Mietteitä kurssista

Kurssi opetti minulle ennenkaikkea sen, miten ja minkälaista materiaalia vieraasta maasta on mahdollisuus löytää. Sveitsi oli lähteiden ja datan suhteen todella hyvä kohde: tekniikka ja osaaminen on tasokasta, tarjolla on paljon informaatiota ja dataa ihmisten vapaasti käytettävissä. Kohde on myös kohtuullisen lähellä Suomea, joten meilläkin uutisoidaan ja seurataan muita Euroopan maita melko aktiivisesti.

Oli myös kiinnostavaa sukeltaa täysin uuteen kulttuuriin, maisemaan, ilmastoon ja erityisesti vuoristoon ja maanmuotoihin, jotka ovat kaukana kotimaan olosuhteista. Olen itse ollut Espanjassa vaihto-opiskelemassa ja olisin todella kiinnostunut tekemään myös työharjoittelua ulkomailla. Uneksin jatkuvasti siitä, kuinka lämpimämmissä ja aurinkoisemmissa maissa esimerkiksi kasvilajien runsaus ja kasvukausi ovat Suomen ankaria oloja runsaasti laajemmat ja luovat suunnittelijalle paljon enemmän mahdollisuuksia.

Toisaalta kurssin jotkin osa-alueet olivat kaukana meidän realismista, ja esimerkiksi kaukana siitä minkälaista työtä todellisuudessa maisema-arkkitehdit kotimaisissa toimistoissa useimmiten tekevät. Tulevaisuudessa tietokone- ja esimerkiksi mallinnustaidot tulevat varmasti olemaan nykyistä tärkeämmässä asemassa. Tällä hetkellä en ole ollenkaan tyytyväinen laitoksemme tarjoamaan tietokoneopetukseen. Tälläkin kurssilla kaksi eri ohjelmaa olisi pitänyt opetella “siinä sivussa”. Uuden tietokoneohjelman opetteluun menee todella paljon aikaa, ja on kohtuutonta sisällyttää se osaksi studiota, joka muutenkin jo koostuu monesta pienestä palasesta.

Toivoisin tulevaisuudessa puhtaasti atk-opetusta lähiopetuksena, ei vain tuutorialeina netistä. Arkkitehtipuolella ohjelmien kunnollinen osaaminen on vielä paljon keskeisemmässä asemassa. Toivoisin, että suunnittelukurssit/studiot pidettäisiin omina kokonaisuuksinaan ja uusia ohjelmia harjoteltaisiin pienemmillä (n.2-3op laajuisina) kursseilla.flooding_zurich flooding_zurich_cad

Ylläolevien kuvien ideana oli havainnoida, mitä tapahtuisi jos veden pinta Zürichin keskustassa nousisi reilusti nykyisestä.

Lähdekirjallisuuden etsiminen

Jo heti alusta lähtien aihe oli melko vahvasti mielessä -halusin keskittyä minulle rakkaaseen harrastukseen ja myös itse oppia Alppien ja laskettelun suhteesta ja haasteista lisää. Olen tottunut tutkielmien kohdalla työskentelemään niin, että koluan läpi monien eri kirjastoiden tietokannat ja etsin hakukoneiden avulla kirjallisuutta.

En ole koskaan aikasemmin ollut näin pahasti jumissa lähteiden kanssa. Käytin hyväkseni niin Aallon, Helsingin yliopiston sekä kaupungin kirjastoja, mutta jouduin pettymyksekseni toteamaan että kirjallisuutta on aiheesta todella niukasti. Tämä yllätti minut, sillä olen ymmärtänyt että ilmastonmuutokseen ja alppiurheiluun liittyvää tutkimusta on tehty runsaasti. Fyysinen, painettu lähdemateriaali oli siis kiven alla ja olin monta viikkoa jumissa aiheeni kanssa. Lopulta onneksi tajusin tehdä aineistohakuja suoraan hakupalvelimen ja Google Scholarin kautta ja pian materiaalista ei ollutkaan enää puutetta.

Vaikka Alppeja on käytetty virkistyskäyttöön jo pitkään, vasta viime vuosikymmeninä on todella huolestuttu Alppien tulevaisuudesta, lumiolosuhteista ja ilmaston muuttumisesta. Monet uudemmat artikkelit ja tutkimustulokset löytyvät nykyään paremmin netistä kuin kirjastosta. Itse pelkäsin käyttää internethakua ja -lähteitä, koska olen aina pitänyt kirjastoa ja kirjoja internettiä luotettavampana ja tieteellisempänä. Vielä nykyäänkin opettajat pelottevat internetin tarjoamista lähteistä ja suhtautuvat niihin usein skeptisesti. Tämän tutkielman myötä opin, että aiheesta riippuen tietoa saattaakin olla paremmin tarjolla sähköisenä.

Internetlähteissä tulee perinteisiä painettuja lähteitä tarkemmin muistaa lähdekritiikki. Luulen, että juuri tästä syystä sähköisestä materiaalista varoitellaan niin paljon: netistä löytyy materiaalia joka lähtöön ja esimerkiksi wikipedian käytöstä aina varoitellaan eikä sitä katsota hyvällä. Oli kyllä todella helppoa käyttää internetistä löytyviä julkaisuja ja olin aivan yllättynyt kuinka hyvin esimerkiksi tieteellisiä artikkeleja pääsikään lukemaan. Olin jostain syystä luullut, että ne ovat monesti maksullisia tai ettei niitä yksinkertaisesti julkaista netissä. Tästä lähin aion käyttää sähköisiä lähteitä entistä monipuolisemmin hyödykseni: on helppoa kun kirjaa ei tarvitse metsästää ja varailla eri kirjastoista, varsinkaan kun kirjat eivät aina lupaavasta nimestään huolimatta sovellukaan lähdemateriaaliksi.

Tutkielma etenee

Kevään aikana olen käynyt monessa kirjastossa ja etsinyt aineistoa tutkielmaani. Lähtökohtana oli tarkastella alppiturismin vaikutuksia sveitsiläiseen maisemaan ja luontoon. Vaikka alppiurheilu ja -turismi on lisääntynyt vuosikymmenten aikana huimaa vauhtia, se ei äkkiseltään tunnu alppiluonnon suurimpana uhkakuvana. Tai ehkä tällä hetkellä turismi kuluttaa luontoa ja esimerkiksi puita kaadetaan pois hissilinjausten ja rinteiden tieltä.

Jotain paljon vakavampaa ja peruuttamatonta on silti hyvin todennäköisesti tulossa: ilmastonmuutos uhkaa erityisesti muutokselle herkkiä alueita, kuten alppeja. Jäätiköt sulavat vuosi vuodelta ja jo muutaman asteen lämpötilan nousu voi aiheuttaa lumettomuutta laajalla alueella. Mitä alppejen lumitilanteelle tapahtuu tulevaisuudessa? Kuinka kauan muutokseen menee ja voiko alpeilla enää tulevaisuudessa lasketella vai onko se nykypäivän luksusta joka pian jää historiaan? Mitä mahdolliset muutokset tarkoittavat ympäristön tai talouden kannalta?

Olin pitkään jumissa lähdekirjallisuuden kanssa. Aiheeseen liittyviä kirjoja oli saatavilla kirjastoissa jonkin verran, mutta painettuja versioita oli todella hajanaisesti ripoteltuna ympäri Helsinkiä ja kirjojen metsästys tuntui haasteelliselta. Monesti ne eivät sitten kuitenkaan ollut sitä mitä oletin ja lähdekirjallisuuden löytäminen oli haastavaa. Näin ei kuitenkaan oikeasti ole, sillä alppeja, turismia ja ilmastonmuutosta on tutkittu paljon.

Pitkään ajattelin typerästi, että lähdekirjallisuuden tulisi lähtökohtaisesti olla kirjan muodossa. Kirjoja saattaa olla Helsingistä hiukan haastavaa löytää, mutta huomasin ilokseni, että netti on pullollaan tutkimuksia ja artikkeleita aiheesta. Onneksi pääsiäisenä tuli edes muutaman päivän tauko muusta opiskelusta, niin tutkielmaa sai hyvää vauhtia eteenpäin.Tuntuu, että studio on jaettu moneen pieneen osaan ja nämä osaset on kyllä tuntimäärältään taas aivan ylimitoitettuja. Esimerkiksi Pian digiosuudella olemme käyneet perusteet ArcMapistä ja Rhinosta. Tällaisten mallinnusohjelmien opettelu vie paljon aikaa, eikä niitä ole mielekästä sisällyttää suunnittelukurssiin. Toivoisin, että meille järjestettäisiin ihan pelkästään ohjelman käyttöön keskittyviä kursseja. Tuntuu, että ohjelmisto-opetuksesta on viime vuosina leikattu vaikka se on tulevaisuudessa entistä tärkeämmässä roolissa.

Tutkielman runko on hahmottunut ja tänään tunsin että tein läpimurron tiedonhaun suhteen. Materiaalia löytyi paljon, nyt pitää vain alottaa sen karsiminen. Täytyy myös muistaa pysyä kriittisenä lukemansa suhteen. Tulevaisuusskenaarioita on monia ja tutkimukset saattavat antaa hyvinkin erilaisia tuloksia ja väittämiä. Tarkoitus on löytää mahdollisimman luotettavaa tietoa ja tehdä yleiskatsaus monisyiseen teemaan.

Tutkielman aiheen pohdiskelua

Sveitsissä kiehtoo ehdottomasti eniten alppivuoristo. Vaikka maasta löytyy varmasti mielenkiintoisia (maisema-)arkkitehtoonisia kohteita, luonnon oma arkkitehtuuri on monin verroin pysäyttävämpää ja mielenkiintoisempaa. Pallottelin mielessäni useampiakin vaihtoehtoja tutkielman aiheeksi. Vuoret visuaalisesti kiinnostavat -kuinka luonnon muovaamat muodot ovat vaikuttaneet suunnitteluun ja antaneet inspiraatiota myös kaupunkikohteisiin. Luontoa selkeästi jäljittelevä suunnittelu kiehtoo, esimerkiksi vuorenmuotoiset rakennukset.

Eniten olen kuitenkin kiinnostunut alppiurheilusta ja sen suhteesta luontoon ja maisemaan. Aiheen valinta olisi ollut aivan selkeä jo heti kättelyssä, mutta kuvittelin tämän aiheen olevan aivan liian ekologiaan painottunut, ei siis tarpeeksi maisema-arkkitehtooninen. Onneksi opetuksessa ymmärretään painottaa sitä, että nämä asiat eivät ole erillään toisistaan. Maisema-arkkitehtuurissa sekoittuu puhdas ekologia, yhtä lailla kuin taide ja tekniikkakin.

Minulle kaikista rakkaimman harrastuksenkin takia haluan perehtyä aiheeseen syvemmin. Onko alpeilla lunta vielä sadan vuoden päästä? Kuinka paljon matkailu kuormittaa ympäristöä? Syntyykö alpeille ekoturismia? Voidaanko esimerkiksi hiihtohissejä suunnitella nykyistä ekologisemmin? Pohdin jo aikaisemmin viikkotehtävässä (väite: “Alppiurheilu tuhoaa vuoristoluontoa.”) sitä, mitä ihmiset tekisivät alppilomailun sijasta. Vaikka lennän esimerkiksi Suomesta keski-Eurooppaan, voisin sen sijaan lentää viikoksi lomailemaan vaihtoehtoisesti Kanariansaarille tai Thaimaahan, joka aiheuttaisi vielä rutkasti enemmän päästöjä. Monet alppien laskettelijoista ovat saapuneet melko kohtuullisen ajomatkan päästä. Pointtini tässä ehkä on se, että toki alppiurheilu aiheuttaa päästöjä, mutta on toisaalta mahdotonta ennustaa ihmisten vaihtoehtoista käyttäytymistä. Varmaankin moni perheineen lähtisi joka tapauksessa lomalle, ehkä jopa nykyistä kauemmaksi. Lisäksi haluan selvittää tuhoaako laskettelu ja matkailu oikeasti vuoristoluontoa. Aiheuttaako se itsessään eroosiota tai lumettomuutta? Veikkaisin, että ilmastonmuutos vaikuttaa vuoristoluontoon ja sen lumitilanteeseen paljon enemmän. Alpit ja jäätiköt ovat herkkiä ilmastonmuutokselle ja nämä alueet tulevat kärsimään ensimmäisten joukossa lämpötilan noustessa.

the Alpine Club

Tutustuimme Leslie Stephenin “The Playground of Europe” (1871) -teoksen esimmäiseen lukuun “The Old School”. Iso-Britanniassa villitsi alppikuume 1800-luvun lopulla ja matkailu alpeille nousi muoti-ilmiöksi.

Alppikuumeen puhkeamista aiemmin vuoristo oli koettu varsin synkässä valossa, jossa pienten lohikäärmeidenkin uskottiin asustelevan. Vuoristo on näyttäytynyt epämiellyttävänä ja vaarallisena. Sitä se varmaan on pitkälti ollutkin ennen teknologian ja varusteiden kehittymistä. Vuoristossa kulkeminen on ollut tuskallisen hidasta ja fyysisesti rankkaa.

Romantiikan aikakautena jopa synkkä ja turmiollinen vuoristoluonto alettiin nähdä uudessa valossa. Vuorikiipeilystä tuli suosittua varsinkin brittiläisen yläluokan harrastuksena. Aikaisemmin villi ja arvaamaton vuoristoluonto toimi nyt rikkaiden, seikkailunhaluisten ihmisten leikkikenttänä. Varmasti vuoristoromantiikkaan liittyi myös eksotiikka ja sen kauneuden ihannointi. Sateisista suurkaupungeista tuleville matkaajille vuoriston on varmastikin näyttäytynyt täysin normaalista poikkeavalta ja satumaisen lumoavalta. Vuoriston kauneutta ja puhtautta voi osata arvostaa silloin, kun se koetaan harrastusmielessä, turvallisesti ja omien mieltymysten ja aikataulujen mukaan. Vuoristoon mentiin huvittelemaan, ei työntekoon tai vuorten yli päästäkseen. Alppinistiklubista ja tästä brittiläisestä yläluokan harrastuksesta hienostelu haiskahtaa läpi -tuohon aikaan kenellä vaan kadunmiehellä ei varmastikaan ollut asiaa Sveitsiin vuorikiipeilemään. Sveitsiin sijoittuvat vuoristomatkat ovat varmasti toimineet myös statussymboleina tuon ajan Euroopassa.

“The mountains, like music, require not only the absence of disturbing causes, but the presence of a delicate and cultivated taste. Early travellers might perceive the same objects with their outward sense; but they were affected as a thoroughly unmusical
person is affected by the notes of some complex harmony, as a chaos of unmeaning sounds.”alps

“The Lake of Geneva is almost a sacred place to the lover of mountain scenery: whether we hail it as the first introduction to the beauties of the Alps or pay them our last farewell from its shores, it is equally incomparable; its lovely grouping of rock and hanging meadow and distant snow and rich lowland and breadth of deep blue water strikes one as a masterpiece in some great gallery of exquisite landscapes.”

Kirjallisuuskatsaus Sveitsiin

Kurssin ennakkotehtävänä jokainen osallistuja luki yhden Sveitsiä käsittelevän kaunokirjallisuuden teoksen. Kirjat eivät olleet aivan uusinta tuotantoa, vaan sijoittuvat ajallisesti 1800 ja 1900 -luvuille. Jo kaunokirjallinen katsaus Sveitsiin laajensi ymmärrystä siitä, minkälaisia merkityksiä luonto, maaseutu ja vuoret ovat saaneet ja kuinka niihin on suhtauduttu.

Itse olen kokenut vuoristomaiseman rauhoittavana elementtinä. Toki off-pisteitä laskiessa kannattaa pitää järki (ja kypärä) päässä. Kunnioitus voimakkaita luonnonvoimia kohtaan on kuitenkin niin suuri, että pienimpiäkään riskejä on turha lähteä ottamaan. Lukemassani “Vuoren viemä”-kirjassa tapahtuu onnettomuus, joka vie usean miehen hengen Sveitsin vuorilla. Vaikka esimerkiksi lasketteluonnettomuuksia tapahtuu nykyäänkin, on helppoa ja turvallista pysyä merkityllä rinteellä, jossa riskit ovat täysin marginaalisia. Hissi vie laskettelijan ylös, painovoima alas, rinteitä huolletaan päivittäin ja turvallisuus on taattu. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet sattuvat lähes poikkeuksetta rinteiden ulkopuolella. Ihminen on valjastanut vuoret käyttöönsä ja riisunut vaaran ulkopuolelle. Ihmisillä ei enää ole syytä pelkoon, vuoret ja niiden liikkeet on kesytetty.

Luennoilla olemme jatkaneet aiheen parissa: minkälaisia merkityksiä vuoristomaaseutulle on luotu. Sveitsin vuoristoille on aikojen saatossa sijoitettu niin parantoloita, luostareita kuin kalliita sisäoppilaitoksiakin. Puhdas ilma ja hankala saavutettavuus ovat luoneet Sveitsin alppimaaseudusta oivallisen paikan pakoon kiireistä kaupunkielämää. Sinne oli hyvä lähteä hermolomalle, fyysisesti sairastuneena tai hiljaisuuteen, harjoittamaan uskontoa rauhassa ilman muun maailman ongelmia ja häiriötekijöitä. Vuoristomaisemissa on helppo keskittyä  hetkeen ja sulkea muu maailma pois mielestä. Pikku Heidi & Heidi osaa käyttää oppiaan -kirjoissa kuvailtiin kuinka päähenkilö eli Sveitsin vuoristossa puhtaassa ilmassa, vapaana ja iloisena. Hänet pakotettiin muuttamaan kaupunkiin, jossa hän menetti vapautensa ja oli kahlittuna kuin leijonat Korkeasaaressa. Ihminen kyllä sopeutuu helposti, mutta saattaa silti kaivata pois, niin kävi myös Heidille. Onneksi hän pääsi takaisin maaseudulle ja sai vapautensa takaisin.

Minä ja Sveitsi

Oikeastaan otsikko olisi kuulunut olla: Minä ja Sveitsi alpit. Sveitsi, samoin kuin Itävalta tarkoittaa minulle nimittäin vain ja ainoastaan alppeja. Toki tiedän että näillä keski-Euroopan mailla on monia muitakin ominaisuuksia, mutta kokemuksieni kautta miellän alpit niiden määrittäväksi tekijäksi.

Alpit ovat minulle hyvin, hyvin tärkeä paikka. Oikeastaan aivan yksi lempipaikoistani. Vuoret yhdistävät ja määrittävät keski-Euroopan maita. Vuoristomaisemat ovat hyvin samankaltaisia niin Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä, Pohjois-Saksassa kuin Andorrassakin. Pohjois-Italiassakin osin, mutta Pyreneihin kuuluvat vuoret ovat väriltään enemmänkin oranssihtavia ja muodoltaan myös jyrkempiseinäisiä kuin alpit.                     diikeriVal d’Isere, Ranska 2015

Olen käynyt aktiivisesti alpeilla lumilautailemassa jo vuodesta 2004 asti, yhteensä lähes parikymmentä kertaa. Sveitsi on jäänyt vähemmälle, sillä maa on hyvin kallis naapureihinsa verrattuna. Se onkin monella tapaa erikoislaatuinen maa. Yksi maailman vauraimmista valtioista jakautuu kolmeen kieli- ja kulttuurialueeseen: saksankieliseen, ranskankieliseen ja italiankieliseen (lisäksi muutaman alppilaakson alueella puhutaan retoromaania). Sveitsiläisten kansallinen identiteetti ei siis perustu kieleen tai etnisyyteen, vaan erityisesti yhteiseen historiaan, arvoihin sekä alppeihin liittyvään symboliikkaan.