Maistereita ja maisteriohjelmia, syksy 2012

Aloitellessani kirjoittamaan tänne suomenkieliseen Aalto –blogiini (FlossePosse in English on ensisijainen blogini) noin kaksivuotta sitten mietin, että yksi asia josta haluan kirjoittaa on meiltä valmistuvien maistereiden lopputyöt.

Keväällä 2011 ja syksyllä 2011 kirjoitin töistä yrittäen hieman avata niissä käsitteleviä aihepiirejä. Keväällä 2012 lähinnä listasin töiden otsikot. Nyt huomasin, että syksyllä 2012 valmistuneista töistä en enää kirjoittanut mitään. Tiedän tähän syynkin. Liikaa töitä. Korjataan asia. Nythän on vasta tammikuu.

Syksyllä 2012 meiltä valmistui neljä taiteen maisteria. Tapio Mattilaisen työ käsitteli liikkuvaan 3D kuvaan tehtyjä kokeita visuaalisista tehosteista. Satoko Hinomizun Japan Support Flags -teoksesta osa löytyy verkosta. Vain osa, koska Satokon työ ei ollut pelkästään verkkoteos vaan sisälsi myös erilaisiin näyttelytiloihin suunniteltuja installaatioita. Sara Jacobsenin työ liittyi SoftGIS -menetelmän uudistustyöhön. Osana lopputyötään Sara myös uudisti menetelmässä käytettävän, paikkatietoa hyödyntävän, verkko-/mobiili-palvelun käyttöliittymän. Mikko Toivosen työ on leijalautailua harrastaville suunniteltu mobiilipalvelun konsepti. Tarkemmin näihin ja muihin Aallossa tehtäviin lopputöihin — kanditöistä, maisterivaiheen opinnäytetöihin, lisensiaatintöihin ja väitöskirjoihin — voi tutustua julkaisuarkistossa.

Tässä yhteydessä on hyvä kirjoittaa myös meneillään olevasta maisterin tutkintojen uudistustyöstä. Jostakin tuleva tahtotila näyttäisi Aallossa olevan, että jokaisella korkeakoululla olisi vain yksi maisteriohjelma ja kouluissa olisi sitten useita pääaineita. Voin kuvitella, että meidän koulussa tämä idea saa vastaansa valtavan vastustusryöpyn. TaiK:issa on totuttu siihen, että maisteriohjelmat ovat rakentuneet taideteollisenalan ammateista ja jokaisella maisteriohjelmalla on näin ollut suuri vapaus määritellä oman ohjelmansa sisältö.

Kuultuani tästä olin aluksi minäkin hyvin kriittinen tämän yksi koulu, yksi maisteriohjelma idean suhteen. Mietittyäni asiaa tovin olen ehkä muuttamassa kantaani (Sori Antti I.). Nimittäin kun asiaa ajattelee tarkemmin on meillä tämä tilanne jo nyt, ainoastaan melko heikosti toteutettuna. Kaikki — ja nyt sis kirjoitan ns. entisestä TaiKista — meiltä valmistuneet ovat tutkinnoltaan taiteen maistereita. T.s. tutkintonimikkeen kohdalla emme ole tehneet eroa eri koulutusohjelmista valmistuneiden välillä. Ero on syntynyt siitä millä laitoksella ja mitä oppiaineita opiskelija on opiskellut. En näen suurena muutoksena jos tämän mukaisesti meillä olisi vain yksi maisteriohjelma jossa sitten olisi pääaineita sekä oikeus valita vapaasti sivuaine. Jokaiseen pääaineeseen haettaisiin edelleen erikseen.

Miksi sitten vain yksi maisteriohjelma? Uskon, että tällä tavalla saisimme eri pääaineissa suoritettavien maisterin tutkintojen laatua parannettua. Erityisesti haluaisin nähdä maisterin tutkinnon olevan laadultaan sellainen, että tutkinnon suorittaneilla olisi valmiuksia ravistella omaa alaansa. Tämä taas vaatii sitä, että merkittävä osa tutkintoon kuuluvista opinnoista olisi vaativaa itsenäistä tutkimustyötä ja/tai taiteellista työskentelyä. Tämä kehittää metataitoja, kykyä reflektoida ja arvioida kriittisesti oman alansa toimintaa ja näin myös uudistaa sitä. Tavoitteina nämä toki ovat meillä jo nyt. Yhden maisteriohjelman alla niiden toteuttamisen uskoisin kuitenkin olevan helpompaa.

Mitkä sitten olisivat niitä pääaineita vaikka omalla median laitoksellamme? Alammehan ovat valokuvaus, graafinen suunnittelu, uusi media (New Media), uuden median äänisuunnittelu (Sound in New Media) ja pelisuunnittelu ja tuotanto (Game Design and Production). Kolmea viimeistä opetetaan ja tutkitaan Media Lab Helsinki nimellä tunnetussa yksikössä.

Luontevaa olisi jos laitoksemme pääaineet olisivat jatkossakin lähestulkoon samat. Valokuvaus ja graafinen suunnittelu varmasti pysyisivät entisellään. Media Labin New Media -pääaineen muuttaisin muotoon “Interaction Design”. Laitos viidellä tällaisella pääaineella olisi mielestäni vetovoimainen. Ymmärrän, että Media Labran kolmeen pääaineeseen voi kohdistua paineita lisätä opiskelijamääriä. Minusta se olisi virhe. Suurelta osin näiden alojen työt tehdään ammattikorkeakoulututkinnolla ja ihan hyvin tehdäänkin. Maistereiden puolestaan tulisi olla alansa uudistajia — ihmisiä jotka tulevat koulusta työpaikkaansa ja kysyvät ne ärsyttävät kysymykset: “ai miksi tätä ei voisi tehdä toisin” ja “kenen mukaan”?

Näenkin, että maisteriohjelmassa tulisi yhdistyy oman alan uusimpien ilmiöiden ja muutosvoimien käsittely sekä kursseilla että erityisesti omaehtoisen tutkimus- ja taiteellisen työn kautta. Media Labista viime vuosina valmistuneet ovat mielestäni jo ihan hyviä esimerkkejä tällaisista maisterin tutkinnoista. Onnea heille! Toivottavasti tutkinnosta on hyötyä niin valmistuneille, isänmaalle kuin koko ihmiskunnallekin (Yliopistolaki 2 § Tehtävät).

Posted by Teemu

This entry was posted in maistereita, opetus. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *