Ensimmäisen kerran jälkeen

Mielikuvat Sveitsin vuoristomaisemasta – vaarallinen vai ihanteellinen luonto?

Mietin, miten mielikuvani Sveitsin maisemista on muuttunut seminaariesitelmät kuultuani. Mielikuvissani Sveitsissä on kukkaisia laaksoja, joissa on söpöjä pieniä mökkejä, ja rinteitä, jossa turistit harrastavat laskettelua. Nämä ennakkokäsitykset toistuivat myös monissa Sveitsiä käsittelevissä fiktiivisissä teksteissä. Huomiot Sveitsin vuoristosta sota-ajalta; miten vuoristo on vaarallinen ja toiminut vaikeasti ylitettävänä esteenä, ovat kuitenkin sellaisia, mitä en ollut tullut ajatelleeksi. Vuoristo on vaarallinen edelleen; lasketteluonnettomuuksissa voi loukkaantua vakavasti, ja maanvieremät ovat tappaneet ihmisiä. Vuoristolla on siis myös synkempi puolensa, mikä ei vastaa alkuperäistä mielikuvaani.

Seminaariesitelmissä minua kiinnosti erityisesti huomio Rousseaun tekstissä siitä, miten päähenkilölle luonto on pakopaikka yhteiskunnalta. Yhteiskunta ja luonto aseteltiin vastakkain myös muissa teksteissä – erityisen voimakkaasti Pikku-Heidissä. Luonnon vaarallisuudesta ei näissä kansallisromanttisissa teksteissä ole häivähdystäkään. Vastakkain asetellaan luonto ja yhteiskunta, joista luonto koetaan hyvänä ja aitona, ja yhteiskunta jotenkin turmeltuneena. Kuten on jo todettu, myös luonto on kuitenkin karu ja julma.

Hienoa luonnossa onkin se, että luonnossa elävä ei ole niinkään riippuvainen yhteiskunnasta, vaan luonnosta itsestään. Sitä ehkä Rousseau tavoitteli – luonnon keskellä voi olla yhteiskunnan kahleista vapaa, oman onnensa herra. Onnistut tai epäonnistut, kaikki riippuu sinusta. Mutta tarkoittaako vapaus silti onnea? Ei välttämättä.

Joissakin teksteissä luonnon karuus ja vaarallisuuskin olivat edustettuina, kuten kirjassa, jossa Sherlock Holmes oli pudonnut ja kuollut rotkoon. Myös lukemassani kirjassa Ahneiden pidot luonto ja ihmisen luoma prameus oli aseteltu vastakkain siten, että luonto oli vaarallinen, kun taas prameus oli se, mitä useimmat teoksen henkilöt tavoittelivat. Kauniit puutarhat ja prameat hotellit kaikki edustavat ihmisten yritystä hallita luontoa – hallitsemalla luontoa sen vaaralliset elementit saadaan pidettyä aisoissa.

Onko luonto siis jotain puhdasta ja koskematonta? Vai onko se jotain vaarallista ja arvaamatonta? Teoksista välittyi ainakin nämä kaksi erilaista kuvaa luonnosta. Näkökulmasta riippuu, tulisiko luontoa arvostaa sellaisenaan vai tulisiko sitä hallita.

Mielikuvan vaikutus suunnittelutyöhön

Itse ehkä näen asian siten, että tulevassa suunnittelutyössäni maisemaa nimenomaan tulee jossain määrin hallita (muuten tuskin tekisin suunnittelutyötä ollenkaan). Suunnittelutyössä tulee ottaa huomioon vuoristomaiseman vaarat ja minimisoida niiden vaikutusta, jotta Sveitsin luonnon hyvät puolet päästään tuomaan esiin. Luonto siis voi sisältää sekä vaarallisia että ideaalisia elementtejä – ja minimisoimalla vaarallisten ja epämiellyttävien tekijöiden vaikutusta luonnon parhaat puolet pääsevät loistamaan.

Lisähuomioita kulttuurimaisemakonseptista

Edelliseen tekstiini lisäyksenä haluaisin vielä sanoa, että tekstin Landscape change: The influence of external cultural forces (Elizabeth Brabec, 2004) mukaan nykyään on vallassa suuri globalisaation voima. Kaiken globalisoituminen on johtanut siihen, että alueet, joita globalisaatio ei ole koskettanut, halutaan säilyttää, koska alkuperäinen kulttuuri on vaarassa hävitä. Tämä siis vielä lisäyksenä aloitustekstiäni varten tekemiini kaavioihin:

diagrams-15

Täytyy siis huomioon myös yhteiskunnan arvot, kun katsotaan, mitä kopioidaan ulkomailta, ja mitä taas säilytetään omasta maisemasta. Tekstin mukaan neoklassismin aikaan USA:ssa kopioitiin ranskalaisia parterripuutarhoja, koska ne edustivat valtaa ja varakkuutta, ja USA:ssa taas siihen aikaan arvostettiin valtaa ja varakkuutta. Se, millaisia vaikutteita haetaan, riippuu siis ennen kaikkea yhteiskunnan arvoista.

Nykyään taas arvostetaankin enemmän juuri paikallisuutta ja autenttisuutta vastavoimana globalisaatiota vastaan. Tämä selittää, miksi globaaleja vaikutteita haetaan ja arvostetaan vähemmän, ja ”paikan henki” on suuressa voimassa.

Tiedon etsimisen tehtävä

Minusta on liioteltua sanoa, että kaikkien tekstilähteiden tulisi olla painettuja kirjoja tai artikkeleita. Googlellakin voi löytää luotettavia tiedonlähteitä. Joitakin fyysisiä ja luotettaviakin julkaisuja jaetaan myös netissä. Lisäksi jotkin nettisivut voivat olla virallisia kanavia julkaisuille, esim. ETH Zurich -yliopiston nettisivut, ja julkaisut saattavat olla saatavilla pelkästään nettijulkaisuina. Mutta tekeekö se niistä epäluotettavia? Ei, jos julkaisualustana toimivan nettisivun kredentiaalit ovat kohdallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *