Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuimme kurssin aiheen kannalta hyvin olennaisiin teemoihin: Lapin aluesuunnitteluun, sosio-ekologisiin systeemeihin, kiertotalouteen sekä tietenkin kurssin harjoitustyökohteeseen Pyhä-Luostoon. Pyhä-Luoston esittelyssä pidin siitä, miten alueen kehityskohteita oli tuotu esille ja harjoitustyöaiheita tuntui tämän luennon perusteella olevan paljon! Hieman harmittaa, että olen tekemässä tämän kurssin erikoistyönä enkä studiona. Olisi kivaa päästä pureutumaan kurssin aiheeseen myös harjoitustyön kautta, mutta onneksi erikoistyön myötä pääsen kuitenkin oppimaan käsiteltävistä aiheista esimerkiksi näiden luentojen ja oppimispäiväkirjan myötä.
Kansallispuistot ovat merkittäviä matkailun kannalta, sillä ne toimivat vetovoimatekijöinä ja muodostavat alueelle myönteisen imagon. Lapissa kansallispuistojen merkitys korostuu, sillä siellä matkailu pohjautuu nimenomaan luontopohjaisille kokemuksille. Kansainvälisille kävijöille se tarjoaa kokemuksen Lapin huikeasta luonnosta ja puhtaasta ilmanlaadusta. Myös suomalaisille Lapin luonto tuo toki oman elämyksensä. Joillekin viikon lomamatka Lappiin voi olla hetki, jolloin ollaan eniten kosketuksissa luonnon kanssa, vaikka toki lähimetsiä löytyy koko Suomesta. Luonto on myös siitä kiinnostava ympäristö, että sen voi kokea helposti kotoisaksi, vaikkei se omaa lähimaisemaa olisikaan. Omilta kansallispuistokäynneiltä muistan myös ihania ihmiskohtaamisia. Sitä tuntee jopa tuntemattomankin ihmisen kanssa jonkinlaista yhteyttä, kun monen tunnin vaeltamisen jälkeen näkee jonkun tulevan vastaan.
Pyhä-Luostoon liittyvällä luennolla todettiin hyvin, että luontoa on säästettävä myös oman itsensä vuoksi, ei siis ihmisten vain ihmisten koettavaksi. Luontomatkailu on kuitenkin hyvä keino saada alueen luontoa turvattua ja lisäksi se mahdollistaa maaseutumaistenkin alueiden säilyttämisen elinvoimaisina. Kaikkein herkimmille alueille ihmisiä ei toki ole järkevää tai tarpeellista ohjata. Luontomatkailu myös tuo elinkeinoja paikallisille ja lisäksi luontomatkailun mahdollistamat palvelujen keskittymät, kuten hiihtokeskukset, tarjoavat palveluita myös paikallisille. Lapin kehityskuvista kertovalle luennolle oli hyvin koottu tekijöitä, jotka vaikuttavat alueen suunnitteluun ja jotka ovat todella erityyppisiä kuin meillä täällä etelässä. Esimerkkeinä paliskunnat, hiihtokeskuksien korostuminen palveluissa, pinta-alaltaan suuret kansallispuistot sekä saamelaiskulttuuri.
Lisääntynyt kävijämäärä tuo kansallispuistoihin myös paineita. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä kansallispuistojen käytäntöjä tai edes tajua olevansa sellaisessa. Tämän myötä myös reittien merkitsemisen tärkeys korostuu. Niillä voi välttää käyttäjäpaineen suuntautumista herkille alueille. Kaikilla ei myöskään välttämättä ole aiempaa kokemusta esimerkiksi suunnistuksesta, jolloin merkkien merkitys korostuu jo senkin kannalta, etteivät kävijät eksy puistoon. Myös uudet aktiviteetit, kuten pyöräily, luovat omanlaisensa haasteet puistoalueille. Maastopyöräily reittien osoittaminen mahdollistaa sentään sen, että reitti voidaan osoittaa kulkemaan alueilla, jotka kestävät paremmin kulutusta. Jos reittiä ei ole osoitettuna lainkaan, onko riskinä että maastopyöräilemään mennään myös liian herkille alueille? Myös eri aktiviteettien kohtaamiset voivat aiheuttaa haasteita.
Kiertotalouden luennolla todettiin, että on tärkeää uskaltaa kyseenalaistaa aiemmin tehtyjä tapoja: se ei välttämättä ole enää paras vaihtoehto eikä ole sitä välttämättä ollut aiemminkaan. Kiertotaloudessa korostuu tulevaisuuden ajattelu sekä sitä kautta resilienssi. Tarpeet muuttuvat, ja mitä muuntuvampi jokin tila tai aihe on, sitä todennäköisempää on että se sopii tulevaisuudenkin tarpeisiin. Asioita voi siirtää toisaalle, korjata, kunnostaa, valjastaa uuteen käyttötarkoitukseen… ja jos/kun jotain tarvitsee purkaa, niin olennaista olisi jo suunnitteluvaiheessa pohtia, voiko materiaaleja käyttää uudelleen jossain toisessa käyttötarkoituksessa. Rakenteiden kannalta tärkeää on kestävyys, jotta jatkuvaa korjaamista tai pahimmassa tapauksessa uusimisen tarvetta ei tulisi jatkuvasti vastaan. Usein korjaaminen on paitsi halvempi ja ekologisempi vaihtoehto, niin myös kerroksellisuuden kannalta parempi vaihtoehto.
Retkeily ja luontomatkailu ovat lähellä sydäntäni. Lapin luonto kiehtoo, mutta se on kuitenkin minulle melko tuntematonta maaperää enkä ole käynyt kuin eteläisimmässä osassa Lappia. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomessa riittää paljon nähtävää, koettavaa ja matkailtavaa ihan meille suomalaisillekin. Pidän kovasti Suomen maltillisesta tyylistä tehdä maisemasta matkailun kohde. Hienoimpien maisemien välittömään läheisyyteen ei tarvitse sijoittaa valtavaa parkkipaikkaa (vaeltaminen on osa kokemusta) eikä kukkuloille ole rakennettu valtavia mahtipontisia ratkaisuja vaan sympaattisia autiotupia, jotka pitävät vieraskirjoissaan sisällään kulkijoiden tarinoita. Toisaalta, noihin kohteisiin kätkeytyy myös paljon kiinnostavia suunnittelemisen mahdollisuuksia. Suunniteltaessa on kuitenkin tärkeää osata huomioida maiseman erityispiirteet ja ymmärtää, mikä soveltuu minnekin ja mikä taas ei.
Alla luentojen muistiinpanoja
