Kohti leikin maailmaa

Kurssi lähti käyntiin ennakkotehtävällä, jossa palattiin muistoissa takaisin lapsuuden leikkien kiintopisteeseen. Oli jopa hieman pelottavaa huomata, kuinka hyvin kaiken oli onnistunut unohtamaan ja vasta kuvien katselu ja pidempi pohdiskelu nosti piiloon painuneita muistoja leikeistä, paikoista ja tunnelmista. Muistojen palautuminen tuntui monella tapaa haikealta. Perheen hyvät ajat ja lapsuuden mielikuvitusmaailmat palasivat mieleen ja muistuttivat sekä onnellisista ajoista, että kipeämmistä hetkistä. 

En muista lapsuudesta juurikaan vartavasten leikkiin suunniteltuja ympäristöjä, vaan muisikuvat kiteytyvät lähinnä luonnonympäristöihin. Tämä saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että 90-luvun alkupuolella leikkipuistoja oli vähemmän tai siitä että aikaa tuli vietettyä enemmän muualla. Nyt mietinkin paljon minkälaisena oma lapseni tulee aikuisena muistamaan oman lapsuutensa leikkiympäristöt, sillä asumme tiiviimmässä kaupunkiympäristössä, missä leikki keskittyy oman ja päiväkodin pihojen lisäksi lähinnä lähileikkipuistoihin. Kaupunkiympäristössä leikkipuistojen merkitys kasvaa, sillä muuta turvallista tilaa on vähemmän. 

Lähden leikkiympäristön suunnitteluun innolla, mutta tiedostan, että onnistuneesti suoritettu tehtävä vaatii taustatietoon perehtymisen lisäksi heittäytymis- ja eläytymiskykyä, sekä normaaliakin enemmän mielikuvitusta. Mahdollisesti koitan hyödyntää myös tyttäreni valtaisaa mielikuvitusta ja leikki-intoa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *