Arvokkaita kivikkoja

11.4. oli työpaja 2, ja kokosimme kurssin arviointikriteerit taulukkoon, keskustellen pienryhmissä. Tämä oli hyvä harjoitus, selkeytti mihin kannattaa käyttää aikaa ja mikä on toisarvoista. Kokonaisuuden ymmärrettävyys ja selkeys jäi ensimmäisenä mieleen: se, että lopputuotteesta ymmärtää, mistä on kyse ja mitä on tavoiteltu.

Haimme tänään ryhmäpalaverissa suunnitelmalle ilmettä. Olisi kiehtovaa tehdä alueesta keinotekoinen, onhan se funktioltaan täysin epäluonnolllinen. Tavoitteena on jokin punainen lanka, joka käsittää koko suunnitelman.

Näyttää siltä että kaivoskosteikot ovat yleensä insinoorimäisen muotoisia, pinta-alojen optimointi ajanee suorakulmaiseen muotoiluun ja tiviyteen johon ei synny kiinnostavia tilasarjoja.

Aluetta tutkiessa silmä osui omituisiin vaaleisiin pintoihin, jotka vaikuttivat ensin olevan lumisia alueita, mutta ne pysyivät eri vuosikymmenten ilmakuvissa muuttumattomina.

 

Uteliaisuus heräsi, ja selvittelin asiaa. Ne ovat ilmeisesti arvokkaita /erityisiä kivikkokerrostumia. Tässä pari lähdettä niihin liittyen sekä joitakin pomintoja tekstistä.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161475/SY_2_18_Valtakunnall_arvokkaat_kivikot.pdf;jsessionid=228A861AC7B0D10AE3492BB8C5D14566?sequence=1

Kivikkokerrostumat ovat Suomessa laajoilla alueilla merkittäviä muodostumia, joiden syntytavat ja ulkoasut ovat hyvin vaihtelevia. Niihin liittyy runsaasti erilaisia luonnon monimuotoisuustekijöitä. Kivikoilla on luonnon- ja maisemansuojelullista, opetuksellista sekä virkistys- ja ulkoilukäyttöön liittyvää yleistä merkitystä”

Maapallon kivikot sijaitsevat yleensä alueilla, joilla vallitsevat tai ovat aikaisemmin vallinneet periglasiaaliset olosuhteet, joiden pääpiirteitä ovat ilmaston kylmyys ja toistuvasta veden jäätymisestä ja sulamisesta johtuvat prosessit kuten routa, pakkasrapautuminen ja massaliikunnot (Embleton & King 1975, Aartolahti 1980). Kivikoita on pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla,–”

Täytyy huomioida ne alueen suunnittelussa, vaikka onneksi ne eivät aivan meidän fokuskohtaan ulotukaan.