Uusi matka, uusi blogi

Ensimmäinen blogini Singahdus Singaporeen sai pikkusiskon nimeltä Sairaalareissu! Singahdus Singaporeen kertoi vaihto-opiskelustani Singaporessa sekä matkustelusta Kaakkois-Aasiassa. Blogin viimeinen postaus päättyi sanoihin: ”Kunhan uuden blogin nimi ei ole Singahdus Siperiaan”. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että päädyin lähtemään kesäharjoitteluun hieman Siperian alapuolelle Mongoliaan.

Sairaalareissu kertoo kahden kuukauden mittaisesta kesäharjoittelusta, joka vie minut Kööpenhaminan kautta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin. Kesäharjoittelu on Tanskan teknillisen yliopiston (DTU) ja Engineering World Healthin (EWH) yhdessä järjestämä ohjelma, jonka tarkoitus on kouluttaa opiskelijaryhmä korjaamaan sairaalalaitteita kehitysmaissa. Ensimmäiset kolme viikkoa kertaamme DTU:lla sähkötekniikan ja elektroniikan perusteet ja opettelemme yleisimpien sairaalalaitteiden toiminnot sekä vianetsinnän ja korjaamisen. Opetusosuuden jälkeen 11 henkinen ryhmämme lentää Ulan Batoriin, jossa ensimmäinen viikko kuluu Mongolian kielen ja kulttuurin opetuksessa. Siellä jakaudumme pareihin niin, että jokaiselle parille annetaan oma sairaala. Sairaalatyötä jatkuu elokuun puoliväliin asti, jonka jälkeen lennän takaisin Suomeen.

Kuulin kesäohjelmasta ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, kun näin mainoksen Aallon nettisivuilla. Ohjelma järjestettiin silloin ainoastaan Nepalissa ja luettuani esittelytekstin päätin heti, että haluan lähteä mukaan. Olin kuitenkin lähdössä vaihtoon, joten jouduin lykkäämään kesäohjelmaan hakua vuodella eteenpäin. Palattuani vaihdosta koululla kävi yksi edellisen vuoden kesäkurssilainen kertomassa EWH:n ohjelmasta. Esitys teki todella suuren vaikutuksen ja innostuin entistä enemmän. Yllättäen sain kuitenkin työtarjouksen työpaikasta, jonne olin hakenut aikaisemmin, mutta en ollut tullut valituksi. Seuraava kesä menikin siis yhdessä maailman parhaimmista työpaikoista ja EWH:n ohjelma joutui odottamaan vielä vuoden. Viime talvena päätin, että nyt on vihdoinkin aika lähteä ulkomaille, joten lähetin hakemuksen (kamalassa kiireessä ja viimeisenä hakupäivänä). Hakemus oli kuitenkin mennyt perille ja sain kutsun Skype-haastatteluun. Olin hakenut ensisijaisesti Nepaliin, koska tiesin maan sijainnin ja pääkaupungin, mutta haastattelussa minulta kysyttiinkin, haluaisinko sittenkin lähteä Mongoliaan. En tiennyt Mongoliasta yhtään mitään ja odotin jännityksessä, testaako haastattelija maantietoani. Tarkempia haastattelukysymyksiä ei tullut ja vastasin kyllä.

Matkajärjestelyt menivät aika sujuvasti. Kurssimaksua vastaan EHW järjesti opetuksen, majoitukset, viisumit ja muut käytännön asiat sekä antoi selkeän aikataulun missä olla ja milloin. Omaksi hoidettavaksi jäi vain lentojen ostaminen ja majoituksen etsiminen Tanskasta. Vaihto-opiskeluun verrattuna kesäkurssi tuntuu siis valmiiksi järjestetyltä pakettimatkalta. Omalta osaltani matkavalmistelut oli liiankin helppo jättää viimeiseen iltaan ja rinkan pakkaaminen tuntui aika ylivoimaiselta varsin railakkaiden kesäjuhlien jälkeen. Hieman huolimaton pakkaaminen johti siihen, että lentokentällä laukkuni jäi erikoistarkastukseen. Syynä oli se, että evääksi ottamani banaaninpuolikkaat olivat jotenkin verrattavissa nesteisiin.

Oikeasti ei naurattanut yhtään, koska rinkka painoi kolmen ruumiin verran eikä kukaan ole vieläkään opettanut, miten hihnat kuuluu säätää.

Tanskaan on kuitenkin saavuttu ja sähkötekniikan kurssi on jo yli puolivälin!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *