Linssin läpi

 

Valokuvakavely ja kuvakulman vinksahdus

Viikkotehtava 3 puitteissa suuntasin kamera kourassa leikkimaan Helsingin rannoilla. Tehtava oli mielettoman  hauska. Kiipeilin muureille, laskin liukumakea ja tasapainoilin kaiteilla. Ryomin portaiden ja parvekkeiden alle luoliin ja tutkimusmatkailun hylatyissa proomuissa. Yrittaessani elaytya lapsen nakokulmaan kaikista mielenkiintoisimmat kohteet olivat harvoin tietoisesti lapsille suunnattuja. Merihaassa piha-alueiden muurit, istutukset, parvekkeet ynna muut elementit muuttuivat mielikuvituksessani linnoitusten, raunioiden ja avaruusalusten osiksi. Toki myos leikkipaikoilla oli kiinnostavia elementteja, mutta leikkipaikat tuntuivat aina kovin geneerisilta.

 

 

Merihaasta jatkoin vaeltelua rantaa pitkin suvilahteen ja sielta sompasaareen. Sisaisen lapseni innostusta ruokkivat muunmuassa suvilahden skeittipaikat ja graffititaide. Skeittipaikalla oli hienoa havaita paikan kavijaryhman laaja ikajakauma. kayttajia loytyi kaiken ikaisia arviolta 8 vuotiaasta aina 40+ asti.

Kontrasti: paikan henki ja hengettomyys

Sompasaaren rakennetut rannat olivat olemukseltaan alyttoman tylsia ja geneerisia. Tuntui oudolta, kavella rantaraitilla, joka olisi arkkitehtuurinsa puolesta voinut sijoittua minne pain maailmaa tahansa. Sompasaarella on mielenkiintoinen historia ja omalaatuinen tunnelma. Miksi uutta asuinaluetta rakennettaessa kaikki olemassa oleva on aivan rantaan asti jyratty ja korvattu katalogista suoraan revitylla kivetylla kavelyreitilla? Lapsen nakokulmasta kiinnostavaa tekemista loytyi hyvin vahan – Lahinna yksi sisaankaynnin edustalle asetettu kivi.

Onneksi koko aluetta ei kuitenkaan ole viella tuhottu. Uuden rantakiveyksen paattyessa eteen aukeni seikkailumaailma. Raunioita, betonielementteja, putkia, totteroita, kasveja graffitia, tikapuita, laivoja, raiteita ym. Materiaalien, muotojen, ja pintojen kirjo oli valtava. Rannat keskenaan erilaisia ja kokemusmaailma rikas. Sompasaari heratti ajatuksia paikan hengesta. Mika luo paikan luonteen ja tekee paikasta erityisen? Sompasaaren etelaosalla on mielestani selkea oma luonteensa, jonka haluaisin sailyvan. Paatin ottaa Sompasaaren oman harjoitustyoni kohdealueeksi.

Harjoitustyon kannalta pohdin paikan henkea luovia elementteja ja niiden sailyttamista ja korostamista – kuinka aluetta voi kehittaa siten ettei samalla tule pyyhkineeksi pois paikan omalaatuisuutta. Kavelyn jalkeen lahestyin asiaa ymparistotaiteen nakokulmasta. Usein ymparistotaide ikaan kuin nostaa esiin tilallisia elementteja tai muita paikan ilmioita uudella tavalla. Myos graffititaide onnistuu toisinaan aikaansaamaan tallaisen nakokulman vaihdoksen. Siina missa ymparistotaide mielestani kohdistaa huomion erilaisiin ilmioihin, graffititaide saattaa korostaa objekteja. Sompasaaresta loytyi valokuvakavelyllakin monia esimerkkeja tallaisesta taiteesta.

Harjoitustyossani haluan tutkia tapoja luoda inklusiivista tilaa, joka riittavalla tulkinnanvaraisuudella ja avoimuudella innostaa useita eri kayttajaryhmia. Sen sijaan etta erittelisin leikkipaikkoja lapsille ja ajanviettopaikkoja aikuisille, tavoitteena on luoda yksi ymparisto, joka on seka luova ja leikillinen ymparisto aikuisille, etta leikittava ja riittavan turvallinen ymparisto lapsille.

Lopuksi kirjoitin ylos muutamia ajatuksia siita, mika tekee Sompasaaresta ainutlaatuisen. Mika luo paikan hengen?

  • rosoisuus
  • merellisyys
  • nakymat
  • saaolosuhteet
  • satama infrastruktuuri
  • Materiaalit
  • Sosiaaliset aspektit
  • Ihmislahtoisyys, anarkismi
  • graffiti

Tata listaa tulen kartuttamaan ja tutkimaan seuraavilla vierailuilla kohdealueelle.