Ruotsissa huoli yliopistojen kansainvälisestä kilpailukyvystä

photo: Juha Juvonen

Monien eri tahojen tekemät yliopistojen rankingtulokset vuodelta 2013 ovat nyt tiedossa. Svenska Dagbladet, toinen Ruotsin johtavista sanomalehdistä, omisti viikonlopun kolmessa lehdessään runsaasti palstatilaa pohdinnalle siitä, miten Ruotsin yliopistot selviävät nopeasti kansainvälistyvillä tutkimus- ja koulutusmarkkinoilla. Oltiin yliopistojen keskinäisistä vertailuista mitä mieltä tahansa, ruotsalaisessa yhteiskunnassa ne ovat herättäneet tarpeellisen keskustelun yliopistojen kilpailukyvystä.

Miten Suomen yliopistokenttä pärjää näissä vertailuissa? Ei näytä pärjäävän sen paremmin kuin Ruotsissakaan. Lähinnä yliopistojen maineeseen perustuvissa vertailuissa, kuten Times Higher Education ja QS University -rankingeissä, maailman 100 parhaan joukkoon mahtuu yksi yliopisto sekä Suomesta että Ruotsista ja huomattavasti useampi muista pienistä eurooppalaisista maista, kuten Tanskasta, Hollannista ja Sveitsistä. Julkaisujen laatua vertailevassa Leidenin yliopiston vertailussa ei 100 parhaan yliopiston joukossa ole yhtään suomalaista tai ruotsalaista yliopistoa. Sieltä löytyy yksi tanskalainen ja neljästä seitsemään hollantilaista ja sveitsiläistä yliopistoa. Kun yliopiston maine pitkällä aikavälillä rakentuu julkaisumenestyksen varaan, huolta tulevaisuuden kilpailukyvystä tulisi kantaa yhtä lailla Suomessa kuin Ruotsissa.

Mihin päätyi Svenska Dagbladetin analyysi? Sunnuntain koko sivun pääkirjoituksessa lehden poliittinen päätoimittaja Tove Lifvendahl viittaa hiljattain ilmestyneeseen tutkimukseen Utbildning, forskning, samverkan – Vad kan svenska universiteten lära av Stanford och Berkley? (Svenska Näringslivets Studieförbund, SNS), jossa yksi ero nousee ylitse muiden: ruotsalaiset yliopistot rekrytoivat professorikuntansa pääosin yliopiston omista joukoista, Yhdysvalloissa periaatteena on rekrytoida professorikunta oman yliopiston ulkopuolelta, myös ulkomailta. Amerikkalaiset yliopistot kykenevät jatkuvaan uusiutumiseen ja luovuuden ylläpitämiseen takaamalla riittävän vaihtuvuuden.

Toinen ruotsalaisten yliopistojen ero yhdysvaltalaisiin yliopistoihin on opetuksen heikko arvostus: uralla edetään lähinnä tutkimuksen meriiteillä. Kansainväliset opiskelijat valitsevat oppiahjonsa yliopiston maineen ja opetustarjonnan kiinnostavuuden perusteella. Jos oppimiskokemus on huono, yliopiston maine kärsii. Korkeatasoinen tutkimus ja opetus kulkevat käsi kädessä, molemmissa on pärjättävä, kun kansainvälinen kilpailu kiristyy.

Kirjoittelua seuratessani tunnen ylpeyttä Aalto-yliopistosta. Molemmat yllä mainituista ruotsalaisten yliopistojen heikkouksista ovat Aalto-yliopiston yhdessä valmistellun strategian keskiössä. Uusi tenure track -urajärjestelmämme on luotu varmistamaan jatkuva uusiutuminen avaamalla urapolut myös kansainvälisille osaajille. Professorin urapolun vaatimuksiin kuuluu opettaminen kaikilla tasoilla. Strategiamme nostaa opiskelijat keskiöön. Panostamme siihen, että opetuksemme antaa oikeat valmiudet tulevaisuuden työtehtäviin. Olemme oikealla tiellä.


Concern in Sweden over the international competitiveness of universities

Various university rankings for 2013 are now published. Svenska Dagbladet, one of Sweden’s leading newspapers, dedicated a wealth of column space in its weekend editions considering how Sweden’s universities can survive in the rapidly internationalising research and education marketplace. Regardless of the actual merit of such comparisons, the issue of the competiveness of universities has received a lot of attention in Sweden.

How do Finnish universities stand up in these comparisons? They do not seem to be doing any better than their Swedish counterparts. In ranking lists based mostly on the reputation or standing of a university, such as those published by the UK’s Times Higher Education and QS Top Universities, only one Finnish and one Swedish university manage to squeeze into the world’s 100 best. The number is notably fewer than from smaller European nations such as Denmark, the Netherlands, and Switzerland. In the Leiden University ranking list, which compares universities on the basis of the quality of their publications, there are no Finnish or Swedish institutes in the top 100. In contrast, the list contains one Danish university and four to seven universities from the Netherlands and Switzerland. When the reputation of a university is founded on its long-term publication successes, we in Finland should be just as concerned about how competitive our universities are as they are in Sweden.

What conclusions were reached in Svenska Dagbladet? In the full-page editorial for the Sunday edition, the paper’s political editor Tove Lifvendahl referred to the recently published study Education, research, cooperation — what can Swedish universities learn from Stanford and Berkley? (Utbildning, forskning, samverkan – Vad kan svenska universiteten lära av Stanford och Berkley? in Swedish, SNS Centre for Business and Policy Studies), in which one factor rises to the fore: Swedish universities primarily recruit professors from within their own ranks, whereas in the US, the practice of recruiting professors from outside ones own university, including from other countries, is commonplace. American universities are thus able to ensure continuous renewal and the maintenance of creativity through sufficient personnel turnover.

Another way in which Swedish universities differ from those in the US is the respectively low weighting of teaching in relation to research output. Research achievements are seen to be the way to advance one’s career. International students choose their study place on the basis of the university’s reputation and how attractive the courses on offer are. If the learning experience is bad, then the university’s reputation suffers. A high standard of research and teaching should go hand in hand: universities need to excel in both areas in order to compete on the international stage.

I’m filled with a sense of pride when I read the positive things being said about what we do at Aalto University. Plans to address similar aforementioned weaknesses to those of Swedish universities form a core part of our university’s operational strategy. Our new tenure track career system has been created to ensure that we have continuous renewal by opening up career paths to foreign experts. And teaching is a part of a professor’s career path at every stage. Moreover, our strategy seeks to place students at the very centre of our activities. We place great emphasis on providing our students with the right tools to succeed in future tasks. We’re on the right track.

Posted by Tuula Teeri

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

2 Responses to Ruotsissa huoli yliopistojen kansainvälisestä kilpailukyvystä

  1. krister ahlström says:

    Tuula,

    Det uppstod ett skrivfel i texten om Harvard. Texten skall lyda: “To advance Learning and perpetuate it to Posterity” – inte Prosperity. Citatet är från en Harvard broschyr 1643 – ungefär samtidig med att Åbo (gamla) Akademi bildades!

    Krister

  2. krister ahlström says:

    Tuula hej,

    Läste med intresse din analys av de svenska och finska universitetens (svaga) konkurrenskraft. Jag har på senare tid försökt sätta mig in i “universitetens sociala kapital”, dvs. vad är det som gör ett universitet attraktivt och framgångsrikt, och bygger upp dess image så, att universiteten får inflytande, omgivningens stöd. – och donationer.

    Kort sagt anser mina källor att det centrala är samspelet med studenterna. De är viktigare än forskarna, sägs det. “Studenterna är systemets viktigaste byggkloss, inte forskaren.” (prof Lars Burman, Uppsala Univ.) …”Lärosätets historiska hängivenhet till högre studier och stadens goda rykte för förenings- och festliv i en särpräglad akademisk miljö… i kombination med tillräckligt god och och yrkeslivsförberedande grundutbildning samt det framgångsrika forskningsuniversitetents prestige, lockar studenter.” (fortfarande Burman, Uppsala, i skriften Kulturarv och kulturstrategier vid Uppsla Universitet, 2009).

    Harvard säger det litet mera filosofiskt: “To advance Learning and perpetuate it to Prosperity”, och fortsätter: “That bold vision has guided Harvard for four centuries and made it the world-leading center of discovery and learning that it is today. It is our creative efforts, however, that make this university such a vibrant place to live, to learn, to work and to explore”.

    Det är alltså inte Shanghaj poäng utan trivsel, utmaningar och prestige som gäller. (Fast Shanghaj kanske är basmåttet).

    Jag har samlat en hel del tankar om detta, och tror vi kunde ha nytta av att träffas igen.

    Jag har samma diskussioner inom Helsingfors Uni, som har stora utmaningar, fastän på litet annat sätt än AU. Jag kommer till Finland fr.o.m 12.5. för hela sommaren. Är du intresserad av ett tankeutbyte?

    Krister,
    Ikiteekkari