Kurssikirjallisuutta

Tein kurssilla tehtävän 3, jossa oli valittavana kiinnostava kirja/julkaisu, josta teimme koosteen muille esitettäväksi. Tehtävänä oli tehdä 15-20 minuutin esitelmä, jossa esiteltiin teos muille ja pohdittiin sen merkitystä kurssin teeman kannalta.

Eniten minua kiinnostivat:

  • Staffans ja Merikoski (2011). Miten kestävä matkailualue tehdään? Käsikirja suunnitteluun ja rakentamiseen.
  • Gobster et al (2007). The shared landscape: What does aesthetics have to do with ecology? Landscape Ecology, 22.
  • Jere Nieminen et al: Miten monimuotoista luontoa voisi kierrättää? https://www.kestavakaupunki.fi/download/noname/%7B09D835FC-49DE-409F-A94E-D36C937F7AD3%7D/163289
  • Kankaanrinta ja Herlin (2021), Luonnollisia ajatuksia
  • Kerttu Kotakorpi (2021), Suomen luonto 2100
  • Magga and Ojanlatva (2015): Ealli biras – Elävä ympäristö

Näistä päädyin valitsemaan Maggan ja Ojanlatvan teoksen Ealli Biras – Elävä ympäristö. Kyseessä oli kattava teos, jonka päädyin loppujen lopuksi tilaamaan ihan omaksi kappaleeksi SIIDA-museosta.

Kirjaan on koottu kauniisti tietoa saamenmaan maisemasta, kulttuurihistoriasta sekä perinteistä. Teos oli kirjoitettu siten, ettei taustatietämystä tarvinnut, sillä asiat oli käsitelty sopivalla tarkkuudella. Opin paljon niin alueelle sijoittuvista muinaismuistoista, saamelaisen kulttuurimaiseman erityispiirteistä sekä erilaisista perinteistä, jotka alueella ovat vahvasti läsnä. Kirjasta erottui hyvin se, miten saamelaiset arvostavat omia perinteitään sekä maisemaa sen takana. Esille nousi kuitenkin myös se, miten eri arvot, kuten luonto ja kulttuuriarvot, voivat olla myös ristiriidassa. Tätä oikeastaan käsiteltiin saamelaisuudesta kertovien kirjallisuusesitysten päivänä vielä enemmän Monan esittelemässä kirjassa (Lapin ympäristökiistojen kulttuuriset tekijät), jossa teemaa oli käsitelty muutenkin kriittisempienkin asioiden varjossa. Tässä kirjassa asiat esiteltiin kertovalla ja toteavalla tavalla, ja vaikka mm. saamelaisten kokemat vääryydet suomalaisten toimesta nousivat kirjassa useaan otteeseen esille, ei niihin pureuduttu niin tarkasti ja kirjan sävy pysyi positiivisena ja kannustavana.

Kurssin teeman kannalta kirjassa oli paljon olennaista, ehkä eniten sen kannalta, että on tärkeää osata hahmottaa mitä se tarkoittaa, kun suunnittelee itselle ennestään tuntemattomalle alueelle. Maisemalla on paljon kerrottavaa, ja paikalliset tietävät siitä paljon, tietoa jonka joko haluavat jakaa tai sitten eivät. Ulkopuolisena tarkkailijana maisemasta on hankala tai jopa mahdoton huomata kaikkia sen erityispiirteitä ja arvoja. Kurssin suunnittelualueelle asti kirja ei käsittelyssään ulotu, sillä se käsittelee lähinnä tämän hetkisen saamenmaan aluetta, eli Enontekiötä, Utsjokea, Inaria sekä Sodankylän Lapin paliskunnan aluetta. Kuitenkin alue on aiemmin ulottunut paljon etelämmäksi, joten muinaismuistoja ja muita merkkejä saamelaisalueesta löytyy kyllä etelämpääkin. Kirjassa nousikin hyvin esille ne monet tavat, joiden kautta maisema voi saamelaisuudesta kertoa: muille luonnonmaisemana näyttäytyvä maisema voi olla saamelaiselle kulttuurimaisemaa. Sen vuoksi saamelaisuus jää helposti kahden kategorian väliin: Se ei ole tarpeeksi muokattua, jotta se miellettäisiin sen kannalta arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi, toisaalta se on luonnonmaisemaa, mutta silti saamelaisten perinteiset elinkeinot muokkaavat maisemaa ja saattavat olla ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa. Saamelaisuudessa maisemaa myös tulkitaan vahvasti perinnetiedon kautta, jonka vuoksi paikallinen tietämys on avainasemassa. Teos korosti hyvin sitä, miten tärkeää on kuulla paikallisia ja miten kullanarvoista tietämystä heillä voi alueesta olla. Ja siitä, miten rakkaita paikat voivat olla. Sekä siitä, miten hienoja tarinoita maisema voikaan kertoa.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on tärkeä teos, joka puolustaa saamenmaan maisemaa ja kertoo sen tarinaa siellä asuvien ihmisten kautta. Teoksessa korostuu se, miten maisemaan liittyvä tieto on usein näkymätöntä, mutta kulkeutuu ihmisten mukana perimätiedon muodossa

Suojelemalla luontoa ja suojelemalla ympäristöä suojellaan myös kulttuuria. Kulttuuri on kokonaisvaltainen asia. Kulttuuri on kaikkea sitä, mitä me teemme; miten me elämme, miten hoidamme poroja. Kulttuuri on sitä, kun käymme ongella, hillassa ja mustikassa ja tutkimme vanhoja kotapohjia ja poroaitoja. Kulttuuri on myös sitä, mitä me ajattelemme ja arvostamme. Saamelaisille kulttuuri on kiinteästi sidoksissa luontoon, ympäristöön, paikkoihin – Apujoikkojenvaaraan, Luirojokivarteen, Ponkunkotamaahan… Kun suojellaan luontoa, suojellaan myös kulttuuria. Kun tuhotaan ympäristöä, tuhoutuu siinä myös aina paikallista kulttuuria.

– Kristiina Aikio

—————————

Alla muutamia hieman sekavia muistiinpanoja ja pohdintoja muiden esittelemistä teoksista:

Miten kestävä matkailualue tehdään? Käsikirja suunnitteluun ja rakentamiseen.
Sterrans ja Merikoski 2011

Teos kuulosti hyödylliseltä: siinä tarkestellaan kestävää matkailua matkailualueiden maankäytön, suunnittelun sekä rakentamisen näkökulmasta. Teoksessa pohditaan matkailualuetta sekä matkailijan näkökulmasta että ympäristön kestävyyden, paikalliskulttuurin ja elinkeinotoiminnan kannalta.

Kestävyyden haasteiksi kirjassa nostetaan kansainvälistyminen ja siitä johtuva turistien määrä. Lapissa esille nousevat myös pitkät välimatkat, majoituksen pirstaleisuus, kapasiteetti sekä saavutettavuus.

Turistien määrä vaihtelee myös paljon vuodenajan mukaan. Kesämatkailijat käyttävät majoituspaikkoja vähemmän, esim. vaeltaminen ja telttailu ei tavallaan tuo tuloja samalla tavalla kuin vaikkapa talvisesongin laskettelutulot.

Mitä matkailijat haluavat? Lapissa yleensä luonnonrauhaa, kylämäisyys hyvä. Osa haluaa kattaviakin palveluita, osalle riittää vähempi. Voi myös vaihdella saman matkailijan kohdalla eritapaisissa matkoissa. Esim. kesällä vaeltamaan mennessä ei tarvitse juurikaan palveluita vs. talvella halutaan kokea enemmän aktiviteetteja, kuten laskettelua, huskyfarmia sekä kelkkailua.

Miten monimuotoista luontoa voisi kierrättää?
Jere Nieminen

Kirja esittelee keinoja biodiversiteetin vaalimiseen kuntien kiertotaloudessa
Kiertotaloudella on kaksi luonnetta: Restoratiivinen vs. Regeneratiivinen

Kolme eri tapaa hahmottaa biodiversiteetti kiertotaloudessa:

  • Luonnon säästäminen ja haitallisten vaikutusten lieventäminen
  • Luonnon kiertojen eheyttäminen
  • Uudenlaisten biodiversiteettia tuottavien prosessien ja rakenteiden muodostaminen

Esitelmässä nousi esille esimerkiksi kiertotalousratkaisuja, jotka vahvistavat biodiversiteettia: esimerkiksi viherjätettä voidaan käyttää hyödyksi (hautausmaalla töissä olleena tiedän, että sitä tulee paljon. Siellä kertynyttä biomassaa läjitetään erilliselle alueelle, josta sitten saadaan hiljalleen multaa ja uudelleen käyttöön)

Vuosaarenhuippu on kyllä esimerkkinä tosi hieno! Kävimme siellä toisena vuotena maastokäynnillä, ja mieleen jäi kaikki hienot tarinat kivien, lahopuiden ja maamassojen alkuperistä jostain toisaalta.

Luonnollisia ajatuksia
Kankaanrinta ja Herlin

Tämä oli teos, jonka lukemista myös mietin. Sisältää kiinnostavia kolumneja, jotka käsittelevät ajankohtaisia aiheita viime vuosilta. Esille kirjassa nousee nykypäivän ihmisten suhde luontoon: kasvissyönti, pölyttäjäkato, biofilia (ihmisen tarve kokea luonto)…

Välillä kolumnien lukeminen tuntuu tosin vähän hankalalta: lähteitä on merkitty vaihtelevasti ja niissä on näkyvillä kirjoittajan mielipide. Tarkastelukulmalla on kuitenkin hyvin paljon merkitystä jo senkin kannalta, millaista tietoa aiheesta löydetään ja miten sitä halutaan tulkita. Mitä jätetään pois tiedostaen tai tiedostamatta? Usein luontoon liittyvissä kysymyksissä tuntuu, että kaikki ratkaisut ovat huonoja, joten vaihtoehdoksi jää yrittää valita se vähiten huono vaihtoehto.  Uskon, että tämän kolumniteoksen lukeminen voisi olla kiinnostavaa, sillä jaan kyllä samojakin mielipiteitä kirjoittajien kanssa. Esityksessä nousi kuitenkin esille kasvissyönnin kriittistä tarkastelua, joista osasta olin ehkä hieman eri mieltä. Ehkä senkin kannalta kiinnostaisi lukea ja tietää, mikä kirjoittajien ratkaisu sitten olisi. Tuntuu, että kasvssyönnin suhteen tilastot ja saadut tulokset vaihtelevat paljon sen suhteen, mitä lähteitä on käytetty ja kuka tutkimuksen on tilannut tai tehnyt.

”meillä ei voi olla suhdetta luontoon, sillä me olemme osa luontoa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *