Leikitaanko?

Leikitaanko?

Viikkotehtava: 07.09.2020, Osa1

Mita on leikki? Kuka leikkii?

 

Ennakkotehtavan yhteydessa pohdin omia leikkejani, erityisesti kesaisin saaressa, ja jaottelin leikkikokemusta itselleni tarkeisiin osa-alueisiin. Esille nousivat LUOVUUS, SEIKKAILU, ja VAPAUS. Haluaisin tassa blogissa tuoda viela esiin uutena osa-alueena KASVUN. (Kasvusta lisaa myohemmin)

 

Tuntitehtavaryhmamme keskusteli erityisesti seikkailusta, matkasta ja tarinasta. Sadut nousivat muumien kautta esille, ja keskustelu sai minut pohtimaan leikkien mytologiaa ja arkkityyppeja. Paallimmaisena mieleen nousi antropologi Joseph Cambellin tuotanto, josta erityisesti Hero’s Journey -konsepti: Sankarin matka, kaikissa ihmiskulttuureissa jatkuvasti esiin nouseva arkkityyppinen tarina. Omia leikkeja pohtiessani huomaan monien roolileikkien seuraavan Sankarin tarinan kaavaa. Paatin perehtya konseptiin syvemmin ja kirjoittaa siita myohemmin lisaa. Kuitenkaan kaikki leikki ei ole tarinallista. Tarinan lisaksi koen toisena tarkeana leikin osa-alueena luovuuden. Askartelu, taiteilu ja majan rakennus keskittyvat paa-asiassa maailman muokkaamiseen ja uusien asioiden luomiseen. Ajatukset, tunteet ja ideat siirtyvat tietoisuudesta maailmaan teknisten taitojen ja materiaalien puitteissa. Itse olen aina rakastanut luomisprosessia ja lapsena legot, muovailuvaha ja piirrustusvalineet olivat ahkerassa kaytossa. Lisaksi veisteltiin miekkoja (ja valilla sormeen) seka rakennettiin luonnonmateriaaleista majoja, hattuja, ynna muita keksintoja. Usein molemmat esiin nostamani leikin osa-alueet yhdistyivat yhden leikin puitteissa. Esimerkiksi velho roolileikkihahmolle rakennettiin sauva, kerattiin loitsutarvikkeita ja kirjoitettiin loitsurullia. Sitten metsassa seikkailtiin, ja myohemmin viela piirrettiin oma hahmo tai muuta leikkiin liittyvaa aineistoa.

Vapauden nostin esille itselle tarkeana elementtina ehka sen vuoksi, etta koen oman lapsuuteni leikkien olleen erityisen vapaita ja itsenaisia. Olen hyvin kiitollinen siita etta vanhempani ja kasvuymparistoni mahdollistivat vapaan leikin. Metsaan mentiin veljen ja kaveriden kanssa keskenamme, toisista pidettiin huolta, oltiin varovaisia, ja muuten tehtiin mita milloinkin huvitti. Ei ollut erityista ohjelmaa tai aikataulua. Syomaan huudettiin, jos oltiin kuuloetaisyydella, mutta ruoka odotti kylla lampimana, jos sattui olemaan kauempana, tai leikki oli pahasti kesken. Vapaus innosti ja sytytti inspiraatiota. Oli ihanaa saada joku idea, ja ryhtya valittomasti toteuttamaan sita. Mielenkiinnon saattoi antaa virrata asiasta toiseen luonnollisella tavalla, ja nain keskittyminen oli aina intensiivista ja sama leikki saattoi jatkua useamman paivan. Muistan lapsena kelluneeni toistuvissa Flow tiloissa milloin minkakin leikin tai projektin aarella. Tallaista valitonta ja lasnaolevaa elamaa pyrin yha aktiivisesti kultivoimaan.

 

“This is the real secret of life — to be completely engaged with what you are doing in the here and now. And instead of calling it work, realize it is play.”

Alan Watts

 

Leikin avulla kasitellaan omia kokemuksia ja jatkuvasti muuttuvaa elamankatsomusta. Leikkiessa koetut uudet tilanteet opettavat itsesta ja maailmasta nain laajentaen seka itse- etta maailmankuvaa. Toisaalta leikin avulla kasitellaan ja sisaistetaan leikkitilanteiden ulkopuolella saatuja uusia kokemuksia ja uutta tietotaitoa; lapsi saattaa luontodokumentin jalkeen saattaa leikkia luontotutkijaa, ja murrosian ensirakkauskin kasitellaan monet illat mielikuvituksessa – mielen sisaisissa leikeissa. Suurin ero “aikuisten” ja “lapsien” valilla lieneekin, etta aikuistuessaan ihminen pitaa mielikuvituksensa ja fantasiansa visummin paansa sisalla. Lapset ja lapsenmieliset ovat ilmisevampia – sisainen ja ulkoinen todellisuus limittyvat ja elavat. Myos syvempia ja raskaampia aiheita kasitellaan leikin avulla. Sota, kuolema, sairaudet, tuonpuoleinen ym. koetaan mielikuvituksessa ja rooleihin elaydytaan syvalla tavalla. Itse muistan itkeneeni surusta, kun veli kuoli orkkien nuoliin, ja itsekin lopulta jouduin antamaan vihollisille periksi. Olimme epaonnistuneet. Pahat voimat saisivat pian kotimme haltuunsa ja haltijoiden aika olisi ohi. Onneksi kuitenkin enkeli heratti sankarit uudelleen henkiin ja sota kaantyi lopulta voitoksi.

Etenkin luovana ihmisena leikki kuuluu olennaisena osana myos “aikuisen” elamaan. Luova tyo on mielestani aina leikkia. Sisaisen ja ulkoisen maailman limittamista ja elavyytta. Lapsi katsoo puunrunkoa ja nakee milloin hirvion, milloin kotoisan pesan, tai avaruusaluksen; kuvataiteilija tutkii tunteitaan ja nakee mielessaan niita kuvaavan teoksen. Maisema-arkkitehti katsoo joutomaata ja nakee potentiaalisen tulevaisuuden — kohtaamisia, elamaa, vehreytta, tuoksuja, halinaa, haleja, leikkeja.

Taman studion puitteissa haluan lahtea tutkimaan leikkia ja leikin ominaisuuksia seka “lasten” etta “aikuisten” nakokulmasta. Haluan hamartaa rajaa lapsuuden ja aikuisuuden valilla ja loytaa tapoja luoda tilaa, joka inspiroi ja koskettaa iasta riippumatta. Leikki on luovuutta, vapautta, seikkailua, tarinointia, ystavyytta, oppia, kokemusta, kasvua, ymmarrysta, lasnaoloa, rakkautta, onnea, ja sen jakamista. Elama on satu.

Leikitaan yhdessa.

 

In a game with no winners,
we play for the joy of it,

 

and once we’re done playing,
weary, but fulfilled,
we step out of the costume,

 

and go back home.
― Elias

Responses
Write your thoughts...Your email will not be published

Comment

Name

Website