Opettaja, olet designeri (ja muita ajatelmia oppimisen tulevaisuudesta ja sen vierestä)

Viime viikon loppupuolisko meni Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa (ITK 2012) konferenssissa Aulangolla. Konferenssin antia tutkimusryhmälleni oli mm. eEemeli-kilpailun Apps4Learning -sarjan voitto TeamUp –prototyypillämme. Siitä jossakin muualla enemmän.

Pidin ITK:ssa alustuksen ja osallistuin keskusteluun oppimisen tulevaisuudesta Meetin.gs :in Teemu Arinan kanssa.

Teemu Arina aloitti kertomalla siitä miten työ ja oppiminen ovat tehokkaimmillaan organisaatioissa jotka kykenevät nopeasti (1) oppimaan toimintaympäristöstään, (2) opimme asiakkailtaan ja yhteistyökumppaneiltaan ja (3) oppimaan toiminnassa ja toiminnasta. Yksittäisen työtekijän (ja oppijan) tehtävänä on toimia sarjassa jossa hän a) kerää informaatiota, b) aistii mikä siinä on relevanttia, c) poimii informaatiosta helmet, d) luo niistä jotakin arvokasta ja jakaa sen muille, ja lopulta e) analysoi onko tällä ollut vaikutusta.

Omassa alustuksessani yritin kommentoida Arinan esitystä ja samalla esittää muutamia ajatuksiani tulevaisuudesta yleensä, oppimisen tulevaisuudesta erityisesti sekä design-ajattelusta opetuksen ja oppimisen suunnittelussa. Olen monesta asiasta samaa mieltä Arinan kanssa. Tosin pelkään hänen mallinsa toteutuksen jäävän usein pelkäksi (tieto)työn uudenlaiseksi rationalisoinniksi jossa ihmisillä ei edelleenkään ole aikaa tehdä asioita jotka johtavat aidosti uusiin “innovaatioihin” ja toiminnan kehittämiseen. Nämä nimittäin edellyttävät aikaa pysähtyä pohtimaan, herkkyyttä, kykyä tehdä eettisiä valintoja sekä laaja-alaista sivistystä.

Oma alustukseni oli kokoelma ajatuksia. Sainkin sen jälkeen osakseni kritiikkiä jonka mukaan siinä ei ollut punaista lankaa. Se piti paikkaansa — etsin vielä punaista lankaa näiden ajatuksien välille.

Aluksi puhuin muutamista kirjoittajista ja kirjoista jotka nousivat ensimmäiseksi mieleen miettiessäni teemaa “tulevaisuus”. Ne olivat Francis Fukuyaman The End of History and the Last Man, Matti Wuoren Titanicin kansituolit ja Kurt Vonnegutin koko tuotanto. Tältä listalta jäivät tällä kertaa pois mm. Ivan Illich, Elinor Ostrom ja Dostojevski — kaikki uskomattomia ihmiskunnan tulevaisuuden pohtijoita.

Kirjallisen alkuni jälkeen puhuin vähän siitä millaisia ovat hyvät oppijat. Tutkimuksien mukaan hyvät oppijat havainnoivat, arvioivat ja säätelevät omaa toimintaansa. He ajattelevat omaa ajatteluaan ja motivaatiotaan — he säätelevät tunteitaan ja käyttäytymistään. Oppiminen siis edellyttää aikaa ajatella. Laaja-alainen sivistys auttaa oppimisessa. Se auttaa uuden tiedon arvioinnissa, sekä omien tunteiden ja toiminnan säätelyssä. Erilaisten näkemyksien ja ajattelutapojen tuntemus mahdollistaa niillä leikkimisen.

Kolmanneksi puhuin kestävän kehityksen kysymyksistä. Opetustoiminnassa meidän tulisi entistä enemmän korostaa kestävää kehitystä — erityisesti sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Näiden juhlavien käsitteiden sisällä on ihan oikeita asioita, kuten pyrkimys saavuttaa maailmanlaajuinen tasa-arvo, terveyttä ja hyvinvointia kaikille, kulttuurien säilyminen ja kehittyminen sekä kaikilla vapautta ja viisautta tehdä kestäviä valintoja. Jos epäonnistumme näissä kestävän kehityksen kysymyksissä, epäonnistumme myös taloudellisen ja ekologisen kestävyyden tavoitteissamme.

Viimeiseksi puhuin designista ja design-ajattelusta: häijyistä ongelmista, designereiden tavasta ajatella, ihmistieteellisestä tutkimuksesta design-työn apuna, ihmisten ymmärtämisestä, osallistavasta suunnittelusta, prototyyppien tekemisen tärkeydestä ja erilaisista tiedonintresseistä. Kokonaisuuden tiivisti mainiosti konferenssi puheenjohtaja Jarmo Viteli, joka huomautti alustukseni jälkeen kuinka opettajat ovat designereita jotka lopulta aika harvoin ehtivät tai jaksavat pohtia kaikkea sitä mitä heidän työhönsä kuuluu.

Kirjoittajana olen huomannut usein sortuvani tyyliin jossa esitän irrallisia ajatuksia ja oletan ihmisten osaavan rakentaa niiden välille yhteyksiä minun selittämättä niitä tekstissäni. Oletan siis ihmisten rakentavan samoja yhteyksiä mielessään mitkä minä olen tehnyt tekstiäni tai paremminkin sen osia kirjoittaessani. Oletan ihmisten lukevan rivien välistä tai oikeastaan niiden takaa.

Nyt huomasin alustuksessani tekeväni juuri näin. Heittelin ilmaan ajatuksia joista olin itse mielessäni rakentanut koherentin kuvan. Tätä kuvaa en tällä kertaa pystynyt välittämään.

Otan tästä opikseni. Jatkossa yritän luoda yhteyksiä. Tässä tekstissä en niitä nyt jaksa tehdä. Lupaan tehdä sen joskus jossakin pidemmässä formaatissa. Oppimista tämäkin.

Posted by Teemu

This entry was posted in opetus, tutkimus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Bookmark the permalink.

3 Responses to Opettaja, olet designeri (ja muita ajatelmia oppimisen tulevaisuudesta ja sen vierestä)

  1. Linda says:

    Sori, taisin olla minä, joka siitä punaisesta langasta mainitsin. Tämä vain siksi, koska heijastui jotenkin puoliselvästi muistiinpanoyritelmääni. Seuraavia koherentteja yhteyksiä odotellessa siis.

  2. Teemu says:

    Kiitos Merja,

    Laitan linkkiä meidän jatko-opiskelijoille — deadlineekin näyttäisi olevan vielä muutama viikko.

    Oletko itse menossa tuonne? Jos niin, kerro minulta Harold Nelsonille terveisiä.

    – Teemu

  3. merja bauters says:

    Katso tämä, menee tuohon “ope suunnittelija”:
    http://www.knowledge-through-design.uni-kiel.de/summer-school-2012

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *