Kurssin aloitus

Käyn yhtä aikaa kurssia Juanjo Galasin järjestämää kurssia Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu (Management and Conservation of Cultural Landscape). Kurssilla käymämme keskustelut ja tekstit, joihin tutustumme, näyttävät tukevan hyvin myös Sveitsin kulttuurimaiseman käsittelyä. Valitsin Kulttuurimaisema-studiolle esiteltäväksi tekstin The Cultural Values Model: An integrated approach to values in landscapes (Janet Stephenson, 2007). Kulttuurimaisema-studiossa käsitelty artikkeli auttoi minua myös ymmärtämään tällä kurssilla esiteltäväksi valitsemieni kirjojen Ahneiden pidot ja Läpinäkyväisiä maisemakuvauksia ja niihin sisältyviä merkityksiä ja aineettomia arvoja.

Cultural Values Model -tutkimusartikkeli kertoo siitä, miten aineettomat arvot; muistot, tarinat ja paikkoihin liittyvät tuntemukset voidaan ottaa niitä jäsentävän mallin avulla paremmin huomioon. Artikkelin mukaan ilman aineettomien arvojen käsittelyyn liittyvää mallia ne on liian helppoa sivuuttaa spirituaalisena huuhaana tai intuitiivisena mututuntumana.

Lainasin ennen joulua myös kirjan Ecology, community and delight; sources of values in landscape architecture. Haluan siis pohtia, mitä arvoja haluan luoda tai ylläpitää maisema-arkkitehtuurin alalla. Miksi maisema-arkkitehtuuri on tärkeää?

Kulttuurisidonnainen maisema-arkkitehtuurinäkökulma

Tehdessäni Kulttuurimaisema hoito ja suojelu -studiota olen jo päässyt pohtimaan maisema-arkkitehtuurin kulttuurisidonnaisuutta ja asioita, jotka vaikuttavat maiseman kokemiseen. Liitän oheen muutaman MAR-E1021 -kurssia varten tekemäni kaavion.diagrams-02Ensimmäisenä on kaiken pohjana oleva yksinkertaisin konsepti. Ympäröivä maisema vaikuttaa siihen, millaisia mielikuvia maisemasta muodostetaan. Mutta maisemasta olevat mielikuvat vaikuttavat myös siihen, miten maisemaa muokataan. Tämä on konsepti, josta on ollut puhetta Kulttuurimaisema-studiokurssilla. Haluaisin kuitenkin lisätä siihen jotain:diagrams-12Sykliseen vuorovaikutukseen tulisi ottaa mukaan konsepti ideaalista maisemasta. Ideaaliin maisemaan ei vaikutakaan pelkästään paikallisen maiseman mielikuva, vaan myös mielikuvat muiden maiden maisemista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että omasta maisemasta etsitään jotain, mikä erottaa sen muista – kuten yleisesti tehtiin romantiikan ajan nationalismihumussa. Oleellista tällöin onkin oman maiseman mielikuva suhteessa muiden maiden maisemamielikuviin.

Nykyäänkin globaalit mielikuvat maisemista vaikuttavat suuresti siihen, millaista maisema-arkkitehtuuria tehdään. Tai kuka voi väittää, että ei olisi koskaan ottanut inspiraatiota esimerkiksi kuuluisien tanskalaisten maisema-arkkitehtikohteiden muotokielestä?

Maisema muokkautuu siis jatkuvasti ideaalisten maisemakuvien ajamana, ja maisemamielikuva muotoutuu tällöin uudelleen ja uudelleen. Mielikuva maisemasta on jatkuvasti syklisessä prosessissa. Tietyn ajankohdan maisemamielikuvaa ei voi erottaa ainoaksi oikeaksi mielikuvaksi tietystä maisemasta. Tämä kulttuurimaiseman jatkuva muutos tulisi ottaa huomioon tällä kurssilla.

The Cultural Values Model

The Cultural Values Model: An integrated approach to values in landscapes (Janet Stephenson, 2007) antaa lisää syvyyttä tulkinnoille maisemasta. Otan siitä pienen tiivistelmän tällekin kursille mukaan, sillä se liittyy myös kulttuurimaisemakonseptiin. Artikkelissa kulttuurimaisemakonseptiin otetaan mukaan otetaan myös aikaulottuvuus ja maisemaa tarkastelevien ihmisten läheisyys maisemaan.diagrams-08Kokijan läheisyyden maisemaan ja hänen suhteensa maisemaa koskevaan tietoon olen tiivistänyt yläpuoliseen kaavioon. Tämän mukaan maisemalle ulkopuoliset voivat tarjota tieteellistä tietoa maiseman historiasta, geologiasta ja esim. visuaalisista arvoista. Sisäpiiriläiset eli maisemassa asuvat ihmiset taas voivat tarjota tarinoita, kokemuksia ja tuntemuksiaan maisemasta. Tätä seuraava kaavio selventää joidenkin artikkelissa esiintyvien keskeisten termien suhteita:diagrams-11Kaavio kertoo, että expertit voivat tarjota tietynlaisia käsinkosketeltavia tietoja, mutta nämä tiedot jäävät aina vajavaisiksi aineettomien arvojen suhteen. Konkreettista tietoa ovat esimerkiksi ekologia, väestötiedot, geologiset tiedot. Osittain expertit voivat tarjota tietoa myös aineettomista tiedoista kuten estetiikasta ja historiasta. Mutta The Cultural Values Model esittää, että aineettomien tietojen täydentämiseen tarvitaan aina paikallisten näkemyksiä ja kokemuksia.

Kaaviossa käsitellään myös artikkelissa julkituotua aikasuhdetta. Aikasuhdeteorian mukaan nykyisyyden aineettomat arvot nähdään ja koetaan helpoiten. Nämä pintapuoliset arvot on helppo esimerkiksi turistinkin nähdä (present – intangible values -osaston arvot). Turistikin saa siis helposti jonkinlaisia kokemuksia maiseman nykyisestä tilasta. Expertit taas voivat tuottaa helpoiten tietoa maiseman nykyisestä ja menneestä konkreettisesta tilasta (tangible values – present and past). Aineettomat arvot menneisyydessä (past – intangible values), joita voi kutsua myös piilotetuiksi arvoiksi, kirjoittajan mukaan ”embedded values”, taas vaativat eniten tiedon hakemista paikallisilta ihmisiltä. Historioitsijoidenkin tiedon täytyy aina perustua paikallisten ihmisten tietoihin kuten paikallisten tuottamiin teksteihin tai objekteihin. Menneisyyden aineettomien arvojen voisi sanoa siis kumpuavan kokonaisuudessaan paikallisilta ihmisiltä. Artikkeli kehottaa ottamaan huomioon paremmin myös nykyisten paikallisten tiedot maiseman tarinoista – historioitsijoiden tiedot perustuvat usein edesmenneiden paikallisten teksteihin.

Tässä vaiheessa minun on huomioitava aikasuhdeteorian paralleelisuus teokseen Läpinäkyväisiä, jota olen lukenut tätä Sveitsi-studiota varten (pääteoksenani perehdyin kuitenkin teokseen Ahneiden pidot). Teos kristallisoi minussa The Cultural Values Modelin tuottaman ajatuksen aikasuhteista. Läpinäkyväisiä-teoksessa keskitytään siihen, miten kaikella on aina jokin näkymätön menneisyys, niin konkreettisessa kuin tunteellisessakin mielessä – juuri kuten The Cultural Values Modelissa.

Suhteeni Suomen oloista poikkeaviin maisemiin

Green Area Planning

Kuten mainittua, Juanjon järjestämä Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu on tähän saakka tukenut mainiosti tämän Sveitsi-studion aloitusta. Myös aiemmin käymäni Juanjon järjestämä kurssi, Viheraluesuunnittelu (Green Area Planning) oli hyödyllinen pohjustamaan tiedon hankkimista ulkomailta. Kurssilla teimme parini kanssa viheraluesuunnitelmaa Latvian Riikaan. Jussi Virta esitteli meille kurssilla ystävällisesti, miten Open Street Mapista voi saada QGIS-ohjelmalla paikkatietoaineistoja kurssikartastojen pohjaksi. Kirjallisen tiedon hankkimiseen havaitsimme tietenkin, että Google on loistava apuväline, eikä Google Translatestakaan ole haittaa. Tietoa voi löytyä muun muassa kaupungin omilta nettisivuilta, mutta ikävä kyllä kaikki tieto ei ole aina valmiiksi englanniksi, joten mikä tahansa käännös vie oikeaan suuntaan. Kurssilla Juanjo järjesti meille myös Skype-sessiot kaupungin virkamiesten kanssa. Oikeastaan voisin sanoa, että juuri tekemämme haastattelut antoivat meille eniten oleellista tietoa suunnittelukohteestamme.

Lappsetin Jyväskylän kisa

Juuri ennen tämän kevään studioiden tekemistä aloitin tekemään Lappsetin kisaa Jyväskylään, ja inspiroiduin erityisesti japanilaisista puutarhoista ja kiinalaisesta valonjuhlasta. Kisassa toivottiin nimittäin kiinnitettävän huomiota Valon Kaupunki – konseptiin. En tehnyt koskaan kisaa loppuun, mutta se inspiroi minua pohtimaan syvällisemmin eri kulttuurimaisemien välistä suhdetta. Miksi inspiroiduin Kiinasta ja Japanista? Onko muiden kulttuurien maisemista inspiroituminen sallittu lähtökohta suunnitelmalle? Epävarmuus lähtökohtieni pätevyydestä (ja ajan loppuminen) johti siihen, etten tehnyt kisaa loppuun. Kisan innoittamana tein kuitenkin myös seuraavan kaavion ajatusprosesseistani:

diagrams-06

Teoriani mukaan siis mm. japanilainen maisema vaikuttaa siihen ideaalimaisemaan, joka minulla on päässäni. Haluaisin toistaa päässäni olevaa ideaalimaisemaa, minkä vuoksi haluaisin tuoda myös suomalaiseen maisemaan japanilaisia tai kiinalaisia vaikutteita. Esimerkiksi Krista Muurinen kuitenkin opettaa, että suunnitelman konseptin tulisi perustua kyseisen paikan lähtökohtiin paikallisella tasolla. Mietin kuitenkin, että eikö globaalimman tason voisi myös ottaa huomioon? Entä jos paikalliselta tasolta ei löydykään mitään arvokasta ja hyvää, johon suunnitelman konseptin voi perustaa? Eikö silloin kannattaisi tähdätä pikemminkin ideaaliseen maisemaan perustuvaan konseptiin, eikä konseptiin, joka perustuu mielikuvaan epätäydellisestä ja rujosta maisemasta?

Ideaalimaisema on kuitenkin varmasti jokaisella ihmisellä päässään eri, joten siinä mielessä en voi sanoa, että minulla olisi yksinoikeutta sanoa, minkälainen Suomen maiseman tulisi olla. Ehkä tulisi käyttää laajemmin osallistavia metodeja, jotta voisi selvittää, mihin suuntaan Suomen kansakunta yleisesti haluaa maisemaansa kehittää. Eikö kuitenkin maisemassa eniten aikaansa viettävien mielipiteet tulisi ottaa suunnittelussa huomioon? Itse haluaisin tietenkin uskoa, että kaikki haluavat tietenkin samanlaisia japanilaisia puutarhoja kuin itsekin haluaisin. Mutta osallistavalla suunnitteluprosessilla päästäisiin tätä oletusta pidemmälle.

Teekkarispeksi

Tämä on nyt kolmas vuosi, kun olen mukana tekemässä Teekkarispeksiä, teekkareiden järjestämää musikaalista näytelmää. Olen jälleen graafisen suunnittelun tiimissä, kuten yleensä. Viime vuonna olin graafisen suunnittelun tiimin (eli AD-tiimin) pomo. Viime vuoden teema oli Atlantis 1860, joka sijoittui 1860-luvun Englantiin ja tämän vuoden teema on Viimeinen sinfonia, joka sijoittuu Espanjaan. Aina vieraan maan kulttuuria ja vieraita aikakausia lähestyttäessä aluksi nojataan stereotypioihin, jotka useimmilla ihmisillä ovat melko samankaltaisia. Eläytymistä kuitenkin auttaa esimerkiksi ideakuvaston kerääminen 1800-luvun Englannista tai espanjalaisesta kulttuurista. Ilman totuuspohjaa ideat jäävät usein liian epämääräisiksi toteuttaa tai jäävät todella stereotypiselle tasolle. Keskivertokatsojaa tämä ei ehkä haittaa. Mutta yksityiskohtiin perehtyminen kuitenkin tuo todentuntua, joka auttaa katsojaakin eläytymään tarinaan.

Parasta vieraissa kulttuureissa onkin ehkä juuri niiden mysteerisyys; se, että tiedyt tiedot puuttuvat. Tiedot ikävystyttävistä arkipäiväisistä asioista puuttuvat. Pelkästään poikkeavat ja kiinnostavat tiedot tulevat tietoisuuteemme. Tämän vuoksi ehkä maisemamielikuva vieraista maistakin onkin usein prameampi kuin omasta kotiympäristöstä – vieraiden maiden epäkohdista kuten haisevista jätekatoksista ei ole niin konkreettisesti tietoinen kuin omassa ympäristössään.

Yhteenveto

Yhteenvetona minusta tätä studiota lähestyessä minun täytyisi olla normaalia tietoisempi sisäisistä maisemamielikuvistani, ideaalimaisemistani ja myös muiden ihmisten maisemamielikuvista Sveitsistä ja siitä, miten Sveitsi sijoittuu globaaliin maisemakuvastoon. Miten Sveitsistä syntyvät maisemamielikuvat vertautuvat muiden maiden maisemamielikuviin? Mikä on Sveitsin erityisluonne, joka erottaa sen muista? Suunnitellessa Sveitsiin minusta tulee huomioida, että Sveitsin erityisluonteen hyviä puolia ei kadoteta. Mutta minusta ei kuitenkaan tulisi myöskään rajoittua pelkästään jäykkään maisemamielikuvaan Sveitsistä, vaan tavoitella jonkinlaista ideaalimaisemaa, jossa Sveitsin huonot puolet pyyhitään pois. Mikä tämä tavoiteltava ideaalimaisema on Sveitsin tapauksessa? Se jääköön studion aikana selvitettäväksi.

Uskon myös, että Kulttuurimaisema-studiosta tulee jatkossakin olemaan hyötyä tämänkin studion aihepiirien käsittelyyn. Minusta lukemani artikkelin Cultural Values Modelin sanomaa ei kannata unohtaa: Paikallisilla on tarjottavanaan tärkeitä tarinoita ja kokemuksia maisemastaan. Kuitenkin myös experttien näkemykset maiseman nykyisestä ja menneestä konkreettisesta tilasta ovat tärkeitä. Lukemieni asioiden pohjalta voin sanoa, että minusta kaunokirjallisiin teoksiin tutustuminen, joissa Sveitsin maisema esiintyy, on mainio lähtökohta kurssille. Odotan innolla, mitä muuta studiolla on tarjottavanaan.

Digitaalisen osuuden sisällyttäminen kurssiin kuulostaa myös kiehtovalta. Olen opettanut Arkkitehtuurin laitoksella muutamaa IT-kurssia, joten odotan tätäkin osuutta innolla.

One thought on “Kurssin aloitus

  1. Pingback: Alppien lumihuippujen lumoissa | MAR-E1009, Sveitsin arkkitehtuuri ja maisema 2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *