4. Esitys

Tänään 31.3. esittelimme projektimme protoilun nykyisen tilan muille kurssin ryhmille. Kerroimme mitä kaikkea peruskouluille suunnattu painetun elektroniikan opetuspakettimme oikein tulisi pitämään sisällään sekä mitä olemme nyt saaneet aikaan ja miten.

Tässä ohessa videoitu esitykseemme:

Saimme palautetta ja mietteitä kuuntelijoilta esityksen jälkeisessä keskustelussa, kuten että kouluille tarjoamamme palvelu voisi hyvinkin olla mahdollinen vaihtoehto parantamaan tai korvaamaan nykyisiä elektroniikan opettelun käytäntöjä, ja siitä olisi kouluille edulliseksi vaihtoehdoksi. Itse tulostin ja ohjelmisto ei tulisi olla koululle iso alkuinvestointi ja musteet ja tulostuskalvot voitaisiin suuremmissa erissä toimittajalta tilattuna myydä edullisesti. Meillä on myös lisäksi mielenkiintoa pohtia kustannuksia vielä hieman tarkemmin ja saada jatkossa selvyys miten vertaudumme koulujen nykyiseen käytäntöön vastaavasta opetuksesta hinnan perusteella.

Fokusoitumistamme peruskouluihin pidettiin hyvänä asiana, mutta parannettavana esityksessä olisi varmasti jatkoa ajatellen tuoda esille vielä selkeästi miksi juuri peruskoulut. Mitä voimme tarjota opetukseen ja miksi olemme kiinnostuneet juuri tästä? Meiltä kysyttiin myös, että onko vastaavaa ohjelmaa olemassa, koska tällaisen voisi kuvitella olevan jo markkinoilla. Tähän olemme ottaneet kantaa aiemminkin, eikä mitään vastaavaa ohjelmistoa kyllä ole vielä tarjolla laajalle yleisölle tai varsinkaan peruskoulun oppilaille soveltuvana, koska painettu elektroniikka ei ole alanaan vielä kovin laajalle levinnyt. Sen suunnittelu tapahtuukin todellisissa työ- ja tutkimusympäristöissä esimerkiksi hieman korkeamman ammattitaidon vaativilla CAD-sunnitteluohjelmistoilla tai piirto-ohjelmilla, jotka eivät tarjoa aloittelijalle tukea elektroniikkaan liittyen tai myöskään helppokäyttöisyyttä.

Tulostusmateriaalien testailua

Keskiviikkona 29.3. toteutimme tulostuskalvo/-paperi kokeen, jonka tarkoituksena oli selvittää mitkä materiaalit meidän tapauksessamme soveltuvat tavallisen mustesuihkutulostimen kanssa painetussa elektroniikassa käytettäviksi. Meille olikin jo ehtinyt kertyä testailtavaksi muutamaa erilaista materiaalia: AgIC-kalvo, AgIC-paperi, tulostimen oma valokuvapaperi, VTT:n käyttämä valokuvapaperi ja VTT:n meille lahjoittama kalvo.

Painetun elektroniikan tarvikkeiden toimittajalta AgIC:lta olimme tilanneet heidän musteilleen soveltuvaa kalvoa ja ne olivat juuri vähän aika sitten saapuneet Japanista. Lisäksi AgIC:n valokuvapaperimaista elektroniikkapaperia meillä oli jonkin verran entuudestaan, sillä niitä oli saapunut aikanaan itse musteiden kanssa. VTT-vierailullamme saimme heidän elektroniikan painannan testailuissaan käyttämäänsä valokuvapaperia myös käytettäväksi sekä meillä oli myös Epson-tulostimemme omaa valokuvapaperia. Lisäksi olimme vieläpä saaneet VTT:ltä testailtavaksi kalvon, joka kestäisi 150 ℃ lämmitystä, ja pienen näytekappaleen erilaista kalvoa, joka kestäisi yhä kovemaa lämpöä. Tämä pieni näytekappale oli kuitenkin sen verran pieni ja vaikeasti tulostettava, että sen jätimme kokeesta pois.

