Yliopistojen on myös itse panostettava korkeatasoiseen perustutkimukseen

Photo from Department of Biotechnology and Chemical Technology

Viime viikolla ilmestynyt raportti Suomen Akatemian toiminnan kansainvälisestä arvioinnista kuvaa erinomaisella tavalla nyky-Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän vahvuuksia ja heikkouksia. Ilahduttavaa on se, että Akatemia on todistettavasti kyennyt tukemaan parhaita tutkijoitamme ja siten onnistunut päätehtävässään Suomen tutkimuksen tason nostamisessa kohti kansainvälistä huippua.

Nyt kun Akatemian rahoitusta leikataan, raportissa ehdotetaan, että varoja siirrettäisiin yliopistojen perusrahoituksesta täyttämään Akatemian budjettiin jäävää aukkoa. Tämä olisi suuri taktinen virhe. Yliopistojen perusrahoituksella ja Akatemian kilpailullisella tutkimusrahoituksella on molemmilla oma ja toisiaan täydentävä roolinsa tutkimuksen laadun takaamisessa.

Edellisen yliopistolain aikaan Akatemia tarttui tutkijoiden uran epäkohtiin ohjaamalla rahoitusta eri uravaiheissa oleville tutkijoille. Järjestelmä auttoikin nuoria tutkijoita perustamaan oman tutkimusryhmän ja ylläpitämään sen toimintaa, kunnes Akatemian rahoitus aikanaan päättyi. Korkealuokkaisen perustutkimuksen edellyttämää pitkäjänteisyyttä tämä järjestelmä ei ratkaissut. Sitä ei ratkaise myöskään raportin ehdotus, jonka mukaan akatemiatutkijat voisivat ensimmäisen kauden jälkeen saada 3–5 vuoden jatkoajan. Tutkijoiden urakehityksen ja heidän tekemänsä perustutkimuksen edellytykset voi taata vain työnantaja, jolla on vakaa ja pitkäjänteinen perusrahoitus.

Vuonna 2010 voimaan astunut uusi yliopistolaki antaa yliopistolle entistä paremmat mahdollisuudet luoda toimivat urajärjestelmät tutkimus- ja opetushenkilöstölleen. Opetusministeriön uuden rahoitusmallin mukaan yliopistot ansaitsevat vuosittain runsaat 0,5 miljardia euroa tutkimustoiminnan indikaattorien perusteella. Tämän rahoituksen käyttäminen yliopistojen itse valitsemien huippututkijoiden tekemään perustutkimukseen antaisi heille mahdollisuuden myös riskipitoisen tutkimuksen tekemiselle.

Mitkä sitten ovat suomalaisten yliopistojen edellytykset ohjata riittävä rahoitus perustutkimukseen? Yksi ongelma on yliopistojen huomattavan suuri opiskelijamäärä suhteessa professorikunnan kokoon. Epäsuhta on selkeä, kun vertaamme Suomea paremmin menestyneisiin, mutta kokonsa puolesta vertailukelpoisiin eurooppalaisiin valtioihin, kuten Tanskaan, Hollantiin ja Sveitsiin. Näissä maissa myös valtionrahoituksen osuus yliopistojen kokonaisrahoituksesta on suurempi kuin Suomessa, erityisesti tekniikan yliopistoissa. Liian suuri riippuvuus ulkopuolisesta rahoituksesta riskeeraa tutkimuksen pitkäjänteisyyden ja ohjaa välttämään riskitutkimusta.

Opetusministeriön uusi ohjausjärjestelmä antaa yliopistoille entistä paremman mahdollisuuden vaikuttaa tutkintotavoitteisiinsa ja opiskelijoiden sisäänottoon. Yhteinen haasteemme onkin mitoittaa sekä professorikunnan koko että koulutuksemme volyymi oikein suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin, jotta valtion yliopistoille osoittama perusrahoitus riittää myös tutkimukseen. Tämä koituu myös opiskelijoiden eduksi. Parasta valmennusta tulevaisuuden työelämässä menestymiselle ja elinkeinorakenteemme uudistamiselle on koulutus, joka perustuu uuteen tutkimustietoon ja osaamiseen.

Kun yliopistot itse, valtion tuella, kantavat vastuunsa perustutkimuksen edellytyksistä, Suomen Akatemia voi keskittyä jakamaan lisärahoitusta niille tutkijoille, jotka yltävät kansainvälisesti aivan parhaalle tasolle. Suomen Akatemian runsaan 300 miljoonan euron rahoituspanoksen tulee jatkosakin täydentää – ei korvata – yliopistojen omaa panosta perustutkimukseen. Mikään muu taho kuin valtio ei kykene turvaamaan yliopistojen professorikunnalle heidän työnsä edellyttämää pitkäjänteistä, ennustettavaa ja tavoitteisiin nähden riittävää perusrahoitusta.

***

Universities also need to invest in high-quality basic research themselves

The international evaluation of the Academy of Finland’s activities published last week highlights the strengths and weaknesses of Finland’s current research and innovation system very well. It is very encouraging to see that it showed that the Academy has been able to support our best researchers and has succeeded in its primary task of bringing Finnish research closer to the very best work that is being done internationally.

Now that the Academy’s funding is being cut, the report proposes that resources should be switched from providing basic funding for the country’s universities to filling the gap that has opened up in the Academy’s budget. This would be a major tactical mistake. Basic funding for Finland’s universities and the competitive research funding provided by the Academy have their own separate and complementary roles to play in underpinning the quality of the research done in Finland.

During the time of the previous Universities Act, the Academy addressed the problems facing the research community by channelling funding to researchers at different stages in their careers. While this approach helped younger researchers set up their own teams and keep them running until the Academy’s funding ended, it did not provide the long-term foundation needed to maintain high-quality basic research. Nor would the report’s proposal that Academy researchers could receive extensions of 3-5 years following their initial grant. The careers of researchers, and the basic research that they carry out, can only be guaranteed by an employer with access to stable, long-term basic funding.

The new Universities Act that came into force in 2010 gives universities a better range of opportunities to create and develop career environments and tenure tracks for both research and teaching staff. Under the Ministry’s of Education’s new funding model, universities earn more than €500 million annually based on the performance of their research indicators. Using this money to fund basic research carried out by leading people in their fields selected by universities themselves would give universities the opportunity to promote research in higher risk areas.

How well-placed then are today’s Finnish universities to provide sufficient funding for basic research? One problem here is the large number of students universities have compared to the size of their faculty staff. This becomes clear when we compare Finland to other similar-sized, but better-performing European countries, such as Denmark, the Netherlands, and Switzerland. The proportion of state funding in overall university funding is larger in these countries than it is in Finland, particularly in the case of technical universities. Too great a dependency on outside funding can undermine the long-term nature of research and encourage universities to avoid ‘risky research’.

The Ministry of Education’s new guidance system gives universities a better opportunity to shape their degree goals and their student intake. Our shared challenge is to ensure that the size of our facilities and our student bodies match each other in terms of the resources that we have available, and at the same time ensure that the state funding we receive is sufficient to maintain sufficient research. If we succeed here, it will also benefit our students. An education based on the latest research and the latest know-how is the best way to ensure successful employment in the future and help transform Finland’s economic structure.

When Finland’s universities, with the help of the state, are able to carry out their responsibility in terms of providing a solid foundation for basic research, the Academy of Finland can concentrate on channelling additional funding to researchers at the very top of their fields internationally. The Academy of Finland’s more than €300 million in research funding should supplement – rather than substitute for – universities’ own funding for basic research. Only the state, ultimately, can provide the consistent, long-term basic funding needed to underpin the work done by the faculty members of Finland’s universities.

Posted by Tuula Teeri

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

One Response to Yliopistojen on myös itse panostettava korkeatasoiseen perustutkimukseen

  1. Mahdollisesti tuleva tutkija Aallossa says:

    Ehkä parhaita keinoja näin tulevan tutkijan kannalta olisi töiden pätkimisen vähentäminen sekä raskaiden hallinnollisten asioiden hoitamisen vähentäminen. Kun työ saattaa “vakituisellakin tutkijalla” olla katkolla jokaisen projektin loppuessa, ei taloudellinen huoli motivoi panostamaan tutkimukseen.

    Esimerkiksi Singaporessa asiat on hoidettu hienosti tutkijan kannalta siinä määrin että yliopisto piilottaa suuren osan byrokratiasta tutkijalta alkaen työhuoneen ja työvälineiden hoitamisesta. Hyvä esimerkki tästä on erään suomalaisen tutkijan bloggaus kokemuksistaan singaporelaisessa yliopistossa: http://tiedemies.blogspot.fi/2013/03/kulttuurishokki-ii-resurssit.html

    Hyvä esimerkki huonosta tutkijoiden kohtelusta oli Helsingin Yliopiston taannoinen vääntö apurahatutkijoiden työhuoneiden kuluista. Mikäli tutkijoihin suhtaudutaan kulueränä ja taakkana siitä huolimatta että he tuottavat juuri sitä tietoa millä yliopisto elää – ei yhtälö voi toimia.

    Kaikista olennaisinta kuitenkin on vahvan ja jatkuvan julkisen perusrahoituksen turvaaminen perustutkimukselle sillä se on ainoa tapa luoda pitkäjänteistä osaamista tänne jota voimme viedä myös ulkomaille.