Lapsen silmin

Flunssaoireiden vuoksi en päässyt osallistumaan viime maanantain vierailulle, mutta yritin eläytyä lasten maailmaan peuhatessani lapseni kanssa. Kävimme viikon kuluessa useissa leikkipuistoissa ja ulkoilimme myös paljon luonnossa. Keskustelin lapsen kanssa siitä, mitä hän tahtoi tehdä ja mikä tuntui erityisen kivalta. Havainnoin myös lapsen mielialaa ja käyttäytymistä erilaisissa ympäristöissä ja huomasin, että luontoympäristössä hän käyttäytyi rauhallisemmin ja keskittyi paljon yksityiskohtiin, kun taas leikkipuistoissa leikki oli aktiivisempaa, riehakkaampaa ja liikunnallisempaa. Uskon, että molemmille on lapsen kehityksessä tärkeä rooli.

Luonnossa uusia asioita oppii yhdessä aikuisen kanssa ja luonnon elementtien kanssa voi olla vuorovaikutuksessa, jossa jokainen kohtaaminen on erilainen. Erityisen kiehtovia asioita ovat meidän perheessämme olleet vesi, hiekka ja muut plastiset materiaalit, sekä kepit ja kivet, jotka imitoivat milloin mitäkin. Luonnonympäristöihin verrattuna leikkipuistot ja muut rakennetun ympäristön kohteet ovat luonteeltaan stabiilimpia, eivätkö muutu juurikaan vuorokauden- tai vuodenajan mukaan ja vaikka aktiviteetit ovat vauhdikkaampia, ovat ne aina melko samanlaisia.

Suunnittelutyössäni tahtoisin mahdollisuuksien mukaan yhdistää luonnonelementtien tarjoamaa vaihtelua, ainutlaatuisuuden kokemuksia ja kauneutta rakennetun ympäristön raameihin ja mahdollisuuksiin.

2 thoughts on “Lapsen silmin

  1. Oli kiva lukea havaintojasi eri leikkiympäristöistä. Itse olen juuri pohtinut luonnonympäristön etuja ja inspiroitunut siitä. Olen iloinen, että päiväkoti-ikäiset lapseni pääsevät viikoittain metsäretkellä. Mutta toisaalta olen pohtinut myös sitä, että kannattaako luonnonelementtejä tuoda liikaa rakennettuun ympäristöön. Tuleeko sitä jotenkin feikkiä? Mitä mieltä sinä olet? 🙂

    • Hyvä kysymys! Varmasti riippuu paljon tilanteesta ja tässä varmasti on yksi maisrema-arkkitehtien parhaita mahdollisuuksia haastaa itsensä. Olen paljon pohtinut, missä mittakaavassa voi muodostua aito toimiva ekosysteemi, mikä voidaan jo laskea ”aidoksi luonnoksi”. Luonnonelementti on myös aika joustava käsite – missä kohtaa istutettu maa-ala muuttuu istutuksesta luonnoksi? Ja voiko ihminen ylipäätään ”luoda luontoa” paikkaan, missä sitä ei ennestään ole (esimerkkinä täyttömaalle rakennetut suuretkin puistot, kuten Hyväntoivonpuisto Jätkäsaaressa)?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *