{"id":59,"date":"2026-06-15T14:15:36","date_gmt":"2026-06-15T14:15:36","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/?p=59"},"modified":"2026-06-15T14:15:37","modified_gmt":"2026-06-15T14:15:37","slug":"reflektointia-tyosta-ja-tyoprosessista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/2026\/06\/15\/reflektointia-tyosta-ja-tyoprosessista\/","title":{"rendered":"Reflektointia ty\u00f6st\u00e4 ja ty\u00f6prosessista"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"has-normal-font-size\"><strong>Kurssin tavoitteet ja niiss\u00e4 onnistuminen sek\u00e4 ty\u00f6prosessi<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Kurssin harjoitusty\u00f6n tekeminen on ollut kokonaisuudessaan haastava prosessi. Ty\u00f6n aiheen valitseminen ja rajaaminen, sopivan paikan valitseminen, paikan ominaisuuksien tutkiminen, rajattuun teemaan tutustuminen ja taiteellisen idean kehitt\u00e4minen ovat vaativia ja paljon aikaa vievi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Koen, ett\u00e4 suuri lis\u00e4haaste teht\u00e4v\u00e4lle oli omatoiminen paikan valinta. Siin\u00e4 kohtaa t\u00f6rm\u00e4\u00e4 jo ensimm\u00e4iseen pulmaan: onko mieless\u00e4 muodostunut jokin tietty teema, jonka parissa haluaisi ty\u00f6skennell\u00e4 ja l\u00f6ytyyk\u00f6 idealle sopiva sijainti. Toinen ty\u00f6skentelytapa (varmaankin yleisempi) on valita ensin paikka, selvitt\u00e4\u00e4 sen ominaisuudet ja sen j\u00e4lkeen l\u00e4hte\u00e4 ideoimaan, mit\u00e4 paikkaan voisi suunnitella ja mik\u00e4 ty\u00f6n konsepti on. Itse kuitenkin l\u00e4hdin t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n kohdalla ensin mainitulla tavalla liikkeelle eli minulla oli jo mieless\u00e4 muodostunut tietty teema (maastonmuotoilu ja maataideteosmainen kokonaisuus), jonka koin kiinnostavana ja johon halusin perehty\u00e4. Pohdin vaihtoehtoja suunnittelualueelle ja p\u00e4\u00e4dyin pienen tuumailun j\u00e4lkeen Alvarinaukiolle. Vasta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen aloin tarkemmin tutkimaan Alvarinaukion ominaisuuksia, ja esille nousi mm. maaper\u00e4n haastavuus. Muita haastetta lis\u00e4\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 oli mm. arvoymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n sijoittuminen, ymp\u00e4rist\u00f6n maastonmuotojen ja olemassa olevan, kauniin terassoinnin huomioiminen, suunnitelman toiminnallisuus ja hyv\u00e4n reittiverkoston muodostaminen, puiston kentt\u00e4m\u00e4isen alueen toimintojen suunnittelu ja kokoontumisten huomioiminen sek\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6itymisen huomioiminen ja ehk\u00e4iseminen. Ymm\u00e4rsin pian, ett\u00e4 valitsemani ymp\u00e4rist\u00f6 on hyvin haastava. Koin kuitenkin valitun aiheen suhteessa paikkaan inspiroivana enk\u00e4 halunnut teemasta tai paikasta helpolla luopua (lis\u00e4ksi en keksinyt muita erityisen hyvi\u00e4 kohtia idealle kampusalueella). J\u00e4lkiviisaana voi mietti\u00e4, olisiko kuitenkin ollut parempi valita ensin itse\u00e4 kiinnostava paikka kampusalueelta, johon oppismisymp\u00e4rist\u00f6n voisi suunnitella ja vasta sitten alkaa ideoimaan. N\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa ovat kuitenkin toisiinsa vahvasti linkittyneit\u00e4: se millainen oppimisymp\u00e4rist\u00f6 on, vaikuttaa siihen mihin se kannattaa sijoittaa. Toisin sanoen, ideointi on yhdistelm\u00e4 teeman ja paikan miettimist\u00e4, ne kulkevat k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 kuitenkin Otaniemen alueen ominaisuuksien tarkastelu t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta olisi auttanut hahmottamaan mahdollisia haasteita ja mahdollisuuksia, ettei ty\u00f6ss\u00e4 my\u00f6hemmin joudu pattitilanteeseen. T\u00e4m\u00e4 on varmasti taito, joka kehittyy ajan kanssa ja kokemuksen my\u00f6t\u00e4. Koen kuitenkin, ett\u00e4 oli hyv\u00e4 asia, ett\u00e4 pit\u00e4ydyin itse\u00e4ni kiehtovassa aiheessa ja paikassa ja otin haasteen vastaan, vaikka se ei helppoa ollutkaan. Opin paljon suunnittelupaikan l\u00e4ht\u00f6kohtien ja ominaispiirteiden huomioon ottamisesta suunnittelussa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Yksi asia, jossa koen onnistuneeni, on alkuper\u00e4isest\u00e4 teemasta (maastonmuotoilu ja maataideteos) kiinni pit\u00e4minen. Ainoa notkahdus tapahtui v\u00e4likritiikin j\u00e4lkeen, kun itselleni j\u00e4i k\u00e4sitys, ett\u00e4 taiteellisen idean sijaan olisi hyv\u00e4 keskitty\u00e4 siihen, mit\u00e4 oppimisymp\u00e4rist\u00f6 pedagogisesti tarjoaa. T\u00e4m\u00e4 oli validi pointti (kurssin teemana kun on oppimisymp\u00e4rist\u00f6t), mutta se sai ty\u00f6skentelyn hetkeksi raiteiltaan, kun hylk\u00e4sin alkuper\u00e4isen idean ja l\u00e4hdin suunnittelemman maastonmuotoja kaltevuuksiin keskittyen. Ohjauksissa tulleen tiukan palautteen j\u00e4lkeen palasin taiteellisen idean kehittelyyn, niin ett\u00e4 siit\u00e4 tulisi mahdollisimman kirkas ja kaltevuudet ja niiden oppiminen olisivat ideaan leivottuina. T\u00e4h\u00e4n idean pallotteluun ja kehitt\u00e4miseen meni paljon aikaa, voi sanoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kurssin puitteissa liikaa. Tunnistin tilanteen kurssin aikana, mutta koin, ett\u00e4 vaihtoehtoja ei montaa ollut \u2013&nbsp; hyv\u00e4 idea ty\u00f6n pohjalle t\u00e4ytyi l\u00f6yty\u00e4, jotta ty\u00f6t\u00e4 voisi jatkaa. Ideointi on kokemukseni mukaan joskus ty\u00f6n ty\u00f6l\u00e4in vaihe ja vaaran paikka (ajallisesti). Siihen saattaa menn\u00e4 liikaa tunteja, ja se tuntuu suunnitteluprosessin hallitsemattomimmalta vaiheelta ajallisesti.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">T\u00e4ss\u00e4 kohtaa j\u00e4\u00e4n miettim\u00e4\u00e4n, miten ideointivaihetta voisi kehitt\u00e4\u00e4 hallittavampaan suuntaan. Yksi keino on analysoida omia suunnitteluprosesseja ja listata itselle, mitk\u00e4 asiat tuntuivat ideoinnissa tehokkailta ja innostavilta, mitk\u00e4 taas olivat hitaita ja eiv\u00e4t vieneet tarpeeksi eteenp\u00e4in. Yksi asia t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n kohdalla nousee yli muiden: minun olisi heti pit\u00e4nyt ryhty\u00e4 pienoismallity\u00f6skentelyyn paikan ja idean tilallisuuden hahmottamiseksi. Samalla ty\u00f6skentely k\u00e4sill\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n kohdalla muovailuvahalla, olivat intuitiivisuudessaan itselleni hyvi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4 ja tuntuivat luontevalta l\u00e4hestymistavalta. Ty\u00f6mallity\u00f6skentely oli pitk\u00e4\u00e4n mieless\u00e4, mutta ajattelin, ett\u00e4 ensin pit\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paperilla jokin selke\u00e4 idea, jota sitten l\u00e4htisin mallissa jatkamaan. Kuvittelin, ett\u00e4 mallity\u00f6skentelyyn menisi kauheasti aikaa. Se oli kuitenkin paperilla k\u00e4ytettyyn luonnostelutapaan verrattuna tehokasta. Nopeuteen on toki voinut vaikuttaa se, ett\u00e4 olin luonnostellut aihetta kosolti sit\u00e4 ennen.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Selke\u00e4n idean l\u00f6ydytty\u00e4 ty\u00f6prosesi oli paljon suoraviivaisempi. Ongelma t\u00e4ss\u00e4 kohtaa kurssia oli, ettei aikaa en\u00e4\u00e4 ollut riitt\u00e4v\u00e4sti. Oli paljon asioita, joita suunnitelmassa piti tarkentaa ja mietti\u00e4. Lis\u00e4ksi loppumateriaalin tekemiseen ja ty\u00f6st\u00e4miseen menee aina todella paljon aikaa, sen arvioi joka kerta alakanttiin. Jos ideointiprosessi olisi kokonaisuudessaan mennyt sujuvammin, ei aikataulut olisi paukkuneet ja aikaa muiden osa-alueiden ty\u00f6st\u00e4miseen (kuten kasvillisuuteen perehtyminen) olisi j\u00e4\u00e4nyt enemm\u00e4n. Ehk\u00e4 itselleni t\u00e4rke\u00e4 miettimisen paikka on siin\u00e4, mill\u00e4 tavoin suunnitteluprosessiin tarttua, ett\u00e4 se l\u00e4htee mahdollisimman jouhevasti liikkeelle. T\u00e4ss\u00e4 voisi auttaa usean vierekk\u00e4isen idean karkea hahmottelu (t\u00e4t\u00e4 kyll\u00e4 teinkin), niille sopivan paikan etsiminen (t\u00e4t\u00e4 tein v\u00e4hemm\u00e4n alussa) ja paikan keskeisimpien ominaisuuksien, haasteiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen (t\u00e4t\u00e4 en heti alkuun tehnyt lainkaan). T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6skentelytapa saattaisi auttaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4t yll\u00e4tykset.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Ty\u00f6n alkuvaiheilla olisin voinut syv\u00e4llisemmin tutustua itselleni pariin hyv\u00e4\u00e4n referenssikohteeseen ja sit\u00e4 kautta perehty\u00e4 aiheeseen. T\u00e4h\u00e4n olisi ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4 varata erikseen kunnolla aikaa. Joskus koen vaarana, ett\u00e4 saan toisesta suunnitelmasta liikaa vaikutteita, jos siit\u00e4 paljon innostun ja oma ideointiprosessi ei viel\u00e4 ole kunnolla k\u00e4ynnistynyt. Joka tapauksessa referenssikohteiden syv\u00e4llisempi tarkastelu olisi tuonut ymm\u00e4rryst\u00e4 ja avannut ratkaisutapoja teemaan. Kirja, joka tuli vasta loppukriitikiss\u00e4 vastaan ja joka itselleni olisi ollut hy\u00f6dyllinen oli puutarhojen \/ viheralueiden suunnittelu rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja rakennusten ymp\u00e4rille (esimerkkin\u00e4 mainittu Luisiana). T\u00e4m\u00e4 olisi tuonut perspektiivi\u00e4 siihen, miten viheralueita ja rakennuksia voi yhdist\u00e4\u00e4 onnistuneesti. T\u00e4t\u00e4 teemaa muutenkin olisi ollut syyt\u00e4 enemm\u00e4n pohtia.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-normal-font-size\"><strong>Miten ty\u00f6 vastaa kurssin tavoitteita? Mit\u00e4 olen kurssilla oppinut ja mit\u00e4 j\u00e4i oppimatta?<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Mielest\u00e4ni onnistuin valitsemaan itselleni sopivan kokoisen suunnittelualueen, etenkin kun ottaa huomioon paikan haasteet. My\u00f6s aihevalinta oli itselleni mieleinen ja toisaalta maisema-arkkitehtuurin oppimisen kannalta hyvin olennainen. Jos aikaa olisi ollut enemm\u00e4n, olisi viel\u00e4 voinut tarkentaa \/ mietti\u00e4, miten maastonmuotoja puistossa voi opiskella, olla niiden m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4 johdonmukaisempi. Suunnitelmassa ajurina oli maataideteos ja sen muoto. Tosin pit\u00e4\u00e4 sanoa, ett\u00e4 my\u00f6s ohjaussessiot veiv\u00e4t siihen suuntaan. Hyvin olennaista maaston kaltevuuksien ja korkeuserojen ohella oli suunnitella hieno maataideteos, joka sopii paikkaan. Haastava teht\u00e4v\u00e4, jonka pureskelemiseen kulutin satoja tunteja ja yritin varmasti parhaani ajan puitteissa. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa j\u00e4\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, milloin tietyist\u00e4 omista tavoitteistaan voi joustaa, jotta ty\u00f6n saa aikataulussa valmiiksi. T\u00e4m\u00e4 on todellisuutta, koska suunnitteluty\u00f6 pit\u00e4\u00e4 saada valmiiksi ja kompromisseja joutuu tekem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Onnistuin mielest\u00e4ni valitsemaan paikan ja aiheen, jotka olivat kurssisis\u00e4ll\u00f6n kannalta kiinnostavia. Oppimisymp\u00e4rist\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 olisi voinut syvent\u00e4\u00e4. Ty\u00f6 keskittyi kokonaisidean hahmottamiseen, ja yksityiskohdat j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle. Jos aikaa olisi t\u00e4h\u00e4n ollut, olisi ty\u00f6ss\u00e4 ollut hyv\u00e4 tarkentaa kumpujen&nbsp; muodostaman tilasarjan eri osien rooleja, toiminnallisuutta ja perehty\u00e4 syv\u00e4llisemmin valittuun kasvillisuuteen ja kumpujen luomiin erilaisiin kasvuymp\u00e4rist\u00f6ihin. Suunnitelmassa erilaiset olosuhteet on kyll\u00e4 otettu huomioon ja m\u00e4\u00e4ritelty yleisell\u00e4 tasolla (l\u00e4mmin, aurinkoinen rinne, varjoisa, viile\u00e4 rinne yms). Muodostuneiden tilojen ja kasvuymp\u00e4rist\u00f6jen tarkempi tarkastelu olisi tuonut syvyytt\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Miss\u00e4 siis parhaiten mielest\u00e4ni parhaiten onnistuin? Maataiteellisen kokonaisuuden luomisessa. Se, miten se sopii rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja Aallon arkkitehtuuriin, on makukysymys. Onko suunnitelman muodot liian suuria ja dramaattisia? T\u00e4t\u00e4 j\u00e4in v\u00e4lill\u00e4 itsekin miettim\u00e4\u00e4n, mutta aikaa ikuiseen pallotteluun ei ole. Se, mik\u00e4 t\u00e4llaisen veistoksellisen idean jatkotarkastelua auttaisi, olisi tarkka pienoismalli tai koneella tehty 3D-malli. Kurssin aika ei t\u00e4h\u00e4n omalla kohdallani riitt\u00e4nyt. Muodon sopivuutta kyll\u00e4 tutkin karkeamman pienoismallin (ty\u00f6mallin) avulla, enk\u00e4 kokenut kaarevia muotoja ongelmaksi. Kummut kaarevine muotoineen j\u00e4\u00e4v\u00e4t terassoidussa rinteess\u00e4 olevan korkean puuston ja id\u00e4ss\u00e4 olevan mets\u00e4n v\u00e4liin \u2013 ne eiv\u00e4t ole aivan kandidaattikeskuksen vieress\u00e4, liian likell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Mit\u00e4 j\u00e4i oppimatta ja miksi? Kasvillisuuden opiskeleminen. Se ei ollut ensisijaisia tavoitteitani kurssilla, mutta suunnitelmassa olisin itse toivonut, ett\u00e4 aikaa tarkastelulle olisi j\u00e4\u00e4nyt enemm\u00e4n. Aiempia kirjoituksia lukiessani yksi keskeisist\u00e4 p\u00e4\u00e4tavoitteista on ollut tilallisuuden k\u00e4sittely. T\u00e4h\u00e4n onnistuin syventym\u00e4\u00e4n, joskin tutustuminen verrokkikohteisiin (rakennusten ja niiden viheralueiden suhteeseen) olisi ollut tarpeen my\u00f6s tilallisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ty\u00f6n edetess\u00e4 huomasin kuitenkin, miten paljon tutkittavaa kasvillisuuden parissa olisi ja miten paljon lis\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 niiden tutkiminen olisi ty\u00f6h\u00f6n tuonut. Maastonmuotojen ja kaltevuuksien (ja pohja k\u00e4yrineen) ty\u00f6st\u00e4minen vei itselt\u00e4ni kuitenkin niin paljon aikaa, ett\u00e4 kasvillisuuteen syventyminen j\u00e4i v\u00e4hemm\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-normal-font-size\"><strong>Miten ty\u00f6ohjelma toteutui?\u00a0<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Ty\u00f6ohjelma oli haastavaa laatia siten, ett\u00e4 mahdolliset matkaan tulleet mutkat olisi huomioitu. Niit\u00e4 tapahtuu aina. Melkeinp\u00e4 voisi sanoa, ett\u00e4 ideointi pit\u00e4\u00e4 laskea mukaan kaksinkertaisena, kun ideaa pit\u00e4\u00e4 uudistaa, joskus aloittaa alusta ja ideaa iteroida. Tuntim\u00e4\u00e4r\u00e4t paukkuivat. Harjoitusty\u00f6n tekeminen olisi pit\u00e4nyt aloittaa l\u00e4hes heti kurssin alettua, mutta viikkoteht\u00e4v\u00e4t veiv\u00e4t kaiken ajan (kurssiin varatut tunnit). N\u00e4m\u00e4 viikot olisin ainakin itse tarvinnut jo harjoitusteht\u00e4v\u00e4n ideointiin. V\u00e4likrittiikkiin olin jo pitk\u00e4lti piirt\u00e4nyt materiaalia l\u00e4pi, mutta prosessi piti aloittaa uudestaan kritiikin j\u00e4lkeen, muodon hahmottelusta. T\u00e4m\u00e4 hidasti ty\u00f6t\u00e4 huomattavasti. Vaikka tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on totta suunnittelijan&nbsp; ty\u00f6ss\u00e4, ei mielest\u00e4ni sit\u00e4 ole mill\u00e4\u00e4n suunnittelukurssilla laskettu tunteihin mukaan. On kuin kurssilla tekisi kaksi ty\u00f6t\u00e4. Loppudokumenttien laatimiseen menee viikkoja ja kuten aina on k\u00e4ynyt, on loppu kaoottista ja p\u00e4iv\u00e4t ylipitki\u00e4. Dokumenttien viimeistelyyn paljon aikaa. Sanoisin, ett\u00e4 loppumateriaalin ty\u00f6st\u00e4minen kurssin tuntien puitteissa pit\u00e4isi aloittaa kuukausi tai kolme viikkoa ennen kurssin loppua, jotta materiaalin saa kurssin tuntien puitteissa kasaan tarpeeksi laadukkaana.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-normal-font-size\"><strong>Mist\u00e4 lopullinen kurssisuoritus koostui?<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Tuotin pitk\u00e4lti sellaisen joukon dokumentteja kuin alunperin olin ajatellutkin. Konsepti tuntui luontevalta selitt\u00e4\u00e4 pienoismallin (ty\u00f6malli) kautta, sit\u00e4 kautta itse idea muovautuikin. Ty\u00f6mallilla oli t\u00e4rke\u00e4 rooli idean ilmaisemisessa harjoitusty\u00f6n loppumateriaalissa. Se, mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n lis\u00e4ksi olisi voinut laatia, on konseptia selitt\u00e4v\u00e4 kaavio: miten suunnitelma toimii, millaisia paikkoja ja kohtia siihen muodostuu toiminnallisesti, esteettisesti ja esim. n\u00e4kymien kannalta. Sen avulla olisi voinut perustella sit\u00e4, miten suunnitelma palvelee Alvar Aallon puistoa ymp\u00e4rist\u00f6ineen. T\u00e4m\u00e4n osalta aika tuli vastaan.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Kaikista t\u00e4rkein dokumentti, johon kulutin eniten aikaa, on yleissuunnitelma. Se on suunnitelman p\u00e4\u00e4dokumentti, josta suunnitelma mittakaavaan kuuluvine yksityiskohtineen t\u00e4ytyy v\u00e4litty\u00e4. Yleissuunnitelman tukena toimivat alueleileikkaukset, jotka osoittavat, miten suunnitelman maastonmuodot asettuvat ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Tarkemman mittakaavan, 1:150, leikkaukset suunnitelman kummuista n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, millaisia suunnitelman maastonmuotojen profiilit ovat ja millaisia kaltevuuksia ne sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n pit\u00e4v\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 oli mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4 tarkastelu oppimisyp\u00e4rist\u00f6n sis\u00e4ll\u00f6n kannalta. T\u00e4rkeimm\u00e4t kaltevuudet on merkitty my\u00f6s yleissuunnitelmaan. N\u00e4m\u00e4 kaksi dokumenttia toimivat apuna opiskelijoille heid\u00e4n tutustuessa puistossa oleviin maastonmuotoihin ja niiden jyrkkyyksiin. Oppimisymp\u00e4rist\u00f6n p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on toimia opiskelijoille apuna maastonmuotojen ja kaltevuuksien havainnonnissa. Sen avulla opiskelijat voivat pohtia, milt\u00e4 mik\u00e4kin jyrkkyys tuntuu ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mitata et\u00e4isyyksi\u00e4 ja korkeuseroja. Ehk\u00e4p\u00e4 siell\u00e4 voisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 jonkinlaisia maisema-arkkitehtuurin \u201cmittausleirej\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Muita t\u00e4rkeit\u00e4 dokumentteja olivat n\u00e4kym\u00e4kuvat, l\u00e4ht\u00f6tietokaavio \/ -kartta sek\u00e4 kummun periaateleikkaus. Perspektiivikuvat ovat keskeisin v\u00e4line suunnitelman ja sen tilallisuuden ilmaisemisessa. N\u00e4it\u00e4 kuvia toivoin olevan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolme, mutta kaksi sain tehty\u00e4. Kuvien tavoite on havainnollistaa maastonmuotoilun tilallisuutta. Maastonmuotojen kuvittaminen ja hyvien kuvien tuottaminen on ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 puuhaa, ja totesin, ett\u00e4 parempi tehd\u00e4 kaksi hyv\u00e4\u00e4 kuin monta karkeaa. T\u00e4m\u00e4 oli muutenkin periaatteeni materiaalin tuottamisessa. Halusin tehd\u00e4 mahdollisimman tarkkoja dokumentteja, joissa riitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tarkkuudella perustellaan idea ja sen toteutus sen sijaan, ett\u00e4 olisin tuottanut paljon puolivalmista materiaalia. J\u00e4lkik\u00e4teen voi mietti\u00e4, onko tarkka viimeistely t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin ett\u00e4 olisi tuottanut muutaman suunnitelmaa perustelevan kaavion lis\u00e4\u00e4. Periaateleikkaus oli listallani pitk\u00e4\u00e4n. Se oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 kuvaamaan, miten maastonmuotojen kevennetyt rakenteet toteutetaan ja mit\u00e4 se voisi tarkoittaa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Kasvillisuuden esitin esimerkein. Suunnitelman ajatus oli pitk\u00e4\u00e4n selv\u00e4: oleskelualueet ja kumpujen koverat muodot ovat k\u00e4ytt\u00f6nurmea, kuperat muodot matalakasvuisia, syv\u00e4juurisia lajeja (sitovat maata ja ehk\u00e4isev\u00e4t eroosiota). Kuperien muotojen kasvillisuudeksi tarkentuivat erilaiset perennat. T\u00e4t\u00e4 osuutta olisin halunnut tarkkemmin tutkia. Se, mik\u00e4 harjoitusty\u00f6n loppupalautuksessa j\u00e4i sanomatta, oli yhden kasvin valikoituminen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n tutkiskelun perusteella. Lenkill\u00e4 J\u00e4tk\u00e4saaressa vastaan tuli jyrkk\u00e4\u00e4n rinteeseen istutettu varjoyrtti (t\u00e4m\u00e4 oli hyvin jyrkk\u00e4 rinne Rokkiparkin vieress\u00e4). T\u00e4llaista ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tutustumista ja lajitunnistusta olisi voinut enemm\u00e4n olla.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">Koen, ett\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4ni p\u00e4\u00e4asiat nousivat esille. Jotain j\u00e4i ajanpuutteen vuoksi pois, mutta kuten sanottua, joskus kompromisseja pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ja on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 osata priorisoida.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kurssin tavoitteet ja niiss\u00e4 onnistuminen sek\u00e4 ty\u00f6prosessi Kurssin harjoitusty\u00f6n tekeminen on ollut kokonaisuudessaan haastava prosessi. Ty\u00f6n aiheen valitseminen ja rajaaminen, sopivan paikan valitseminen, paikan ominaisuuksien tutkiminen, rajattuun teemaan tutustuminen ja taiteellisen idean kehitt\u00e4minen ovat vaativia ja paljon aikaa vievi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Koen, ett\u00e4 suuri lis\u00e4haaste teht\u00e4v\u00e4lle oli omatoiminen paikan valinta. Siin\u00e4 kohtaa t\u00f6rm\u00e4\u00e4 jo ensimm\u00e4iseen pulmaan: &hellip; <\/p>\n<p class=\"link-more\"><a href=\"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/2026\/06\/15\/reflektointia-tyosta-ja-tyoprosessista\/\" class=\"more-link\">Jatka lukemista<span class=\"screen-reader-text\"> &#8221;Reflektointia ty\u00f6st\u00e4 ja ty\u00f6prosessista&#8221;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4181,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-59","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/59","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4181"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=59"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/59\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":60,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/59\/revisions\/60"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=59"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=59"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=59"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}