AgIC-kalvo: Tulostimme ensin testijohteen omasta sovelluksestamme selaimen kautta ja vertailtavan johteen Inkscape-ohjelmalla. Ensimmäinen tulostus tuotti kamalaa jälkeä molemmilla ohjelmilla. Silmin oli havaittavissa, että tulostusjälki on katkonainen, ja ei ollutkaan yllätys, kun yleismittarilla mitattaessa johde ei johtanut. Tulostimme toistamiseen ja tässä vaiheessa huomasimme vaihtaa valokuvapaperitulostusasetukset käyttöön. Tulostin tekikin tällä kertaa paljon tarkempaa työtä ja jälki oli hyvää, lisäksi se johti oikein mallikkaasti. Oman sovelluksemme osalta tulostus vaati nyt, että tallensimme tuotetun kuvan välissä pdf-muodossa, jotta saimme valokuvapaperitulostusasetukset käyttöön. Molemmilla ohjelmilla tuotettu jälki oli kuitenkin yhtä hyvää ja johtavuudet vertailtavissa. Johteiden resistansseista voidaan mainita, että Inkscapella mitoitettu 6 mm johteen vastus oli 3,5 Ω, 4 mm oli 4,5 Ω ja 2 mm 8,5 Ω. Omassa sovelluksessamme noin vastaavan kokoiset johteet, joille ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä tarkkaa millimetreissä ilmoitettavaa kokoa voi antaa, tuottivat vastaavat järkevät tulokset.

VTT-kalvo: Lämpöä kestävä kalvomme VTT:ltä oli seuraavana vuorossa. Lämmitys mahdollistaisi johtavuuden aikaansaamisen lämmityksen avulla, jos ennen tätä ei johtavuutta saavutettaisi. Tulostimme nyt edellisestä kokeesta viisaampina toimivilla asetuksillamme, mutta ikävä kyllä havaitsimme että muste ei tällä kalvolla lähtenyt kunnolla leviämään ja jälki oli pisaramainen. Vastaavaa olimme aikaisemmin havainneet tavallisella piirtoheitinkalvolla. Muste ei myöskään kuivunut hyvin tällä materiaalilla ja johtavuus jäikin testaamatta, mutta silmin jo nähtiin että jälki ei ole vaaditulla tasolla.

Valokuvapaperit: Valokuvapaperia meillä oli kolmea mallia testissä mukana. Aloitimme AgIC-paperilla ja jälki olikin loistavaa, vastaavaa kuin kalvolle saatiin aikaan. Johtavuus havaittiin heti. Vieläpä resistanssit olivat melko vastaavat, kuitenkin nyt noin ohmin tai kaksi suuremmat. Hyvä oli havaita että painetun elektroniikan alan yrityksenä AgIC todella saa musteensa ja materiaalinsa yhteensopivaksi ilman sen kummempia kikkailuja, johtavuus havaitaan välittömästi. Testailimme vielä Epson- ja VTT-papereille tulostusta. Jälki oli taas hyvää, mutta nyt johtavuutta ei enää havaittu kummankaan materiaaln kohdalla. Lisäksi näytti että tulostusjälki alkaisi ehkä hieman hapettua, koska tässä oli nähtävissä punertavuutta kun muste alkoi kuivua. Huomioitavaa oli vielä, että koska nämä valokuvapaperit olivat pienempikokoisia kuin A4, niin sovelluksemme skaalaukset poikkesivat hieman edellisistä. Tätä voisi tarkastella lisää kehityksen puolella.

tulostus

Testattavia tulostuksia valokuvapaperilla.

Printtitestailujen jälkeen lähdimme johtamattomien paperiemme kanssa vielä käymään Aallon Nanotalolla, jossa olemmekin jo ehtineet pari kertaa aiemminkin vierailla. Tapasimme Alpi Rimpin New Energy Technologies -ryhmästä, jonka kanssa pääsimme lämmittelemään tulostusnäytteitämme lämpölevyllä. Kokeilimme kahta eri lämpötilaa: 80 ℃ ja 100 ℃. Olimme aiemmin VTT:llä kuulleet, että noin 100 ℃ olisi lämpötila, jossa musteen metallinanopartikkelit pääsisivät todella yhdistymään yhtenäiseksi johteeksi.

Lämmitys VTT-paperille: Lämmitimme näytteitämme samaan aikaan kahdessa eri lämpötilassa 10 minuutin ajan. Kokeilimme jälleen ylseimittarilla johtavuutta ja 10 minuuttia havaittiin hyvinkin sopivaksi ajaksi lämmitykselle. Molemmissa lämpötiloissa lämmitetyt kalvot johtivat ja oman sovelluksemme ja Inkscapella aikaan saadun johteen havaittiin olevan jälleen yhtenevät. Resistanssit olivat hyvin samaa luokkaa kuin AgIC-kalvolle oltiin aiemmin saatu mitattua.

Lämmitys Epson-paperille: Nyt lämmitimme ensin 5 minuuttia, koska halusimme tietää voiko lämmitysaikaa yhä lyhentää. 5 minuutin jälkeen johde ei kuitenkaan johtanut, joten odotimme vielä aikaan 10 minuuttia. Epson-paperin tapauksessa tämä ei kuitenkaan juuri auttanut, johtavuutta havaittiin nyt, mutta resistanssi oli jopa noin 30 MΩ. Tämä ei siis päässyt lähellekään edellisten materiaalien tasoa.

lämmitys

Tulostusnäytteen lämmitystä lämpölevyllä.

Tulostusmateriaalikokeen jälkeen voidaan todeta, että varsinkin AgIC:n omat materiaalit soveltuvat tarkoituksiimme hyvin. Ne ovat kuitenkin melko hintavia ja ne tulee tilata ulkomailta asti. Liiketoimintamme mukaan tarvitsisimme heiltä joka tapauksessa musteet ja materiaaleja voitaisiin varmastikin tilata suuria määriä kerralla hieman halvemmalla kuin yksittäisinä pikkutilauksina, joille kertyy nopeasti hintaa. Etuna on myös, että tulostettaessa saadaan heti valmis virtapiiri aikaan. Hyväksi vaihtoehdoksi nousi kuitenkin myös tavallisempi valokuvapaperi, jota saimme VTT:ltä. Tämä vaatisi lämmitystä, mutta huomasimme, että niinkin lyhyt aika kuin 10 minuuttia on riittävä. Lopulta materiaalin valinta on vaihtokauppaa halvemman hinnan ja ajan kanssa. Seuraavaksi haluaisimme vielä tarkentaa miten VTT:ltä saamaamme paperia voisi kuka vain saada käyttöön ja löytyykö vastaava tavallisesta kaupasta.

Työnjakoa ja suunnittelua

Kokoonnuimme tiimimme kanssa keskiviikkona 22.3. keskustelemaan työnjaosta tiimimme sisällä sekä suunnittelemaan loppukurssin aikataulua. Päädyimme lopputulokseen, että kaikkien tiimin jäsenten ei ole tarpeellista tai järkevää tehdä samoja asioita. Siispä sovimme että Olli ja Pasi keskittyvät enemmän ohjelmiston tekniseen toteutukseen ja Nicholas, Antti ja Rasmus panostavat enemmän tapaamisiin, suunnitteluun, tulostimen testaukseen, dokumentointiin ja bloggaukseen. Emme kuitenkaan lyöneet mitään rooleja lukkoon, vaan kaikki voivat halutessaan koodata, dokumentoida, suunnitella projektia tai muuten osallistua projektin kehitykseen oman fokuksensa lisäksi.

Tapaamisen aikana suunnittelimme myös lisää tapaamisia asiantuntijoiden kanssa, kuten kalvojen testaamista Alpi Rimpin kanssa ja uutta VTT-vierailua tällä kertaa enemmän painetun elektroniikan komponentteihin erikoistuneen asiantuntijan kanssa (ikävä kyllä tätä tapaamista ei lopulta saatu aikaan, koska tavoittelemamme asiantuntija ei kiireiltään ehdi meitä tapaamaan).

VTT-vierailu

Kävimme 20.3 maanantaina vierailulla VTT:llä, Kim Eiroman vieraana. Kim tutkii tulostettua elektroniikkaa, ja erikoistuu lähinnä erilaisten tulostustekniikoiden mahdollisuuksiin.

Kävimme Kimin kanssa läpi ensin projektimme tavoitteet, ja saimme sovelluksestamme hieman palautetta ja kehitysehdotuksia. Kim ehdotti meidän panostavan oman ohjelmamme kanssa siihen, että sillä saadaan tuotettua valmis piiri näppärästi muutamaa muokkailtavaa kompnenttia käyttäen, ja jonka voisimme lopullisessa esityksessämme itse tulostaa ja demota hyväksikäyttäen painetun elektroniikan vahvuuksia, kuten tulosteen taipuisuutta, muokkautuvuutta ja myös näyttävää kuviointia. Hän myös näytti meille kuinka itse käyttää esimerkiksi vektorigrafiikkaan perustuvaa Inkscape-ohjelmaa painettavan kuvan luontiin ja tarkasteluun.

Tapaamisen pääasia oli kuitenkin oppia itse tulostusprosessista mahdollisimman paljon, sillä tähän asti meillä oli vain hyvin pintapuolinen käsitys siitä miten erilaiset muste ja paperi kombinaatiot suhtautuvat toisiinsa. Kim näytti meille hyvän kalvosarjan VTT:n alan tutkimuksesta, ja selitti samalla miten mikäkin asia tulostusprosessissa toimii. Kävimme tässä läpi eri mustetyypit, printtipäät, mustetipan irrotusmekaniikat ja kohdemateriaalit. Nämä avasivat meille hyvin paljon sitä, miksi oma tulosteemme näytti esim. reunoista karkealta. Tämä johtui todennäköisesti tulostimemme tapauksessa ehkä hieman arvaamattomastakin tulostusliikkeestä ja voisimme jatkossa koettaa kiinnittää sen toimintaan enemmän huomiota. Kävimme myös läpi miten erityyppiset musteet reagoivat sintrauksessa (lämmitysprosessissa), joka meitä varsinkin omassa muste+paperi kombinaatiossa mietitytti. Käytännössä, jos paperi- tai kalvomateriaali ei ole ennalta kemiallisesti käsitelty siten, että musteen partikkelit liittyvät pinnalla yhteen, tulee tuloste lämmittää, jotta metallipartikkelit näin pääsevät yhdistymään yhtenäiseksi johteeksi.

Lopulta pääsimme tutustumaan VTT:n tulostelaboratorioon, ja näkemään miltä teollisen tason tulostepäät näyttävät verratuna omaan kotiprintteriimme. Saimme Kimiltä mukaan myös muutamaa eri tyyppistä tulostekalvoa johon he ovat onnistuneesti tulostaneet, sekä ison kasan valokuvapaperia jolle tulostusta voisi myös yrittää.

Kokonaisuudessaan vierailu oli äärimmäisen hyödyllinen, sillä alan oikeasti hyvin tuntevia ihmisiä ei ole kovin paljoa, ja Kim osasi selittää asiat todella hyvin ja järkeenkäyvästi meille. Vaikkei painetun elektroniikan tieteellisellä puolella varsinaisesti ole suoraa hyötyä projektillemme, se kuitenkin lisäsi yleistietämystämme ja laajensi kokonaiskuvaa erilaisten materiaalien suhteen.

Seuraavana vuorossa on kalvojen ja papereiden johtavuustestausta, jossa koitamme myös sintrata tulosteitamme jotka eivät ole aiemmin johtaneet sähköä.

rsz_20170320_152454

VTT:n tulostinlaboratorio.

Näkemyksiä opetusalan ammattilaisilta

Pääsimme sunnuntaina 19.3. haastattelemaan Tuorilan koulun rehtori Eija Hopeaa ja Askolan koulun opettaja Petri Hopeaa heidän näkemyksistään tuotteemme soveltuvuudesta nykyiseen peruskouluopetukseen. Molemmat kokivat projektimme kiinnostavaksi, mutta erityisesti Eija Hopea oli huolissaan pienten koulujen varallisuuden riittävyydestä tuotteemme hankkimiseksi. Hänen mielestään olisi hyvä, jos kunnan koulut voisivat keskenään varata tulostinta käyttöönsä tarpeen mukaan, koska jokaisella koululla ei ole varaa investoida omaan tulostimeen.

