{"id":52,"date":"2026-05-21T10:56:16","date_gmt":"2026-05-21T10:56:16","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/?p=52"},"modified":"2026-05-21T10:56:17","modified_gmt":"2026-05-21T10:56:17","slug":"tyoskentelya-lopullisen-suunnitelman-parissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/2026\/05\/21\/tyoskentelya-lopullisen-suunnitelman-parissa\/","title":{"rendered":"Ty\u00f6skentely\u00e4 lopullisen suunnitelman parissa"},"content":{"rendered":"\n

Ekskursion j\u00e4lkeen jouduin palaamaan l\u00e4ht\u00f6kuoppiin suunnitelman maastonmuotoilun muotokielen ja idean osalta, ja siihen kului tovi. Ideointi on usein suunnitteluty\u00f6n aikaa vaativin osa, oman kokemukseni perusteella. T\u00e4ss\u00e4 harjoitusty\u00f6ss\u00e4 olen saanut sit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4\u00e4 moneen otteeseen ja ottamaan askelia taaksep\u00e4in. Mieless\u00e4 oli jo pitk\u00e4\u00e4n ollut idean ty\u00f6st\u00e4minen pienoismallin avulla, ja nyt ryhdyin ideoimaan muovailuvahalla. J\u00e4lkiviisaana voi sanoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi kannattanut tehd\u00e4 jo ihan harjoitusty\u00f6n alussa: tehd\u00e4 ty\u00f6malli, jonka p\u00e4\u00e4lle maastonmuotoilua on helppo luonnostella. Kolmiulotteinen idea hahmottuu paljon selke\u00e4mmin pienoismallissa kuin piirroksessa, ja ideointi on helpompaa. T\u00e4st\u00e4 siis voi ottaa opikseen. <\/p>\n\n\n\n

Muovailuvahan mukaan tulon j\u00e4lkeen idea alkoi suhteellinen nopeasti hahmottua, toki jonkin aikaa muovailuvahaa tuli alustalla py\u00f6ritelty\u00e4. Taustaty\u00f6 oli tehty, erilaisia ideoita oli tullut py\u00f6ritelty\u00e4, ajatus siit\u00e4 mink\u00e4 tyyppist\u00e4 kokonaisuutta hain oli mieless\u00e4. T\u00e4st\u00e4 aukiolla kumpuilevasta \u201cselk\u00e4rangasta\u201d muodostui tietynlainen viiva, \u201cpiirto\u201d, jonka koen sanana sopivan Aallon suunnittelemalle kampusalueelle, paremmin kuin \u201cselk\u00e4ranka\u201d. Pid\u00e4n kuitenkin selk\u00e4rangan ajatuksesta ja siit\u00e4, miten sen orgaaninen muoto ohjailee maastonmuotojen nousemista ja laskeutumista maanpinnasta, konseptitasolla. Maastonmuotojen yhtym\u00e4kohdissa aukion reitit kohtaavat. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Maaveistoksen idea ja muoto. Mittakaava 1:700<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Ty\u00f6malli jossa ymp\u00e4rist\u00f6n maastonmuodot ja korkeudet. Mittakaava 1:700<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Palasin tietyll\u00e4 tavalla ideoinnissa ty\u00f6n alkuvaiheeseen: t\u00e4ll\u00f6in ajatuksena oli aukion l\u00e4pi kulkeva ramppimainen maataideteos; siis muoto, joka jakaa aukion kahteen tai useampaan osaan ja jonka harjalla kulkee reitti. Lopullisessa suunnitelmassa t\u00e4llainen reitti kulkee maastomuotojen harjalla. Suunnitelmani on siis jonkinlainen aikaisempien ideoiden fuusio. Siin\u00e4 on yksi, yhten\u00e4inen muoto, \u201cpiirto\u201d (pohjapiirros, ilmasta katsottuna), maastonmuotoilun luoma tilasarja, muodon harjalla kulkeva reitti sielt\u00e4 avautuvine n\u00e4k\u00f6aloineen sek\u00e4 maastonmuotoihin sis\u00e4ltyv\u00e4t erilaiset kaltevuudet ja kuperat ja koverat muodot (pedagoginen sis\u00e4lt\u00f6).<\/p>\n\n\n\n

Harjoitusty\u00f6n p\u00e4\u00e4paino keikahti v\u00e4likritiikin j\u00e4lkeen ja koen saaneeni jokseenkin harhaanjohtavaa palautetta. Ymm\u00e4rsin palautteen perusteella, ett\u00e4 suunnitelmassa olisi hyv\u00e4 taiteellisuuden sijaan keskitty\u00e4 pedagogiseen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. T\u00e4m\u00e4n vuoksi pidin taiteellisuutta hetken toissijaisena seikkana suunnitelmassa ja pyrin luomaan ennen kaikkea erilaisia kaltevuuksia havainnollistavan oppimisymp\u00e4rist\u00f6n. Ohjauksessa kuitenkin selvisi, ett\u00e4 idea-\/ konseptitasolla olin mennyt aika lailla hakoteille. Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti, onhan kyseess\u00e4 Alvarinaukio\/ Alvar Aallon puisto. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen keikautin ajatuksia j\u00e4lleen uuteen asentoon ja hain a. taiteellista ideaa maastonmuotoilulla, joka on luonteeltaan kokoava, orgaaninen, yhten\u00e4inen ja b. ideaa jonka pedagogisena sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 on maastonmuotojen kaltevuudet ja se, mit\u00e4 erilaiset kaltevuudet rakenteiden ja kasvillisuuden osalta tarkoittavat. Tavoitteena on muotokielelt\u00e4\u00e4n yhten\u00e4inen, minimalistinen kokonaisuus.<\/p>\n\n\n\n

Maastonmuotojen korkeuksia olen ty\u00f6st\u00e4nyt sek\u00e4 pienoismallin ett\u00e4 leikkauksien avulla. Korkeudet olen suunnitellut niin, etteiv\u00e4t ne miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ole ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n korkeampia ja niin, ett\u00e4 keskeiset n\u00e4kym\u00e4t etenkin etel\u00e4st\u00e4 kohti Alvarinaukiota s\u00e4ilyv\u00e4t (suunnittelemani maastonmuodot etel\u00e4ss\u00e4 eiv\u00e4t ole korkeita). Kasvillisuuden osalta suunnitelma on v\u00e4h\u00e4eleinen. Muotojen sis\u00e4reuna, kovera puoli on nurmea, josta muodostuu yhten\u00e4inen, oleskelun mahdollistava alue. Muodon ulkokaarteiden (kupera puoli) kasvillisuus sen sijaan on kehitteill\u00e4. Pyrkimyksen\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jyrkemm\u00e4lle pinnalle sopivaa matalaa, syv\u00e4juurista kasvillisuutta, joka sitoo maata ja ehk\u00e4isee eroosiota. Ilmansuunnat kaarteissaa kuitenkin vaihtelevat varjoisasta paahteiseen, ja ajatuksena on etsi\u00e4 kullekin ulkokaarteelle sopiva laji. Maaveistoksen muoto on tarkoitus pit\u00e4\u00e4 johtavana ominaisuutena, mutta kummuittain vaihteleva kasvillisuus toisi lis\u00e4sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ekskursion j\u00e4lkeen jouduin palaamaan l\u00e4ht\u00f6kuoppiin suunnitelman maastonmuotoilun muotokielen ja idean osalta, ja siihen kului tovi. Ideointi on usein suunnitteluty\u00f6n aikaa vaativin osa, oman kokemukseni perusteella. T\u00e4ss\u00e4 harjoitusty\u00f6ss\u00e4 olen saanut sit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4\u00e4 moneen otteeseen ja ottamaan askelia taaksep\u00e4in. Mieless\u00e4 oli jo pitk\u00e4\u00e4n ollut idean ty\u00f6st\u00e4minen pienoismallin avulla, ja nyt ryhdyin ideoimaan muovailuvahalla. J\u00e4lkiviisaana voi sanoa, ett\u00e4 … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Ty\u00f6skentely\u00e4 lopullisen suunnitelman parissa”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4181,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-52","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/52","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4181"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=52"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/52\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":55,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/52\/revisions\/55"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=52"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=52"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/salla\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=52"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}