Epilogi

Huono omatunto blogin päivittämisen, tai päivittämättömyyden, suhteen kasvoi lopulta niin suureksi, että sain viimeinkin aikaiseksi palata viime kesän muistoihin ja kirjoitettua tämänkin tarinan päätökseensä.

Paimentolaisten päivä

Poliisien paraati, jossa pitkät ansiomerkkirivistöt ovat muisto neuvostoajoilta.

Näytösratsastajia Naadam-festivaalin avajaisissa.

 

Jatkolento Moskovasta Helsinkiin meni ilman kommelluksia ja matkatavaratkin saapuivat perille. Vastassa kentällä oli poikaystäväni, joka sai kantaakseen entistäkin painavamman rinkkani. Lähdimme junalla kohti keskustaa, josta oli tarkoitus ottaa metro kotiin. Rautatieasemalla salaisuuden verho alkoi raottua, kun poikaystäväni paljasti, ettemme olleetkaan matkalla kotiin vaan hotelliin! Ruusut ja hotellin aamupala olivat paras tapa juhlistaa jälleennäkemistä.

Näin neljän kuukauden jälkeen aika on sopivasti kullannut muistot Mongoliasta. Tuntuu mukavalta olla takaisin kotimaassa, jossa vessapaperit saa heittää vessanpönttöön ja suojatien merkitys on muutakin kuin raidat kadussa. Mongoliasta jäi mieleen myös värikäs paimentolaiskulttuuri, silmänkantamattomiin jatkuvat laidunmaisemat eläimineen ja jurttineen sekä tietenkin ihanaa isäntäperheeni.

Paljon temppeleitä tuhoutui neuvostoaikana, mutta kaupungin keskeltä löytyy silti pieni pala historiaa.

Joku sanoi, että mongolialainen ilman hevosta on kuin lintu ilman siipiä.

Kiitän host-äitiäni ja -siskoani siitä, että he veivät minua viikonloppuisin retkille ja tutustuttivat minut Mongolian tapoihin ja kulttuuriin.

 

Marraskuussa sain vieraan. Ranskalainen ystäväni Mongolian reissulta tuli pitkäksi viikonlopuksi kyläilemään luokseni. Käsilaukku, jonka ystäväni lupasi tuoda tullessaan oli tietenkin unohtunut hänen kotiinsa, mutta pidimme tätä uutena lupauksena jälleennäkemisestä. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt Suomessa, joten Helsingissä olisi riittänyt esiteltävää pidemmäksikin ajaksi. Viimeisenä päivänä oli tietenkin mentävä pitkistä jonoistaan tunnetuksi tulleeseen Amos Rex -näyttelyyn. Ajallinen taktikointi kannatti sen verran, että maanantaiaamuna kello 11 jonotusaika oli vain 15 minuuttia.

Amos Rexissä oli mahdotonta saada onnistunutta kuvaa värien kanssa, mutta tärkeintä kuvassa ovatkin Mongoliasta tuodut kašmir-huivi ja -villapaita.

Vein vieraani tutustumaan Otaniemen sitsikulttuuriin.

 

Nyt olisi aika aloittaa suunnitelmien tekeminen ensi kesäksi, mikä itselläni tarkoittaa kesätyöpaikan metsästystä Suomesta. Mikäli sinä tai ystäväsi haluatte auttaa kehitysmaan sairaaloita ja samalla viettää unohtumattoman kesän, suosittelen koko sydämestäni hakemaan Engineering World Healthin kesäohjelmiin, joista Nepalin ohjelma tullaan tekemään yhdessä Tanskan teknillisen yliopiston kanssa. Mongolian kesäohjelma oli niin ainutlaatuinen, ettei minulla ole varmuutta siitä, tullaanko se järjestämään vielä uudelleen. Itse en voisi olla kiitollisempi siitä, että sattuma johdatti minut niin mielenkiintoiseen ja lämminhenkiseen maahan, josta käteen jäi unohtumattomia kokemuksia ja uusia ystäviä.

Me kesäharjoittelijat ja kielikurssin ohjaajamme, joista jotkut lähtivät kesän lopuksi Eurooppaan suorittamaan yliopisto-opintojaan.