Olen ollut hieman epäaktiivinen tämän blogin puolella (ja vähän kurssinkin) – nyt kuitenkin pitkästä aikaa ajattelin koota tänne kurssilta kertyneitä muistiinpanoja.

Teen tätä kurssia tosiaan erikoistyönä, ja on tuntunut haikealta seurata muiden kiinnostavia suunnitelmia sekä lähestyvää hienon kuuloista kenttäkäyntiä. Oli kuitenkin oikea päätös ottaa tämä kurssi, aiheet ovat olleet kiinnostavia, kurssin kirjallisuuslistalta on päätynyt julkaisuja ja teoksia lukulistalle ja on myös ollut antoisaa seurata välikritiikkejä. Opiskelurytmiä on hieman sotkenut helmikuun alussa luokseni asumaan muuttanut koiranpentu, jonka nimi on kurssin kannalta osuvasti Naava 😀 Onneksi hän on usein nukkunut luentojen ajan.

Alle koottuna ajatuksia välikritiikeistä.

Muistiinpanoja analyysien läpikäynnistä 11.2.

Analyysikritiikin seuraaminen auttoi tutustumaan hyvin alueeseen, josta en ollut itse selvitystyötä tehnyt. Töissä toki toistuivat samat teemat, mutta eri töissä oli eri vahvuudet ja erilaisiakin lähestymistapoja oli löytynyt! Ylipäätäänkin analyyseista kiinnostavia teki niiden epätyypillinen sijainti, yleensä opinnoissa kohdealueet ovat pitkälti sijoittuneet pääkaupunkiseudulle tai vähintäänkin Etelä-Suomeen. Mittakaava oli suuri ja alue suurimmalle osalle tuntematon, joka varmasti teki työstä haastavaa, mutta samaan aikaan myös kiinnostavaa! Itsekään en ole alueella käynyt, enkä ylipäätäänkään tunne Lappia kovin hyvin, lähinnä sen aivan eteläisiä osia. Tutun oloisen paikasta tekee kuitenkin se, että se on kansallispuisto – niissä olen jonkin verran kierrellyt. Ekassa esitelmässä oli hyvin tuotu mukaan metsähallituksenkin karttoja, joka yllättävän hyvin auttoi hahmottamaan aluetta siksi, että vastaavanlaisia karttoja on tullut selailtua muistakin kansallispuistoista. Hyvä siispä, että kaikkien kansallispuistojen (yksinkertaistetuissa) kartoissa käytetään samanlaisia merkkejä ja termistöä.

Analyyseissä oli tuotu esille mm. porojen erottelualueita ja saamelaisten pyhiä paikkoja, joita ei etelämmässä tule vastaan. Esihistoriaakin oli tuotu esille, samoin kun jääkauden vaikutusta alueeseen. Myös turismi oli tärkeänä tarkastelunäkökulmana jokaisessa analyysissä. Mieleen jäi varsinkin työ, jossa aihetta oli lähestytty vertailemalla nykypäivän instagram-julkaisuja vanhoihin kuviin alueelta. Turismi on ollut alueen vetonaulana jo pitkään, mutta ennen varmasti hyvin erilailla kuin nykyään. Vanhoissa kuvissa korostuivat enemmän henkilöt ja autiotuvat, kun taas nykykuvissa näkyi maisemia, kuksia mättäillä, koiria.

Analyyseissa nousi esille myös useita, hieman vieraita sanoja. Joku mainitsikin ideasta koota lappisanastoa, ja se kuulostaa ideana oikein hyvältä.

Paljakka, paliskunta, aapa, jänkä…

Ajattelin kurssin loppupuolta kohden listailla lyhyttä lappi/saamisanastoa. Kurssilla luettavaksi kirjaksi valitsin saamelaisalueen kulttuuriympäristöistä kertovan kirjan, Ealli biras, josta saa varmasti koottua hyvää sanastoa.

