen vaikutus, mistä Poutvaara (2014) on erinomainen yhteenveto. Kauniimmat ihmiset saavat helpommin parempia työpaikkoja, heillä on korkeampi asema, ja heitä myös äänestetään enemmän vaaleissa. Eräässä tutkimuksessa (Berggren ym. 2010) todettiin että yhden keskihajonnan etu kauneusarviossa vastaa 20 % enemmän ääniä kun muut muuttujat on huomioitu, mutta tämä löydös on vaikutuksen kokona poikkeuksellisen suuri. Muita merkittäviä ulkonäköpiirteitä ovat arvioitu (siis pelkän ulkonäön perusteella arvioitu) pätevyys, luotettavuus ja hallitsevuus (dominance), joilla kaikilla saattaa olla oma, toisista riippumaton vaikutuksensa, vaikka tällaiset ominaisuudet ovatkin myös vahvasti yhteydessä toisiinsa. Vaikutukset menevät myös ristiin riippuen tilannetekijöistä ja ominaisuuksien suhteista toisiinsa. Vaikka toisaalta ikä on yhteydessä menestykseen, on tilanteita joissa johtajaksi suositaan nuorta kandidaattia (esimerkiksi yhteisön ollessa vakaa ja turvallinen jolloin pelkän selviytymisen lisäksi on “tilaa” uuden etsimiselle ja muutokselle). Samoin hallitsevuus on eduksi kriisitilanteessa (ihmiset etsivät turvaa vahvasta johtajasta?), mutta rauhan aikana suositaan luotettavuutta.

Mistä yhteys ulkonäön ja erilaisten menestyksen mittareiden välillä sitten johtuu? Osaksi kyse on evolutiivisesta adaptaatiosta. Nomadisessa menneisyydessä oli ihmisheimon selviytymisen kannalta keskeistä, että johtajan valinta on onnistunut. Tietyt piirteet, kuten pituus, kertovat positiivisista ominaisuuksista, kuten terveydestä ja hyvistä resursseista. Toiset, kuten leveät kasvot, ovat yhteydessä suotuisiin** käyttäytymistendensseihin, kuten aggressiivisuuteen. Olemme oppineet havaitsemaan ja positiivisesti arvottamaan tällaisia piirteitä, koska ne ovat auttaneet esivanhempiamme selviämään. Lisäksi muu ihmiskäyttäytyminen vahvistaa näiden piirteiden omaavien ihmisten menestystä: on esitetty, että vanhemmat olisivat suosineet kauniimpia lapsia vähemmän kauniiden kustannuksella. (Modernissa yhteiskunnassa tällaisella tuskin on paljoa merkitystä, kun lapsiluku on niin pieni eikä kilpailua samalla lailla esiinny, ja kun kyse ei ole siitä kuka lapsista elää ja kuka kuolee.) On myös muistettava, että suosiminen on tiedostamatonta. Kasvoarviot tapahtuvat 100 millisekunnin sisällä havainnosta (Willis & Todorov, 2006), ajassa jossa ihminen ehtii juuri ja juuri tajuta nähneensä jotakin, mikä kertoo voimakkaasta automaatiosta ja siis todennäköisesti evolutiivisesti varhaisesta prosessoinnista. Tästä kertoo myös pari vuotta sitten näkyvyyttä saanut tutkimus, jossa sekä aikuisia että päiväkoti-ikäisiä lapsia pyydettiin arvioimaan kumpi kahdesta kuvavaihtoehdosta (oikeasti poliittiset kilpailijat) tulisi valituksi virkaan tai laivan kapteeniksi – ja molemmat arviot ennustivat suunnilleen yhtä hyvin todellista äänestystulosta.

Haastattelussa kysyttiin monta vaikeaa kysymystä joihin ainakaan minä en tiedä vastausta, ja olen melko varma että joihinkin ei tiedä kukaan. Mitkä kaikki seikat vaikuttavat edustajan valintaan? Tietääkseni minkäänlaista kattavaa analyysiä ei ole tehty, enkä oikein näe miten sellainen voitaisiin tehdäkään. Omalta alaltani voin kuitenkin nostaa esiin ne automaattiset tunnepohjaiset arvostelmat – ei pelkästään moraali- ja ulkonäköarvostelmat, vaan myös lukuisat muut arviot, missä asioita järjestetään positiivisuuden ja negatiivisuuden mukaan automaattisesti. Tuttuus on tärkeä positiivinen signaali (evolutiivisesti: jos olet havainnut sen jatkuvasti ja olet vielä elossa, se ei ole vaarallinen ja saattaa olla jopa hyödyllinen) joka havaitaan myös erittäin aikaisin arviointiprosessissa. Samoin se, arvioidaanko – edelleen tiedostamattomasti – jokin vaihtoehto omien tavoitteiden kannalta hyödylliseksi, vaiko päinvastoin haitalliseksi. Toivottavasti tutkimukseni jälkeen (joskus vuosien kuluttua) osaan antaa tarkempiakin vastauksia.

*) Tilastollisesti. Kuten aina tutkimustulosten kohdalla, puhun ilmiöistä jotka havaitaan suhteellisen pieninä vaikutuksina suurissa aineistoissa. Yksilöistä käyttäytymistutkimus harvoin kertoo yhtään mitään: ryhmien sisäinen vaihtelu on käytännössä aina suurempaa kuin ryhmien väliset erot. Tämä tarkoittaa, että kun ryhmässä A (vaikkapa pitkät tai kauniit) on enemmän vaihtelua käsiteltävän muuttujan (vaikkapa menestys politiikassa tai uralla) suhteen kuin eroa ryhmään B (lyhyet ja ei-kauniit), iso osa ryhmän A vähiten menestyneitä ovat merkittävästi vähemmän menestyneitä kuin ryhmän B enemmän menestyneet. Katsomalla siis yhtä muuttujaa – onko henkilö kaunis tai pitkä – ei voida sanoa onko hän menestynyt vai ei, mutta keskimäärin kauniimmat ja pidemmät ovat menestyneempiä kuin vähemmän kauniit ja pitkät.

**) Evolutiivisessa yhteydessä suotuisiin, ei välttämättä enää nykyajassa. Huomattakoon tässä kohtaa että evoluutiopsykologia ei ole omaa alaani.

Berggren, N., Jordahl, H., & Poutvaara, P. (2010). The looks of a winner: Beauty and electoral success. Journal of Public Economics, 94(1-2), 8–15. doi:10.1016/j.jpubeco.2009.11.002

Poutvaara, P. (2014). Facial appearance and leadership: An overview and challenges for new research. The Leadership Quarterly, 25(5), 801–804. doi:10.1016/j.leaqua.2014.08.003

Willis, J., & Todorov, A. (2006). First impressions: making up your mind after a 100-ms exposure to a face. Psychological Science, 17(7), 592–8. doi:10.1111/j.1467-9280.2006.01750.x

Posted by Matias Kivikangas

This entry was posted in spekulointia, tutkimustaustaa and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *