Pilviväylä ja peruskoulun uudistaminen

Olen mielenkiinnolla seurannut viime kuukausina pariakin, jollakin tavalla tutkimustyötänikin liippaavaa keskustelua. Tässä hieman näistä ja lopussa vielä tulkintani suomalaisen koulumaailman lyhyestä historiasta. 🙂 Ensiksi kuitenkin pilviväylästä ja peruskoulun uudistamisesta.

Opetusministeriö suunnittelee kansallista koulutuksen ja opetuksen “pilviväylää” (joskus puhutaan myös koulutuspilvestä) jolla pyritään ratkaisemaan sähköisten oppimateriaalien välitys kouluihin. Pilviväylästä Otso Kivekäs kirjoitti viisaasti, miten kyseessä ei ole vain teknologiahanke vaan hanke jossa määritellään millaisessa opetuksen ja oppimisen maailmassa tulevaisuudessa elämme. Kirjoituksesta selviää myös pilviväylän perusidea.

Toinen ajankohtainen koulumaailmaan sijoittuva kysymys on lisääntyneet vaatimukset ja esitykset peruskoulun uudistamiseksi. Tämän keskustelun taustalla on tietenkin viimeisimmät PISA –tutkimustulokset, opetussuunnitelmien ja tuntijaon uudistaminen sekä tutkimustulokset jotka osoittavat niin oppimistuloksien absoluuttisen heikkenemisen että kasvaneen eriarvoisuuden. Kiinnostavimpia ajatuksia koulun kehittämiseksi on mielestäni esittänyt Pasi Sahlberg. Lyhyessä haastattelussa hän tiivistää “neljän prinsiipin peruskouluvisionsa” seuraavasti:

  1. Perinteisen tiukasti ohjatun luokkahuoneopetuksen määrää vähennetään yläluokilla puoleen nykyisestä.
  2. Kouluissa lisätään työpajaopintoja, projekteja ja itsenäistä opiskelua.
  3. Kiinnitetään enemmän huomiota kommunikaatiotaitojen, sosiaalisen kanssakäymisen, väittelemisen ja argumentoinnin oppimiseen.
  4. Tulevaisuuden koulun tulisi auttaa jokaista löytämään oma intohimonsa ja luovuutensa.

Pohtiessa em. kahta aihetta nousee aika luontevasti ajatus, että näitä pitäisi jotenkin pystyä käsittelemään yhdessä. Koska pilviväylä määrittelee opetuksen ja koulutuksen maailman tulevaisuuden tulisi ratkaisun olla sellainen, että se vastaisi kouluvisioihin tai ei ainakaan vaikeuttaisi niiden toteuttamista.

Pilviväylän avoimuus kaikille oppimateriaalien tuottajille ja käyttäjille (myös sinulle ja minulle) sekä ajatus luoda “kauppapaikka” jossa opettajat hankkivat omaan opetukseensa sellaista materiaalia jota opetuksessaan haluavat käyttää, on esimerkki sellaisesta suunnittelupäätöksestä joka ei ainakaan estä vision toteuttamista, vaan voi jopa edistää sitä. Opettajaa tulee nimittäin edelleen pitää oman työnsä parhaan asiantuntijana, joka kykenee valitsemaan erilaisiin tilanteisiin aina sopivimman pedagogisen lähestymistavan ja sisällön. Avoimesti kaikkien käytettävissä olevassa koulutusväylässä parhaat oppimateriaalit pärjäävät.

Toisaalta vaarana on, että opettajat käyttävät koulutuspilvestä löytyvistä sisällöistä pääosin helppoja, mukavia ja oppilaita viihdyttäviä oppimateriaaleja ja -tuotteita sen sijaan, että vaivautuisivat kokeilemaan uusia pedagogisia lähestymistapoja joita esimerkiksi Sahlberg visiossaan peräänkuuluttaa.

Opetusministeriön soisikin kantavan huolta, ei ainoataan kauppapaikan luomisesta vaan myös siitä, että kauppapaikasta löytyy työkaluja erityisesti esimerkiksi projektioppimiseen, kommunikaatiotaitojen kehittämiseen ja argumentointiin. Pahitteeksi en panisi jos Opetusministeriö, pilviväylän ylläpitäjänä, myös nostaisi tai esittelisi palvelussaan tällaisia sisältöjä suositeltavina ja hyviksi havaittuina työvälineinä. Louhimalla pilviväylän dataa Opetusministeriö melko helposti saisi selville millaisia sisältöjä ns. hyvät opettajat omassa opetuksessaan käyttävät ja voisivat suositella näitä myös muillle. Tämän lisäksi opettajankoulutusta tulisi edelleen uudistaa ja tarjota opettajille täydennyskoulutusta jossa uudenlaiset pedagogiset lähestymistavat olisivat keskiössä.

Mielestäni Internetin myötä koulun toimintaympäristö on muuttumassa lähestulkoon yhtä merkittävästi kuin kansakoulun tai peruskoulun perustamisen aikoihin. Tarvitaan siis uusia visioita.

Kansakoulua perustettaessa, kiertokoulusta ja katekismuksen ulkoluvusta koettiin tärkeäksi siirtyä niin sanottuun sisälukutaitoon ja aapisen käyttöön. Tietona nähtiin muukin kuin kirkon tarjoama oppi. Näin ollen nähtiin tärkeänä, että kansa myös ymmärtää jotakin lukemastaan. Muuten ei olisi syntynyt kansakuntaa.

Myöhemmin kansakoulu uudistettiin peruskouluksi. Kehittyvässä ja monimutkaistuvassa maailmassa tietotarpeet olivat uusia. Kaikkien tuli ymmärtää monista asioista melko paljon. Tällä tavoiteltiin yhteiskuntarauhan säilymistä ja kaikkien lahjakkuusreservien käyttöönottoa nopeasti kehittyvässä maassa. Kansakunta selvisi aika hyvin.

Internet on haastanut kaikki ne tietoteoriat joille kiertokoulu, kansakoulu ja peruskoulu rakennettiin.

Rajaton pääsy informaatioon haastaa miettimään koulun tehtävää. Uudenlaiset pedagogiset ratkaisut joissa lukemisen ja informaation vastaanoton sijaan tehdään itse, pohditaan, arvioidaan, väitellään ja argumentoidaan, voivat kasvattaa kriittisiä tiedon rakentajia. Mielestäni sellaisia ihmisiä me tulevaisuudessa tarvitsemme.

Posted by Teemu

This entry was posted in opetus, tutkimus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Bookmark the permalink.

4 Responses to Pilviväylä ja peruskoulun uudistaminen

  1. Janne Korsimo says:

    Molempien kanssa olen samaa mieltä, että hyviä sovelluksia ja erityisesti käytäntöjä (joissa esim käytetään sovelluksia osana hyvää opettamis- tai oppimistapahtumaa) tulee nostaa esille valtavasta massasta. Massassa on kuitenkin paljon turhia, tai niiden soveltuvuuden arviointi opetettavaan kontekstiin vie opelta paljon aikaa. Sitä ei kannata tehdä yksin. Jarkon kanssa olen samaa mieltä, että parhaiten sen tekevät opet (tai oppilaat). Ei OPH tai OKM yms. No pilviväylään on tulossa juuri tätä varten inspiroidu osio. Ja sinne näkymiä esim. Opentunnista, http://opentunti.fi/ . Tiedonlouhinta pitää tulla opettajan arkityön kautta. Jos työ pitää tehdä erikseen ja kirjata se vielä erikseen, eivät opettajat sitä isossa mittakaavassa tee. No opentunti yrittää olla nimenomaan vastaus siihen. Arjesta joukkovoimaa.

  2. Teemu says:

    Jarkko Moilanen kirjoitti: “Opetusministeriö ei tule olemaan pilviväylän ylläpitäjä vaan konsortio joka muodostetaan kesän aikana. Toki Opetus-ja kulttuuriministeriöllä on konsortiossa paikkansa ja roolinsa, mutta yritysten ja yhteisöjen joukossa.”

    Hmm . . mikä mahtaa olla tämän “konsortion” oikeudellinen asema? Jos konsortio koostuu yrityksistä ja yhteisöistä miten toiminimi A, opettaja B, oppilas C tai vanhempi D mahtaa saada sisältönsä mukaan pilviväylän jakeluun? Epäilen, että konsortion jäsenillä on intressejä pitää tuollaiset kilpailijat poissa markkinapaikalta.

    Mitä tulee ennakkosensuuriin niin mielelläni näkisin pilviväylässä olevan vaikka samanlainen toimituksellinen linja kuin Wikipediassa / Wikimediassa, jonka missiossa todetaan: “The mission of the Wikimedia Foundation is to empower and engage people around the world to collect and develop educational content.” Jotakuinkin vastaava missio ja siihen perustuva “ennakkosensuuri” lienee myös esimerkiksi kirjastoilla.

    Tiedon louhinnan kyllä pitäisi myös juuri palvelun tarjoajan käsissä ja yhtenä keskeisenä tehtävänä. Tällä tavalla voitaisiin palvella juuri opetuksen kehittämistyötä (kts. peruskouluvisio). Avoimet rajapinnat toki kannattaa joka tapauksessa tehdä mutta louhimalla palvelun käyttöä voitaisiin juuri vaikuttaa opetuksen laatuun, joka taas pitäisi olla koko hankkeen yksi olennaisista tavoitteista.

  3. Jarkko Moilanen says:

    Muutama ajatus/kommentti. Opetusministeriö ei tule olemaan pilviväylän ylläpitäjä vaan konsortio joka muodostetaan kesän aikana. Toki Opetus-ja kulttuuriministeriöllä on konsortiossa paikkansa ja roolinsa, mutta yritysten ja yhteisöjen joukossa. Kauppapaikan tai kuten me sitä tykkäämme kutsua “basaarin” valikoima ajan myötä varmaankin löytää muotonsa mutta teemme sen mitä pystymme edistääksemme kentältä nousevia tarpeita.

    Siitä että hyvät sovellukset tulee nostaa esiin olemme samaa mieltä. Pitää vain miettiä miten ja millä perusteella nosto tapahtuu. Mitään ennakkosensuuria tai arvostelua josta luovuttiin 1992 oppimateriaalin kohdalla ei liene syytä palauttaa sovellusten kohdalla, ei OKM:n eikä OPH:n kohdallakaan. Sen sijaan vertaisten ja sovellustenkäyttäjien arviot varmaankin osaltaan ovat mukana aiheuttamassa sovellusten ja oppimateriaalien nostetta tai laskua 🙂

    Tiedonlouhinnasta sen verran, että tulemme todennäköisesti tuottamaan avoimet rajapinnat datan saamiseksi ulos basaarista ja palvelusta muutenkin, joten myös joku muu taho voi tehdä sovelluksen jolla saa ” helposti …selville millaisia sisältöjä ns. hyvät opettajat omassa opetuksessaan käyttävät”. Miten sitten määritellään hyvä opettaja on toinen asia.

    Opettajankoulutukseen vaikuttavia muutoksia suunnitellaan, mutta niistä sitten aikanaan lisää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *