Muotoilupääkaupunki ratkoo häijyjä ongelmia

Kirjoitin jutun design-menetelmistä Kanavaan, Suomen New Yorkeriin :-). Seuraava juttu on siis alunperin julkaistu Kanavassa 8/2011. Sain päätoimittajalta luvan jutun uudelleenjulkaisemiseen tässä blogissa. Kiitos.

Ihmislähtöisen, osallistavan sekä kriittisen ja eettisiä kysymyksiä pohtivan muotoilun tulisi näkyä muotoilupääkaupungin ohjelmassa.

Teollisen muotoilun kansainvälinen järjestö ICSID valitsi loppuvuodesta 2009 vuoden 2012 maailman muotoilupääkaupungiksi Helsingin. Hakijoita oli kaikkiaan 46 kaupungista ja 27 maasta. Helsingin kaupungin muotoilupääkaupunki hankkeessa ovat nyt mukana myös Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti, alueen yliopistot sekä useita yrityksiä. Laajaalainen kiinnostus hanketta kohtaa kertonee siihen asetetuista suurista odotuksista.

Muotoilupääkaupungin yhteydessä on korostettu muotoilun hyödyntämistä myös yhteiskunnallisten toimintojen kuten koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kehittämisessä. Ohjelmassa nähdään designilla olevan ”tärkeä merkitys kaikessa yhteiskunnan, talouden ja kulttuurin kehityksessä”.

Erityisesti ajatus muotoilun (tai designin) keinoista löytää hyviä yhteiskunnallisia ratkaisuja saattaa herättää varsin aiheellisen kysymyksen siitä, mitä nämä keinot sitten oikein ovat.

Onko muotoilulla todellakin jokin sille ominainen tapa lähestyä ja ratkoa ongelmia, jota voitaisiin menestyksellä soveltaa ihmisten arkipäivän, yhteiskunnan, talouden ja kulttuurin kehittämisessä? Onko olemassa sellaisia muotoilumenetelmiä, joista virkamieskunnan ja poliitikoiden, jotka perinteisesti valmistelevat ja päättävät yhteisistä asioista, kannattaa ottaa selvää?

Tieteen, taiteen, tekniikan ja käsityön risteyksessä

Kansainvälinen keskustelu muotoilusta on viime vuosina paljolti liikkunut niin kutsutun design-ajattelun (design thinking) ympärillä. Alan kirjallisuuden laajaa tarjontaa voi keriä auki alkaen vaikkapa liikkeenjohdolle suunnatuista design-ajattelua käsittelevistä teoksista aina erilaisiin oppaisiin, jotka esittelevät muun muassa luovia ongelmaratkaisumenetelmiä. Vaikka tarjonta on kirjavaa, sen perustalla voidaan esittää eräitä yhteisiä näkemyksiä muotoilulle ominaisesta ajattelutavasta.

Muotoilu, kun se ymmärretään laajasti artefaktien, työvälineiden ja toiminnan kokemukseen keskittyvänä suunnitteluna, on luonnollisesti yhtä vanhaa kuin ihmisen yhteisöelämä ja kulttuurit. Tällä tavalla määriteltynä muotoilu on oikeastaan alkuperäisempää ja vanhempaa kuin vaikka tiede tai politiikka. Muotoilu poikkeaakin olennaisesti tieteestä ja toisaalta taas muistuttaa monella tapaa politiikkaa. Keskeinen toimija muotoilussa on ihminen: ihmiset tuotteiden tai palveluiden kanssa elävinä ja toimivina olioina sekä ihmiset maailmansa muuttajina. Toiminta ihmisten jokapäiväisen elämänpiirissä vaatii myös eettisten kysymyksien pohdintaa. Kuten politiikka, muotoilu ei voi olla arvovapaata.

Kun tieteessä tutkitaan maailmaa jotta siitä saataisiin yleinen käsitys, muotoilu on toimintaa, jossa tarkoituksellisesti pyritään muuttamaan maailmaan. Muotoilu hakee uusia tapoja tehdä asioita ja tällä tavalla tarjoaa uusia näkökulmia ja tulkintoja tuttuihin asioihin. Muotoilu tietoisena maailman muuttamisena liittää sen myös läheisesti taiteen tekemiseen. Luovat ja yllättävät ratkaisut, jotka kuitenkin rakentavat kulttuuriselle ymmärrykselle, ovat muotoilun ydintä.

Kulttuurisena toimintana muotoilu voidaan sijoittaa taiteen, tieteen, tekniikan ja käsityön risteyskohtaan. Kuten tieteessä myös muotoilussa on menetelmiä — käytännön kautta hyväksi todettuja tapoja suunnitella. Toisaalta toisin kuin tieteessä, tietyn menetelmän noudattaminen ei ole muotoilussa olennaista. Tieteellisen tutkimuksessa tuloksien validius on suorassa riippuvuussuhteessa käytettyihin menetelmiin. Ideaalisesti ajatellaankin, että tieteessä toinen tutkija toteuttamalla saman tutkimuksen saisi täsmälleen samat tulokset.

Muotoilussa puolestaan käytettävät menetelmät ovat ainakin lähtökohtaisesti merkityksettömiä, jos muotoilun lopputulos on hyvä. Tällä tavalla muotoilu on lähellä taiteen kentällä yleistä ajattelua, jossa korostetaan omaperäisyyttä ja oivaltavuutta. Toisaalta lähestyttäessä muotoilua käsityön ja tekniikan näkökulmasta toiminnassa olennaista on jälleen ongelmanratkaisu ja menetelmät : ratkaisemalla tietyillä tavoilla ongelmia saadaan useimmiten parempi tuloksia kuin joillakin toisilla.

Muotoilu häijyjen ongelmien ratkaisijana

Horst Rittel ja Melvin M. Webber määrittelivät useiden yhteiskunnallisten suunnittelutehtävien olevan niin sanottuja häijyjä ongelmia (wicked problems). Häijyt ongelmat ovat sellaisia, joille ei löydy laskennallista parasta ratkaisua. Ratkaisut eivät siis voi olla joko oikein tai väärin vaan ainoastaan parempia tai huonompia. Näin ollen häijyn ongelman ratkaisuja ei myöskään voida laskennallisesti arvioida. Jokainen häijy ongelma on yksilöllinen, ja ne voidaan nähdä oireena muista ongelmista ja niiden ratkaisuyrityksistä.

Muotoilussa käsiteltävien ongelmien nähdään usein olevan juuri edellä esitettyjä häijyjä ongelmia – vaikeasti hahmotettavia, puutteellisia ja ristiriitaisia. Muodon etsiminen eli muodon luonnosteleminen tekee näkyväksi sen, että jokainen ongelman asettaminen synnyttää uusia monimutkaisempia ongelmia. Jos tavallinen ongelmanratkaisu pyrkii vastaamaan olemassa olevaan haasteeseen esittämällä jonkun ei toivottavan asian muutamista, muotoilu pyrkii lisäämään nykytilaan jotakin sellaista, joka vie asioita parempaan suutaan. Muotoilussa ei voida olettaa jonkun täydellisen työvälineen tai toimintatavan odottavan jossakin löytäjäänsä. Muotoilulla voidaan kuitenkin edistää nykytilaa muuttuman parempaan suuntaan.

Muotoilulle ominaisen lähestymistavan on nähty soveltuvan erityisesti häijyjen suunnitteluongelmien ratkaisemiseen. Muotoilussa yleinen kokonaisvaltainen, luovia ratkaisuja hakeva toiminta voi nähdä häijyjen ongelmien kentän uudella tavalla ja tarjota niihin jopa yllättäviä ratkaisuja. Millaisia menetelmiä muotoilussa sitten käytetään? Voisiko näitä menetelmiä hyödyntää myös perinteisen esineja tuotemuotoilun ulkopuolelle?

Muotoilumenetelmät ovat osa yhteiskunnallista suunnittelua

Viime vuosina muotoilun piirissä erityisenä kehityksen kohteena ovat olleet erilaiset käyttäjä-, asiakas ja ihmislähtöiset menetelmät. Yhteistä näille on pyrkimys luoda tuotteita tai palveluita jotka vastaavat ihmisten todellisiin tarpeisiin. Ihmislähtöinen tuote- tai palvelumuotoilu voidaan karkeasti jakaa neljään toisiaan seuraavaan ja tukevaan vaiheeseen.

Suunnittelu aloitetaan tutustumalla suunnittelumaisemaan. Tavoitteena on selvittää kohteena olevassa yhteisössä tai toimintaympäristössä toimivien ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia sekä toimintaan yleisesti liittyvä trendejä ja tulevaisuuskuvia. Tavoitteena on saada kokonaiskuva ihmisistä sekä tunnistaa heidän toimintaan liittyviä haasteita. Esimerkiksi lasten päivähoidon muotoilussa voitaisiin tutkia varhaiskasvatuksen tavoitteita ja pyrkiä määrittelemään millaisia ongelmia näiden tavoitteiden saavuttamiseen liittyy.

Suunnittelunmaiseman selvittämistä jatketaan osallistavalla suunnittelulla, jossa alustavia haasteita lähdetään ratkaisemaan yhteisissä työpajoissa yhdessä kyseistä tuotetta tai palvelua käyttävien ihmisten kanssa. Yleensä osallistavan suunnittelun työpajoissa keskustellaan, luonnostellaan ja rakennetaan tuote- tai palvelumalleja. Olennaista on, että toiminta keskittyy konkreettisten tuote- tai palveluideoiden luomiseen. Esimerkiksi lasten päivähoitoon keskittyvässä osallistavan suunnittelun työpajoissa voitaisiin ideoida videoneuvottelua käyttävä, ammattikasvattajan vastaanotto.

Osallistavan suunnittelun työpajoissa kehitettyjä ideoita jatkojalostetaan tuoteja palvelusuunnitteluna, jossa alan ammattilaiset arvioivat esitettyjä ideoita ja rakentavat niistä ensimmäisiä malleja. Tässä vaiheessa osallistujien esittämät ajatukset käännetään muotoilu- ja suunnittelukielelle, kuten nopeasti luoduiksi luonnoksiksi ja pienoismalleiksi. Esimerkiksi päivähoitoon ideoiduista parannuksista voitaisiin tässä vaiheessa luoda esitysmateriaalia, joka selittäisi miten uusi palvelu voisi käytännössä toimia.

hmislähtöisessä palvelumuotoilun neljännessä vaiheessa keskitytään toiminnallisten mallien eli prototyyppien rakenteluun. Tässä vaiheessa pyrkimyksenä on kerätä tietoa asiakkaan todellisesta kokemuksesta uuden parannetun toiminnan käyttäjänä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen video-neuvottelulla toimivaa ammattikasvattajavastaanottoa voitaisiin kokeilla rajatun asiakaskunnan kanssa Skype-puheluiden avulla.

Numeroiden rinnalle tarvitaan eläviä ihmisiä

Jokaisesta vaiheesta voidaan tunnistaa yksi yhteinen piirre. Niissä kaikissa pyritään testaamaan uusia ajatuksia, tuoteideoita ja palvelumuotoja. Muotoilulle ominaista onkin jatkuva testaaminen. Epäonnistuminen varhain on aina parempi vaihtoehto kuin myöhemmin. Muotoilupääkaupungin kokeilujen ja testaamisen myötä tuotteet ja palvelut saavat hiotun muotonsa.

Helsingin muotoilupääkaupunkihankkeen yhteydessä muotoilua on pyritty irrottamaan sen alkuperäisestä arkkitehtuurin ja tavaramuotoilu perinteestä. Merkkinä irtiotosta voidaan osaltaan nähdä halu käyttää englanninkielistä laaja-alaisempaa design-käsitettä suomenkielen muotoilun sijaan.

Kun muotoilu (tai design) ei enää ole vain arkkitehtuuria ja tavaramuotoilua, tulee katse kääntää menetelmiin. Vaikka muotoilumenetelmät eivät ole vakiintuneita, voidaan nykyaikaisesta muotoilutoiminnasta ja -tutkimuksesta tunnistaa joitakin menetelmällisiä opinkappaleita. Näitä ovat esimerkiksi edellä esitetyt ihmislähtöinen suunnittelu, osallistava suunnittelu, audio-visuaalisten suunnitteluvälineiden hyödyntäminen, mallien rakentaminen ja niiden testaaminen.

Väheksymättä niin sanottua tietoon perustuvaa päätöksentekoa voidaan kysyä ovatko yhteiskunnalliset ja muutkin suunnitteluhaasteet usein enemmänkin häijyjä ongelmia kuin laskennallisesti ratkaistavia helppoja ongelmia?

Yhteiskunnallisen päätökset vaikuttavat ihmisten arkeen. Muotoilumenetelmien avulla, numeroiden rinnalle, voidaan tuoda eläviä ihmisiä, heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Ihmislähtöisen, ihmisiä toimintaan osallistavan sekä kriittisen ja eettisiä kysymyksiä pohtivan muotoilutoiminnan olisi hyvä näkyä muotoilupääkaupungin ohjelmassa. Tällä tavalla vuodella voisi olla myös myönteisiä kauaskantoisia vaikutuksia.

Posted by Teemu

This entry was posted in yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Bookmark the permalink.

One Response to Muotoilupääkaupunki ratkoo häijyjä ongelmia

  1. Ville says:

    Teemu, en tiedä onko sulla aikaa, mutta olisi todella kiinnostavaa, jos ehtisit arvioida muotoilupääkaupunkivuoden konkreettista “impactia” kriittisesti vuoden mittaan.

    Suomalainen muotoilu ja muotoilumenetelmien käyttö tarvitsee kriittistä palautetta!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *