Maisema-arkkitehti lajinsa ulkopuolella – Pohdintoja eläintarhasta suunniittelutehtävänä.
30.11.2021
Tietosanakirjan mukaan maisema-arkkitehdin pyrkimyksenä on sovittaa ihmisen ja luonnon toimintaa toisiinsa, luomaan uutta maisemaa ja hoitamaan vanhaa. Pääasiassa suunnittelun tehtäväkenttä muodostuu siis ulkotiloista, joiden käyttäjänä toimii ihminen. Tässä mielipidekirjoituksessa pohditaan mitä eläinlähtöinen suunnittelu voisi tarkoittaa, kun suunnittelutehtävänä on rakentaa mielekäs maisema eläimelle tiukkojen raja ehtojen sanelemana ja onko se ylipäätään mahdollista.
Idea tähän kirjoitukseen kumpusi 29.11. maisema-arkktiehtiopiskelijoiden kesken käydystä keskustelusta, jossa pohdittiin kuinka meidän tulisi huomioida niiden aistimaailmaa, joiden aisteja emme voi itse varmuudella kokea? Lisäksi väiteltiin siitä Kuinka maisema-arkkitehdit voisivat vaikuttaa aistimaailmaan?
Eläintarha tarkoittaa aluetta, jossa eläimiä pidetään yleisön nähtävänä ja jossa turvataan kunkin uhanalaisen lajin säilyvyys. Eläintarhojen arkkitehtuuriin vaikutti 1900-luvun alussa saksalainen Carl Hagenbeck, joka suunnitteli eläintarhaansa eläinten alkuperäisympäristöjä vastaavia alueita. Hän jakoi ensimmäisenä eläimiä alueellisin perustein ja suunnitteli aitauksia, joissa ei ollut kaltereita. Hagenbeck tunnisti siis, että eläimen aistimaailman ja -maiseman ymmärtäminen vaatii ikään kuin eläytymistä siihen, minkälaisen ympäristön/maiseman eläin kokee omakseen. Toisin sanoen, kun suunnitellaan tilaa ja elinympäristöä eläimille suunnittelijan täytyy olla jatkuvassa yhteistyössä eläinlajin biologiantuntijoiden kanssa ja sisäistää maisema, jossa eläinlaji alkuperäisesti toimii. Totta kai monien eläinten luontaiset reviirit ovat huomattavasti suurempia kuin aitausten tilavaraukset, mikä tekee suunnittelutehtävästä valmiiksi haastavan ja epäeettisen. Haluan uskoa kuitenkin, että onnistuneella eläintarhasuunnittelulla voidaan ehkäistä, vaikkakin hyvin pienissä määrin kuudetta sukupuuttoaaltoa ja saattaa ihmisten tietoisuuteen ympäristömme tämän hetkinen hätätila.
Responses