Aiheen rajausta

31.1.2022

Olemme ryhmäni kanssa tavanneet pari kertaa zoomissa aiheen rajausta pohtien, ja otimme aiheesee myös ohjausta tällä viikolla. Jonkinlainen joen kunnostussuunnitelma oli ollut meidän ajatuksemme. Sijainti on vain edelleen hakusessa.

Kartoitin Suomen vesistöjä laajemmin vesi.fi- sivuston tietojen perusteella. Pyhtäältä löytyi Teutjoki, jonka vesi on tyydyttävässä kunnossa, siihen liittyy välttävässä kunnossa oleva järvi, ja joki olisi padottu Ahvenkosken suljetun voimalaitoksen yhteydessä, joka on on RKY-aluetta. Joki voisi siis tavallaan olla ihanteellinen.

Nopealla kartoituksella joesta ei kuitenkaan löytynyt hirveästi tietoa. Joki kuuluu Kymijoen vesistöalueelle, ja sen valuma-alue on kohtalaisen pieni. Siihen liittyy Elimäen entinen maatalousmaaksi kuivattu järvi. Se inspiroi pohtimaan kokonaisen järven luomista uudelleen, ja miten se voisi vaikuttaa joen ja muiden vesiekosysteemien toimintaan. Ainakin Elimäen kevät – ja syystulvien yhteydessä muodostuva järvi on hurja muuttolintujen paratiisi, ilmiö on nyt 2000-luvulla syntynyt, ja parhaimmillaan kolmasosa maailman valkoposkihahnista kurvaa Elimäen kautta. Mutta valitettavasti lähdeaineisto vaikuttaa muutoin vähäiseltä.

Aiempien vuosien kurssitöiden esittely inspiroi miettimään asiaa laajemmin. Kenties myrkkytarha-työn innoittamana havaitsimme uutisen, jonka mukaan Kemijokeen suunnitellaan kaivosvesien johtamista 50km pituisen putken avulla Tervolan kohdalla. Se innosti miettimään myös kaivosvesien puhdistamisprojektia osana työtä. Kemijoesta tuntuu myös löytyvän aineistoa paremmin. Kenties siis ryhmämme lähtee kauemmaksi Etelä-Suomesta, mikä on myös mukavaa vaihtelua, kun ehdoton enemmistö kurssitöistä painottuu tänne etelään. Kaivosvesien puhdistukseen perehtyminen voisi olla kiehtovaa, bibliografia-tehtävän yhteydessä aihe kiehtoikin, en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan koko aihepiiriä.

Huomasin, että Kemijoessa on sittenkin Kemin kohdalla kalatie, mutta kalojen reitti katkeaa kuitenkin varhain: jo Taivalkosken voimalaitokseen. Ounasjokeen asti vaelluskalat eivät pääse, vaikka Ounasjoki olisi erinomaisessa kunnossa muutoin. Reitin varmistaminen Ounasjokeen asti oli vaikuttanut mielestäni kiinnostavalta aihevaihtoehdolta. Toki siitä on suunnitelmia jo laadittukin, mm. Taivalkosken padon yhteyteen on suunnitteilla uusi kalatie. Taivalkoskella on tällä hetkellä keinotekoinen hydraulinen kalatie, mutta sitä ei voi ulkoisesti juuri kehua. Toivoisin, että sellaiset ratkaisut eivät päätyisi ’tehokkaina’ rumentamaan kaupunkikuvaa padotuissa koskissa, kun koski- ja puroaiheista voisi luoda kauniita ympäristöjä myös ihmisille.

Taivalkosken hydraulinen kalasydän ei ulkonäöllä koreile.

Kemijoessa on kieltämättä paljon kiehtovaa: Pitkä padottu joki, jonka vedenlaadusta kiistelevät Ely-keskus ja voimayhtiöt. Ympärillä on paljon maatalousmaata, ja joki kulkee usean kaupungin läpi, joihin kalateistä voisi luoda jonkinlaisen kaupunkipuistoaiheen. Ja lisäksi vielä se kaivosvesien purkuputki, joka huolettaa Tervolan asukkaita.