SEIKKAILUMATKA

Ammattileikkkija?

Ammattileikkija.

Viikkotehtava 07.09.2020 Osa 2

Suunnitteluleikki, leikkisuunnitelma, What?

Viikkotehtavan kautta pohdimme elaytymista suunnittelutyossa.

Uuteen aihepiiriin perehtymisesta ensimmaisena mieleen tulee  eras Lontoon tyopaikkani projekteista. Suunnittelukohde oli uuden asunto-, tehdas-, ja toimistokompleksin ulkotilat Kiinassa. Subtrooppisella vyohykkeella sijaitseva kohdealue poikkeaa maantieteellisilta oloiltaan merkittavasti Eurooppaan sijoittuneista muista projekteistani. Myos kulttuurierot asettivat omat haasteensa, ja projektin puitteissa oli tarkea ymmartaa kiinalaista mielenmaisemaa ja arvomaailmaa. Lisaksi asuntojen, tuotantotilojen ja toimistojen sijoittaminen yhteen oli itselleni uusi suunnittelukonteksti. Suunnitelman tuli yhdistaa kaikkia kayttajaryhmia ja ulkotilojen yhdistaa sujuvasti keskenaan hyvin erilaisia toimintoja.

Suunnittelija ei tallaisessa projektissa suunnittele vain mita tahansa pihaa vaan puitteet ihmisen koko elamalle.

Projektin puitteissa oli tarvetta syvaan elaytymiseen ja tietynlaiseen suunnittelijan roolileikkiin. Suunnitteluratkaisuja pohtiessa oli nuoren lansimaalaisen maisema-arkkitehdin elaydyttava esimerkiksi Kiinalaisen perheenaidin tarpeisiin kuumissa ja kosteissa oloissa. Mielestani tallainen roolileikki ja loppukayttajien kokemukseen ja tarpeisiin elaytyminen on paitsi hauska, myos aarimmaisen tarkea osa suunnittelutyota. Suunnitelma tehdaan paperilla toki asiakkaalle, mutta loppupeleissa suunnittelun kautta luodaan uutta tilaa kayttajille – taysille, syville, herkille, uniikeille ihmisille. Maisema-arkkitehtuurin kautta luodaan ymparistoja kokemuksille, kohtaamisille, ja kasvulle. Mielestani suunnittelijalla on suuri ilo ja vastuu pohtia syvallisestikin, millaista tilaa on luomassa. Esimerkkina tama Kiinan projekti, jossa tehtaiden ja toimistojen tyontekijat tulevat tyopaivansa jalkeen kavelemaan ulos jattimaisesta tornitalosta korotetulle piha-alueelle ja sen lapi lahikaupan kautta omaan kotiin – tyopaikan viereiseen jattimaiseen tornitaloon – kaikki samassa kompleksissa, jonka ulkotiloja suunnittelimme. Suunnittelija ei tallaisessa projektissa suunnittele vain mita tahansa pihaa vaan puitteet ihmisen koko elamalle.

Suunnittelun ja visualisoinnin apuna kaytin Lumion reaaliaikaista renderointi ohjelmaa. Ohjelman kautta suunnitelman 3D mallissa paasi liikkumaan videopelin omaisesti ja tata kautta kokemaan eri tilalliset ratkaisut tulevan kayttajan kokemusta imitoiden. Kaytossani oli myos VR headsetti, jonka avulla immersio syveni entisestaan. Eri materiaalien, kasvillisuuden, ja valaistusratkaisujen kokeileminen onnistui reaaliaikisrenderissa helposti ja hauskasti – Monet tyopaivat tuntuivatkin projektin parissa enemman leikilta kuin vakavalta tyolta. Siita huolimatta suunnitelma eteni vauhdikkaasti.

Onko suunnittelutyo leikkia? Voisiko se olla?

Taiteilija on mielestani taysipaivainen ammattileikkija – entapa sitten suunnittelija. Miten suunnittelutyo eroaa roolileikista, piirtamisesta ja muusta lasten luovasta ja mielikuvituksellisesta toiminnasta? Tata jaan pohtimaan jotain seuraavaa blogitekstia silmalla pitaen.