Näyttelyarvio: AALTO LANDSCAPE IN THE GLOBAL CONTEXT

 

Kansainvälinen maisema-arkkitehtuurin oppilastöiden näyttely, AALTO LANDSCAPE IN THE GLOBAL CONTEXT: Aalto University in the International Competition of Landscape Architecture Programmes 2018, on nähtävillä 25. lokakuuta asti Otaniemen Väreessä. Näyttely koostaa yhteen alan opetusta tarjoavien koulujen oppilastöitä yhdeksästä eri maasta, Afrikan mannerta lukuun ottamatta, kaikista maanosista.

Mukana kansainvälisessä seurassa, kuten näyttelyn nimikin kertoo, on myös maailman ainoa suomeksi alan opetusta tarjoava oppilaitos, Aalto-yliopisto.

Näyttely on todiste maisema-arkkitehtuurin poikkitieteellisyydestä ja monipuolisuudesta, mutta yhdistävänä tekijänä jokaisessa esillä olevassa työssä on tavalla tai toisella luonto ja melkein kaikissa mittakaavan asettaa ihminen.

 

Kuivuus ja vesi

Monille projekteille yhdistävänä tekijänä ovat haastavat olosuhteet ja tekniset ratkaisut. Näyttely kuiskii viestiä tulevaisuuteen varautumisesta maisema-arkkitehtuurin lähtökohdasta. Ala ei ole pelkkää puiden istutusta tai vihreyttä ja suuressa maailmassa maisema-arkkitehtuuri kohtaa jo paikallisen ympäristön ongelmat. Näin on University of Toronton oppilastyössä “In Between walls”, joka vie mukanaan kauas Keski-Aasiaan. Ympäristönä työssä on poliittisten konfliktien, sotatoimien ja ilmastonmuutoksen riivaama järvialue Afganistanin ja Pakistanin rajalla. Kuivuneen järven maaperästä nousevat hiekkamyrskyt aiheuttavat vakavia haittoja Iranin ja Afganistanin asukkaiden terveydelle, kulttuurille ja elinympäristölle.

Monessa oppilastyössä päätekijänä on vesi: Pilaantuneita vesistöjä elvytetään ja teollisuuden jäljiltä käyttämättömäksi jäänyt ympäristö on pystyttävä ottamaan uudestaan hallintaan ja sitä kautta yhteiseen käyttöön. Tulee mieleen, voisiko myös Aallossa olla kurssitarjottimessa hydrologian suunnittelukurssi, sille tuntuu olevan maailmalla tarvetta.

Joidenkin töiden henki on lievästi post-apokalyptinen: Aalto-yliopiston “The Marscapeproject:ssa” tutkitaan, miten maisema-arkkitehtuuri mahdollistaisi Mars-planeetalla elämisen. Suunnitelma on kiehtova ja tuo mieleen Jetsonit, mutta kävikö Maalle köpelösti, vai lähdetäänkö Marsiin huvin vuoksi?

 

Ruohonjuurta unohtamatta

Tulevaisuuden näkökulmasta huolimatta osa projekteista oli kuitenkin konkreettisia ja nykyhetkeen sidottuja. Hyvä esimerkki tällaisesta oli University of Wellingtonin “Enabling Wildness”, suunnitelma, jossa eräs Uuden-Seelannin vaellusreitti muuttui esteettömäksi mielikuvituksellisia apuvälineitä käyttäen.

Näyttely ennustaa luonnon ja ihmisen yhteiselosta tulevan seuraavina vuosikymmeninä tiiviimpää ja yhteen kietoutunutta: Ihminen ei ole enää egoileva ravintoketjun huippu, vaan samalla viivalla muun luonnon kanssa.

 

Aalto kansainvälisessä seurassa

Näyttely oli hengästyttävän laaja otos tämänhetkisestä maisema-arkkitehtuurin opetuksesta maailmanlaajuisesti. Aalto-yliopiston koulutusohjelma pärjää tässä seurassa mainiosti ja vastaa tulevaisuuden haasteisiin laadukkaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *