Tyrannit

Maisema-arkkitehtuurin guru James Corner kritisoi kirjoituksessaan vuodelta 1991 A Discourse on Theory II: Three Tyrannies of Contemporary Theory and the Alternative of Hermeneutics maisema-arkkitehtuurin monimutkaistumisen myötä tapahtunutta alan henkisen sisällön köyhtymistä. Cornerin tulkinnan mukaan vain tietoon perustuvat järjestelmät ja mallit (positivismi), vallalla olevat paradigmat ja itseisarvoisesti boksin ulkopuolella ajattelu (avant-garde) ovat luoneet olosuhteet ontuvalle suunnittelutyölle ja yksipuoliselle ympäristölle, sillä ne eivät rajoittuneisuutensa vuoksi voi täysin todentaa koettua maailmaa.

Positivismi, pelkkään tietoon perustuvana, on liian yksiulotteinen suunnittelun lähtökohtana. Se huomioi faktat, muttei jousta kun tiedo muuttuu, kehittyy tai lisääntyy. Sama vajavaisuus on paradigmoissa, nekin tuppaavat muuttumaan. Avant gardessa edelläkävijät tekevät suunnitelmia niin, että se on tyylisuuntauksena jo kääntynyt itseään vastaan: suuntauksessa itseisarvoksi tuli kohauttaa, mikä ei sinänsä ole enää uutta eikä riittävä lähtökohta millekään.

Vaihtoehto?

Jyrkkien teorioiden vaihtoehdoksi maisema-arkkitehdeille Corner ehdottaa hermeneutiikkaa; tulkinnan teoriaa. Tulkinta riippuu aina tilanteesta jossa se syntyy, ja eri ihmiset eri aikakausina tulkitsevat ja kokevat alati muuttuvaa ympäristöä jokainen omista lähtökohdistaan käsin. Hermeneutiikassa tämä huomiodaan avoimeksi jäävällä teorialla.

Allekirjoittaneen on vaikea täysin tavoittaa, miten hermeneuttinen suunnittelu käytännössä tapahtuu. Kolmenkymmenen vuoden takainen kirjoitus tuntuu kuitenkin olevan aivan ajankohtainen tänäkin päivänä: Cornerin toimiston tuoreet projektit, massiivinen maisemointikohde Freshkills Park ja Kiinan kaupunkiprojekti Qianhai, ovat molemmat mielestäni esimerkkejä siitä, miten avoimen teorian avulla luodaan hyvinkin luonnollista ja puhuttelevaa ympäristöä. Niissä kummassakaan suunnittelutyön alaisena ei ole juurikaan kohde tai kohteen tuleva valmis muoto, vaan se luonnollinen prosessi, jolla uuden ympäristön synty mahdollistuu.

High Line – kerrostumia

James Cornerin kuuluisin suunnittelema kohde lienee High Line, joka on nykyisin New Yorkin suosituin nähtävyys. High Linen perustaminen oli asukkaita vahvasti osallistava hanke, tarkoituksena yhteisöllisyys, satunnaiset kohtaamiset ja yleisesti urbaanin elämänlaadun parantaminen. Kaupunkia halkova, korotetun junaradan jäänteille perustettu, vihersuoni puhuttelee kaupunkilaisia sekä turisteja ja tarjoaa ihmisen kokoisen tilan, hyvillä näkymillä, suuressa ja dynaamisessa kaupungissa.

Ihmiset luovat ympärilleen kompleksisia kulttuurisia kudelmia. Puiston avulla kaupunkiin luotiin taas uusi kerros historiaa ja kulttuuria. Oleminen on toisinaan ahdistavaa, mutta se lieventyy kun onnistuu skaalaamaan itsensä oikeaan mittakaavaan; pieneksi osaksi suurta jatkumoa. Ehkä se on helpompaa ympäristössä, joka muistuttaa meitä menneistä ja tulevista sukupolvista.

Freshkills park, horisontissa Manhattanin pilvenpiirtäjät