Ihminen luonnossa

Historia kertoo tarinoita ihmisen ja luonnon symbioottisesta yhteydestä: Vuosituhansien ajan elimme luonnossa, luonnosta ja palvoimme luonnonvoimia, koska emme ymmärtäneet niitä. Taitojen ja ennen kaikkea tiedon lisäännyttyä ihmislaji pystyi irrottautumaan luonnon ylivallasta.

Uskon, että tämä pesäero luontoon on ollut pakollinen egoistinen teko, jotta lajimme menestys on ollut mahdollista tässä mittakaavassa. Muille lajeille ihmisen ylivalta on tarkoittanut kriisiä ja usein jopa sukupuuttoa tai uhanalaisuutta. Teollistumisen myötä ymmärtämättömyys ajoi myös ympäristön pilaamiseen, virheeseen, jota yritämme nyt kovasti korjata.

Luonnonsuojelu terminä tarkoittaa ympäristön arvottamista, suojelua ja varjelua, mutta todellisuudessa hädässä on ihminen, jolle ympäristö pian muuttuu elinkelvottomaksi.

Ihminen on eläin

Ihminen on kohtalaisen itseohjautuva laumaeläin, joka on luonut ympärilleen kaikkialle ulottuvan järjestelmien verkoston. Elämme laput silmillä mahtavien kulttuuristen konstruktioiden ympäröimänä, emmekä kyseenalaista valmiin maailman vakiintuneita rakenteita.

Kuitenkin niinkin “tärkeät” ja elämiselle oleelliselta tuntuvat asiat, kuten aika tai raha, ovat molemmat lopulta vain kollektiivisen mielikuvituksemme tuotetta. Ne ovat myös aikamme kaksi tärkeintä arvoa, jotka usein ovat jonkinlaisessa suhteessa toisiinsa. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ole parhaimpia arvoja tuottamaan hyvinvointia.

Tarpeellinen yhteys

Luonnon merkityksestä ihmiselle, jonain muuna kuin resurssina, on ajankohtaisia esimerkkejä ympäri maailmaa. Islannissa iso osa kansasta uskoo Huldufólkiin, kivenlohkareiden alla asuviin henkiin. Tieverkkoa kehitettäessä moni henkien kotilohkare on ollut jäädä tielinjauksen yliajamaksi, mutta sitkeän protestoinnin ansiosta lohkareet ovat saaneet jäädä sijoilleen, tien tehdessä lenkin kiven ympäri.

Jokaisella ihmisellä on sovittu ihmisarvo, mutta luonnolla ei usein ole itseisarvoa. Ihminen voi tämän arvon kuitenkin myöntää: Uuden-Seelannin alkuperäiskansa maorit käsittävät Whanganui-joen esi-isäkseen, joten oikeus on myöntänyt sille ihmisoikeuksia vastaavat oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Joki on elävä olento ja se huomioidaan sellaisena myös lain edessä

Huldufólkin kotilohkare Alfastein

Re-connecting

Yhteyden katkeaminen luontoon aiheuttaa ihmiselle juurettomuuden ja tyhjyyden tunteita, sillä luonto on osa ihmistä – ja toisinpäin.

Tässä katkenneessa ketjussa näen maisema-arkkitehdin paikan ammatillisesti; lenkkinä ihmisen ja luonnon välillä.

Lähteet:

www.nationalgeographic.com/culture/2019/04/maori-river-in-new-zealand-is-a-legal-person/

www.thisamericanlife.org/146/urban-nature