Muistiinpanoja välikritiikistä 25.3.

Välikritiikissä oli hienoja tapoja havainnollistaa tutkittuja aiheita erilaisin kartoin, kuvaajin ja kuvituksin! Tässä vaiheessa suunnitelmat olivat melko analyysipainotteisia, mutta kiinnostavia suunnitelmia oli tuloillaan. Jos itse olisin suunnittelutyötä päätynyt tekemään, olisin varmaankin lähestynyt suunnittelua tarinallisuuden kautta. Näin oli muutamissa töissä tehtykin.

Mieleen jäi Helin ja Elinan työn ihana konsepti sekä aistipaletti, joka tutki aluetta vuodenaikojen ja niihin liittyvien aistien kautta. Työssä oli ihanat kuvitukset, ja aisteja sekä kokemuksia oli myös kuvailtu kauniisti. Vuodenajat oli tavalla tai toisella huomioituna jokaisessa työssä, mikä on hyvä, sillä sekä luonto että turismi on lapissa vahvasti vuodenajan mukaan vaihtelevaa. Eräässä toisessakin työssä vuodenajat oli nostettu vahvaksi teemaksi, mutta tuossa työssä vuodenaikoja oli tarkasteltu perinteisen neljän sijaan viiden erilaisen vuodenajan kannalta. Nousikin esille, että saamelaisilla on neljän vuodenajan sijasta kahdeksan!

Tutustuin Lapin vuodenaikoihin:

Talvi – Pakkastalvi
Kaamos, kireät pakkaset, paljon kenkien alla narisevaa lunta, huurretta ripsissä, punottavat poskipäät, revontulet

Kevättalvi ­– Hankikantokevät
Kantohanki, pitenevät päivät, lumikenkäilyn aika

Kevät – Jäidenlähtökevät
Jäät lähtevät joista, jäät paukkuvat, muuttolinnut palailevat, porot synnyttävät vasansa

Kevätkesä – Yöttömän yön aika
Aurinko ei laske, keskiyön aurinko, itikat

Kesä – Sadonkorjuu
Marjaretket, hämärtyvät illat

Syyskesä – Ruska
Väriloisto: haavat, koivut, pihlajat, juolukat, mustikat. Joka vuosi erilainen

Syksy – Ensilumi
Ruskan hohto himmentynyt, lumiharso maan päälle, revontulet

Syystalvi – Joulukaamos
Aurinko ei enää juurikaan nouse, mutta lumi ja kuu valaisevat, ajoittain revontuletkin

Osassa töistä nousi vahvasti esille kokemuksellisuus ja monissa töissä oli kauniita, runollisia nimiä joilla oli mm. teemoitettu erilaisia luontopolkuja. Esille nousi myös ikärakenne sekä turismi. Turismi aiheuttaa omanlaisensa haasteet alueelle: toki esim. Helsingissäkin on paljon turismia, mutta täällä palvelut eivät ole ehkä niin vahvasti eriytyneitä. Lapissa matkailupalvelut usein vahvemmin turisteille ohjattuja, kansainväliset turistit huomioiden. Tuskin paikalliset vuokraavat yhtälailla välineistöä tai käyttävät kalliita palveluita, mutta toki maastoon rakennetut reittirakenteet yms. palvelevat paikallisiakin.

Myös saamelaisuus oli nostettu vahvaksi teemaksi Emilian, Sonjan ja Ranin sekä Lean ja Vesan töissä. Paikallisesta kulttuurista saakin varmasti hyvin ammennettua aiheita suunnittelutyöhön.

Kaiken kaikkiaan esitykset olivat havainnollisia ja aiheista oli saatu tehtyä hienoja kaavioita, joihin oli saatu informatiivisesti kiteytettyä haluttuja näkökulmia. Selkeät kaaviot hahmottavat alueen hahmottamista varsinkin kun kohdealue on suuri ja suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä on paljon.

luentopäiväunet