Ideoista suunnitelmaan

Viime viikkoina olen yittänyt muodostaa alkukurssin aikana lukemastani tietomassasta ja kaikista päähäni pullahtaneista ideoista kokonaisuutta, josta lopullinen suunnitelma alkaa pikku hiljaa muodostumaan. Informaatioähkyn ja ideapaljouden aiheuttama sekavuuden tunne alkaa päivä päivältä pienenemään ja suunnitelman ydin alkaa olemaan melko hyvin kasassa – ainakin päässäni. Paperilla asiat tuntuvat olevan vielä hieman hakusessa, mutta toivottavasti loksahtelevat kohdilleen, kun alan piirtämään niitä puhtaaksi.
Tämän työn kohdalla olen ollut pulassa ennemminkin liian suuren, kuin vajaan ideamäärän kanssa. On vaikeaa valita, mitkä olisivat omaan kohteeseen juuri parhaita ratkaisuja kun ideoita on paljon, eikä kaikkea voi toteuttaa, jottei suunnitelmasta tule sekava ja konsepti tulee selvästi esille.
Olen syksyn aikana myös havainnoinut paljon oman lapseni liikkumista kaupunkiympäristössä ja seurannut, mitä asioita 4-vuotias pitää mielenkiintoisen, mitä pelottavana ja mikä ei häntä kiinnosta juuri lainkaan. Samalla olen yrittänyt seurata ja myös lukenut kirjallisuutta, kuinka erilaiset aktiviteetit kehittävät motorisia kykyjä. Yritän omassa suunnitelmassani luoda mahdollisuuksia oman kehon ulottuvuuksien hahmottamiseen leikin kautta. Tahdon myös rohkaista kaiken ikäisiä ja kokoisia leikkijöitä kokeilemaan ja haastamaan omia rajojaan.
Työni kannalta on ollut myös olennaista tutustua valotaiteeseen etenkin ulkotiloissa ja tämänkin suhteen uudet ideat ovat jopa uiskennelleet uniini ja olen monena aamuna yrittänyt raapustaa paperille yön aikana ihailemiani valoteoksia. On ollut hyvin innostavaa sovittaa yhteen pimeän ja valoisan ajan elementtejä ja ideoita. Koska Suomessa talvikaudella pimeä aika on niin suuressa roolissa, olen myös pohtinut paljon, kuinka luon pimeään haluamaani taianomaista ja mystistä sirkustunnelmaa ilman, että se on kenellekään pelottavaa. Yritän löytää sopivan tasapainon jännityksen ja pelon rajamaastosta.

Vastaa