Suomi vuonna 2030

Aalto University

Tulevaisuutta varten on tehtävä suunnitelmia ja päätöksiä, mutta sen ennustaminen on vaikeaa. Tämä on koettu yhä uudelleen yllättävien käänteiden ohjatessa toimintaamme ja talouttamme. Kukaan ei osannut etukäteen ennustaa Nokian hurjaa kasvua 1990-luvulla eikä Applen muodostamaa uhkaa sen menestymiselle. Kukaan ei varmasti myöskään arvannut, että nopeimmin kasvava yrityksemme kaksikymmentä vuotta myöhemmin on pelialan yritys. Tuskin aavistimme sitäkään, että opiskelijamme ovat vuonna 2012 edelläkävijöitä Euroopan parhaiten toimivan mallin luomiseksi kasvuyritysten perustamiselle.

Osallistuin eilen Valtioneuvoston tulevaisuusseminaariin, joka kokosi yhteen vaikuttavan joukon muun muassa ministereitä, rehtoreita, tutkimuksen rahoittajia, muita oppimisen ja koulutuksen asiantuntijoita, kirkkojen edustajia, opiskelijoita ja eri-ikäisiä koululaisia. Tuntui sekä mielenkiintoiselta että merkitykselliseltä olla mukana pohtimassa Suomen tulevaisuutta vuonna 2030, tässä tapahtumassa osaamisen kehittämisen näkökulmasta.

Suomen hallituksella tuntuu olevan hyvin samanlaisia ongelmia ratkottavanaan kuin Aalto-yliopiston johdolla: samalla kun on hoidettava juoksevia asioita ja päälle kaatuvia ongelmia, on oltava aikaa pohtia isoa kuvaa riittävän kauaksi tulevaisuuteen. Hallituksen lähestymistapakin muistuttaa omaamme. Muutoksia analysoitaessa on myös pyrittävä määrittelemään kestävällä pohjalla olevat perusasiat ja arvot, joiden varaan tulevaisuuden suunnitelmia rakennamme. Pääministerin puheessa tällaisia olivat avoin yhteiskunta, työn tekeminen ja kestävä kehitys. Yliopistossa uskomme, että haasteiden luonteesta riippumatta tutkimuksen rooli ongelmien ratkaisussa ja uuden kehittämisessä on horjumaton. Kokouksen osallistuneet lukiolaiset uskoivat, ettei mikään tulevaisuudessakaan korvaa ihmisen älyä. Se on lohduttava ajatus!

Aallosta loppuvuodesta valmistuva opiskelijamme Charlotta Liukas arveli, ettei hänellä vielä ole juuri mitään niistä valmiuksista joita 2030-luvun työelämässä tarvitaan. Tästä olen samaan mieltä: koulutusta suunnitellessamme on hyväksyttävä se, että maailma muuttuu niin nopeasti, ettemme tiedä mihin ammatteihin opiskelijoitamme oikeastaan koulutamme. Tärkeintä on antaa vahva akateeminen pohja ja Aallossa erityisesti teknillinen, kaupallinen tai taiteellinen ja mieluiten monialaiseen yhteistyöhön valmentava peruskoulutus. Muita tarvittavia taitoja ovat hyvät valmiudet verkottua, kommunikoida ja ennen kaikkea oppia jatkuvasti uutta. Kriittinen, tieteellinen tai taiteellinen ajattelu ja ilmaisu, faktojen tunnistamisen taito ja kyky argumentoida asiansa puolesta ovat sitä kestävää osaamista, jonka vartijoina yliopistot ovat aina olleet, ja ovat myös tulevaisuudessa.

***

Finland 2030

The future is difficult to predict, yet we still have to make plans and decisions for it. This difficulty has been experienced time and time again, as surprising events have come up to steer our activities and economy. No-one was able to predict Nokia’s wild growth in the 1990s or how Apple would later emerge as a threat to its success. Nor did anyone surely guess that, twenty years later, Finland’s fastest growing company would be a game developer. Neither did we have any inkling that, in 2012, Aalto students would be blazing the way and establishing Europe’s best model for fostering growth-oriented start-ups.

Yesterday, I took part in a government seminar on the future. An impressive number of ministers, rectors, research funding providers, learning and education experts, church representatives, students and schoolchildren of various ages gathered for this event. It felt both intriguing and meaningful to be there to think about Finland in 2030; my contribution to this event focused on the development of competence.

The Finnish government and the management of Aalto University appear to be facing a very similar situation: while having to deal with day-to-day issues and urgent problems, we also have to take time to consider the big picture over a sufficiently long period. The government’s approach also resembles ours. Any analysis of the future must also strive to define what fundamental matters remain sustainable and which values our plans for the future will be built on. Issues like this identified in a speech by the Prime Minister were an open society, work and sustainable development. At Aalto, we believe that, irrespective of the nature of challenges, research will play an unshakeably important role in problem solving and the development of new ideas. The secondary school pupils at the meeting had faith that nothing would replace human intelligence, even in the future. What a comforting thought!

Charlotta Liukas, an Aalto student graduating by the end of this year, said that she probably still lacks many of the capabilities, which will be required for working life success in the 2030s. I agree with this – as we plan future training we must accept that the world is changing too rapidly for us to know what professions we are actually training our students for.

It is crucial to provide a strong academic foundation and, at Aalto in particular, a basic education that prepares graduates for work in the fields of technology, business or art and design, or, most preferably, for tasks involving multi-disciplinary cooperation. Other necessary attributes include a preparedness to network, communicate and, first and foremost, to keep learning new things. Critical scientific or artistic thought and expression together with an ability to recognise facts and argument for your cause are examples of enduring competence that have always been and will remain things to which universities have always paid special attention.

Posted by Tuula Teeri

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

One Response to Suomi vuonna 2030

  1. Antti Ainamo says:

    A month ago, we shook hands on Aalto University’s first official project with Rovio, the game developer and entertainment company. Peter Vesterbacka, their mighty eagle, opinioned at that meeting that much of Finland’s problems have to do with our everyday lives being usually boring, rather than fun. In this spirit, I dare suggest that we add to our approach of “an open society, work and sustainable development” also “fun”. Then, maybe, more of us would, in good time, see Apples and game developers coming and Nokias and… [ your choice] going.