Epilogi

Huono omatunto blogin päivittämisen, tai päivittämättömyyden, suhteen kasvoi lopulta niin suureksi, että sain viimeinkin aikaiseksi palata viime kesän muistoihin ja kirjoitettua tämänkin tarinan päätökseensä.

Paimentolaisten päivä

Poliisien paraati, jossa pitkät ansiomerkkirivistöt ovat muisto neuvostoajoilta.

Näytösratsastajia Naadam-festivaalin avajaisissa.

 

Jatkolento Moskovasta Helsinkiin meni ilman kommelluksia ja matkatavaratkin saapuivat perille. Vastassa kentällä oli poikaystäväni, joka sai kantaakseen entistäkin painavamman rinkkani. Lähdimme junalla kohti keskustaa, josta oli tarkoitus ottaa metro kotiin. Rautatieasemalla salaisuuden verho alkoi raottua, kun poikaystäväni paljasti, ettemme olleetkaan matkalla kotiin vaan hotelliin! Ruusut ja hotellin aamupala olivat paras tapa juhlistaa jälleennäkemistä.

Näin neljän kuukauden jälkeen aika on sopivasti kullannut muistot Mongoliasta. Tuntuu mukavalta olla takaisin kotimaassa, jossa vessapaperit saa heittää vessanpönttöön ja suojatien merkitys on muutakin kuin raidat kadussa. Mongoliasta jäi mieleen myös värikäs paimentolaiskulttuuri, silmänkantamattomiin jatkuvat laidunmaisemat eläimineen ja jurttineen sekä tietenkin ihanaa isäntäperheeni.

Paljon temppeleitä tuhoutui neuvostoaikana, mutta kaupungin keskeltä löytyy silti pieni pala historiaa.

Joku sanoi, että mongolialainen ilman hevosta on kuin lintu ilman siipiä.

Kiitän host-äitiäni ja -siskoani siitä, että he veivät minua viikonloppuisin retkille ja tutustuttivat minut Mongolian tapoihin ja kulttuuriin.

 

Marraskuussa sain vieraan. Ranskalainen ystäväni Mongolian reissulta tuli pitkäksi viikonlopuksi kyläilemään luokseni. Käsilaukku, jonka ystäväni lupasi tuoda tullessaan oli tietenkin unohtunut hänen kotiinsa, mutta pidimme tätä uutena lupauksena jälleennäkemisestä. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt Suomessa, joten Helsingissä olisi riittänyt esiteltävää pidemmäksikin ajaksi. Viimeisenä päivänä oli tietenkin mentävä pitkistä jonoistaan tunnetuksi tulleeseen Amos Rex -näyttelyyn. Ajallinen taktikointi kannatti sen verran, että maanantaiaamuna kello 11 jonotusaika oli vain 15 minuuttia.

Amos Rexissä oli mahdotonta saada onnistunutta kuvaa värien kanssa, mutta tärkeintä kuvassa ovatkin Mongoliasta tuodut kašmir-huivi ja -villapaita.

Vein vieraani tutustumaan Otaniemen sitsikulttuuriin.

 

Nyt olisi aika aloittaa suunnitelmien tekeminen ensi kesäksi, mikä itselläni tarkoittaa kesätyöpaikan metsästystä Suomesta. Mikäli sinä tai ystäväsi haluatte auttaa kehitysmaan sairaaloita ja samalla viettää unohtumattoman kesän, suosittelen koko sydämestäni hakemaan Engineering World Healthin kesäohjelmiin, joista Nepalin ohjelma tullaan tekemään yhdessä Tanskan teknillisen yliopiston kanssa. Mongolian kesäohjelma oli niin ainutlaatuinen, ettei minulla ole varmuutta siitä, tullaanko se järjestämään vielä uudelleen. Itse en voisi olla kiitollisempi siitä, että sattuma johdatti minut niin mielenkiintoiseen ja lämminhenkiseen maahan, josta käteen jäi unohtumattomia kokemuksia ja uusia ystäviä.

Me kesäharjoittelijat ja kielikurssin ohjaajamme, joista jotkut lähtivät kesän lopuksi Eurooppaan suorittamaan yliopisto-opintojaan.

Esittelyssä: Engineering World Health ja Oddariya

Sairaalatyössä on päästy alkuun, joten ajattelin nyt hieman kertoa kahdesta tämän kesäohjelman takana olevasta järjestöstä.

Engineering World Health sai alkunsa viisi vuotta sitten Amerikassa, kun erään tutkimuksen tuloksena paljastui, että kehitysmaihin lahjoitetuista sairaalalaitteista vain 60% on toimivia ja viiden vuoden jälkeen määrä on enää pari prosenttia. Lisäksi sairaaloiden henkilökunta ei usein osaa käyttää lahjoitettuja laitteita, koska käyttöohjekirjat puuttuvat, eikä sairaaloissa ole laiteteknikoita laitteita korjaamaan. Tätä ongelmaa ratkomaan perustettiin Engineering World Health (EWH), joka luo kansainvälistä verkostoa lääketieteellisen tekniikan insinööreille ja kouluttaa heitä, edistääkseen terveydenhuoltoa kehitysmaissa. EWH järjestää kesä- ja talviohjelmia Afrikassa, Keski-Amerikassa sekä Keski- ja Kaakkois-Aasiassa. Kaksi vuotta sitten Tanskan teknillinen yliopisto aloitti yhteistyön EWH:n kanssa tarjoamalla aloituskurssin pohjoismaalaisille opiskelijoille sen sijaan, että kurssi tarvitsisi suorittaa (kalliimpana) EWH:n järjestämänä kohdemaassa.

 

Mongolia on yksi EWH:n yhdestätoista kohdemaasta, joka tuli mukaan kuvioihin Oddariya-hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Oddariya on mongolialainen järjestö, joka perustettiin pari vuotta sitten edistämään kotimaan terveydenhuoltojärjestelmää. Tällä hetkellä Mongoliassa on hyvin yleistä, että vakavan sairauden, kuten syövän, kohdatessa hoitoon hakeudutaan ulkomaille Kiinaan tai Etelä-Koreaan. Ulkomainen vaihtoehto on tietenkin vain rikkaille ja Mongolian terveydenhoitojärjestelmä onkin erittäin epätasa-arvoistava köyhempiä ihmisiä kohtaan, joiden ainoa mahdollisuus on saada välttävän tasoista hoitoa julkisissa sairaaloissa. Oddariyan ovatkin perustaneet ne, joilla on oma henkilökohtainen kokemus kotimaansa riittämättömästä terveydenhuollosta.

 

Kun Oddariya sitten löysi Engineering World Healthin ei mennyt kauaakaan, kun saatiin uusi kesäohjelma käyntiin. EWH on valinnut kurssilaiset, järjestänyt koulutuksen ja hoitanut kaikki matkustamiseen liittyvät käytännön asiat. Oddariya on laajojen verkostojensa ansiosta valinnut kohdesairaalat ja isäntäperheet sekä järjestänyt niin mahdottomasti ohjelmaa, että jokainen osallistuja tuntee varmasti olonsa kotoisaksi vieraassa maassa.

Tutustumisreissulla yhdessä kesäohjelmaan osallistuvista sairaaloista.

 

Kaikkia kesäohjelman osapuolia yhdistää halu muuttaa terveydenhuoltojärjestelmä potilaslähtöisemmäksi ja edistää turvallisuutta sairaaloissa. Kesäohjelman näkökulmasta potilasturvallisuuden edistäminen voi olla vaikka hygienian parantaminen lisäämällä käsien desinfiointipisteitä tai keksimällä uusi käytäntö räjähdysherkkien happipullojen siirtelyyn. Olen itse päässyt todistamaan, kuinka suuri intohimo kaikilla on työskennellä tämän projektin parissa. Esimerkiksi sairaaloissa henkilökunta on ottanut meidät todella hyvin vastaan ja kiireisinäkin hetkinä heiltä löytyy aikaa vastata kysymyksiimme. Yksi suurimmista haasteista ennakoitiin olevan luottamuksen rakentaminen paikallisiin terveysalan ammattilaisiin, mutta huoli on osoittautunut turhaksi. Heti ensimmäisenä päivänä henkilökunta kertoi avoimesti rikkinäisistä laitteistaan ja viikon mittaan kaikennäköistä Neuvostoliiton aikaista ultraäänimasiinaa on tuotu toimistoomme.

Toisaalta mongolialaisissa sairaaloissa työskentelemisen haasteena on ollut sairaaloiden nykyaikaisuus ja varallisuus. Tanskassa suoritetun aloituskurssin aikana meitä valmisteltiin pääasiassa mekaanisiin ongelmiin, joita ilmenee vanhoissa sairaalalaitteissa. Mongolialaisissa sairaaloissa, tai ainakin niissä joissa me työskentelemme, laitteisto on melko uutta. Viat ovat usein tukkoisten letkujen sijaan ohjelmistoissa, joiden korjaamiseksi tarvitaan koodeja, tai korjauksiin vaaditaan erityisiä varaosia laitteiden valmistajilta. Henkilökunnalla on kuitenkin suuri luottamus osaamiseemme, joka toisaalta luo paineita, mutta toisaalta toimii kannustuksena.

Lyhyesti todeten on ollut hurjan mielenkiintoista päästä osaksi tähän kesäohjelmaan ja päästä näkemään, mitä kaikkea saamme aikaiseksi seuraavina viikkoina!

Team Mongolia: EWH:n ja Oddariyan johtajat, EWH:n kesäharkkarit sekä paikalliset vapaaehtoiset