Petri Hopea taas ilmaisi, että elektronisten piirien suunnitteleminen itse ei ole pelkästään peruskoulun oppilaille liian vaativaa, vaan myös useimmille opettajille. Lisäksi hänen mukaansa elektroniikan opetus kuuluu nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa lähinnä vapaavalintaisiin teknisen työn opintoihin. Petri Hopea ehdotti, että sen sijaan että oppilaat suunnittelisivat piirit alusta alkaen itse, ohjelmistomme tarjoaisi erilaisia valmiita piirejä, joita oppilaat voisivat tulostaa ja liittää niihin tarvittavat komponentit itse. Näin voitaisiin korvata nykyisin käytössä olevat hintavat ja kiinteärakenteiset elektroniikan rakennussarjat jolloin oppilaat saisivat enemmän valinnanvapautta itse rakentamiensa piirien kanssa. Toimiakseen tämä edellyttäisi, että tulostetun piirin ja tarvittavien komponenttien yhteiskustannus olisi korkeintaan yhtä korkea kuin vastaavanlaisen piirin rakennussarjan hinta.

Esimerkki kouluissa käytetystä rakennussarja

FabLab-vierailu

Vierailimme perjantaina 17.3. Harald Herlin -oppimiskeskuksen tiloissa sijaitsevassa FabLabissa. Tapasimme siellä Solomon Embafrashin, paikallisen studio masterin, joka esitteli meille FabLabin toimintaa ja jolle me taas esittelimme omaa projektiamme. Hän oli innostunut projektistamme ja sen tarjoamista mahdollisuuksista erityisesti FabLabin puitteissa. Häntä kiinnosti minkälaisille pinnoille tulostimella voisi tulostaa ja minkälaisia lämpötiloja tuloste kestää sekä voisiko FabLabin elektronisten komponenttien jakelulaitetta käyttää yhdessä tulostettujen piirien kanssa. Lisäksi Solomon muisteli keskustelleensa viime vuonna Inkslayer-tiimin kanssa tulostetusta elektroniikasta osana heidän vastaavaa projektiaan ja eri vaihtoehdoista sen toteuttamiseksi.

fablab

Komponenttien jakelulaite

Solomon ehdotti, että veisimme tulostimen FabLabin avointen ovien päiville, jotta vierailijat pääsisivät kokeilemaan elektroniikan tulostamista ohjelmistoamme käyttäen. Aallon FabLab järjestää nykyään avoimien ovien päiviä joka toinen viikko, jolloin kuka tahansa pääsee kokeilemaan heidän laitteitaan. Se onkin hyvä tilaisuus saada alasta kuten rakentelusta kiinnostuneita hyvin erilaisia ihmisiä yhteen, joilla ei välttämättä ole mitään aiempaa kokemusta elektroniikan tai vaikkapa 3D-tulostimien kanssa työskentelystä, mutta joilla on varmasti monenlaisia omia näkemyksiä ja ideoita. Tätä kautta saisimme arvokasta palautetta tuotteemme toimivuudesta ja saisimme sille myös näkyvyyttä.

New Energy Technologies -tapaaminen

Tapasimme keskiviikkona 15.3. Alpi Rimpin New Energy Technologies -työryhmästä Nanotalolla. Keskustelimme tulostimen käyttöön liittyvistä käytännön asioista ja erityisesti tulosteen johtavuuteen vaikuttavista seikoista. Lisäksi saimme Alpilta paljon uusia ajatuksia liikeideaamme koskien.

Alpi oli omissa kokeiluissaan saanut valokuvapaperille tulostetun johteen johtamaan, mitä saattoi osaltaan edesauttaa tulosteen lämmittäminen noin 60 asteessa lämpölevyllä sekä tulostettavan kuvan väritilan valitseminen niin, että kuva sisältää vain mustaa. Toisaalta olimme tulostaneet vastaavilla asetuksilla itsekin, ja lisäksi olimme Alpin tapaan valinneet vieläpä valokuvapaperille suunnatut tulostusasetukset käyttöön, mutta omat tulosteemme paperille eivät silti johtaneet. Syy voisi siis olla tulosteen lämmittämisessä, mitä voisimme tutkia lisää. Alpilta kuulimme hänen perehdyttyään mustetoimittajan AgIC:n tuotteisiin myös, että käyttämämme nanopartikkelimuste ei tulisi tarvita mitään tulosteen jälkikäsittelyä, kun tulostus tapahtuu AgIC:n omalle kalvomateriaalille. Tälle kalvolle olemmekin saaneet jo onnistuneita tulostuksia, mutta vaihtoehtoja olisi silti aina mukava yhä löytää.

Juteltuamme liikeideastamme päätimme muuttaa projektimme suuntaa siten, että keskitymme lopulta vain peruskouluihin asiakaskuntana. Tarjoamme peruskouluille palvelun, joka helpottaa elektroniikan ja sähköopin opetusta. Koulut voivat tilata meiltä helposti käyttöön otettavan tulostinpaketin ja määräaikaisen käyttöoikeuden verkkopohjaiseen opetus-/suunnitteluohjelmaamme. Ohjelmassa on lapsille lähestyttävä käyttöliittymä sekä opetushenkilökunnalle toiminnallisuus tilata lisää mustetta tai kalvoja tarpeen mukaan. Ohjelma voi myös ehdottaa lisämusteen tilaamista kun tulostin ilmaisee musteen olevan vähissä. Asiakkaat tekevät meille vuositilauksen, johon sisältyy käyttöoikeus ohjelmistoon ja materiaalien täydennystilaukset tiettyyn enimmäismäärään asti. Tilaukseen sisältyy myös verkkopohjainen asiakaspalvelu.

Pääsimme vierailun lopulla vielä piipahtamaan tutkimusryhmän labrassa ja näimme millaisilla välineillä he tutkivat erilaisia tulostuskeinoja osana esimerkiksi aurinkokennojen kehittämistä. Muun muassa näkemämme tutkimusryhmän mustesuihkutulostin oli hieman edistyneempi kuin meidän käyttämämme Epson-tulostin, jolle emme aivan yhtä tarkasti voi määritellä tulostuksen eri parametreja tai jonka toiminta saattaa välillä olla melko mystistä ja ailahtelevaa. Toisaalta omaan tarkoitukseemme tulostimemme on silti aivan riittävä.

Nanotalo

 

3. Esitys

Viime perjantaina pidimme ryhmämme kolmannen esityksen projektimme tilasta ja esittelimme ideaamme painetun elektroniikan suunnitteluun tarkoitetusta verkkosovelluksesta. Tämä idea, jonka kehittämisestä tuli projektimme nykyinen suunta, on sen verran tuore, että emme olleet aiemmissa esityksissä vielä ehtineet tuoda sitä muille ryhmille esille.

Esitys sujui hyvin ja saimme meille annetussa ajassa eli seitsemässä minuutissa käytyä mielestämme tärkeimmät projektimme kuulumiset läpi. Esittelimme verkkosovelluksen idean ja näytimme tuotteen suunnitelmakuvan, joka kuvaa vielä raakaversiota ideastamme. Kävimme myös nopeasti läpi projekissa tiedostamamme haasteet, joista merkittävimpinä voidaan mainita teknisen toteutuksen mahdolliset vaikeudet sekä liiketoimintasuunnitelman rakentaminen. Liiketoimintasuunnitelmaamme emme ole vielä kovin tarkkaan ehtineet työstää, ideoita on kuitenkin jo esimerkiksi se että sovellus halutaan helposti saataville siten että sitä käytetään selaimesta, ja tuotto saadaan mahdollisesti kiinteästä kertamaksusta tai jatkuvasta tilauksesta. Jos asiakas on yksityisen henkilön sijaan vaikkapa koulu, niin tuottavuus pitää vielä miettiä tässäkin tapauksessa. Tekninen toteutus meillä taas on vielä kovinkin alussa ja perjantain esitykseen mennessä ei vielä oltu ehditty sitä käytännössä aloittaa.

Esityksen jälkeen kuulimme, että verkkosovelluksen suunnittelu juuri peruskoulukäyttöön voisi olla meille hyvä rajaus työlle. Tällöin jättäisimme suunnitelmistamme elektroniikkaharrastelijat pois, joiden tarpeita olimme ajatelleet myös ottaa huomioon suunnittelutyökaluamme työstettässä. Saimme myös yleisöltä kiinnostuneita kysymyksiä siitä onko ideamme ainutlaatuinen ja missä vaiheessa sovelluksen varsinaisen toteutuksen kanssa olemme. Idean ainutlaatuisuudesta voidaan mainita, että ryhmämme ei ole samaan tarpeeseen vastaavaa tuotetta löytänyt, jonka kuka vain yksityishenkilö saisi helposti käyttöönsä. Tarkempaa palautetta saimme lisäksi vielä toiselta kurssin ryhmältä. He olisivat toivoneet esitykseen ihan konkreettista tilannekuvaa alasta. Mitä tekniikkamme tarjoaa tavalliseen piirisuunnitteluun verrattuna? Tähän vastaten ideamme on varsinkin yksinkertaistaa, nopeuttaa ja helpottaa suunnitteluprosessia siten, että painettu elektroniikka tekniikkana tuo elektroniikan yleensäkin laajemmalle yleisölle helposti lähestyttäväksi ja käytettäväksi. Alalla on selvä kasvupotentiaali sen jatkuvasti kehittyessä varsinkin yhdessä eri nanomateriaalien kehityksen kanssa, joita hyödynnetään johtavissa musteissa. Toinen palautteen tärkeä pointti oli toivomus kuulla tarkemmin sovelluksen teknisen toteutuksen tämänhetkisestä tilasta (ja ryhmän toive oli myös saada tuotteemme yleensäkin sellaiseen tilaan, että sillä saisi suoraa palautetta loppukäyttäjältä). Perjantaina kerrottavaa teknisestä toteutuksestamme ei kuitenkaan vielä oikein ollut, mutta nyt sovelluksellemme on kuitenkin luotu oma Aallon GitLab-projekti, ja toteutusta on aloiteltu Pasin toimesta.

Seuraavaksi tulemme ryhmämme kesken paneutumaan tarkemmin projektimme BMC-liiketoimintasuunnitelmaan ja varsinkin ansaintamalleihin, jotka meidän tulee vielä tämän viikon aikana visualisoida. Viikolle on myös pari asiantuntijatapaamista sovittuna, jolloin pääsemme juttelemaan aiheestamme alaa tuntevien kanssa.

Palautetta ja ideoita Elepajasta

Saimme tänään VTT:ltä vastauksen ja sovimme seuraavaksi sopivan tapaamisajankohdan. Olimme myös yhteydessä Fablabiin ja sovimme tapaamisesta heidän kanssaan. Lisäksi otimme tänään yhteyttä Sähköinsinöörikillan Elepajaan kysyäksemme kommentteja ja kehitysideoita projektiimme liittyen.

Elepajalta saimme kuulla, että suunnitteluohjelman toteuttaminen web-palveluna olisi hyvä idea. Siellä ehdotettiin, että lisäisimme ohjelmaan työkalun, jolla pystyy mittaamaan piirin jännitteitä ja virtoja tietyssä kohdassa piiriä sekä virransietokykylaskurin piirille. Lisäksi suositeltiin lisäämään ohjelmaan importtaus- ja eksporttausmahdollisuus olemassa olevien piirisuunnitteluohjelmien välillä ja kenties eräänlainen liitännäinen, jolla ohjelmistomme voitaisiin integroida esimerkiksi Kicad- tai Eagle-piirisuunnitteluohjelmistoihin. Myös toivottiin mahdollisuutta käyttää pikakomentoja, jotka voisivat esimerkiksi  noudattaa olemassa olevien ohjelmistojen näppäinyhdistelmiä ja olla muutettavissa.

Työsuunnitelman päivitystä ja proton suunnittelua

Kokoonnuimme yhdessä muotoilemaan työsuunnitelmaamme, jonka ensiversio oli vielä vaillinainen. Parin tunnin mietinnän ja keskustelun jälkeen suunnitelman sisältö muuttuikin reippaasti parempaan päin.

Ensimmäiset karkeat suunnitelmakuvat tuotteestamme on jo tehty, ja jatkoa rupeamme rakentamaan näiden päälle.

CaptureSeuraavan kerran tapaamme ryhmän kanssa torstaina, jolloin teemme perjantaita varten esityksen valmiiksi.