Sveitsin luonnonmukaisesta tyylistä

Tekstistä  ”Made in Switzerland – Swiss landscape architecture in the 20th century”  käy ilmi, että Sveitsin maisema-arkkitehtuurissa 1900-luvulla on pääpiirteittäin vaihdellut kaksi erilaista suuntausta. Toinen on eräänlainen formaalinen muototyyli ja toinen taas luonnonmukainen tai luontoa jäljittelevä puutarhatyyli. Luonnonmukaiseen tyyliin olen törmännyt jo aloittaessani seminaariesitelmääni Koepfli Partner Landschaftsarchitektenista. 2012 kilpailun voittanut Himmelrich-Bleicherpark Lucernessa on saanut inspiraationsa Sveitsin vuoristomaisemasta. Tämä projekti edustaa luontoa jäljittelevää tyyliä.

Himmelrich-home-Innenvisuali

Ideakuvastokin sisältää kuvastoa Sveitsin vuorimaisemasta.

Himmelrich-Claridenstarsse2-home

Artikkelissa ennakoitiin nykyisen jäykän muototyylin saavan tulevaisuudessa vielä vastapainoa luonnonmukaisesta tyylistä. Tämän projektin perusteella näyttää kuitenkin siltä, että luontotyyli ei nytkään ole kuollut. Vuoristomaisen identiteetti on ollut merkittävässä roolissa suunnittelussa. Projekti itse ei kuitenkaan sijaitse vuoristomaisemassa.  Seuraavassa kuvassa projektin sijainti (Lucerne Neustadt) Google Mapsissa.

Himmelrich

Kuten näkyy, projekti sijaitsee laaksossa. Mietin siis, miksi juuri tähän projektiin on valittu inspiraatio vuoristomaisemasta. Ehkä kyse on siitä, että kaupunkien keskellä luonnonmukaisuus on niin harvinaista, että sitä halutaan keinotekoisesti tuoda sinne. Sveitsin identiteettiä antavien vuoristomaisemien pelätään jäävän liian kauas ihmisten arjessa, jos ne jäävät pelkästään fyysisesti vuoristoon. Jonkinlaista ”kotimaatyyliä” projektissa joka tapauksessa on läsnä.

Ensireaktioni suunnitelmaan kuitenkin oli, että onpas aika kliseinen suunnitteluperuste. Kaiketi sillä on kuitenkin maan kansalaisille jokin erityinen merkitys, jos se on valittu suunnittelukilpailun voittajaksi. Tekstin ”Made in Switzerland – Swiss landscape architecture in the 20th century” perusteella kotimaan identiteettiä toistavalla luontotyylillä on pitkä perinne, joten ehkäpä minusta ei ole maan perinteitä arvostelemaan. Joka tapauksessa koen, että tässä projektissa on kyse nimenomaankin oman kansallisidentiteetin vankistamisesta.

diagrams-15

Tekemäni kaavion mukaan kansallisidentiteetti näyttäisi olevan kyseisessä projektissa tärkeä arvo. Tämä arvo määrää sen, että paikalliset vaikutteet vahvistuvat ja näkyvät suunnitelmassa, kun taas globaalit vaikutteet eivät näy ollenkaan. Sveitsin vuoristomaisemaidentiteetti siis heijastuu suunnitteluun.

Toisekseen viime luennolla pyydettiin miettimään, onko jotain yhteyttä turismin suuntauksella Sveitsin vuoristoon ja munkkien erakkotoiminnassa vuoristossa. Näkisin, että on. Molemmissa ”etsitään itseään” tietyllä tavalla. Ihmiset haluavat vapautta ja päästä pakoon yhteiskunnan paineita, jotta voivat nähdä itsestään jotain uutta. Jotain syvää ja primaalista, mikä ei ole riippuvaista muista ihmisistä. Ehkä he haluavat päästä kosketukseen itsensä kanssa. Ehkä he haluavat kosketuksen myös johonkin itseään suurempaan. Johonkin suurempaan ja sakraaliin, jota jylhä vuoristo edustaa.

Katsoisin, että vuoriston ihannoinnin taustalla on sekä turisteilla että munkeilla jonkinlainen kosketus sen primaaleihin arvoihin, joita ovat luonto ja pyhyys. Ihmiset haluavat päästä alkuperänsä lähteille, ja vuoristot ovat nykyään yksi harvoista ympäristöistä, jossa alkuperäistä luontoa on säilynyt. Mutta sen lisäksi he haluavat ylittää itsensä ja oman alkuperänsä. Vuoristo tarjoaa myös haasteita. Vuoristossa he voivat löytää oman itsensä ja sen lisäksi jotain vielä parempaa. Vuoristossa he toivovat löytävän itsensä parhaimmillaan, eräänlaisen ideaalikuvan itsestään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *