Onko Aalto ARTS:in visio hukassa?

Muutama kuukausi sitten kirjoitin siitä miten digitalisaation myötä rakentuvan uuden maailman ymmärtäminen tulisi olla koulumme opetus- ja tutkimustyön keskiössä. Totesin myös, että mielestäni näin ei tällä hetkellä ole. Digitalisaatio ei ole koulumme painopistealue.

Muutama viikko myöhemmin Business Insider -lehti listasi 25 maailman parasta design koulua.

Vuonna 1871 perustettu Aalto University School of Arts, Design and Architecture komeilee listan sijalla 23. Koulumme lisäksi Euroopasta listalle ovat päässeet ainoastaan Royal College of Art ja Copenhagen Institute of Interaction Design. Muuten listaa hallitsee pohjoisamerikkalaisten huippuyliopistojen design- ja arkkitehtikoulut.

Muutamat eurooppalaiset kollegani arvostelivat minulle listaa tuoreeltaan sen Amerikka-keskeisyydestä. Kenties. Toisaalta listalle on kuitenkin livahtanut nämä kolme koulua Euroopasta ja yksi Aasiasta. Uskonkin, että lista ei ole tällainen siksi, että se on tehty Amerikassa vaan siksi mihin asioihin kouluja arvioitaessa on kiinnitetty erityisesti huomiota. Oikeastaan jutun ingressi jo paljastaan listauksessa käytetyn fokuksen.

“As we enter the golden age of design in startups, highly talented user-interface and product designers are becoming ever more important.

Some companies leading the charge are Apple, Path, Pinterest, Square and Airbnb. What those companies have in common is that design is at the core of their businesses.”

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ymmärrän hyvin listan sisällön. Listan eurooppalaisista vuonna 1837 perustettu Royal College of Art on osoittanut erityistä notkeutta sisällyttää ohjelmiinsa digitaalista ulottuvuutta. Varsinkin koulun design Interaction -ohjelmaa arvostetaan kaikkialla art and design-kentällä. Copenhagen Institute of Interaction Design on puolestaan vasta muutama vuosi sitten (2008) perustettu digitaaliseen designiin erikoistunut itsenäinen yksikkö joka hiljattain siirtyi perinteikkään Kolding School of Designin yhteyteen. Molemmat siis ovat todella vahvoja juuri digitaalisen designin alalla.

Vaikka listan kärkipaikkaa pitääkin vielä niin sanottu oikea design koulu, Rhode Island School of Design, on jo sijalla kaksi MIT Media Lab, sijalla neljä Carnegie Mellon University School of Design ja sijalla kahdeksan D School: Institute of Design at Stanford University jotka ovat kaikki sangen hiljattain, vahvojen tiede- ja teknologiayliopistojen yhteyteen, perustettuja yksiköitä.

Vaikka listalle mahtuu edelleen myös perinteisiä design- ja arkkitehtikouluja, kuten University of Cincinnati (College of Design, Architecture, Art and Planning), Parsons The New School for Design, Pratt Institute, Cranbrook Academy of Art, Cooper Union ja Institute of Design (Chicago) voi listalta nähdä, että kenttä elää. Tässä muutoksessa näyttäisi menestyjiä olevan ne jotka ovat panostaneet digitalisaatioon ja sen luomiin uusiin mahdollisuuksiin.

Startuppien, käyttöliittymien, digitaalisten palveluiden tutkimus ja opetus yleensä tai edes perinteisillä taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin aloilla on Aalto ART:sissa edelleen käenpojan asemassa. Viime viikkoina käymieni keskustelujen perusteella asiaan ei myöskään ole tulossa erityisiä parannusta. Esimerkiksi tutkinnonuudistuksen yhteydessä en ole nähnyt panostuksia tähän suuntaan. Paremminkin toisin päin.

Esimerkiksi maisteriohjelmien saralla, joista kirjoitin oman laitoksemme osalta jokunen viikko sitten, näyttäisi kehitys olevan digitaaliseen maailmaan keskittyvien ohjelmien vähentämisen suuntaan.

Kuvaavaa on esimerkiksi se, että pelisuunnittelun koulutusohjelmassa meillä on puolikas professori, yksi lehtori ja viisi opiskelijaa kun taas elokuvataiteessa (ilman lavastustaidetta) on 8 professoria, 7 lehtoria ja noin 40 opiskelijaa. Olen vilpittömän iloinen siitä, että elokuvataiteen opetus on näin hyvin resursoitu. Jos elokuva-alaa vertaa peliteollisuuteen voisi kuitenkin olettaa, että pelisuunnittelun opetus- ja tutkimusala olisi se johon nyt kannattaisi panostaa. Esimerkiksi Kööpenhaminan IT Universityssä on pelisuunnittelun alalla 9 professoria ja opiskelijoita otetaan vuosittain 80.

Viime viikkoina olen kuullut käytäväpuheita joidenka mukaan median laitoksen Media Labin kolme koulutusohjelmaa — New Media, Sound in New Media ja Game Design and Production — tulisi yhdistää yhdeksi ohjelmaksi. Perusteluna minulle on kerrottu, että koska median laitoksella on Media Labin lisäksi graafisen suunnittelun ja valokuvauksen koulutusohjelmat syntyisi tästä kaunis symmetrinen organisaatio: kolme yksikköä, kolme koulutusohjelmaa.

Tasapainoiset kuvat ovat tärkeitä ja ajatus tasajaosta on kaunis. Mielestäni olisi kuitenkin järkevää todeta myös tosiasiat. Tällä hetkellä, ja parhaiden ennusteiden mukaan myös seuraavan 150 vuoden aikana, uuden median alat ovat painoarvoltaan tärkeämpiä kuin graafinen suunnittelu ja valokuvaus. Tämän voisi olettaa näkyvän myös niissä ratkaisuissa joita nyt koulussamme teemme.

Edellä esitetty ei ole median laitoksen sisäistä nokittelua vaan perustuu laitokselle annettuun ohjeistukseen. Kun en muiltakaan laitoksista ole kuullut, että digitaalisuus olisi ollut erityisesti esillä keskusteluissa ja kun tiedän sen pudonneen Aalto ARTS:in painopistealueista, on mielestäni aiheellista kysyä miten me sitten olemme suuntautumassa tulevaisuuteen?

Kun maailma muuttuu ympärillä, huonoin vaihtoehto lienee pään puskaan laittaminen ja odottaminen jos tämä uusi olisikin vain joku aikakausi joka menee pian ohi. Ei mene.

Aalto ARTS:in vahvuus on, että samassa koulussa on edustettuna laajasti taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin eri aloja taidekasvatuksesta elokuvaan ja arkkitehtuuriin. Toisaalta nämä perinteikkäät alatkaan eivät voi katsoa ylen digitalisoitumista vaan se tulisi nähdä alan yhtenä tärkeimmistä muutosvoimista. Stetsonista repäistyjä kiinnostavia kysymyksiä edellä esitetyillä aloilla ovat esimerkiksi digitaalinen media ja mediataide osana taidekasvatusta, uuden median lukutaito mediakasvatuksessa ja vaikka digitaalisen teknologian mahdollistamat elokuvan ja arkkitehtuurin uudet ilmaisu ja -tuotantomuodot.

Edellä esitettyjä teemoja toki pohditaan Aalto ARTS:issa. Painopistealueita tai osa visiotamme ne eivät kuitenkaan ole. Epäilenkin, että jos Aalto ARTS:in koulutusohjelmissa ja tutkimustyössä ei jatkossa erityisesti korostu digitalisaatioon liittyvät kysymykset emme enää jatkossa mahdu näille maailman parhaiden design-koulujen listoille.

Linkitän sitten tähän juttuun kun olemme listalta pudonneet.

PS. Juttua kirjoittaessani ja linkkejä kerätessäni tuli kiinnitettyä huomiota myös siihen miltä eri koulujen verkkosivut näyttävät ja miten eri koulujen tekeminen muutenkin näkyy verkossa. Verrattaessa Aalto ARTSin verkkosivuja maailman muiden hyvien design-koulujen sivustoihin meinaa tulla itku. Meidän sivusto on ensisijaisesti tiede- ja teknologiayliopiston ja Aalto-korporaation “osasto-sivu” jossa tärkeintä sisältöä ovat kaikenlainen hallinnollinen diipadaapa kun muut design-koulut keskittyvät esittelemään sitä mitä heillä tehdään — tyylikkäästi ja persoonallisesti. Epätoivo iskee sitten kun vertaa miten eri koulujen tekeminen on levinnyt muualle verkkoon. Muihin design-kouluihin verrattuna Aalto ARTS on lähestulkoon näkymätön koulu. Ehkä tämä osaltaan kertoo myös siitä kuinka paljon meillä panostetaan digitaalisaatioon.

Posted by Teemu

This entry was posted in opetus, tutkimus. Bookmark the permalink.

6 Responses to Onko Aalto ARTS:in visio hukassa?

  1. Minna V says:

    Hyvää ravistelua Teemu! Digitalisoitumisen taitojen strategisen kehittämisen pitäisi näkyä enemmän koko Aallossa. Itse pohdiskelin asiaa tutkinnonuudistuksen kynnyksellä https://blogs.aalto.fi/vipu/2011/10/12/maailma-2-0-haastaa-opetuksen/

  2. Anna Arsniva says:

    Myös facebookissa erinomaista keskustelua tästä.

  3. vasra says:

    Koittakaa nyt ymmärtää. Aaltoa johtavat insinöörit, pavunlaskijat ja excel-ekonomit:

    “Science finds, Industry applies, Man conforms.”

    Taide on kaunis piriste siinä sopassa, tapa kerätä goodwilliä ja parantaa powerpointtien ulkoasua.

    Ei suomalaista päättäjää tuolla tasolla tai korkeammalla keskimäärin oikeasti kiinnosta. Poikkeuksia on muutama. Heitä ei ole riittävästi päätöksiin vaikuttamiseksi.

    Pelialakin nähdään insinöörien ja ekonomien temmellyskenttänä Excel-tasolla, missä pyöritellään vaihtotaseen ennusteita. Taiteilijat vääntävät enimmillään graffat. Sekin varmaan nähdään visioissa ulkoistettavan tulevaisuudessa Aasiaan.

    Jos joku haluaa muutosta, suosittelen seuraavaa:

    Ajakaa läpi yksi radikaali muutos tai koulutusohjelman säilyttäminen. Ei kolmea. Yksi.

    Tuottakaa sen avulla ulkomailla menestyviä, palkittuja, rahaa tuottavia, työllistäviä ja muista kouluista kateutta aiheuttavia opiskelijoita, yrittäjiä, taiteilijoita, vaikuttajia ja alan guruja niin, että kaikki pysähtyvät kuuntelemaan.

    Sitten joku kuuntelee. Ehkä.

    Mutta kun ei ole resursseja! Mutta kun ala on niin nuori, mutta kun byrokratia estää, mutta kun, mutta kun…

    Voi, voi.

    Sitten Aaltoa vetävät tulevaisuudessakin insinöörit ja bisness-ihmiset, jotka kokoavat mittakaavakokonaisuuksia, jotka tukevat heille sopivia ajattelumalleja. Oli se sitten järkevää tai ei.

  4. Anna Arsniva says:

    Lohduksi tuonon loppukaneettiin se, että Aallon verkkosivujen uudistus on taas käynnistymässä. Laitan tämän linkin myös verkkoviestintään.

  5. merjah says:

    Oikealla asialla olet Teemu. Tabletit. verkko, älypuhelimet,city screenit yms sisällönjakamisen välineet eivät myöskään näy painotuksissa,saati
    monimediaalinen sisältö verkossa, UGC, blogit, navigaatio, yms puuttuvat opetuksesta tutkimuksesta,käyttäjäkokemuksesta puhumattakaan. Median digitalisoiuiminen on paljonmuutakinkinpelejä.
    MIT Medialab jalkautuu kampukselta kehittämään ihmisten ihmisten pariin toteuttamaan käytännön projekteja.

  6. Oikein asiallinen näkökulma, Teemu – kiitos! Huomioitavaa lienee myös noiden listan kärkikoulujen panostaminen käyttäjään ja sisältöihin: Parsons panostaa voimakkaasti independent game -skeneen ja mm. sosiaalis-kulttuurisen viitekehyksen huomisoimiseen pelisisältöjen kehityksessa, teknisistä korkeakouluista MIT palkkasi 90-luvulla taiteilijoita ja tekijöitä johtamaan useita Media Labin ohjelmia ja Carnegie Mellon on jo perustanut Interactive Entertainment -ohjelmansa (ja -keskuksensa). Olet oikeassa että vuorovaikutteiset, digitaaliset sisällöt on otettava vakavammin koulussamme (ja Suomessa, jossa merkittävä rahoitus edelleen teknologiakeskeistä). ARTS voidaan kehittää vastaavaksi yksiköksi Aallossa kuin ovat nämä suuren rahan amerikkalaiset koulut – ei jäljitellen ‘ameriikkaa’ vaan löytämällä oma paikka (eurooppalainen ja skandinaavinen, taide- ja kulttuuritietoinen ja -myönteinen) kansainvälisessä kentässä. Tästä hyötyvät kaikki laitoksemme, myös elokuva elokuvana ja digitalisoituneena, samoin kuin osana transmediaalista kehitystä, jossa elokuvallinen tarina näyttelee yhtä emotionaalisesti vangitsevaa osaa muiden tarinan maailmaan liittyvien adaptaatioiden (peleistä yhteisöihin) kanssa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *