Oikeita töitä

Sanoista tekoihin ja oikeisiin töihin! Sairaalassa työskentelyyn on jo hiukan muodostunut rutiineja, joten tässä tarinaa siitä, mitä siellä on oikeasti tapahtunut.

Kohdesairaalamme on aluesairaala, josta löytyy muun muassa labrat ja röntgenet, mutta synnytykset ja leikkaukset tehdään muualla. Yksi suurimmista osastoista on ultraääniterapian osasto, jossa hoidetaan noin sata potilasta päivittäin. Suuren potilasmäärän vuoksi osaston laitteet ovat kovassa käytössä ja sen vuoksi olemmekin tehneet eniten yhteistyötä juuri ultraääniterapiaosaston kanssa. Yleisesti sairaala on ihan siistissä kunnossa ja nykyaikainen.

Sairaalassa on yksi sähköinsinööri, joka hoitaa sähköasennukset ja yksi yleisinsinööri, joka hoitaa kaiken muun. Sairaalassa kiertää myös lääkinnällisiin laitteisiin erikoistunut insinööri, joka kerran viikossa etsii viat ja korjaa kiireellisimmät tapaukset. Kukaan henkilökunnasta ei puhu englantia, joten henkilökunnan kanssa kommunikointi olisi mahdotonta ilman kahta paikallista vapaaehtoistulkkia, jotka ovat tukenamme työjakson ajan.

Minä ja paikalliset vapaaehtoiset

 

Saimme sairaalasta oman työhuoneen, jonne henkilökunta on tuonut laitteita tutkittavaksemme. Yleisin ongelma on ollut, että laite ”ei toimi”. Homma on yleensä alkanut siitä, että selvitämme itsellemme, miten jokin laite toimii ja sen jälkeen missä vika on. Tähän mennessä olemme korjanneet ultraääniantureita, joiden johdot on pitänyt juottaa uudestaan, koonneet neljä ultraäänianturin vartta vanhoista rikkinäisistä osista, korjanneet autoklaavin lämpömittarin ja puhdistaneet kaksi labranäytteiden analysaattoria. Lisäksi vikoja on ihmetelty potilasmonitorista ja pipeteistä. Päätavoite on tietenkin saada rikkinäiset laitteet takaisin käyttöön, mutta joidenkin laitteiden korjaaminen on ollut mahdotonta puuttuvien osien tai kadonneiden käyttöohjeiden takia.

Tässä mietitään paikallisen insinöörin kanssa, että mitä liuoksia voidaan käyttää vanhassa verinäytteiden analysaattorissa.

Hymyilyttää, kun rojukasasta löytyikin ehjiä osia ja ehjistä osista saatiin koottua toimivia välineitä.

 

Sairaalaviikkojen aikana saamme suorittaa itse valitsemamme kakkosprojektin sairaalan tehokkuuden, turvallisuuden tai viihtyvyyden lisäämiseksi. Koska laitteita tuntui olevan hujan hajan ympäri sairaalaa, otimme projektin aiheeksi sairaalalaitteiden paikannusjärjestelmän. Käytännössä tarkoitus oli selvittää, mistä henkilökunta tietää, missä huoneessa jokin laite on, mistä se on ostettu, milloin laite on viimeksi huollettu ja milloin se pitäisi huoltaa seuraavan kerran. Itse haastattelutilanne oli varsinainen rikkinäinen puhelin. Koska haastateltava ei puhunut englantia enkä minä osannut mongoliaa, tulkki joutui kääntämään hieman ontuvalla englannilla sekä kysymykset että vastaukset. Loppupäätelmiä piti vähän arvuutella, mutta selvisi, että laitteiden tiedot on kirjattu vihkoon ja jonkinnäköiseen excel-taulukkoon. Koska sairaalassa on melko vähän tietokoneita, järjestelmä on haastava pitää ajantasalla.

Maailman pelastamisessa on päästy hyvään vauhtiin, vaikka samaan aikaan luonnonvoimat ovat kääntyneet meitä vastaan. Viime aikoina Mongoliassa on ollut tosi kovia rankkasateita ja ukkosmyrskyjä. Puutteellisen infrastruktuurin takia pääkatuja ei erota Volgasta ja esimerkiksi sairaalan parkkipaikan läpi käveleminen vaatii toisinaan luovia ratkaisuja. Tulvat ovat katkoneet teitä ja siltoja, minkä vuoksi välillä on annettu yleinen määräys, että matkustelua kaupungin ulkopuolelle tulisi välttää.

Toinen vastoinkäyminen on ollut ruokamyrkytysten sarja, jonka vuoksi puolet tiimistämme on ollut sairaana. Täällä ruokamyrkytys voi tulla melkeinpä mistä vaan, mutta erityisiä syyllisiä ovat olleet hot pot -ravintolan äyriäiset sekä keilahallin pizza. Edes ravintoloiden valikoiminen ei ole auttanut, sillä kaksi tiimiläistä sairastui astetta paremman lounasravintolan kaalisalaatista. Uuden ohjeistuksen mukaan meidän on käsketty välttää hedelmiä, kananmunia ja KFC-pikaruokaravintolaa.

On todettu moneen kertaan, että on turha suunnitella yhtään mitään, koska kaikki menee kuitenkin päinvastoin. Vaikka mongolialaiset tekevät töitä normaalisti maanantaista lauantaihin kello 9-18, meidän sairaalastamme sattuu olemaan paljon porukkaa lomalla. Koska saimme jo tehtyä suurimman osan ennalta määrätyistä töistä, siirrymme viimeiseksi kahdeksi viikoksi uuteen sairaalaan toiselle puolelle kaupunkia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *